Viimeisin suuri eläkeuudistus tuli voimaan vuonna 2017. Tätä ennen eläkejärjestelmää uudistettiin merkittävästi vuonna 2005. Tutkimuksissa on arvioitu, miten uudistukset ovat vaikuttaneet työurien pituuteen ja eläkkeelle siirtymisen ajoittumiseen.

Infografiikka: 1. Eläkeiän nosto on myöhentänyt sekä eläkeaikeita että eläkkeelle siirtymistä. 2. Noin joka viides ikäluokasta on ottanut osittaisen vanhuuseläkkeen ennen varsinaista vanhuuseläkeikää. 3. Työllisyysaste on 1,7-kertaistunut eläkeiän nousun myötä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. 4. Osittainen vanhuuseläke on ollut suositumpi miesten, yrittäjien, yksityisellä sektorilla työskentelevien, työttömien ja pidemmän työuran tehneiden joukossa.

Eläkeuudistus 2017

Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkeikä nousi, eläkkeen karttumiseen tehtiin muutoksia ja otettiin käyttöön kaksi uutta eläkelajia, osittainen vanhuuseläke ja työuraeläke.

Uudistuksen tavoitteena oli kannustaa pidempiin työuriin, varmistaa eläkkeiden rahoituksen kestävyys sekä huomioida julkisen talouden kestävyysvaje. Uudistuksen jälkeen 63-vuotiaiden työllisyys on kasvanut ja eläkkeelle siirrytään aiempaa vanhempana. Osittaisesta vanhuuseläkkeestä on tullut suosittu.

Eläkeiän nousu

  • Alin vanhuuseläkeikä nousee ikäluokittain kolme kuukautta vuonna 1955 syntyneistä alkaen. Vuosina 1962–1964 syntyneillä eläkeikä on 65 vuotta. Vuodesta 2030 vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajanodotteeseen.
  • Uudistuksessa otettiin käyttöön tavoite-eläkeikä, joka on alinta vanhuuseläkeikää korkeampi. Se on ikä, jolloin eläkkeeseen saatava lykkäyskorotus on korvannut elinaikakertoimen eläkettä leikkaavan vaikutuksen.

Eläkkeen karttuminen ja lykkäyskorotus

  • Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuosiansioista 17 vuoden iästä alkaen vakuuttamisvelvollisuuden ylärajaan asti.
  • Vuoden 2025 loppuun saakka voimassa olevan siirtymäkauden ajan 53–62-vuotiaille kertyy eläkettä 1,7 prosenttia.
  • Eläkkeelle siirtymisen myöhentämisestä saa lykkäyskorotuksen, joka korottaa kertynyttä eläkettä 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeelle jäämistä siirretään yli alimman eläkeiän.

Uudet eläkelajit

  • Osittainen vanhuuseläke: Vanhuuseläkkeestä voi ottaa 25 tai 50 prosenttia aikaisintaan 61-vuotiaana. Vuonna 1964 syntyneillä alaikäraja nousee 62 vuoteen. Maksuun otettua eläkkeen osaa pienennetään pysyvästi 0,4 prosenttia jokaista kuukautta kohti ennen alinta vanhuuseläkeikää.
  • Työuraeläke: Eläke voidaan myöntää 63 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka on tehnyt pitkän työuran rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ja jonka työkyky on heikentynyt.

Keskeiset eläkesäännöt vuosina 2005–2016 ja vuodesta 2017 alkaen

Eläkesääntö Vuosina 2005–2016 Vuodesta 2017 alkaen
Vanhuuseläkeikä Joustava vanhuuseläkeikä. Alin vanhuuseläkeikä 63 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja 68 vuotta. Joustava vanhuuseläkeikä. Alin vanhuuseläkeikä nousee 3 kuukautta per kohortti alkaen 1955 syntyneistä, kunnes alin eläkeikä on 65 vuotta (1962–1964 syntyneillä), minkä jälkeen eläkeikä sidotaan elinajanodotteen kasvuun. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja nousee 70 vuoteen.
Eläkkeen karttuminen eri ikäisenä 18–52-vuotiaat: 1,5 % vuosiansioista
53–62-vuotiaat 1,9 % vuosiansioista
17-vuotiaasta vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan: 1,5 % vuosiansioista. Vuosien 2017–2025 aikana 53–62-vuotiaille eläkettä karttuu 1,7 prosenttia vuodessa.
Eläkkeen karttuminen alimman vanhuuseläkeiän jälkeen Korotettu karttuma 4,5 % vuosiansioista 63–68-vuotiaana. Eläkkeen lykkäyskorotus 4,8 %/ vuosi 68 vuoden iän jälkeen. Karttuma 1,5 % vuosiansioista. Eläkkeen lykkäyskorotus 4,8%/vuosi alimman vanhuuseläkeiän jälkeen.
Osa-aikaeläke Vuodesta 2015 lähtien alaikäraja oli 61 vuotta. Edellytti siirtymistä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön. Ei vähentänyt vanhuuseläkettä.
Osittainen vanhuuseläke 61 vuoden iästä alkaen. 1964 syntyneillä alaikäraja on 62 vuotta, jonka jälkeen alin ikä nousee vanhuuseläkeiän nousun mukaan. Karttuneesta työeläkkeestä voi nostaa 25 tai 50 %.
Eläkkeen varhennusvähennys Osittaisessa vanhuuseläkkeessä: 4,8 %/vuosi ennen alinta vanhuuseläkeikää.
Työuraeläke Edellyttää vähintään 63 vuoden ikää ja vähintään 38 vuoden pituista työuraa kuluttavassa työssä. Työkyvyn tulee olla heikentynyt.
Eläkettä leikkaava elinaikakerroin Kyllä Kyllä

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Keskeiset tulokset

  • Vuoden 2017 eläkeuudistus on lisännyt selvästi työllisyyttä.
  • Eläkeiän kolmen kuukauden nousun myötä työllisyys on 1,7-kertaistunut vanhan ja uuden eläkeiän välillä.
  • Työttömyys, työkyvyttömyys ja työvoiman ulkopuolella olo ovat myös lisääntyneet vanhan ja uuden eläkeiän välillä.
  • Työssä vanhuuseläkkeeseen saakka jatkaneilla eläkkeellesiirtymisikä on noussut selvästi ja työurat ovat pidentyneet useita kuukausia.

Vanhuuseläkeiän nousu on lisännyt työllisyyttä selvästi

Eläkeiän nousu on lisännyt työllisyyttä. Työssä olevien osuus on 1,7-kertaistunut eläkeiän nousun myötä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Vuosina 1955–1956 syntyneet olivat ensimmäiset ikäluokat, joilla vanhuuseläkeikä nousi. Uudistuksen jälkeen liki 50 prosenttia heistä oli työssä 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Ennen uudistusta vuonna 1954 syntyneillä vastaava osuus oli 29 prosenttia.

Työssä olevien osuudet vuonna 1954, 1955 ja 1956 syntyneillä 60–64 vuoden ikäisinä. Kuvio havainnollistaa työssä olevien osuuksissa tapahtuvan yli 20 prosenttiyksikön nousun eläkeiän noustessa kolme kuukautta. Lähde: Nivalainen & Ilmakunnas 2023, Eläketurvakeskus.

Työllisyyden kasvu selittää noin 60 prosenttia eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. 62 prosenttia niistä, jotka olivat joutuneet lykkäämään eläkkeelle jäämistään eläkeiän nousun vuoksi, oli työssä uudistuksen jälkeen. Työllisyyden lisääntymisestä valtaosan selittää se, että työlliset ovat eläkeiän nousun myötä pysyneet työssä aikaisempaa pidempään.

Palkkikaavio työssä, työttömänä ja työvoiman ulkopuolella olevien osuuksista ennen eläkeiän nousua ja sen jälkeen, ennen uudistusta vanhassa eläkeiässä (1954 syntyneet) ja uudistuksen jälkeen vanhan ja uuden eläkeiän välillä (1955–1956 syntyneet). Vanhassa eläkeiässä vanhuuseläkkeellä olleiden osuus oli 64 prosenttia, mutta osuus putosi 27 prosenttiin uudistuksen jälkeen. Samalla työssä olleiden osuus kasvoi 29 prosentista 49 prosenttiin. Työttömänä olleiden osuus nousi 5 prosentista 11 prosenttiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle olleiden osuus nollasta seitsemään prosenttiin. Muuten työvoiman ulkopuolella olleita oli ennen uudistusta vanhassa eläkeiässä kaksi prosenttia ja uudistuksen jälkeen vanhan ja uuden eläkeiän välillä kuusi prosenttia. Lähde: Nivalainen & Ilmakunnas 2023, Eläketurvakeskus.

Uudistuksen myötä myös työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä ja muutoin työn ulkopuolella olevien osuus on kasvanut selvästi. Lähes 40 prosenttia niistä, jotka ilman eläkeiän nousua olisivat jo olleet vanhuuseläkkeellä, oli uudistuksen seurauksena työelämän ulkopuolella. Valtaosin tämä johtuu siitä, että eläkeiän nousu pitkittää työttömyyden tai työkyvyttömyyseläkkeellä olon kestoa.

Vaikka suurin osa työllisistä on eläkeiän nousun vuoksi jatkanut työskentelyä pidempään, osa on siirtynyt pois työstä. Yhteensä 12 prosenttia niistä työssä olleista, jotka olisivat jo jääneet eläkkeelle ilman eläkeiän nousua, oli siirtynyt työttömäksi, työkyvyttömyyseläkkeelle tai muuten työn ulkopuolelle.

Ympyrädiagrammi vuosina 1955–1956 syntyneiden ennen eläkeiän nousua työssä olleiden toiminnasta työmarkkinoilla heidän täytettyään 63 vuotta. 88 prosenttia on jatkanut työssä, 4 prosenttia siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle, 2 prosenttia siirtynyt työttömäksi ja 6 prosenttia siirtynyt muuten työvoiman ulkopuolelle. Lähde: Nivalainen & Ilmakunnas 2023, Eläketurvakeskus.

Kolmen kuukauden nousu vanhuuseläkeiässä on pidentänyt työuraa vuonna 1955 syntyneillä 0,6 kuukautta ja kuuden kuukauden nousu vuonna 1956 syntyneillä 1,3 kuukautta.

Julkaisut:

Eläkeiän nousun vaikutukset eroavat sektoreittain ja koulutuksen mukaan 

Yksityisellä sektorilla työssä olevien yli 63-vuotiaiden osuus on kasvanut uudistuksen jälkeen enemmän kuin julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla työllisyysaste vanhan ja uuden eläkeiän välillä on liki kaksinkertaistunut ja julkisella sektorilla 1,4-kertaistunut.

Julkisen sektorin pienempi työllisyyden kasvu johtuu siitä, että julkisella sektorilla alimman eläkeiän jälkeen työssä jatkaminen oli jo ennen uudistusta huomattavasti yleisempää kuin yksityisellä sektorilla.

Yksityisellä sektorilla myös työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä ja muutoin työn ulkopuolella olevien osuus on noussut enemmän kuin julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla työllisyyden kasvu selittää noin puolet eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Julkisella sektorilla vastaava osuus on 70 prosenttia. Yksityisellä sektorilla suurempi osa eläkeiän nousun vaikutuksista valuu muualle kuin työhön.

Matalasti koulutetuilla sekä työllisenä että työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä ja muutoin työn ulkopuolella olevien osuus on kasvanut enemmän kuin korkeasti koulutetuilla. Tätä eroa selittää se, että selvästi suurempi osa korkeasti koulutetuista oli jatkanut työssä yli alimman eläkeiän jo ennen uudistusta. Korkeasti koulutetuilla myös eläkettä edeltävä työttömyys ja työkyvyttömyys on vähäisempää kuin matalasti koulutetuilla.

Matalasti koulutetuilla työllisyyden kasvu selittää alle 60 prosenttia eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Korkeasti koulutetuilla vastaava osuus on yli 60 prosenttia.

Miehillä työllisyys on eläkeuudistuksen seurauksena kasvanut hieman naisia enemmän. Sekä miehillä että naisilla työllisyyden kasvu selittää noin 60 prosenttia eläkkeelle jäämisen vähenemisestä vanhan ja uuden eläkeiän välillä.

Julkaisut:

Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen myöhentynyt

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen alimmassa vanhuuseläkeiässä eläkkeelle jääminen ei ole lisääntynyt työssä olleilla, vaikka alin vanhuuseläkeikä on noussut.

Vuonna 1954 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta, ja 40 prosenttia jäi eläkkeelle alimmassa eläkeiässä. Vuonna 1957 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta ja 9 kuukautta, ja alimmassa eläkeiässä eläkkeelle jäi edelleen 40 prosenttia.

Alimmassa eläkeiässä eläkkeelle jäävien osuus on pysynyt ennallaan yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla osuus on hieman kasvanut. Julkisella sektorilla jäädään kuitenkin selvästi yksityistä sektoria harvemmin eläkkeelle alimmassa eläkeiässä.

Palkkidiagrammi työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisen ajoittumisesta suhteessa alimpaan vanhuuseläkeikään ja tavoite-eläkeikään vuonna 1954 ja 1957 syntyneillä, erikseen julkisella ja yksityisellä sektorilla työskennelleille ja kaikille. Vuonna 1954 syntyneistä 40 prosenttia on siirtynyt eläkkeelle alimmassa vanhuuseläkeiässä, 14 prosenttia sen jälkeen mutta ennen tavoite-eläkeikää, 24 prosenttia tavoite-eläkeiässä ja 21 prosenttia 65-vuotiaana tai vanhempana. Yksityisellä sektorilla alimmassa vanhuuseläkeiässä siirtyneiden osuus on 50 prosenttia, kun julkisella sektorilla se on 22 prosenttia. Tavoite-eläkeiässä tai sen jälkeen siirtyneiden osuus on julkisella sektorilla huomattavasti suurempi; heistä lähes kaksi kolmesta siirtyi vanhuuseläkkeelle aikaisintaan tavoite-eläkeiässä, kun yksityisellä sektorilla vastaava osuus oli kolmannes. Vuonna 1957 syntyneillä alimmassa vanhuuseläkeiässä jääneiden osuus oli 40 prosenttia, yksityisellä sektorilla 48 prosenttia ja julkisella sektorilla 29 prosenttia. Tavoite-eläkeiässä tai sen jälkeen eläkkeelle siirtyneiden osuus oli noin kolmannes. Nivalainen ym. 2023, Eläketurvakeskus.

Vuonna 1954 syntyneiden tavoite-eläkeikä oli 63 vuotta ja 9 kuukautta ja vuonna 1957 syntyneiden 64 vuotta ja 9 kuukautta. Tavoite-eläkeiän noustessa siihen saakka työssä jatkavien osuus on pienentynyt. Samalla tähän ikään saakka työssä jatkaneiden osuus yksityisellä ja julkisella sektorilla on lähentynyt toisiaan.

Vuonna 1954 syntyneillä vähintään tavoite-eläkeikään työssä jatkaneiden osuus julkisella sektorilla oli lähes kaksinkertainen yksityiseen sektoriin verrattuna. Vuonna 1957 syntyneillä sektorien välinen ero oli enää muutama prosenttiyksikkö.

Vähintään 65-vuotiaaksi työssä jatkaneiden osuus on kasvanut molemmilla sektoreilla. Julkisella sektorilla tähän ikään saakka jatkaminen on hieman yksityistä sektoria yleisempää.

Vanhuuseläkkeelle jääminen myöhentynyt selvästi

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen myötä vanhuuseläkkeeseen saakka työskennelleiden eläkkeelle jääminen on myöhentynyt selvästi.

Vuonna 1954 syntyneistä, joiden alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta, yli puolet siirtyi työstä vanhuuseläkkeelle ennen 63 vuoden ja 9 kuukauden ikää. Vuonna 1957 syntyneillä alin eläkeikä oli 63 vuotta ja 9 kuukautta, joten käytännössä kaikki jäivät vanhuuseläkkeelle tämän iän jälkeen.

Yksityisellä sektorilla vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt selvästi enemmän kuin julkisella sektorilla.

Palkkidiagrammi työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisiästä vuonna 1954 ja 1957 syntyneillä sektoreittain ja yhteensä sen mukaan, onko jäänyt eläkkeelle ennen 63 vuoden ja 9 kuukauden ikää. Vuonna 1954 syntyneistä 67 prosenttia yksityisellä sektorilla työskennelleistä ja 36 prosenttia julkisella sektorilla työskennelleistä on jäänyt eläkkeelle ennen 63 vuoden ja 9 kuukauden ikää. Vuonna 1957 syntyneillä osuudet ovat 1–3 prosenttia. Lähde: Nivalainen ym. 2023, Eläketurvakeskus.

Työurat pidentyneet loppupäästä

Vanhuuseläkeiän nousun seurauksena työurat ovat pidentyneet työssä vanhuuseläkeikään saakka jatkaneilla. Vuonna 1957 syntyneet työskentelivät 63 ja 65 vuoden iän välillä neljä kuukautta pidempään kuin vuonna 1954 syntyneet. Vanhuuseläkeiän nousu ei siis täysimääräisesti ole siirtynyt työkuukausiin.

Yksityisellä sektorilla työkuukaudet tällä ikävälillä ovat kasvaneet huomattavasti enemmän kuin julkisella sektorilla. Julkisella sektorilla työskennellään kuitenkin 63 ikävuoden jälkeen yksityistä sektoria pidempään.

Palkkidiagrammi työkuukausien mediaanista 63 ja 65 ikävuoden välillä vuonna 1954 ja 1957 syntyneillä yksityisellä ja julkisella sektorilla. Vuonna 1954 syntyneistä yksityisellä sektorilla työskennelleille kertyi 7 ja julkisella sektorilla työskennelleille 16 kuukautta työkuukausia 63 ja 65 ikävuoden välillä. Vuonna 1957 syntyneille työkuukausia kertyi keskimäärin enemmän: mediaani yksityisellä sektorilla oli 14 ja julkisella sektorilla 20 kuukautta. Lähde: Nivalainen ym. 2023, Eläketurvakeskus.

Julkaisut:

Keskeiset tulokset

  • Noin puolet eläkeikää lähestyvistä arvioi jäävänsä eläkkeelle alimmassa vanhuuseläkeiässä. 
  • Aiottu eläkeikä on noussut samaa tahtia kuin alin vanhuuseläkeikä. 
  • Joka kuudes eläkeikää lähestyvä ja useampi kuin joka neljäs vastikään työstä vanhuuseläkkeelle siirtynyt arvioi taloudellisten kannustimien vaikuttavan eläkkeelle siirtymisen ajoittumiseen. 
  • Työstä eläkkeelle siirtyneet kokivat, että lykkäyskorotus ja palkasta karttuva eläke kannustavat myöhentämään eläkkeelle siirtymistä useammin kuin elinaikakertoimen eläkettä leikkaava vaikutus. 

Suuri osa aikoo jäädä eläkkeelle alimmassa vanhuuseläkeiässä 

Vaikka eläkeikä uudistuksen myötä nousee, suurin osa siirtää eläkesuunnitelmiaan nousevan eläkeiän mukaan. Ennen eläkeuudistusta, vuonna 2016, kerätyn kyselyn mukaan yli puolet vanhuuseläkeikää lähestyvistä suomalaisista arvioi jäävänsä eläkkeelle oman ikäluokkansa alimmassa vanhuuseläkeiässä. Joka kuudes ajatteli jäävänsä eläkkeelle ennen alinta eläkeikäänsä ja reilu neljännes oman eläkeikänsä jälkeen.

Lähempänä eläkeikää olevat vastaajat arvioivat keskimääräistä useammin jäävänsä eläkkeelle vanhuuseläkkeen alaikärajan jälkeen. Miesten ja naisten välillä ei ollut eroa eläkeaikeissa. Sen sijaan yrittäjät ja julkisella sektorilla työskentelevät harkitsivat sekä varhaisempaa että myöhäisempää eläkkeelle siirtymistä muita useammin.

Ympyrädiagrammi 54–62-vuotiaiden eläkeaikeista vuonna 2016 tehdyssä kyselytutkimuksessa. 17 prosenttia arvioi jäävänsä vanhuuseläkkeelle ennen omaa eläkeikäänsä, 56 prosenttia omassa eläkeiässään ja 27 prosenttia oman eläkeikänsä jälkeen. Lähde: Tenhunen 2017, Eläketurvakeskus.

Eläkeaikeet myöhentyneet – aiottu eläkeikä seuraa vanhuuseläkkeen ikärajaa

Vuosina 2008 ja 2018 kerättyjen Työolotutkimusten perusteella 50 vuotta täyttäneiden palkansaajien aiottu eläkeikä seuraa vanhuuseläkkeen ikärajaa. Aiottu eläkeikä on noussut samaa tahtia kuin alin vanhuuseläkeikä. Esimerkiksi vuoden nousu alimmassa vanhuuseläkeiässä on nostanut aiottua eläkeikää vuodella.

Keskimääräinen aiottu eläkeikä on noussut vuosien 2008 ja 2018 välillä lähes kahdella vuodella: 62,7 vuoden iästä 64,6 ikävuoteen. Vuonna 2018 joka toinen aikoi eläkkeelle aikaisintaan 65-vuotiaana tai vanhempana. Vuonna 2008 näin ajatteli vain joka viides.

Palkansaajien eläkeaikeiden on havaittu ennustavan toteutunutta eläkkeelle siirtymisikää hyvin.

Pylväsdiagrammi 50–62-vuotiaiden palkansaajien aiotusta eläkeiästä vuosina 2008 ja 2018. Vuonna 2008 72 prosenttia aikoi jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana tai sitä nuorempana, 10 prosenttia 64-vuotiaana, 16 prosenttia 65-vuotiaana ja 3 prosenttia 66-vuotiaana tai sitä vanhempana. Vuonna 2018 eläkkeelle aiottiin aiempaa vanhempana: 28 prosenttia 63-vuotiaana tai sitä nuorempana, 19 prosenttia 64-vuotiaana, 31 prosenttia 65-vuotiaana ja 22 prosenttia 66-vuotiaana tai sitä vanhempana. Lähde: Nivalainen 2021, Eläketurvakeskus.

Oma alin vanhuuseläkeikä määrittää vahvasti aiottua eläkeikää

Vuonna 2018 vajaa puolet 50 vuotta täyttäneistä palkansaajista aikoi jäädä eläkkeelle alimmassa vanhuuseläkeiässä. Neljäsosa aikoi jäädä eläkkeelle ennen alinta vanhuuseläkeikää ja liki kolmannes alimman vanhuuseläkeiän jälkeen.  

Myöhemmin eläkkeelle aikoivat miehet, korkeasti koulutetut, ylemmät toimihenkilöt, hyväksi työkykynsä kokevat, ne, joilla ei ollut puolisoa ja ne, joille ansiotyö oli erittäin tärkeä elämänalue.  

Tavanomaista aikaisempaa eläkkeelle jäämistä suunnittelivat useammin yksityisellä sektorilla työskentelevät ja ne, joilla oli heikko työkyky tai pitkiä sairauspoissaoloja.

Myöhemmin eläkkeelle aikovat:

  • Miehet 
  • Korkeasti koulutetut 
  • Ylemmät toimihenkilöt 
  • Hyväksi työkykynsä kokevat 
  • Ne, joilla ei puolisoa 

Julkaisut:

Taloudelliset kannustimet näkyvät eläkeaikeissa ja eläkkeelle siirtyneiden kokemuksissa 

Elinaikakertoimen eläkettä pienentävä vaikutus ja eläkkeelle siirtymisen myöhentämisestä saatava lykkäyskorotus eläkkeeseen ovat taloudellisia tekijöitä, joiden toivotaan kannustavan jatkamaan työskentelyä pidempään.

Vuonna 2016 tehdyssä kyselyssä puolet 52–64-vuotiaista suomalaisista ajatteli, että yleisellä tasolla lykkäyskorotus kannustaa myöhentämään eläkkeelle siirtymistä. Kuitenkin vain noin 16 prosenttia eläkeikää lähestyvistä koki, että elinaikakerroin ja lykkäyskorotus kannustavat heitä jatkamaan töissä vanhuuseläkkeen alaikärajan yli. Suunnilleen yhtä moni arveli jatkavansa töissä yli alaikärajan riippumatta näistä taloudellisista kannustimista.

Ne, jotka kokivat elinaikakertoimen ja lykkäyskorotuksen vaikuttavan eläkesuunnitelmiin, aikoivat muita useammin jäädä eläkkeelle oman eläkeiän jälkeen. Sama tulos koski myös heitä, jotka kokivat lykkäyskorotuksen yleisellä tasolla kannustavaksi.

Ympyrädiagrammi 54–62-vuotiaiden kokemuksista siitä, onko elinaikakertoimella ja lykkäyskorotuksella vaikutusta suunniteltuun eläkeikään. 69 prosenttia vastaajista kertoi, ettei elinaikakertoimella ja lykkäyskorotuksella ole vaikutusta, vaan he suunnittelevat jäävänsä eläkkeelle heti alaikärajalla. 15 prosenttia suunnitteli jatkavansa alaikärajan yli riippumatta elinaikakertoimen ja lykkäyskorotuksen vaikutuksesta. 16 prosenttia arvioi jatkavansa työssä pidempään elinaikakertoimen ja lykkäyskorotuksen vaikutuksen vuoksi. Kysely tehtiin vuonna 2016. Lähde: Nivalainen & Tenhunen 2018, Eläketurvakeskus.

Vuosina 2019–2021 palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneistä vajaa 30 prosenttia koki lykkäyskorotuksen ja palkasta karttuvan eläkkeen kannustaneen heitä myöhentämään eläkkeelle jäämistä.

Elinaikakertoimen eläkettä leikkaavan vaikutuksen koki kannustavaksi 17 prosenttia vastaajista. Elinaikakertoimen kannustavuudesta oli myös enemmän epävarmuutta kuin muiden taloudellisten kannustimien vaikutuksesta.

Miehet, myöhemmin eläkkeelle jääneet ja korkeasti koulutetut kokivat muita useammin taloudellisten kannustimien kannustaneen myöhentämään eläkkeelle jäämistä.

Palkkidiagrammi vuosina 2019–2021 palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden käsityksistä taloudellisten tekijöiden kannustuksesta myöhentämään eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa. 29 prosenttia vastaajista arvioi, että palkasta karttuva eläke kannusti myöhentämään eläkkeelle siirtymistä, 61 prosenttia vastasi, että se ei kannustanut. 27 prosenttia sanoi eläkkeelle jäämisen lykkäämisestä eläkkeeseen tulevan korotuksen kannustaneen myöhentämään eläkkeelle siirtymistä. 62 prosenttia arvioi, ettei se kannustanut. Elinaikakertoimen eläkettä leikkaavaa vaikutusta kannustavana piti 17 prosenttia, 66 prosentin mielestä se ei kannustanut, 17 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään. Lähde: Nivalainen & Tenhunen 2024, Eläketurvakeskus.

Julkaisut:

Keskeiset tulokset

  • Noin joka viides ottaa eläkkeen ennen varsinaista vanhuuseläkeikää. Osittainen vanhuuseläke on ollut selvästi aikaisempaa osa-aikaeläkettä suositumpi.
  • Suurin osa ottaa osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana.
  • Noin 80 prosenttia kaikista osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista nostaa 50 prosenttia karttuneesta eläkkeestä.
  • Miehet, yrittäjät, yksityisellä sektorilla työskentelevät, työttömät ja ne, joilla on pidempi työura, valitsevat osittaisen vanhuuseläkkeen muita todennäköisemmin ennen varsinaista vanhuuseläkeikää.

Osittainen vanhuuseläke on ollut selvästi aikaisempaa osa-aikaeläkettä suositumpi

Osa-aikaeläkkeen ikärajan muututtua 61 vuoteen sen ottavien määrä laski alle 5 000 henkilöön vuodessa. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen vuosittain noin 12 000–13 000 henkilöä on aloittanut osittaisen vanhuuseläkkeen. Vuonna 2022 osittaisen vanhuuseläkkeen otti kuitenkin selvästi aiempaa useampi vuoden 2023 poikkeuksellisen työeläkeindeksikorotuksen takia.

Valtaosa (noin 80 %) kaikista osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista nostaa 50 prosenttia karttuneesta eläkkeestä. 25 prosenttia eläkkeestään ottavien osuus on kuitenkin kasvanut.

Viivadiagrammi osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneiden määrästä ja 25 % eläkkeen valinneiden osuuksista vuosina 2017–2022. Vuosina 2017–2021 vuosittain alkaneiden osittaisten vanhuuseläkkeiden määrä oli hieman yli 10 000. Vuonna 2022 määrä nousi yli 30 000:een. 25 % osittaisen vanhuuseläkkeen valinneiden osuus on noussut melko tasaisesti vuoden 2017 vajaasta 15 prosentista vuoden 2022 reiluun 20 prosenttiin. Lähde: Eläketurvakeskuksen tilastotietokanta. 

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Julkaisut:

Osittainen vanhuuseläke otetaan yleensä lähellä sen alaikärajaa

Sukupuoli, työmarkkina-asema, työskentelysektori ja työuran pituus ovat yhteydessä ottamisen todennäköisyyteen.

Suurin osa osittaisen vanhuuseläkkeen valinneista on aloittanut sen varhennettuna eli ennen varsinaista vanhuuseläkeikää, yleensä heti 61-vuotiaana. Osittaista vanhuuseläkettä otetaan aiempaa pidempään, koska varsinainen vanhuuseläkeikä on noussut, mutta osittaisen vanhuuseläkkeen alaikäraja on pysynyt 61 vuodessa.

Vuonna 1956 syntyneistä 20 prosenttia otti osittaisen vanhuuseläkkeen ennen vanhuuseläkkeen alaikärajaa, vuonna 1957 syntyneistä 23 prosenttia. Miehet valitsevat osittaisen vanhuuseläkkeen useammin kuin naiset.

Palkkidiagrammi osittaisen vanhuuseläkkeen ennen vanhuuseläkeikää ottaneiden osuuksista 61, 62 ja 63-vuotiaina vuosina 1956 ja 1957 syntyneiden ikäkohorteissa, erikseen miehet, naiset ja kaikki. Vuonna 1957 syntyneillä osittaisen vanhuuseläkkeen ottaminen on hieman yleisempää kuin vuonna 1956 syntyneillä. Osittaisen vanhuuseläkkeen oli ottanut viimeistään 63-vuotiaana 20–23 prosenttia ikäluokista. Miehillä osuudet ovat naisia suurempia, heistä osittaisen vanhuuseläkkeen viimeistään 63-vuotiaana on ottanut 25–27 prosenttia ikäluokista, naisilla osuus on 17–18 prosenttia. Yleisintä osittaisen vanhuuseläkkeen ottaminen on molemmilla sukupuolilla 61-vuotiaana, 10–12 prosenttia ikäluokista on ottanut osittaisen vanhuuseläkkeen silloin. 62-vuotiaana ottaneiden osuus on 6–8 prosenttia ja 63-vuotiaana 4–5 prosenttia. Lähde: Nivalainen ym. 2021, Eläketurvakeskus.

Työssäkäyvät muodostavat selvästi suurimman ryhmän osittaisen vanhuuseläkkeen aloittavista. Työttömyyttä on taustalla reilulla viidenneksellä osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista.

Palkkidiagrammi vuonna 2020 ennen varsinaista vanhuuseläkeikää osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneiden työmarkkina-asemasta. 72 prosenttia oli työllisiä, 15 prosenttia työttömiä ja 7 prosenttia työvoiman ulkopuolella vuoden 2019 lopussa. 7 prosenttia tuli työttömäksi vuoden 2020 aikana. Lähde: Nivalainen ym. 2021, Eläketurvakeskus.

Riippumatta siitä, oliko osittaisen vanhuuseläkettä ottanut henkilö työssäkäyvä tai työtön, työmarkkina-asema pysyy tyypillisesti samana osittaisen vanhuuseläkkeen ottamisen jälkeen. Työssäkäyvistä suurin osa jatkaa työskentelyä osittaisen vanhuuseläkkeen aloittamisen jälkeenkin.

Tietyt ryhmät ottavat osittaisen vanhuuseläkkeen muita useammin

Miehet, yrittäjät, yksityisellä sektorilla työskentelevät, työttömät ja ne, joilla on pidempi työura, ottavat osittaisen vanhuuseläkkeen muita todennäköisemmin ennen varsinaista vanhuuseläkeikää.

Osittainen vanhuuseläke ei ole sidoksissa työskentelyyn, toisin kuin aiempi osa-aikaeläke, joka edellytti työsuhdetta ja työskentelyn määrän vähentämistä. Kokoaikaisesti työskentelevien joukossa osa-aikaeläke ja osittainen vanhuuseläke ovat toistensa vastakohtia siinä, mitkä väestöryhmät ottavat eläkkeen muita useammin.

Naiset, julkisella sektorilla työskennelleet ja korkeammin koulutetut ottivat muita todennäköisemmin osa-aikaeläkkeen, kun osittainen vanhuuseläke on yleisempi miesten, yksityisen sektorin työntekijöiden ja matalammin koulutettujen joukossa.

Henkilöt, joiden odotettavissa oleva elinikä on lyhyempi, hyötyvät osittaisen vanhuuseläkkeen aloittamisesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin he saavat elinaikanaan enemmän eläke-etuuksia kuin muuten saisivat. Onkin havaittu, että henkilöt, joiden samaa sukupuolta olevan vanhemman elinikä on ollut lyhyempi, ottavat osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana muita aktiivisemmin.

Pylväsdiagrammi osittaisen vanhuuseläkkeen ottamisen yleisyydestä 61-vuotiaana vuonna 2019 sen mukaan, oliko samaa sukupuolta oleva vanhempi elossa. Henkilöistä, joiden samaa sukupuolta oleva vanhempi oli elossa, 10 prosenttia oli ottanut osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana vuonna 2019. Henkilöistä, joiden samaa sukupuolta oleva vanhempi oli kuollut, 12 prosenttia oli ottanut osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana vuonna 2019. Lähde: Nivalainen 2022, Work, Aging and Retirement.

Osittaisen vanhuuseläkkeen aloittaminen vasta varsinaisen vanhuuseläkeiän jälkeen on melko harvinaista. Alle kymmenesosa uusista osittaisista vanhuuseläkkeistä aloitetaan lykättynä.

Ne, joilla on korkeampi koulutus, pidempi työura tai suuremmat tulot ottavat muita useammin osittaisen vanhuuseläkkeen lykättynä. Yrittäjät sen sijaan ottavat eläkkeen lykättynä muita harvemmin.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Julkaisut:

Osittaisen vanhuuseläkkeen nostaneet näyttävät siirtyvän aiemmin varsinaiselle vanhuuseläkkeelle

Osittaisen vanhuuseläkkeen toivotaan pidentävän työuria ja myöhentävän eläkkeelle siirtymistä. Vuonna 1956 syntyneistä osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneista hieman yli puolet siirtyi varsinaiselle vanhuuseläkkeelle heti sen alaikärajalla.

Kun tarkastellaan kokoaikaisesti työskennelleitä, osittaisen vanhuuseläkkeen 61-vuotiaana ottaneet jäivät muita useammin eläkkeelle heti vanhuuseläkkeen alaikärajalla. He myös jatkoivat muita harvemmin töissä tavoite-eläkeikään asti. Sama ilmiö oli havaittavissa aikaisemman osa-aikaeläkkeen kohdalla.

Palkkidiagrammi osittaisen eläkkeen ottamisen yhteydestä vanhuuseläkkeelle siirtymisen ajoitukseen, vuonna 1954 syntyneet (osa-aikaeläke) ja 1956 syntyneet (osittainen vanhuuseläke). Osittaisen eläkkeen ottaneista noin puolet siirtyi eläkkeelle vanhuuseläkkeen alaikärajalla, kun niistä, jotka eivät olleet ottaneet osittaista eläkettä, vanhuuseläkkeen alaikärajalla eläkkeelle siirtyi alaikärajalla noin kolmannes. Myös tavoite-eläkeikään mennessä eläkkeelle siirtyneissä osittaisen eläkkeen ottaneiden osuus on suurempi (noin 70 %), kun niistä, jotka eivät olleet ottaneet osittaista eläkettä, vanhuuseläkkeelle tavoite-eläkeikään mennessä oli siirtynyt 53–60 prosenttia vuonna 1954 ja 1956 syntyneiden ikäluokista. Lähde: Ilmakunnas ym. 2022, Yhteiskuntapolitiikka. 

Julkaisut:

Eläkeuudistus 2005

Vuoden 2005 eläkeuudistus toi muutoksia eläkeikään, varhaiseläkkeisiin ja eläkkeen karttumiseen. Lisäksi otettiin käyttöön eläkkeen määrään vaikuttava elinaikakerroin.

Uudistuksen tavoitteena oli myöhentää eläkkeellesiirtymisikää ja huomioida elinajan kasvun vaikutus eläkkeissä. Uudistuksen myötä entistä useampi työskenteli vanhuuseläkeikään saakka, keskimääräinen eläkeikä nousi ja joustavan vanhuuseläkkeen alaikärajasta tuli yleinen ikä jäädä eläkkeelle. 

Joustava vanhuuseläkeikä ja varhaiseläkereitit 

  • 65 vuoden eläkeikä muuttui joustavaksi vanhuuseläkeiäksi 63–68 vuoden iän välillä.
  • Varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja muuttui 60 vuodesta 62 vuoteen. (Tämä eläkemuoto lakkautettiin vuonna 2013.) Vuotuinen varhennusvähennys kasvoi aiemmasta 4,8 prosentista 7,2 prosenttiin.
  • Uudistuksessa suljettiin myös varhaiseläkereittejä, joista merkittävin oli työttömyyseläkkeen lakkauttaminen vuodesta 2012 alkaen.

Eläkkeen karttuminen koko työuralta

  • Karttuvan eläkkeen määrä alettiin laskea jokaisen ansaintavuoden tulojen perusteella eikä enää työsuhteen 10 viimeisen vuoden ansiotulojen perusteella.
  • Eläkettä alkoi karttua 18 vuoden iästä alkaen aiemman 23 ikävuoden sijasta.
  • Työssä jatkamiseen 63 ikävuoden jälkeen pyrittiin kannustamaan ansioihin sidotulla korkeammalla karttumisprosentilla, ns. kannustinkarttumalla, joka kartutti eläkettä 4,5 prosenttia vuodessa.

Elinaikakerroin

  • Elinaikakerroin on mekanismi, joka sopeuttaa eläkkeen määrän automaattisesti eliniän muutoksiin. Eliniän pidentyessä elinaikakerroin pienentää kuukausieläkettä siten, että koko eläkeaikana saatu eläkkeiden summa pysyy keskimäärin samalla tasolla.
  • Elinaikakerroin alkoi vaikuttaa vuonna 2010, ja se koskee vuonna 1948 syntyneitä ja sitä nuorempia.

Keskeiset eläkesäännöt ennen vuotta 2005 ja vuosina 2005–2016

Eläkesääntö Ennen vuotta 2005 Vuosina 2005–2016
Vanhuuseläkeikä 65 vuoden yleinen vanhuuseläkeikä  Joustava vanhuuseläkeikä 63–68 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja 68 vuotta. 
Eläkkeen karttuminen eri ikäisenä 23–59-vuotiaat: 1,5 % viimeisen 10 vuoden ansioista
60–65-vuotiaat: 2,5 % viimeisen 10 vuoden ansioista 
18–52-vuotiaat: 1,5 % vuosiansioista
53–62-vuotiaat: 1,9 % vuosiansioista
63–68-vuotiaat: 4,5 % vuosiansioista 
Eläkkeen karttuminen alimman vanhuuseläkeiän jälkeen Eläkkeen lykkäyskorotus 7,2 %/vuosi 65 vuoden iän jälkeen.  Korotettu karttuma 4,5 % vuosiansioista 63–68-vuotiaana. Eläkkeen lykkäyskorotus 4,8 %/vuosi 68 vuoden iän jälkeen. 
Varhennettu vanhuuseläke Ikäraja 60–64 vuotta  Ikäraja 62 vuotta. Lakkautettu vuonna 2013. 
Eläkkeen varhennusvähennys 4,8 %/vuosi ennen 65 vuoden ikää.  7,2 %/vuosi ennen 63 vuoden ikää. 
Eläkettä leikkaava elinaikakerroin Ei Kyllä

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Keskeiset tulokset

  • Entistä useampi jatkoi työssä vanhuuseläkkeeseen saakka vuoden 2005 eläkeuudistuksen seurauksena.
  • Etenkin matalasti koulutetut työskentelivät vanhuuseläkkeeseen saakka aiempaa useammin. Taustalla oli pääosin se, että matalasti koulutetuilla vanhuuseläkettä edeltävä työttömyys puolittui.
  • Korkeasti koulutetuilla tilanne ei juurikaan muuttunut.
  • Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurat pitenivät selvästi, erityisesti matalasti koulutettujen työurat.

Työssä jatkamisen kehityksessä selvät koulutuserot 

Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus kasvoi vuoden 2005 eläkeuudistuksen seurauksena. Vuonna 2017 liki 60 prosenttia siirtyi vanhuuseläkkeelle työstä, kun vuonna 2006 tämä osuus oli alle 40 prosenttia. Sukupuolten välillä ei ole suurta eroa eläkkeelle siirtymisen reiteissä.

Koulutuksen mukaan tarkasteltuna erot eläkkeelle siirtymisen reiteissä ovat suuret. Korkeasti koulutetut siirtyvät vanhuuseläkkeelle työstä selvästi matalasti koulutettuja useammin. Korkeasti koulutetuilla vanhuuseläkkeeseen saakka työskentely ei juurikaan lisääntynyt vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Matalasti koulutetut jatkoivat työssä vanhuuseläkkeeseen saakka entistä useammin ja samalla vanhuuseläkettä edeltävä työttömyys puolittui.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa lakkautettiin työttömyyseläke ja työttömyysputken alaikärajaa korotettiin, minkä vuoksi aiempaa harvempi siirtyi vanhuuseläkkeelle työttömyydestä.

Palkkikaavio vanhuuseläkkeelle siirtymisen reiteistä vuosina 2006 ja 2017, kaikki, perusasteen koulutetut ja ylemmän korkea-asteen suorittaneet. Ansiotyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus nousi perusasteen koulutetuilla 26 prosentista 43 prosenttiin ja ylemmän korkea-asteen suorittaneilla 75 prosentista 79 prosenttiin. Työkyvyttömyydestä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus on perusasteen koulutetuilla laskenut 34 prosentista 33 prosenttiin ja ylemmän korkea-asteen suorittaneilla 12 prosentista 7 prosenttiin. Työttömyydestä ja työttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus on laskenut perusasteen koulutetuilla 31 prosentista 16 prosenttiin ja ylemmän korkea-asteen suorittaneilla noussut kahdeksasta yhdeksään prosenttiin. Lähde: Nivalainen 2022, Eläketurvakeskus.

Työurat pidentyivät kaikilla, koulutuskohtaiset erot pienenivät

Kun yhä useammat pysyivät työssä vanhuuseläkeikään asti, myös keskimääräiset työurat pidentyivät. Kaikkien vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurien mediaanipituus kasvoi 33,7 vuodesta 38,1 vuoteen vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen.

Perusasteen koulutetuilla työurat kasvoivat eniten: 32 vuodesta liki 37 vuoteen. Korkeasti koulutetuilla kasvua oli vähemmän, vajaasta 36 vuodesta vajaaseen 38 vuoteen.

Palkkikaavio työurien mediaanipituuksista vuosina 2006 ja 2017 vanhuuseläkkeelle siirtyneillä kaikki, perusasteen koulutetut ja ylemmän korkea-asteen suorittaneet. Työurien mediaanipituus on noussut keskimäärin 33,7 vuodesta 38,1 vuoteen. Perusasteen koulutetuilla vuonna 2006 työuran mediaanipituus oli 32 vuotta, vuonna 2017 se oli 36,8 vuotta. Ylemmän korkea-asteen suorittaneilla nousua oli vähemmän, 35,8 vuodesta 37,8 vuoteen. Lähde: Nivalainen 2022, Eläketurvakeskus.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

Julkaisut:

Keskeiset tulokset

  • Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisiän painopiste muuttui alle 63 vuodesta 63 vuoteen. Samalla keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousi.
  • 65-vuotiaaksi tai vanhemmaksi jatkaneiden osuus ei muuttunut.
  • Työssä pitkään jatkaminen vähentyi yksityisellä sektorilla ja lisääntyi julkisella sektorilla.
  • Myös naisten ja korkeasti koulutettujen työssä pitkään jatkaminen lisääntyi.

Työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä nousi

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisiän painopiste muuttui. Vielä vuonna 2006 yleisin eläkkeellesiirtymisikä oli alle 63 vuotta, mutta vuonna 2017 yleisin vanhuuseläkeikä oli tasan 63 vuotta. Alle 63-vuotiaana vanhuuseläkkeelle jääneiden osuus laski samalla ajanjaksolla selvästi.

65-vuotiaana tai vanhempana työstä eläkkeelle siirtyneiden osuus ei muuttunut vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Sekä vuonna 2006 että 2017 viidennes vanhuuseläkkeelle siirtyneistä jäi eläkkeelle aikaisintaan 65-vuotiaana.

Palkkikaavio työstä vanhuuseläkkeelle eri ikäisinä siirtyneiden osuuksista vuosina 2006 ja 2017. Vuonna 2017 työstä vanhuuseläkkeelle siirryttiin vanhempana kuin vuonna 2006. Alle 63-vuotiaana työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus on laskenut 28 prosentista 6 prosenttiin. Heti 63 vuotta täytettyään vanhuuseläkkeelle siirtyi työstä 19 prosenttia vuonna 2006. Vuonna 2017 osuus oli 34 prosenttia. Vuonna 2006 64-vuotiaana eläkkeelle siirtyi 13 prosenttia, kun vuonna 2017 osuus oli 18 prosenttia. 65-vuotiaana tai vanhempana eläkkeelle siirtyi molempina vuosina 21 prosenttia. Lähde: Nivalainen 2022, Eläketurvakeskus.

Edellä kuvatun kehityksen seurauksena keskimääräinen työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä nousi 62,9 vuodesta (2006) 63,8 vuoteen (2017).

Julkaisut:

Vanhuuseläkkeelle siirtyminen kehittyi eri tavalla yksityisellä ja julkisella sektorilla 

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen yksityisellä sektorilla työssä pitkään jatkaminen vähentyi ja julkisella sektorilla lisääntyi.

Yksityisellä sektorilla yleisin työstä vanhuuseläkkeelle siirtymisikä oli 65 vuotta vuonna 2006. Kolmannes jäi eläkkeelle aikaisintaan tuolloin. Vuonna 2017 yleisimmäksi eläkeiäksi oli muodostunut tasan 63 vuotta. Useampi kuin kaksi viidestä jäi vanhuuseläkkeelle heti täytettyään 63 vuotta, ja enää viidennes jatkoi työssä vähintään 65-vuotiaaksi.

Julkisella sektorilla suunta on ollut päinvastainen. Yleisin työstä eläkkeelle siirtymisikä oli alle 63 vuotta vuonna 2006. Puolet jäi vanhuuseläkkeelle ennen 63 vuoden ikää. 65-vuotiaana tai vanhempana eläkkeelle jäi harvempi kuin joka kymmenes. Tämän taustalla oli pitkälti 63 vuoden ikää alempien ammatillisten eläkeikien suuri rooli julkisella sektorilla.

Vuonna 2017 yleisin vanhuuseläkeikä julkisella sektorilla oli 64 vuotta, ja puolet jatkoi työssä vähintään tähän ikään saakka. Aikaisintaan 65-vuotiaana eläkkeelle jäi neljännes. Tämä johtuu osittain siitä, että suurella osalla julkisella sektorilla työskentelevistä on 63 vuoden ikää korkeampia henkilökohtaisia eläkeikiä ja ammatillisten eläkeikien merkitys on vähentynyt.

Palkkikaavio työstä vanhuuseläkkeelle eri ikäisinä siirtyneiden osuuksista yksityisellä ja julkisella sektorilla vuosina 2006 ja 2017. Yksityisellä sektorilla alle 63-vuotiaina työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus laski 10 prosentista 2 prosenttiin ja julkisella sektorilla §49 prosentista 12 prosenttiin. Tasan 63-vuotiaana siirtyminen yleistyi yksityisellä sektorilla 30 prosentista 44 prosenttiin ja julkisella sektorilla 6 prosentista 19 prosenttiin. 64-vuotiainen eläkkeelle siirtyneiden osuus pysyi yksityisellä sektorilla ennallaan 12 prosentissa ja nousi julkisella sektorilla 15 prosentista 28 prosenttiin. 65-vuotiaina ja sitä vanhempana työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus laski yksityisellä sektorilla 33 prosentista 19 prosenttiin. Julkisella sektorilla 65-vuotiaana ja sitä vanhempana työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus nousi 7 prosentista 24 prosenttiin. Lähde: Nivalainen 2022, Eläketurvakeskus.

Yksityisellä sektorilla keskimääräinen vanhuuseläkeikä ei noussut vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen, mutta julkisella sektorilla se nousi selvästi.

Yksityisellä sektorilla myöskään 63–68-vuotiaana tehty työura ei kasvanut vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen, sen sijaan julkisella sektorilla tässä iässä tehty työura kasvoi vuodella. Julkisella sektorilla myös 53–62-vuotiaana tehty työura kasvoi.

Työurien pidentyminen loppupäästä heijastaa sitä, että aikaisempi alle 63-vuotiaana vanhuuseläkkeelle jääminen julkisella sektorilla vaihtui suurelta osin työssä jatkamiseen 64-vuotiaaksi tai vanhemmaksi.

Palkkikaavio työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurien pituudesta (keskiarvo) eri ikäisinä yksityisellä ja julkisella sektorilla vuosina 2006 ja 2017. Yksityisellä sektorilla työskennelleillä työuran pituuden keskiarvo kasvoi alle 23-vuotiaana 0,7 vuodella (2 vuodesta 2,7 vuoteen), 23–52-vuotiaana 0,5 vuodella (26,1 vuodesta 26,6 vuoteen) ja 53–62-vuotiaana 0,1 vuodella (9,6 vuodesta 9,7 vuoteen), ja 63–68-vuotiaana keskiarvo pysyi ennallaan 1,4 vuodessa. Julkisella sektorilla työura kasvoi alle 23-vuotiaana 0,4 vuodella (1,5 vuodesta 1,9 vuoteen), laski 23–52-vuotiaana 0,3 vuodella (26,3 vuodesta 26 vuoteen), kasvoi 53–62-vuotiaana 0,9 vuodella (8,6 vuodesta 9,5 vuoteen) ja kasvoi 63–68-vuotiaana yhdellä vuodella (0,7 vuodesta 1,7 vuoteen). Lähde: Nivalainen 2022, Eläketurvakeskus.

Julkaisut:

Yksityisen ja julkisen sektorin erilainen kehitys näkyy myös eläkeaikeissa 

Yksityisellä ja julkisella sektorilla työskentelevien 50 vuotta täyttäneiden palkansaajien aiottu eläkeikä kehittyi vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen eri tavalla. Vuonna 2003 yksityisellä sektorilla aiottiin jäädä eläkkeelle yli 63-vuotiaana hieman useammin kuin julkisella sektorilla.

Uudistuksen jälkeen julkisella sektorilla yli 63-vuotiaana eläkkeelle aikovien osuus kasvoi selvästi vuoteen 2008 mennessä ja edelleen vuoteen 2013 mennessä. Yksityisellä sektorilla tämä osuus ei juurikaan kasvanut kumpanakaan vuonna. Vuonna 2013 julkisella sektorilla työskentelevistä selvästi useampi kuin yksityisellä sektorilla työskentelevistä arveli jäävänsä eläkkeelle yli 63-vuotiaana.

Pylväskaavio aiotusta eläkeiästä yksityisellä ja julkisella sektorilla vuosina 2003, 2008 ja 2013. Alle 63-vuotiaana eläkkeelle suunnitteli jäävänsä vuonna 2003 52 prosenttia, vuonna 2008 33 prosenttia ja vuonna 2013 18 prosenttia yksityisellä sektorilla työskennelleistä. Julkisella sektorilla työskennelleillä vastaavat luvut olivat 46 %, 24 % ja 13 %. 63-vuotiaana eläkkeelle siirtymistä suunnittelevien osuus nousi yksityisellä sektorilla työskentelevistä vuoden 2003 18 prosentista vuoden 2008 42 prosenttiin ja siitä edelleen 51 prosenttiin vuonna 2013. Julkisella sektorilla vastaava osuus nousi ensin 27 prosentista 37 prosenttiin ja laski sitten hieman 34 prosenttiin. Yksityisellä sektorilla yli 63-vuotiaana eläkkeelle aikovien osuus oli vuonna 2003 27 % ja vuonna 2013 26 %, kun julkisella sektorilla tämän ikäisenä eläkkeelle aikovien osuus nousi vuoden 2003 25 prosentista vuoden 2008 36 prosenttiin ja edelleen vuoden 2013 48 prosenttiin. Lähde: Järnefelt & Nivalainen 2016, Eläketurvakeskus. 

Julkaisut:

Naiset ja korkeasti koulutetut jatkoivat työssä entistä pidempään 

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työssä pitkään jatkaminen lisääntyi naisilla ja miehillä hieman vähentyi. Vielä vuonna 2006 miehet jäivät eläkkeelle naisia myöhemmin, mutta vuonna 2017 tilanne oli kääntynyt toisin päin.

Naisten ja miesten erot eläkkeelle siirtymisessä heijastelevat osittain sektorieroja. Julkisen sektorin eläkkeelle siirtymisen kehitys näkyy naisten eläkkeellesiirtymisiässä, sillä yli puolet eläkeikää lähestyvistä naisista työskentelee julkisella sektorilla. Miehistä valtaosa puolestaan on työssä yksityisellä sektorilla.

Palkkikaavio eri ikäisinä työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuuksista miehillä ja naisilla vuosina 2006 ja 2017. Miehillä alle 63-vuotiaana työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus on laskenut vuoden 2006 19 prosentista vuoden 2017 kuuteen prosenttiin ja tasan 63-vuotiaana eläkkeelle siirtyneiden osuus on kasvanut 24 prosentista 38 prosenttiin. Miehistä 64-vuotiaana eläkkeelle siirtyneiden osuus nousi vuoden 2006 12 prosentista vuoden 2017 15 prosenttiin ja 65-vuotiaana tai sitä vanhempana eläkkeelle siirtyneiden osuus laski 26 prosentista 20 prosenttiin. Naisilla erot olivat samansuuntaisia. Alle 63-vuotiaana työstä eläkkeelle siirtyneiden osuus laski 35 prosentista 6 prosenttiin, ja tasan 63-vuotiaana eläkkeelle siirtyneiden osuus nousi 15 prosentista 30 prosenttiin. 64-vuotiaana siirtyneiden osuus kasvoi 14 prosentista 21 prosenttiin ja 65-vuotiaaksi ja sitä vanhemmaksi jatkaneiden osuus kasvoi 17 prosentista 22 prosenttiin. Lähde: Nivalainen 2022, Eläketurvakeskus.

Korkeasti koulutetuilla työssä pitkään jatkaminen lisääntyi vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen ja matalasti koulutetuilla vähentyi. Vuonna 2017 korkeasti koulutetut jatkoivat työssä pitkään matalasti koulutettuja useammin. Vielä vuonna 2006 tilanne oli päinvastainen.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen alimman vanhuuseläkeiän jälkeen työskentelystä kertyi suurempi eläkekarttuma, joka oli sidottu ansioihin (ns. kannustinkarttuma). Koska korkeasti koulutetut ja hyvässä asemassa työelämässä olevat jatkoivat työssä useammin 63 ikävuoden jälkeen kuin matalammin koulutetut, kannustinkarttuma hyödytti erityisesti korkeasti koulutettuja ja hyväosaisia. Tämä on voinut lisätä sosioekonomisia eroja eläkkeiden tasossa.

Palkkikaavio työstä vanhuuseläkkeelle eri ikäisinä siirtyneiden osuudet perusasteen ja ylemmän korkea-asteen koulutetuilla vuosina 2006 ja 2017. Perusasteen koulutetuilla työstä vanhuuseläkkeelle alle 63-vuotiaana siirtyneiden osuus laski vuoden 2006 12 prosentista vuoden 2017 2 prosenttiin ja tasan 63-vuotiaana eläkkeelle siirtyneiden osuus nousi 25 prosentista 42 prosenttiin. 64-vuotiaana työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus laski 15 prosentista 14 prosenttiin ja 65-vuotiaana ja sitä vanhempana eläkkeelle siirtyneiden osuus 30 prosentista 21 prosenttiin. Ylemmän korkea-asteen suorittaneilla alle 63-vuotiaana eläkkeelle siirtyneiden osuus laski vuoden 2006 29 prosentista 9 prosenttiin vuonna 2017. Tasan 63-vuotiaana työstä vanhuuseläkkeelle siirtyi vuonna 2006 14 prosenttia ylemmän korkea-asteen suorittaneista ja 20 prosenttia vuonna 2017. 64-vuotiaana ylemmän korkea-asteen suorittaneista työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osuus nousi 13 prosentista 24 prosenttiin ja 65-vuotiaana ja sitä vanhempana siirtyneiden osuus 15 prosentista 29 prosenttiin vuosien 2006 ja 2017 välillä. Lähde: Nivalainen 2022, Eläketurvakeskus.

Vuoden 2005 uudistuksessa sovittu eläkkeen karttuminen 18 ikävuodesta lähtien oli merkittävä periaatteellinen muutos. Tämä muutos oli onnistunut siitä näkökulmasta, että se hyödyttää erityisesti matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevia. Esimerkiksi vuonna 2017 työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä työntekijäammateissa työskennelleillä työuraa ennen 23 vuoden ikää oli kertynyt yli kolme vuotta, kun ylemmille toimihenkilöille työuraa tässä iässä oli kertynyt vain reilu vuosi.

Julkaisut:

Keskeiset tulokset 

  • Joustavan eläkeiän myötä 63- ja 64-vuotiaat pystyivät jäämään täydelle eläkkeelle, kun ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta tässä iässä eläkkeelle jääminen pienensi eläkettä pysyvästi varhennusvähennyksellä.
  • Kannustinkarttuma ei ollut tarpeeksi suuri, jotta se olisi kumonnut varhennusvähennyksen poistumisen vaikutuksen. Siten kannustimet jatkaa työssä heikkenivät.
  • Uudistus lisäsi eläkkeelle jäämistä 63- ja 64-vuotiaana.
  • Kyselyn mukaan kannustinkarttuma vaikutti osalla päätökseen jatkaa työssä yli 63-vuotiaaksi.

Vuoden 2005 eläkeuudistus pyrki myöhentämään eläkkeelle siirtymistä taloudellisilla kannustimilla. 63 vuoden jälkeen työssä jatkamisesta kertyi eläkettä 4,5 prosenttia vuosiansioista. Tämä ajateltiin kannustavan ihmisiä jatkamaan työssä 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen.

Eläkeiän muutoksen vuoksi taloudelliset kannustimet jäädä eläkkeelle kasvoivat

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen 63- ja 64-vuotiaat pystyivät jäämään täydelle eläkkeelle, kun ennen uudistusta eläkkeelle jääminen tämän ikäisenä leikkasi eläkettä varhennusvähennyksellä. Tästä syystä uudistuksen myötä eläkevarallisuus 63 ja 64 vuoden iässä kasvoi 9,6 ja 4,8 prosenttia.

Kannustinkarttuma ei ollut tarpeeksi suuri kumotakseen varhennusvähennyksen poistumisen vaikutuksen 63- ja 64-vuotiaana, ja seurauksena lisätyövuosi hyödytti tämän ikäisiä uudistuksen jälkeen aiempaa vähemmän. Joustavan eläkeiän seurauksena 63- ja 64-vuotiaiden kannustimet jatkaa työssä heikkenivät ja kannustimet jäädä eläkkeelle kasvoivat.

Muutokset kannustimissa näkyivät eläkkeelle jäämisessä: 63- ja 64-vuotiaana eläkkeelle jääminen lisääntyi uudistuksen jälkeen selvästi. Myös yksin nimenmuutos varhennetusta vanhuuseläkkeestä vanhuuseläkkeeksi lisäsi eläkkeelle jäämistä.

Vuoden 2005 uudistuksen seurauksena yksityisellä sektorilla vanhuuseläkkeelle jäämisen huippu siirtyi 65 ikävuodesta vuonna 2004 kohti 63 ikävuotta vuonna 2005. Pidemmällä aikavälillä 63 vuoden iästä tuli eläkeiän uusi normaali 65 vuoden sijaan.

Tämä kehitys ei tarkoita sitä, etteivätkö taloudelliset kannustimet toimisi siten kuin niiden pitääkin. Suurempi lisähyöty työssä jatkamisesta vähentää eläkkeelle jäämistä. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen työssä jatkaminen hyödytti 63- ja 64-vuotiaita kuitenkin aikaisempaa vähemmän, taloudellinen kannustin oli negatiivinen. Tästä syystä eläkkeelle jääminen lisääntyi.

Julkaisut:

Kannustinkarttuma kannusti joitakin jatkamaan työssä pidempään

Vuonna 2010 työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneille palkansaajille tehdyn kyselyn mukaan kannustinkarttuma oli vaikuttanut osan päätökseen jatkaa työssä yli 63-vuotiaaksi. Sillä oli ollut paljon vaikutusta työssä jatkamiseen joka viidennellä niistä, jotka olivat jatkaneet työssä alimman vanhuuseläkeiän jälkeen. Lähes puolelle tähän joukkoon kuuluvista kannustinkarttumalla oli ollut jonkin verran vaikutusta.

Suurempi eläke oli motivoinut jatkamaan työssä lähes yhtä yleisesti molempia sukupuolia, mutta naiset olivat vastanneet useammin, että sillä oli ollut paljon merkitystä. Koulutustason mukaisia eroja ei ollut, mutta korkeamman eläkkeen vaikutus arvioitiin sitä suuremmaksi, mitä myöhemmin oli siirrytty eläkkeelle.

Palkkikaavio kannustinkarttuman vaikutuksesta työssä jatkamiseen 63 vuoden iän jälkeen vanhuuseläkkeelle siirtyneillä palkansaajilla vuonna 2010, kaikki, sukupuolen ja koulutuksen mukaan. Viidennes vuonna 2010 vanhuuseläkkeelle siirtyneistä arvioi kannustinkarttuman vaikuttaneen työssä jatkamiseen paljon ja 43 prosenttia, että se oli vaikuttanut jonkin verran. 31 prosenttia arveli, ettei kannustinkarttumalla ollut vaikutusta työssä jatkamiseen 63 vuoden iän jälkeen. Naiset arvioivat miehiä useammin, että kannustinkarttuma oli vaikuttanut paljon (naiset 26 %, miehet 15 %), mutta miehet taas arvioivat useammin sen vaikuttaneen melko paljon (naiset 38 %, miehet 49 %). Perusasteen ja ylemmän korkea-asteen koulutetut arvioivat kannustinkarttuman vaikuttaneen paljon tai jonkin verran yhtä usein, mutta ylemmän korkea-asteen koulutetut sanoivat useammin, ettei kannustinkarttuma ollut vaikuttanut lainkaan (perusaste 30 %, ylempi korkea-aste 35 %). Tuominen ym. 2012, Eläketurvakeskus.  

Julkaisut:

Eläketurvakeskus (ETK) on lakisääteinen työeläketurvan kehittäjä, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja.