Vuoden 1996 alusta tuli voimaan joukko merkittäviä eläkkeen määräytymiseen vaikuttavia lainmuutoksia. Lainmuutokset perustuivat työmarkkinakeskusjärjestöjen 18.5.1995 tekemään sopimukseen.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

• Työmarkkinajärjestöjen sopimus 18.5.1995 (pdf)

Muutosten tavoitteet

Muutosten tavoitteena oli turvata eläkemaksujen ja eläke-etujen tasapaino 1990-luvun loppuvuosiksi ja samalla huolehtia työeläkejärjestelmän pidemmän aikavälin maksujen ja etujen tasapainosta. Tavoitteena oli myös kannustaa työssä pysymistä siten, että työntekoa jatkamalla saa paremman eläkkeen kuin siirtymällä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää.

Muutokset ulotettiin koskemaan koko työeläkejärjestelmää, vaikkakin hallituksen esitys (HE 118/1995) käsittelee lainmuutoksia yksityisalojen työeläkejärjestelmässä.

Muutosten vaikutus eläkkeen määräytymiseen

Eläkepalkka laskettiin uusien säännösten mukaan kunkin työsuhteen päättymistä edeltäneiden enintään 10 viimeisen kalenterivuoden eli ns. valintavuosien ansioiden perusteella. Työsuhteen päättymisvuosi otettiin mukaan, jos työsuhde oli jatkunut koko kalenterivuoden tai jos työsuhde oli ollut voimassa enintään kolmen kalenterivuoden aikana. Vuotuiset ansiot tarkistettiin TEL-puoliväli-indeksillä työsuhteen päättymisvuoden tasoon ja työansioista vähennettiin työntekijäin työeläkemaksun osuus.

Ansiovuosia, joina ansiot olivat vähemmän kuin 50 prosenttia kaikkien valintavuosien keskimäärästä, ei eläkepalkkaa laskettaessa otettu mukaan. Poisjätettyjä vuosia sai kuitenkin olla enintään kolmannes valintavuosista. Eläkepalkka oli jäljelle jääneiden kalenterivuosien työansioiden keskiarvo kuukautta kohden.

Muutoksista huolimatta laissa säilyi mahdollisuus eläkepalkan harkinnanvaraiseen tarkistamiseen sekä oma sääntönsä tilanteisiin, joissa valintavuosiin sisältyi palkattomia lastenhoitoaikoja.

Tulevaa aikaa koskeviin säännöksiin lisättiin uusi tulevan ajan oikeuden saamisedellytys. Sen mukaan työntekijän tuli olla ollut työkyvyttömyyden alkamisvuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden 10 vuoden aikana 12 kuukautta peruseläkkeeseen oikeuttavassa ansiotyössä.

Myös tulevan ajan karttumisprosentteja tarkistettiin. Eläkettä karttui tulevalta ajalta 1,5 prosenttia 50 ikävuoteen saakka, 50 ja 60 ikävuoden välillä 1,2 prosenttia ja sen jälkeen 65 vuoden ikään asti 0,8 prosenttia.

Työkyvyn ylläpidon ja kuntoutuksen tehostamiseksi määräaikainen työkyvyttömyyseläke muutettiin kuntoutustueksi, johon tuli aina liittyä terveydenhuollon asiantuntijoiden laatima kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustukeen tuli kuntoutuskorotus, jos työeläkejärjestelmä rahoitti ja järjesti kuntoutuksen. Myös osatyökyvyttömyyseläkkeen käyttöä pyrittiin lisäämään mahdollistamalla eläkelaitosta sitovan ennakkopäätöksen hakeminen oikeudesta osa-aikaeläkkeeseen.

Käyttöön kaksi eri indeksiä

Työeläkkeiden indeksiturvaa muutettiin ottamalla käyttöön kaksi eri eläkeindeksiä eli siirryttiin ns. taitetun indeksin järjestelmään. Aktiiviaikaisia ansioita ja alle 65-vuotiaiden eläkkeitä tarkistettiin jo aiemmin käytössä olleella TEL-puoliväli-indeksillä (työikäisten TEL-indeksi). 65 vuotta täyttäneiden maksussa olevia eläkkeitä tarkistettiin uudella eläkeikäisten TEL-indeksillä. Sitä määrättäessä hintatason muutoksen painona oli 0,8 ja ansiotason muutoksen painona 0,2.

Samassa yhteydessä säädettiin pysyvä laki, jonka mukaan työntekijäin työeläkemaksun muutos vähennetään ansiotason muutoksesta eläkeindeksejä laskettaessa. Näin oli jo menetelty yksivuotisilla laeilla vuosina 1993–1995.