Eläkkeensaajan lopullinen tulotaso muodostuu verotuksen jälkeen käteen jäävästä tulosta. Eläkkeitä verotetaan ansiotuloverotuksen mukaan. Erona palkan verotukseen ovat erilaiset verovähennykset ja sosiaalivakuutusmaksut.

Eläke on verotettavaa ansiotuloa

Työeläke, kansaneläke ja takuueläke ovat verotettavaa ansiotuloa. Verotonta tuloa ovat kuitenkin asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki, rintamalisät ja eläkkeen lapsikorotus.

Myös työtapaturma-, liikenne- ja potilasvahinkovakuutuksesta maksettavia eläkkeitä verotetaan ansiotuloverotuksen mukaisesti eläkkeenä. Eläketulona ei sen sijaan pidetä näistä vakuutuksista maksettuja päivärahoja tai alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden perusteella saatuja korvauksia.

Työnantajan järjestämä kollektiivinen lisäeläketurva ja kertamaksullinen eläke kuuluvat ansiotuloverotuksen piiriin. Näitä kohdellaan eläkkeensaajan verotuksessa kuten lakisääteistä eläketuloa.

Eläkkeen verot ja vähennykset

Lakisääteisten eläkkeiden verotus määräytyy pääosin samoin kuin muidenkin ansiotulojen verotus. Eläketulon ja palkkatulon vero- ja maksurasite eroavat erilaisten verovähennysten ja sosiaalivakuutusmaksujen takia.

Valtion tuloveroa suoritetaan verotettavasta ansiotulosta progressiivisen tuloveroasteikon mukaan. Kotikunnalle suoritetaan kunnallisveroa kunnan tuloveroprosentin perusteella. Seurakuntaan kuuluva maksaa kirkollisveroa seurakunnan tuloveroprosentin mukaan.

Eläkkeensaaja maksaa myös yleisradioveroa sekä korkeammilla eläketuloilla eläkkeensaajan lisäveroa. Eläke- ja etuustuloista maksetaan sairaanhoitomaksua, muttei sairausvakuutuksen päivärahamaksua.

Eläketulosta myönnetään eläketulovähennys sekä kunnallis- että valtionverotuksessa. Eläkkeensaaja saa myös kunnallisverotuksen perusvähennyksen. Vähennysten ansiosta pienestä eläkkeestä ei mene lainkaan veroa, esimerkiksi jos henkilö saa vain kansaneläkettä ja takuueläkettä.

Eläketuloista ei peritä työttömyysvakuutusmaksua eikä työeläkemaksua.

Eläkkeensaajan palkkatulon verotus

Eläkkeensaajan palkkatuloa verotetaan kuten mitä tahansa palkkatuloa. Muut ansiotulot pienentävät eläketulovähennystä: kun vähennys pienenee, veroprosentti kasvaa. Toisaalta palkkatulosta saa tulonhankkimisvähennyksen sekä ansiotulovähennyksen ja työtulovähennyksen. Vähennysten yhteisvaikutuksena veroprosentti on eläke- ja palkkatulon yhdistelmästä yleensä pienempi kuin jos sama kokonaistulo koostuisi pelkästään palkasta tai eläkkeestä.

Työttömyysvakuutusmaksua ei peritä 65 vuotta täyttäneen saamasta palkasta. Eläkevakuutusmaksua maksetaan syntymävuosiluokan vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan saakka. Sairausvakuutuksen päivärahamaksua ei peritä 68 vuotta täyttäneen saamasta palkasta.

Vuoden 2005 alusta lähtien vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotus siirtyi ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotuksen piiriin lyhyen siirtymäkauden jälkeen.

Pitkäaikaissäästämisen (PS-sopimus) maksut ovat samalla tavoin vähennyskelpoisia pääomatuloverotuksessa kuin vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut. Sijoitetuille varoille kertyvää tuottoa ei veroteta säästämisaikana.

Saajan pääomatuloksi luetaan suoritukset, jotka palveluntarjoaja on maksanut säästäjälle tai muulle säästämissopimuksen mukaan varoihin oikeutetulle eläkeiän täytyttyä. Verotettavasta pääomatulosta maksetaan tuloveroa pääomatuloveroprosentin (30 prosenttia) mukaan.

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ja pitkäaikaissäästämissopimuksen maksuja on oikeus vähentää pääomatulosta 5 000 euroa vuodessa. Jos työnantaja on ottanut verovelvolliselle tällaisen vakuutuksen, itse otetun vakuutuksen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen maksuja voi vähentää enintään 2 500 euroa.

Yksilöllisten eläkevakuutusten verovähennykseen oikeuttavaa alinta eläkeikää on korotettu useaan otteeseen (ks. taulukko). Ikäraja nousi 68 vuoteen vuoden 2013 alussa aiemmasta 63 vuodesta. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen myötä maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on eläkkeen maksaminen aikaisintaan ikäluokan vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajasta alkaen. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta
vuonna 1957 tai sitä ennen syntyneillä, 69 vuotta vuosina 1958–1961 syntyneillä ja 70 vuotta myöhemmin syntyneillä.

Vakuutuksen ottohetkellä ollut alin eläkkeen alkamisikä

Vakuutus otettu  Eläkkeen alkamisikä
–30.9.1992 55 v
1.10.1992–23.6.1999 58 v
24.6.1999–5.5.2004 60 v
6.5.2004–17.9.2009 62 v
18.9.2009–31.12.2012 TyEL-eläkeikä, useimmiten 63 v
1.1.2013– 68 v

Ulkomailla pysyvästi asuvien eli rajoitetusti verovelvollisten Suomesta saamia eläkkeitä alettiin vuodesta 2006 alkaen verottaa samalla tavalla kuin Suomessa asuvien eläkkeitä. Veroprosentti, vähennykset ja veroilmoitusmenettely ovat samat kuin Suomessa asuvilla.

Aiemmin ulkomailla asuvien eläkkeistä perittiin 35 prosentin lähdevero. Ulkomaisen eläkkeensaajan kaikki verot, myös keskimääräisen kunnallisveroprosentin mukainen laskennallinen kunnallisvero, menevät valtiolle.

Joissain tilanteissa Suomen ja henkilön asuinvaltion välisen verosopimusten perusteella eläkettä ei veroteta lainkaan Suomessa, vaan ainoastaan eläkkeensaajan asuinvaltiossa.

Ulkomailta maksettava eläke on usein verotettu jo maassa, josta eläkettä maksetaan. Tällöin Suomessa ei määrätä eläkkeestä tuloveroa, mutta eläke korottaa Suomesta saadun tulon veroa. Joistain maista saatua eläkettä ei veroteta kyseisessä maassa ja silloin Suomi verottaa eläkkeen normaalisti.

Yksittäisestä maasta saadun eläkkeen verokohtelu selviää Suomen ja kyseisen maan välisestä verosopimuksesta, jotka tehdään kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi. Suomella on sopimus yli 60 valtion kanssa. Ulkomaisesta eläkkeestä määrätään tavallisesti Suomessa vakuutetun sairaanhoitomaksu.