Viron nykyinen kolmipilarinen eläkejärjestelmä tuli voimaan vuosien 1998–2002 aikana. Lakisääteinen eläketurva koostuu Virossa asumisperusteisesta kansaneläkkeestä ja ansioperusteisesta työeläkkeestä. Kansaneläkkeeseen ovat oikeutettuja vain ne, jotka eivät saa muuta eläkettä. Työeläke jakaantuu ansaintaeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi eläketurvaa voi täydentää vapaaehtoisilla lisäeläkkeillä. Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden merkitys on kuitenkin pieni.

Kansaneläkkeistä ja ansaintaeläkkeistä säädetään valtion eläkevakuutuslaissa (riikliku pensionikindlustuse seadus). Työeläkkeitä koskevia erillislakeja ovat myös palvelusvuosien perusteella maksettavia eläkkeitä koskeva laki (väljateenitud aastate pensionide seadus), joka koskee tiettyjä ammattiryhmiä, ja laki, joka määrittelee oikeuden siirtyä aikaisemmin vanhuuseläkkeelle raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus). Rahastoeläkkeistä ja vapaaehtoisesta lisäeläketurvasta säädetään omassa laissaan (kogumispensionide seadus).

Viimeisen viiden vuoden aikana Viron eläkejärjestelmään on tehty lukuisia muutoksia. Vanhuuseläkeikää on nostettu ja eläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen vuodesta 2027 alkaen. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeestä on tullut työttömyyskassasta myönnettävä työkykyisyysetuus. Vuonna 2021 voimaan tulevat uudistukset muuttavat vanhuuseläkkeen laskentasääntöä, kun jatkossa eläkkeen määräytymiseen vaikuttaa niin sanottu solidaarisuusosa. Myös vanhuuseläkkeen varhentamista ja lykkäämistä koskevat säännöt muuttuvat. Lisäksi rahastoeläkkeestä tulee vapaaehtoinen. Rahastoeläkkeen maksun voi keskeyttää, valita itse sijoituskohteet tai pyytää nostettavaksi kertyneet varat.

Viron eläkejärjestelmän kuvaus on päivitetty 2020.

Väkiluku 1,33 milj. (2020)
Odotettavissa oleva elinikä
– Miehet: 74,4 vuotta (2019)
– Naiset: 82,8 vuotta (2019)
Vanhuushuoltosuhde (65+/15-64 v.) 31,0 (2019)
BKT:n reaalikasvu 4,3 % (2019)
Vuosi-inflaatio 2,3 % (2019)
Keskipalkka 1 400 €/kk (2019)
Keskimääräinen lakisääteinen vanhuuseläke 520 €/kk (6/2020)
Lakisääteisten eläkemenojen BKT-osuus 8 % (2016)
BKT, mrd. 26,0 mrd. € (2018)
Lähteet: Eurostat, Sotsiaalkindlustusamet, Stat.ee, EPC/AWG

Rahoitus

Lakisääteiset eläkkeet rahoitetaan työnantajamaksuin ja verovaroin. Kansaneläkkeet ja eläkelisät rahoitetaan yleisin verovaroin. Työeläkejärjestelmän ansaintaeläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään, ja rahastoeläkkeet ovat täysin rahastoituja. Rahastoeläkejärjestelmän varat olivat noin 5 mrd. euroa ja keskimäärin tileillä oli runsas 6 000 euroa vuonna 2020.

Seuraavassa on esitetty työnantajalta ja palkansaajalta perittävät sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2020. Vakuutusmaksua tulee maksaa talousarviossa määritellyistä tuloista, jotka vastaavat vähintään edellisen vuoden vähimmäispalkkaa (584 €/kk v. 2020).

Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2020, % bruttopalkasta:

Sosiaalivakuutusmaksut 2020TyönantajaTyöntekijä
Eläkevakuutus 20 % / 16 %
Rahastoeläke – / 4 % 2 %
Sairausvakuutus 13 %
Työttömyysvakuutus 0,8 % 1,6 %
Yhteensä 33,8 % 3,6 %

Työnantajilta peritään 33 prosenttia bruttopalkasta eläke- ja sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseksi. Maksusta 20 prosenttiyksikköä käytetään lakisääteisten vanhuus- työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden rahoitukseen ja 13 prosenttiyksikköä sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseen. Lisäksi vuodesta 2002 lähtien on työnantajalta ja palkansaajalta alettu periä työttömyysvakuutusmaksua.

Yrittäjät maksavat koko vakuutusmaksun (33 %) itse ja se maksetaan etukäteen neljännesvuosittain. Maksulla on ylä- ja alaraja. Maksua peritään enintään 15-kertaisesta (edellisen vuoden) vähimmäispalkasta.

Palkansaajalta peritään rahastoeläkemaksua (2 %) ja työttömyysvakuutusmaksua (1,6 %).

Rahastoeläkemaksun voi halutessaan keskeyttää tai koko kertyneen eläkepääoman voi lunastaa itselleen, kun järjestelmä muuttuu vapaaehtoiseksi vuonna 2021. Koronakriisin seurauksena työntekijämaksun väliaikainen keskeyttäminen on mahdollista jo tätä ennen ajalla 1.12.2020-31.8.2021. Valtion maksuosuus (4 %) on jo samaisesta syystä keskeytetty 1.7.2020-31.8.2021. Valtion maksuosuuden keskeytys ei kuitenkaan koske vuosina 1942-1960 syntyneitä. Valtio maksaa vuonna 2023 ja 2024 kaksinkertaisen työntekijämaksun 1.7.2020 ja 31.8.2021 väliseltä ajalta suoritetuista maksuista hyvityksenä niille, jotka ovat jatkaneet maksujen maksamista.

Rahastoeläkemaksuun on tehty vastaavanlaisia muutoksia vuoden 2009 finanssikriisin seurauksena.

Rahastoeläkemaksuun on tehty muutoksia vuoden 2009 finanssikriisin seurauksena. Seuraavassa taulukossa on esitetty maksutason vaihtelut vuosina 2009–2017.

 1942-1954 1954 jälkeen syntyneet
Vakuutetun päätös maksujen maksamisesta Jatkaa vapaaehtoisesti Lykkää Jatkaa vapaaehtoisesti Lykkää
-31.5.2009                                            2+4 2+4 2+4
1.6.-31.12.2009                                            0+0 0+0 0+0 0+0
2010 2+4 0+0 2+0 0+0
2011 2+4 1+2 2+2 1+2
2012-2013 2+4 2+4 2+4 2+4
2014-2017 2+4 2+4 2+6 2+4
2014-2017 3+6 3+6 3+6

Valtion 4 %:n ja vakuutetun 2 %:n osuus jätettiin oletusarvoisesti tilittämättä rahastoeläkejärjestelmään 1.6.2009–31.12.2010. Niillä jäsenillä, jotka olivat 10 vuoden sisällä eläkkeelle siirtymisestä, 1954 tai aiemmin syntyneet, oli kuitenkin hakemuksella mahdollista jatkaa maksujen maksamista valtion tukemana normaalin käytännön mukaisesti. Muut saivat 1.1.2010 alkaen mahdollisuuden maksaa vapaaehtoisesti 2 %:n maksua, mutta ilman valtion osuutta.

Maksuja alettiin 1.6.2011 alkaen periä kaikilta jäseniltä puolet normaalista tasosta eli 1 % ja valtiolta 2 %. Vuosina 2012–2013 maksuja perittiin normaalikäytännön mukaisesti jäseniltä 2 % ja valtiolta 4 %. Vuosina 2014–2017 maksetaan korotettua valtion osuutta (6 % + 2 %) niille, jotka jatkoivat maksujen maksamista vapaaehtoisesti. Lisäksi kaikilla on mahdollisuus korkeampaan valtion osuuteen ja valita maksutasoksi 6 % + 3 %, mikäli BKT:n kasvu ylittää 5 %.

Valtio maksaa sosiaalivakuutusmaksun seuraavilta palkattomilta ajanjaksoilta:

  • alle kolmevuotiaan lapsen hoitoaika, hoitaja saa käydä töissä
  • vähintään kolmen alle 19-vuotiaan lapsen hoitoaika (yhden lapsista on oltava alle 8-vuotias), kun hoitaja ei ole työssäkäyvä
  •  varusmiespalvelusaika
  • vammaisen lapsen tai muun omaisen hoitoaika
  • diplomaatin puolison vakuutusmaksut ulkomaankomennuksen ajalta
  • vammaisen työntekijän vakuutusmaksut hänen työskennellessään valtion tukemassa työpaikassa
  • työttömyyskorvauksella oloaika
  • työmarkkinakoulutuksessa tai -harjoittelussa oleva henkilö
  • alle kolmevuotiaan (tai seitsemän alle 19-vuotiaan) lapsen hoitoaika kun hoidosta on tehty kirjallinen sopimus
  • työkyvyttömyyseläkkeellä olon aika.

Vakuutusmaksun perusteena palkattomilta ajoilta on laskennallinen tulo, joka vastaa vähimmäispalkkaa.

Eläkeikä

Miesten ja naisten eläkeikä on 63 vuotta ja 9 kuukautta vuonna 2020 (s. 1956 ). Yleistä eläkeikää nostetaan asteittain 65 ikävuoteen vuosien 2017 ja 2026 välisenä aikana siten, että vuosina 1954–1960 syntyneiden eläkeikä nousee 3 kk/syntymävuosi. Eläkeikä on 64 vuotta vuonna 2021 (s. 1957).

Eläkeikä sidotaan yli 65 vuotiaiden elinajanodotteen kehitykseen vuodesta 2027 alkaen. Eläkeikä vahvistetaan kaksi vuotta ennen sen voimaantuloa ja esimerkikisi vuoden 2027 eläkeikä vahvistetaan 1.1.2025. Eläkeikä nousee enintään 3 kuukautta kerralla.

Vanhuuseläke

Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen myöntäminen edellyttää, että vakuutusaikaa on vähintään 15 vuotta. Vähimmäisvakuutusaika varhennetulle vanhuuseläkkeellee nousee vuosi vuodelta 20 vuoteen vuosina 2021-2025.

Vanhuuseläkkeen määräytyminen muuttuu vuodesta 2021 alkaen. Siihen asti ansaintaeläke koostuu tasasuuruisesta osasta (perusosa), työvuosien määrän mukaan laskettavasta osasta (ennen vuotta 1999) ja maksettujen vakuutusmaksujen mukaan määräytyvästä niin sanotusta vakuutusosasta.

Vuoden 1998 loppuun asti eläkkeen kertyminen riippui työvuosista ja vuodesta 1999 lähtien maksetuista vakuutusmaksuista (vakuutusosa). Maksetut vakuutusmaksut kirjataan yksilöllisille, nimellisille eläketileille vaikka eläkevarojen siirtoa ei todellisuudessa tapahdu.

Vuodesta 2021 alkaen laskentasäännöt muuttuvat. Vakuutusosan (kindlustusosa) merkitys pienenee, kun se yhdessä uuden solidaarisuusosan (solidaarosa) kanssa muodostaa uuden niin sanotun yhdistelmäosan (ühendosak) 50/50-periaatteella.

Ansioeläke määräytyy seuraavan kaavan mukaan vuonna 2020:

P = B + S x s + K x I, jossa

  • B (BAASOSA) = perusmäärä 215,5148 € (1.4.2020-)
  • S (STAAŽIOSA) = voimassa olevan työvuoden arvo, määrätään vuosittain: 7,104 € (1.4.2020-)
  • s = työvuosien määrä vuoteen 1998 asti
  • K (KINDLUSTUSOSA) = kerroin (vakuutetun eläkemaksut/keskimääräiset eläkemaksut). Keskipalkkaisella kerroin on 1. Keskipalkka 15 286,15 €/v
  • I = eläkearvo, määrätään vuosittain: 7,104 € (1.4.2020-).

Työvuoden arvoa (S) ja eläkearvoa (I) ei ole määritelty pysyvästi yhtä suuriksi

Eläkkeen vähimmäismäärä on kansaneläkkeen määrä: 221,63 € 1.4.2020

Kaavassa on huomioitu siirtymäkauden säännökset. Siirtymäkauden loputtua laskukaavaksi jää vain B + a x I

Vuodesta 2021 vakuutusosa on osa yhdistelmäosaa (ühendosak), joka määräytyy seuraavasti:

(Vakuutusosa + solidaarisuusosa) / 2

Vakuutusosassa keskituloinen saa arvon 1,0 kuten aiemminkin.

Solidaarisuusosa saa arvon 1,0, mikäli ansiotulot ylittävät vähimmäispalkan määrän. Mikäli vuositulot eivät ylitä em. rajaa, lasketaan suhteellinen solidaarisuusosa.

  • Keskituloiselle ei tule muutosta eläkkeen määräytymiseen: (1+1) / 2 = 1,0
  • Mikäli tulot ovat tätä suuremmat esim. kaksinkertaiset keskituloon verrattuna, jää eläkekarttuma aiempaa pienemmäksi: (2+1) / 2 = 1,5
  • Mikäli ansiotulot ovat esim. puolet keskipalkasta, on eläkekarttuma suurempi kuin ennen: (0,5 + 1) / 2 = 0,75

Henkilöillä A ja B on 42 vuoden työura josta 20 vuotta ennen vuotta 1999 ja vuodesta 1999 alkaen 22 vuotta.

Henkilön A palkasta maksettu sosiaalivakuutusmaksu oli 75 % keskimääräisestä vuosina 1999–2001 ja 1,5-kertaiset keskimääräiseen nähden vuosina 2002–2020. Hänen kertoimiensa summa on siis (3 x 0,75) + (19 x 1,5) = 30,75

Henkilön B tuloista maksetut sosiaalivakuutusmaksut olivat yhtä suuret kuin keskimääräiset sosiaalivakuutusmaksut. Hänen yhteenlasketut kertoimensa vuosilta 1999–2020 ovat 22.

Perusosa Työvuoden arvo x vuosien määrä Yhteenlasketut kertoimet x eläkearvo Eläkkeen määrä
Henkilö A 215,5148 7,104 x 20 = 142,08 30,75 x 7,104= 218,45 576 €/kk
Henkilö B 215,5148 7,104 x 20 = 142,08 22 x 7,104= 156,29 513,88 €/kk

Varhennettu vanhuuseläke (ennetähtaegne vanaduspension)

Vähimmäisvakuutusaikavaatimus varhennetulle vanhuuseläkkeelle nousee vuosi vuodelta 20 vuoteen vuosina 2021-2025. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi siirtyä 1-5 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Vähimmäisvakuutusaikavaatimus kasvaa vastaavasti 5 vuotta kutakin varhennettua vuotta kohti. Vanhuuseläkkeen saamiseksi 5 vuotta ennen vanhuuseläkeikää vaaditaan vähintään 40 vuotta vakuutusaikaa.

Lisäksi vuodesta 2021 alkaen vanhuuseläkkeestä voi varsinaisessa vanhuuseläkeiässä halutessaan ottaa vain puolet tai keskeyttää eläkkeen maksamisen. Maksamatta jääneelle osalle maksetaan aktuaarisesti määräytyvä lykkäyskorotus.

Tätä ennen varhennetulle vanhuuseläkkeelle on voinut siirtyä kolme vuotta ennen varsinaista eläkeikää, mikäli vaadittava 15 vuoden vakuutusaika täyttyy. Eläkkeeseen tehdään pysyvä 0,4 prosentin varhennusvähennys jokaiselta varhennuskuukaudelta (4,8 %/vuosi). Eläke edellyttää työnteon lopettamista.

Mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 1–5 vuotta aikaisemmin ilman eläkkeeseen tehtävää varhennusvähennystä (soodustingimustel vanaduspension) myönnetään tietyin edellytyksin valtion eläkelain (riikliku pensionikindlustuse seadus) perusteella. Eläke myönnetään esimerkiksi lastenhoitoaikojen perusteella 1–5 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Henkilöllä, jolla on vähintään 15 vuoden työura, ja joka on vähintään kahdeksan vuotta kasvattanut vammaista lasta tai vähintään viisi lasta, on oikeus vanhuuseläkkeeseen viisi vuotta aikaisemmin. Neljän lapsen kasvattamisesta voi jäädä eläkkeelle kolme vuotta aikaisemmin ja kolmen lapsen kasvattamisesta yhden vuoden aikaisemmin. Vain toinen vanhemmista voi siirtyä aiemmin eläkkeelle, ja vanhemmat sopivat siitä keskenään.

Raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus) on määrätyillä ammattiryhmillä (esimerkiksi kaivostyöntekijät, metalli-, lasi- tai kemianteollisuuden työntekijät) mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 5–10 vuotta aikaisemmin, mikäli vakuutusaikaa on 20–25 vuotta (ammatista riippuen). Puolet työurasta tulee olla tehty erittäin vaarallisissa tai vaikeissa työolosuhteissa ja eläkkeeseen maksetaan joillakin ammattiryhmillä korotuksia niiden vuosien perusteella, jotka henkilö on tehnyt vaarallista työtä.

Lisäksi on voimassa laki, jonka mukaan tietyille ammattiryhmille maksetaan palvelusvuosiin perustuvaa eläkettä (väljateenitud aastate pension).  Oikeus alempaan eläkeikään syntyy ammatista johtuvan työkyvyn alenemisen tai työkyvyttömyyden perusteella. Vähintään 15 vuotta työskennelleet ovat oikeutettuja siirtymään vanhuuseläkkeelle enintään 10 vuotta aikaisemmin. Eläke lasketaan kaavan mukaan niin, että viideltätoista vuodelta työvuoden arvoksi lasketaan 90,6 prosenttia täydestä arvosta ja loppujen työvuosien arvoksi lasketaan sata prosenttia. Poliisit, vankiloiden työntekijät, pelastustyöntekijät ja osa lentäjistä saa lisäksi 20 prosenttia eläkkeen perusosasta.

Ammatit, joiden perusteella myönnetään palvelusvuosiin perustuva eläke:

  • poliisit, palomiehet ja vankiloiden työntekijät
  • osa lentäjistä
  • maanalaisissa töissä tai avolouhoksissa työskennelleet
  • osa merimiehistä
  • tekstiiliteollisuuden työntekijät
  • lastenkodeissa ja vammaisten ja sairaiden lasten hoitolaitoksissa työskennelleet opettajat
  • artistit (tietty kategoria)
  • HI-viruksen saaneet hoitohenkilökunnan jäsenet
  • kaupunkiliikenteen kuljettajat.

Henkilöt, jotka saavat varhennettua vanhuuseläkettä esimerkiksi lastenhoitoaikojen tai vaarallisissa olosuhteissa tehdyn työn perusteella voivat työskennellä eläkeaikana. He eivät kuitenkaan voi tehdä sitä työtä, jonka perusteella heille on myönnetty varhennettu eläke.

Palvelusvuosiin perustuvan eläkkeen perusteella maksettavan eläkkeen saaja voi työskennellä eläkkeellä ollessaan, mutta työ ei saa olla samaa työtä, jonka perusteella heille maksetaan eläkettä. Eläkkeellä ollessa tehdystä työstä maksetuista sosiaalimaksuista karttuneen eläkkeen maksuun ottaminen ei kuitenkaan useimmiten kannata, sillä silloin eläkkeensaajan koko eläke lasketaan normaalien karttumien mukaan.

Lykätty vanhuuseläke

Eläkkeen ottamista voi myös lykätä (edasilükatud vanaduspension), jolloin eläkkeeseen maksetaan lykkäyskorotusta. Vuodesta 2021 alkaen vanhuuseläkkeestä voi varsinaisessa vanhuuseläkeiässä halutessaan ottaa vain puolet tai keskeyttää eläkkeen maksamisen. Maksamatta jääneelle osalle maksetaan aktuaarisesti määräytyvä lykkäyskorotus.  Ennen vuotta 2021 lykkäyskorotus on ollut 0,9 prosenttia jokaista lykkäyskuukautta kohti.

Eläkkeen lykkäämisellä ei ole yläikärajaa. Viro ei maksa lykkäyskorotusta henkilölle, jolla on Suomen (tai jonkun muun maan) eläke maksussa ennen Viron vanhuuseläkkeen alkamisajankohtaa. Perhe-eläke ei estä lykkäyskorotusta.

Rahastoeläke

Rahastoeläkejärjestelmä muuttuu vapaaehtoiseksi vuonna 2021 . Tätä ennen rahastoeläkejärjestelmään liittyminen oli pakollista 1.1.1983 jälkeen syntyneille. 1942–1982 syntyneillä oli mahdollista liittyä rahastoeläkejärjestelmään vapaaehtoisesti.

Rahastoeläkemaksut kirjataan vakuutetun yksilölliselle tilille. Vakuutettu valitsee itse rahaston, johon maksu sijoitetaan, ja myös sijoituksensa riskitason. Eläkerahastot on jaettu kolmeen luokkaan sijoitusriskin mukaan: alhaisen riskin, kohtuullisen riskin ja korkean riskin rahastoihin. Korkean riskin rahastoissa on vuoden 2019 lakimuutoksen jälkeen voinut sijoittaa 100 prosenttia varoista osakkeisiin. Aiemman vuoden 2008 rahastoeläkkeiden sijoitustoimintaa säätelevän lain perusteella rahastojen sijoituksista sai enintään 75 prosenttia olla osakkeissa.

Rahastoja voi halutessaan vaihtaa. Elokuun 2011 lakimuutoksen jälkeen rahastoa voi vaihtaa kolme kertaa vuodessa (tammi-, touko- ja syyskuussa) aiemman kerran vuodessa tapahtuneen siirtomahdollisuuden sijaan. Varojen siirto on mahdollista joko kokonaan tai osittain (esim. 25 %, 50 %, 75 %). Sijoittaminen korkeamman riskin rahastoihin on ollut suosituinta. Rahastoeläkevarat olivat lähes 5 mrd. euroa vuonna 2020. Keskimäärin tileillä oli runsas 6 000 euroa vuonna 2020.

Vuoden 2021 lakimuutoksen jälkeen kertyneen pääoman voi halutessaan lunastaa itselleen. Mikäli eläkepääoman lunastaa yli viisi vuotta ennen eläkeikää, peritään siitä 20 prosentin tulovero. Täysin työkyvyttömältä tuloveroa ei peritä. Mikäli eläkkeen lunastaa eläkeiässä tai alle viisi vuotta ennen eläkeikää on tulovero 0 – 10 prosenttia.

Rahastoeläkettä myönnetään vain vanhuuseläkkeinä. Kuolemantapauksessa omaiset perivät tilille karttuneen eläkepääoman. Tällöin pääoma voidaan maksaa kokonaan kertakorvauksena tai pääoman voi siirtää esim. lesken omaan rahastoeläkkeeseen.

Rahastoeläke määräytyy sen mukaan, kuinka paljon eläkemaksuja vakuutetun palkasta on työuran aikana maksettu ja kuinka suuri tuotto sijoitukselle on kertynyt. Eläkkeelle siirryttäessä koko vakuutusaikana kertynyt eläkepääoma ja sille saatu tuotto muutetaan eläkkeeksi ostamalla vakuutusyhtiöstä vakuutus tai purkamalla varoja suoraan rahastosta. Eläkkeen myöntäminen edellyttää vakuutusmaksujen maksamista vähintään viideltä vuodelta.

Rahastoeläkettä voidaan maksaa vanhuuseläkeikäiselle henkilölle, mikäli hän on oikeutettu työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeeseen. Rahastoeläkkeen maksaminen voidaan aloittaa eläkeiän saavuttamisen jälkeen, vaikka henkilö lykkäisi ansaintaeläkkeen maksuun ottoa. Mikäli kertynyt pääoma on pienempi kuin 10-kertainen kansaneläke, se voidaan nostaa kerralla. Jos kertynyt pääoma oikeuttaa eläkkeeseen, joka on 10–50 kertaa kansaneläkkeen suuruinen, voidaan varat nostaa suoraan rahastosta määräajoin tapahtuvina suorituksina. Yli 50 kertaa kansaneläkkeen suuruinen pääoma edellyttää vakuutusyhtiön kanssa tehtävää sopimusta.

Työkyvyttömyyseläke (töövõimetuspension)

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää on uudistettu ja työkyvyttömyyseläkkeen tilalle on tullut uusi “työkykyisyysetuus” (töövõimetoetuse/working ability allowance) 1.7.2016 alkaen. Työkykyisyysetuus korvasi vanhan työkyvyttömyyseläkkeen, mutta joissakin tilanteissa henkilö voi vielä saada etuuden vanhojen sääntöjen mukaisesti.

Työkyvyttömyyden taso arvioidaan ja työkykyisyysetuus myönnetään työttömyyskassan (Eesti Töötukassa) kautta vuoden 2017 alusta eteenpäin. Työkykyisyysetuus voidaan myöntää 16-vuotiaasta lähtien lakisääteiseen eläkeikään asti.

Arvioidessa työkykyä ja oikeutta työkykyisyysetuuteen vaaditaan lääkärin lausunto vakuutetun terveydentilasta ja mahdollisuuksista osallistua työelämään. Työkyvyttömyys voi olla kokonaisvaltaista tai osittaista. Henkilön tulee olla vähintään 40-prosenttisesti työkyvytön, jotta työkykyisyysetuus myönnetään.

Mikäli henkilön työkyvyttömyys on osittaista, hänen tulee täyttää ainakin yksi seuraavaksi luetelluista, jotta hän saa työkykyisyysetuutta:

  • Olla työsuhteessa tai opiskelija
  • Hakea töitä rekisteröityneenä työnhakijana
  • Hoitaa alle kolmevuotiasta lasta tai vaikeasti vammaista sukulaista
  • Saada vastentahtoisesti (esim. psykiatrista) hoitoa tai sosiaaliapua
  • Suorittaa jotakin tuomiota
  • Osallistua pakolliseen asepalvelukseen

Täysin työkyvytöntä edellä mainitut ehdot eivät koske.

Alentuneen työkyvyn korjaamiseksi voi saada etuuden lisäksi palveluita, joita ovat esimerkiksi kuntoutus, avustaminen työhaastatteluissa ja työskentelyssä sekä työvälineiden ja työmatkojen korvaukset. Työnantaja, jonka palveluksessa on työkyvyltään alentunut henkilö, voi saada neuvontaa, korvausta henkilön kouluttamisesta ja apua työtilojen muuttamiseen henkilölle sopivaksi. Työnantaja voi myös saada verohelpotusta, mikäli palveluksessa on osittain työkyvyttömiä henkilöitä.

Työkykyisyysetuutta ei myönnetä, mikäli henkilö saa samanaikaisesti jotakin eläkettä, vanhuuseläkettä odottavan pelastustyöntekijän avustusta tai syyttäjän työkykyetuuksia.

Etuuden määräytyminen

Päivittäinen täysi työkykyisyysetuus on 14,89 euroa eli kuukaudessa 446,70 euroa vuonna 2020. Mikäli työkyvyttömyys on osittaista, on etuus 57 prosenttia täydestä etuudesta, eli 8,4873 euroa päivässä ja 254,62 euroa kuukaudessa.

Mikäli henkilön tulot ylittävät 90 kertaa päivittäisen työkykyisyysetuuden eli 1 340,10 euroa, etuuden määrä laskee 50 senttiä jokaista euroa kohden. Mikäli henkilön tulot ylittävät 1 849 euroa, hän ei enää saa osittaista etuutta, ja mikäli tulot ylittävät 2 233,50 euroa, hän ei saa täyden työkyvyttömyyden etuutta.

Siirryttäessä uuteen järjestelmään työttömyyskassa huolehtii, ettei etuuden maksamiseen tule taukoa. Mikäli henkilö on saanut työkyvyttömyyseläkettä vähintään kahden vuoden odotetun työkyvyttömyyden takia ennen järjestelmän uudistusta, hänen etuutensa pysyy työkyvyttömyyseläkkeen suuruisena, mikäli eläke on ollut suurempi kuin nykyinen työkykyisyysetuus.

Mikäli osittain työkyvytön henkilö ei osallistu hänelle osoitettuihin työnhaku- tai aktivointitoimenpiteisiin, hänen etuutensa lakkautetaan ensin kymmeneksi päiväksi, ja osallistumattomuuden toistuessa 30 päiväksi.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää työeläkejärjestelmästä 16 vuotta täyttäneelle. Eläke voidaan myöntää ilman vakuutusaikavaatimusta aina 24 vuoden ikään asti. Ikävuosien 25 ja 26 välillä edellytetään, että vakuutusaikaa on vähintään yksi vuosi. Vakuutusaikavaatimus kasvaa iän myötä yhdellä vuodella aina kahta ikävuotta kohti, jolloin 60–62 -vuotiaalta vaaditaan 14 vuoden vakuutusaika. Mikäli työkyvyttömyyden syy on työtapaturma tai ammattitauti, ei työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiselle ole vakuutusaikavaatimuksia.

Eläkkeen myöntäminen pohjautuu lääketieteelliseen arvioon vakuutetun terveydentilasta. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 40–100 prosenttisesti pysyvästi työkyvyttömälle henkilölle määräajaksi enintään 5 vuodeksi. Työkyvyttömyyseläke muutetaan automaattisesti vanhuuseläkkeeksi, kun vanhuuseläkeikä täyttyy.

Eläkkeen määräytyminen

Eläke määräytyy työkyvyttömyysastetta vastaavana prosenttiosuutena eläkeperusteesta. Eläkkeen perusteena käytetään joko:

  • eläketapahtumaan mennessä karttunutta vanhuuseläkettä
  • laskennallista vanhuuseläkettä 30 vakuutusvuoden mukaan.

Eläkkeen perusteena käytetään saaduista määristä suurempaa. Mikäli eläke on matalampi kuin täysi kansaneläke, se korotetaan täyden kansaneläkkeen tasoon. Osatyökyvyttömyyseläke lasketaan työkyvyttömyyttä vastaavana prosenttiosuutena täydestä kansaneläkkeestä.

Täyden työkyvyttömyyseläkkeen tai osatyökyvyttömyyseläkkeen saajan työssäkäyntiä ei ole rajoitettu. Mikäli työkyvyttömyyseläkkeen saaja haluaa eläkkeellä ollessa tehdystä työstä maksetuista vakuutusmaksuista karttuneen eläkkeen, hänen koko eläkkeensä lasketaan todellisen vakuutusajan perusteella.

Perhe-eläke (toitjakaotuspension)

Perhe-eläke myönnetään tavallisesti vain edunjättäjän lapsille. Lapseneläkkeeseen ovat oikeutettuja alle 18-vuotiaat lapset, ja opiskeleville lapsille eläke voidaan maksaa aina 24 vuoden ikään asti.

Leski on oikeutettu perhe-eläkkeeseen vain, jos hän hoitaa edunjättäjän alle kolmevuotiasta lasta, on raskaana (12. raskausviikon jälkeen) eikä käy töissä, tai on pysyvästi työkyvytön/vanhuuseläkeiässä (ja avioliitto oli kestänyt vähintään vuoden). Perhe-eläke voidaan myöntää myös entiselle puolisolle, mikäli hän saavutti eläkeiän tai tuli pysyvästi työkyvyttömäksi ennen avioeroa tai kolmen vuoden sisällä avioerosta ja avioliitto oli kestänyt vähintään 25 vuotta. Mikäli leski tai entinen puoliso avioituu uudelleen, hänelle maksetaan perhe-eläkettä vielä 12 kuukauden ajan. Koska henkilö voi saada vain yhtä eläkettä kerrallaan, leskeneläkettä ei makseta jos leski saa omaa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä.

Eläke voidaan myöntää myös työkyvyttömille tai vanhuuseläkeikäisille vanhemmille sekä henkilöille, jotka olivat taloudellisesti riippuvaisia edunjättäjästä (esim. sisarukset, lapsenlapset).

Eläkkeen myöntäminen edellyttää, että edunjättäjällä oli vakuutusaikaa samoin kuin työeläkejärjestelmästä myönnettävässä vanhassa työkyvyttömyyseläkkeessä. Mikäli vakuutetun kuolema johtui työtapaturmasta, ammattitaudista tai tapahtui armeijan palveluksessa ollessa, maksetaan perhe-eläke ilman vakuutusaikavaatimusta.

Eläkkeen perusteena olevat tulot määräytyvät samoin kuin työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeessä. Perhe-eläkkeen määrä on 100 % eläkeperusteesta kolmelle tai useammalle edunsaajalle, 80 % kahdelle edunsaajalle ja 50 % yhdelle edunsaajalle. Eläkkeen määrä jakautuu tasan edunsaajien kesken.

Kansaneläke

Vähimmäiseläkkeenä myönnettävää asumisperusteista kansaneläkettä (rahvapension) maksetaan niille, joilla ei ole oikeutta muuhun eläkkeeseen. Myös ulkomailta maksettava eläke on kansaneläkkeen estävä etuus. Kansaneläkettä voidaan maksaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai edunjättäjän kuoleman perusteella. Kansaneläkkeen määrä on 221,63 €/kk vuonna 2020.

Vanhuuden perusteella myönnettävää eläkettä maksetaan henkilölle, joka on asunut Virossa vähintään viisi vuotta välittömästi ennen eläkkeen hakemista tai henkilölle, jolle on maksettu kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkettä.

Työkyvyttömyyseläke myönnetään samoin perustein kuin työeläkejärjestelmässä, mikäli henkilö on asunut Virossa vähintään vuoden välittömästi ennen eläkkeen hakemista.

Edunjättäjän kuoleman perusteella eläke myönnetään, mikäli edunjättäjä ei ollut oikeutettu työeläkejärjestelmästä maksettavaan tai ulkomaiseen eläkkeeseen. Edunjättäjän oli tullut asua Virossa vähintään vuosi välittömästi ennen kuolemaa.

Vapaaehtoinen lisäeläke (Vabatahtlik kogumispension)

Vapaaehtoista lisäeläketurvaa on voinut järjestää vuodesta 1998 lähtien. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa tarjoavat vakuutusyhtiöt sekä eläkerahastot. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa järjestää neljä vakuutusyhtiötä ja viisi rahastoyhtiötä, joilla on yhteensä yksitoista eläkerahastoa.

Vapaaehtoiset eläkkeet kattavat alle kymmenen prosenttia työvoimasta.

Vapaaehtoisen eläkkeen voi nostaa aikaisintaan 55 vuoden iästä alkaen tai siitä alkaen kun henkilö jää pysyvästi työkyvyttömäksi. Palkansaajan ja työnantajan maksut ovat verovähennyskelpoisia määrättyyn rajaan asti.  Maksussa olevista eläkkeistä peritään veroa kymmenen prosenttia normaalin 20 prosentin sijaan, mikäli säästämissopimuksen pituus ja henkilön ikä takaisinostohetkellä täyttävät verotuksessa näille asetetut vähimmäisvaatimukset. Annuiteettimuotoinen eläke voidaan maksaa myös verottomana.

Indeksiturva

Lakisääteisiä maksussa olevia eläkkeitä indeksoidaan joka vuosi 1. huhtikuuta. Vuodesta 2008 lähtien eläkkeiden laskennassa käytettävän indeksin arvo määräytyy 20-prosenttisesti kuluttajahintojen muutoksen ja 80-prosenttisesti sosiaalivakuutusmaksutulojen vuosittaisen kasvun perusteella. Indeksin ollessa negatiivinen eli jäädessä alle 1,000:n eläkkeitä ei tarkisteta.

Eläkkeen määräytymisessä eläkkeen perusosaa, työvuoden arvoa sekä eläkearvoa tarkistetaan em. indeksillä, mutta perusosaa painotetaan kertoimella 1,1 ja työvuoden arvoa sekä eläkearvoa kertoimella 0,9.

Verotus

Virossa on tasaverojärjestelmä. Veroprosentti laski 20:een vuonna 2015. Verotettavasta tulosta tehtävä yleinen perusvähennys on 6 000 euroa vuodessa vuonna 2020 ja se koskee myös eläketuloja. Perusvähennys vähenee asteittain, mikäli tulot ylittävät 14 400 euroa ja poistuu tulojen ylittäessä noin 25 000 euroa.

Rahastoeläkkeiden verotussäännöt muuttuvat vuodesta 2021 alkaen. Perusvähennystä ei huomioida. Mikäli eläkepääoman lunastaa yli viisi vuotta ennen eläkeikää, peritään siitä 20 prosentin tulovero. Täysin työkyvyttömältä tuloveroa ei peritä. Mikäli eläkkeen lunastaa eläkeiässä tai alle viisi vuotta ennen eläkeikää on tulovero annuitettimuotoisella vakuutuksella 0 prosenttia ja määräaikaisella tai kertasuoritteisella eläkkeellä 10 prosenttia .

Hallinto

  • Kansaneläkkeiden ja lakisääteisen työeläkejärjestelmän vanhuus- ja perhe-eläkkeiden  hallinto on Sosiaalivakuutusvirastolla (Sotsiaalkindlustusamet).
  • Työkyvyttömyyseläkkeitä hallinnoi 1.7.2016 alkaen työttömyyskassa Töötukassa.
  • Rahastoeläkkeitä hallinnoivat rahastoyhtiöt. Pensionikeskus tarjoaa lisätietoa rahastoeläkkeistä.
  • Sosiaaliministeriö (Sotsiaalministeerium) vastaa kansaeläkkeiden ja ansaintaeläkkeiden valvonnasta.
  • Valtiovarainministeriö (Rahandusministeerium) vastaa rahastoeläkkeiden valvonnasta.
  • Eläkevakuutusmaksujen keräämisestä huolehtii verovirasto (Maksu- ja tolliamet).

Lue lisää:

Aiheesta muualla: 

  • Viron eläkejärjestelmän kuvaus SSA:n sivuilla
  • Viron eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan kuvaus Euroopan komission sivuilla