Itävallan nykymuotoinen eläkejärjestelmä on ollut voimassa vuodesta 2005 lähtien uuden yleisen eläkelain (Allgemeines Pensionsgesetz – APG) tullessa voimaan. Eläkeharmonisoinnin myötä eri alojen eläkelakien mukaiset vaihtelevat säännöt eläkkeen määräytymiselle, eläkemaksuille ja eläkeoikeuden muodostumiselle yhtenäistetään vähitellen. Käytännössä yhtenäiset säännöt koskevat vuonna 1955 ja jälkeen syntyneitä.

Itävallassa eläke perustuu ansiotyöhön. Asumiseen perustuvaa eläkejärjestelmää ei ole, mutta maassa asuva pienituloinen eläkkeensaaja voi saada eläkevakuutuksesta kokonaistuloistaan riippuvan lisän. Itävallassa, kuten myös Saksassa, eläkeoikeus muodostuu paitsi eläkeiän mutta lisäksi myös tietyn vähimmäisvakuutusajan täyttämisen myötä.

Lakisääteinen eläkejärjestelmä tarjoaa suhteellisen korkeat korvausasteet kaikilla tulotasoilla, ja vanhuusköyhyys on matalammalla kuin EU-maiden keskiarvo. Lakisääteistä eläkettä täydentävien kollektiivisten lisäeläkkeiden merkitys on Itävallassa pienehkö, joskin viime vuosina niiden merkitys on ollut kasvussa.

Tieto Tunnusluku Vuosi
Väkiluku  8,98 milj.  2022
Vastasyntyneen odotettavissa oleva elinikä (pojat) 78,8 vuotta  2022
Vastasyntyneen odotettavissa oleva elinikä (tytöt)  83,5 vuotta 2022
Vanhushuoltosuhde (65+/15–64 v.)  29,4  2022
BKT  447,1 Mrd. e  2022
BKT:n reaalikasvu  4,8 %  2022
Vuosi-inflaatio (HICP)  8,6 %  2022
Keskipalkka  4 100 e/kk  2022
Keskimääräinen vanhuuseläke  1 502 e/kk  2022
Lakisääteiset eläkemenot BKT:sta  13,3 %  2019
Eläkkeensaajien lukumäärä  2,44 milj.  2019

Lähteet: Eurostat, Euroopan komissio, OECD, Dachverband der Sozialversicherungsträger

Hallinto

Lakisääteinen eläkevakuutus kuuluu sosiaali-, terveys-, hoiva- ja kuluttajasuojaministeriön (Bundesministerium für Soziales, Gesundheit, Pflege und Konsumentenschutz) hallinnon alaisuuteen.

Sosiaaliturvan ja lakisääteisten eläkkeiden hallinto uudistettiin vuoden 2020 alussa. Uudessa organisaatiossa eläkevakuutusta hallinnoi:

  • Itävallan yleinen eläkelaitos (Pensionsversicherungsanstalt, PVA), jossa on vakuutettuna noin 84 prosenttia kaikista eläkevakuutetuista

sekä seuraavat erityisryhmien sosiaalivakuutuslaitokset, jotka hoitavat myös näiden ryhmien muita sosiaaliturvaetuuksia

  • Yrittäjien, itsenäisten ammatinharjoittajien sekä maa- ja metsätalousyrittäjien sosiaalivakuutuslaitos (Sozialversicherungsanstalt der Selbständigen, SVS). Noin 14,5 prosenttia vakuutetuista.
  • Virkamiesten, rautatie- ja kaivosalahenkilöstön sosiaalivakuutuslaitos (Versicherungsanstalt öffentlich Bediensteter, Eisenbahnen und Bergbau, BVAEB). Noin 1,5 prosenttia vakuutetuista.

Järjestelmän yhteisenä toimielimenä on Sosiaalivakuutuslaitosten kattojärjestö (Dachverband der Sozialversicherungsträger), joka koordinoi sekä hoitaa laitostenvälisiä tehtäviä.

Sosiaalivakuutusmaksut maksetaan sairausvakuutuskassaan (ÖGK), joka tilittää eläkemaksujen osuuden eläkelaitokseen. Erityisryhmien osalta vakuutusmaksut maksetaan omiin sosiaalivakuutuslaitoksiin.

Lisäeläketurvaa tarjoavia eläkekassoja valvoo Itävallan rahoitusvalvontaviranomainen (Österreichische Finanzmarktaufsicht, FMA).

Lakisääteisiä eläkepäätöksiä koskevana muutoksenhakuelimenä ovat alueelliset työ- ja sosiaaliasioiden oikeudet (Arbeits- und Sozialgericht). Sosiaalivakuutuslaitoksilla on yhteinen IT-palveluja tuottava tietojenkäsittely-yritys ITSV GmbH.

Rahoitus

Lakisääteinen eläkejärjestelmä toimii jakojärjestelmäperiaatteella ilman etukäteisrahastointia. Tarvittavat varat saadaan työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamista vakuutusmaksuista sekä valtion tuesta. Vuonna 2022 vakuutusmaksutulot muodostivat noin 79 prosenttia ja valtion osuudet 21 prosenttia kokonaistuloista.

Eläkevakuutetuilla tuloilla on rajat, joiden puitteissa vakuutusmaksuja peritään. Vähimmäistulorajan (Geringfühigkeitsgrenze) alittavalta osalta ja ylätulorajan ylittävältä osalta ei siten makseta vakuutusmaksuja, joskin vähimmäistulorajan alittavat tulot voi vakuuttaa vapaaehtoisesti.

Palkansaajilla ja työnantajilla tulorajat ovat 501 e/kk – 5 850 e/kk ja yrittäjillä sekä maatalousyrittäjillä 501 e/kk – 6 825 e/kk (v. 2023). Tulorajat perustuvat palkansaajilla bruttotuloihin, yrittäjillä verotuksessa vahvistettuun tulokseen ja maatalousyrittäjillä verottajan arvioimaan tilan laskennalliseen tuottoon.

Eläkevakuutusmaksut vuonna 2023

MaksajaMaksuprosentti
Palkansaajat10,25
Työnantajat12,55
Yhteensä22,80
Yrittäjät18,50
Maatalousyrittäjät17,00
Lähde: pv.at; sozialversicherung.at

Poikkeuksena em. maksuihin, normaalin eläkeiän (Regelpensionsalter) täyttämisen jälkeen työntekijän ja työnantajan osuudet eläkevakuutusmaksusta puolitetaan. Tällä tavoitellaan palkansaajien työurien pidentämistä.

Vanhuuseläke

Vanhuuseläkkeen voi saada

  • varsinaisena vanhuuseläkkeenä (Alterspension)
  • varhaiseläkeputken mukaisena Korridor-eläkkeenä (Korridorpension)
  • pitkäaikaisen vakuutusajan vanhuuseläkkeenä (Langzeitversicherungspension)
  • pitkäaikaisen vakuutusajan raskaan työn eläkkeenä (Langzeitversicherungspension mit Schwerarbeit)
  • raskaan työn eläkkeenä (Schwerarbeitspension).

Eläkeoikeus muodostuu eläkeikä- ja vakuutusaikavaatimusten täyttämisen perusteella, jotka vaihtelevat eri vanhuuseläke-etuuksissa. Myös vuoden 2004 eläkeuudistus vaikuttaa eläkeoikeuden muodostumiseen ja eläkkeen määräytymiseen ikäryhmäkohtaisesti:

  • Ennen vuotta 1955 syntyneillä sovelletaan vuoden 2004 voimassa ollutta lainsäädäntöä. Eläkeikämuutokset eivät koske tätä ryhmää. 
  • Vuonna 1955 ja jälkeen syntyneillä ja joilla on ennen vuotta 2005 ansaittuja vakuutuskausia, sovelletaan osittain vanhoja ja uusia sääntöjä. Vakuutusaikavaatimusta sovelletaan sen mukaan, kumpi on vakuutetulle parempi. Eläke määräytyy uuden järjestelmän mukaisesti, kuitenkin niin, että eläketilille muodostetaan alkupääoma (Kontoerstgutschrift) vuoteen 2014 mennessä kertyneestä eläkkeestä vertaamalla vanhojen ja uusien sääntöjen perusteella laskettua karttumaa. Eläkeikämuutokset koskevat tätä ryhmää
  • Vuonna 1955 ja jälkeen syntyneillä ja joilla vakuutuskaudet ovat vuoden 2005 jälkeen ansaittuja, määräytyy eläke uusien sääntöjen (eläketilin) perusteella ja eläkeikä uuden lainsäädännön (APG) mukaisesti.

Eläkkeen määräytyminen (eläketili)

Eläkettä karttuu koko työuran ajan vakuutetuista ansioista sekä joistain sosiaalietuus- ja palkattomista ajoista 1,78 prosenttia vakuutusvuotta kohden. Karttunut eläke merkitään henkilökohtaiselle eläketilille. Vakuutetuilla ansioilla on enimmäismäärä, jonka ylittävältä osalta ei kartu eläkettä. Eläketilin karttumia tarkistetaan vuosittain palkkakehityksen mukaisesti.

Eläkkeelle siirryttäessä eläketilin saldo jaetaan 14:lla, josta saadaan alkavan kuukausieläkkeen määrä, koska eläke maksetaan Itävallassa 14 kertaa vuodessa. Ylimääräiset suoritukset (Sonderzahlung) maksetaan huhti- ja lokakuussa.

Eläkkeen karttumisen peruste ansioista ja tärkeimmistä sosiaalietuuksista v. 2023

VakuutusaikaEläkekarttuman peruste (Beitragsgrundlage)
TyöskentelyAnsiotulot, joista maksetaan eläkemaksuja. Enimmäismäärä 5 850 e/kk (81 900 e/v)
Koulu-, opiskelu ja koulutusajat (vapaaehtoinen vakuutus)1 333,80 e/kk
Lastenhoito (Kindererziehung)2 090,61 e/kk
Asevelvollisuus, siviilipalvelus, ulkomaanpalvelus, armeijakoulutus (Präsenz-, Zivil-, Auslands- und Ausbildungsdienst)2 090,61 e/kk
Sairauspäiväraha (Krankengeld)Sairauspäivärahan peruste
Kuntoutusraha (Rehabilitationsgeld)Sairauspäivärahan peruste
Äitiyspäiväraha (Wochengeld)Etuuden määrä
Työttömyyspäiväraha (Arbeitslosengeld)70 % työttömyysrahan perusteesta
Hoivavapaaraha (Pflegekarenzgeld)2 090,61 e/kk
Uudelleenkoulutusraha (Umschulungsgeld)2 108,40 e/kk
Lähde: pv.at

Vanhuuseläkkeen ja työkyvyttömyyseläkkeen saajan alle 18-vuotiaasta ja erityistapauksissa tätä vanhemmasta lapsesta maksetaan kiinteämääräinen lapsen huoltolisä (Kinderzuschuss). Huoltolisä on 29,07 e/kk vuonna 2023.

Jos työuran on aloittanut aikaisin, korotetaan eläkettä ns. aikaisinaloittajan bonuksella (Frühstarterbonus). Bonukseen on oikeutettu, jos vakuutusaikaa (työskentelyä) on eläkkeen alkamisajankohdalla vähintään 300 kk (25 v.) ja joista vähintään 12 kk on kertynyt ennen 20 ikävuoden täyttämistä. Etuuden määrä on 1,03 e/kk jokaista ennen 20 ikävuotta ansaittua vakuutuskuukautta kohden, enintään kuitenkin 61,83 e/kk.

Jos eläkkeen ottaa ennen normaalia vanhuuseläkeikää (ks. varsinainen vanhuuseläke), vähennetään eläkkeen määrää varhennusvähennyksellä, joka on 0,35 prosenttia/kk eli 4,2 prosenttia vuodessa (maks. 15 %). Korridor-eläkkeen osalta vähennys on kuitenkin 5,1 prosenttia vuodessa (maks. 15,3 %) ja raskaantyöneläkkeiden (Schwerarbeitspension tai Langzeitversicherungspension mit Schwerarbeit) osalta 1,8 prosenttia vuodessa.

Jos eläkkeen alkamista lykkää normaalin vanhuuseläkeiän jälkeen, korotetaan eläkettä lykkäyskorotuksella, joka on 0,35 prosenttia kuulaudessa eli 4,2 prosenttia vuodessa. Lykkäyskorotus voi olla enintään 12,6 prosenttia (3 vuotta).

Varsinainen vanhuuseläke

Eläkkeeseen on oikeus, kun henkilö täyttää sekä vakuutusaikaehdot (Mindestversicherungszeit) että eläkeikävaatimuksen. Naisten ja miesten eläkeiät eroavat vielä toistaiseksi, mutta naisten eläkeiän as-teittainen nosto 60:stä 65 vuoteen käynnistyy vuonna 2024 ja eläkeiät yhtenäistyvät vuoteen 2033 men-nessä.

Varsinaisen vanhuuseläkkeen eläkeikä (Regelpensionsalter) v. 2023–2033

VuosiNaisten eläkeikäNaisten syntymäaikaMiesten eläkeikä
202360 v.– 31.12.196365 v.
202460 v. 6 kk01.01.1964 – 30.06.196465 v.
202561 v.01.07.1964 – 31.12.196465 v.
202661 v. 6 kk01.01.1965 – 30.06.196565 v.
202762 v01.07.1965 – 31.12.196565 v.
202862 v 6 kk01.01.1966 – 30.06.196665 v.
202963 v01.07.1966 – 31.12.196665 v.
203063 v 6 kk01.01.1967 – 30.06.196765 v.
203164 v01.07.1967 – 31.12.196765 v.
203264 v 6 kk01.01.1968 – 30.6.196865 v.
203365 v.01.07.1968 –65 v.
Lähde: pv.at

Varsinaisen vanhuuseläk­keen saamiseksi edellytetään vähintään 180 vakuutuskuukautta (15 vakuutusvuotta). Näistä vähintään 84 kuukauden (seitsemän vuoden) on perustuttava ansiotyöhön. Ansiotyötä vastaavana vakuutusmaksuaikana otetaan kuitenkin huomioon: ­

  • vammaisen lapsen hoidon omavakuutusaika (Selbstversicherung wegen Pflege eines behinderten Kindes)
  • lähiomaisen hoidon omavakuutusaika (Selbstversicherung wegen Pflege eines nahen Angehörigen)
  • läheisen sukulaisen saattohoitoaika tai intensiivistä hoitoa vaativan lapsen hoitoaika (Familienhospizkarenz)
  • osittaisen hoivavapaarahan aika (aliquotem Pflegekarenzgeld)

Varsinaisen vanhuuseläkkeen saamisen ehtona ei ole ansiotyön lopettaminen, eivätkä vanhuuseläkkeen aikaiset työntekijän tai yrittäjän ansiotyöstä saamat tulot vaikuta eläkkeen jatkumiseen myönnetyn suuruisena.

Henkilöllä, joka on syntynyt vuoden 1955 jälkeen, mutta jolla on vakuutuskausia ennen vuotta 2005, on vakuutusaikavaatimukset vanhan lain mukaiset, jos tämä on hänelle hyödyllisempi vaihtoehto. Vanhan lain mukaiset vakuutusaikavaatimukset ovat seuraavat:

  • Vähintään 180 pakollista vakuutusmaksukuukautta (mukaan lasketaan lasta kohden enintään 24 kk lapsenhoitotukiaikaa (Kinderbetreeungsgeld)) tai
  • vähintään 300 vakuutuskuukautta tai
  • vähintään 180 vakuutuskuukautta viimeisten 360 kalenterikuukauden aikana.

Varhaiseläkeputken eläke (Korridorpension)

Varhaiseläkeputken eläkkeellä (Korridor-eläke) tarkoitetaan eläkettä, jonka voi saada aikaisintaan 62 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Korridor-eläke myönnetään tällä hetkellä vain miehille. Naisille eläke tulee mahdolliseksi vuodesta 2028 alkaen, kun naisten varsinaisen vanhuuseläkkeen eläkeikä nousee yli 62 vuoden.

Korridor-eläkkeeseen vaaditaan vähintään 40 vakuutusvuotta (480 vakuutuskuukautta). Eläkkeen myöntämishetkellä ansiotuloja saa olla vain rajoitetusti. Tavallisimmin määrä on enintään pienituloisen työn ansioraja (Geringfügigkeitsgrenze). Poikkeuksellisena ylärajana on valtionhallinnon toimihenkilön saama ansiotulo (4 837,56 e/kk) ja maa- ja metsätalouden harjoittajilla 2 400 e/kk.

Vaikka henkilöllä olisi mahdollisuus saada Korridor-eläke, voi hän silti hakea ja saada työkyvyttömyyseläkettä sen ehtojen täyttyessä Korridor-eläkkeen sijaan, jos se on hänelle edullisempaa.

Pitkän vakuutusajan vanhuuseläke (Langzeitversicherungspension)

Pitkän vakuutusajan vanhuuseläke koskee vuoden 1953 jälkeen syntyneitä miehiä ja vuoden 1958 jälkeen syntyneitä naisia. Miehillä eläke on mahdollista saada aikaisintaan 62 vuotiaana. Naisten ikärajaa nostetaan puolen vuoden portaissa niin, että 1.7.1965 ja jälkeen syntyneillä se on 62 vuotta.

Pitkän vakuutusajan eläkkeen ikäraja naisilla

SyntymäaikaEläkeikä
1.1.1962 – 31.12.196360 v.
01.01.1964 – 30.06.196460 v. 6 kk.
01.07.1964 – 31.12.196461 v.
1.1.1965 – 30.06.196561 v. 6 kk.
1.7.1965 –62 v.

Vakuutuskausia vaaditaan vähintään 540 maksukuukautta eli 45 vuotta. Vaatimus on nykyisin sama sekä naisilla että miehillä. Maksukuukausiin luetaan:

  • ansiotyöaika (Erwerbstätigkeit)
  • lastenhoitoaikaa enintään 60 kuukautta (Kindererziehung)
  • äitiyspäiväraha-aika (Wochengeld)
  • asevelvollisuus- ja siviilipalvelusaika (Präsenz- oder Zivildienstes)

Eläkkeen myöntämishetkellä saa ansiotuloja olla vain enintään pienituloisen työn ansiorajan (Geringfügigkeitsgrenze) verran.

Pitkän vakuutusajan raskaan työn eläke (Langzeitversicherungspension mit Schwerarbeit) on erityinen varhaiseläke-etuus, joka on voimassa enää rajatusti. Se on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat työskennelleet fyysisesti tai henkisesti raskaissa ammateissa.

Eläkkeeseen on oikeus 1.1.1954-1.1.1959 syntyneillä miehillä sekä 1.1.1959-1.1.1964 syntyneillä naisilla. Käytännössä etuus on siten enää mahdollinen naisille. Miehet voivat kuitenkin olla oikeutettuja tavalliseen raskaantyöneläkkeeseen.

Eläkkeen edellytyksenä on naisilla 55 vuoden ikä (miehillä 60 v.) sekä edeltäneen 240 kuukauden aikana vähintään 120 kuukautta raskasta työtä. Vakuutusmaksukausia vaaditaan kokonaisuudessaan 480 naisilta (540 miehiltä).

Raskaan työn eläke (Schwerarbeitspension)

Raskaan työn eläke on varhaiseläke, joka on tarkoitettu pitkän työuran fyysisesti tai henkisesti erityisen raskaissa ammatissa tehneille. Raskaaksi työksi luokitellaan

  • vuorotyö
  • säännöllisesti kuumissa tai kylmissä olosuhteissa työskentely
  • työkykyä alentaneessa kemiallisessa tai fysikaalisessa altistuksessa työskentely
  • raskas ruumiillinen työ (mitataan työn energiankulutuksen kautta: miehillä 2000 kcal/8h ja naisilla 1400 kcal/8h).
  • vaikea hoitotyö
  • raskaaksi katsottava yötyö
  • työskentely huomattavasta työkyvyttömyydestä huolimatta (80 % työkyvyttömyysaste).

Eläkkeen edellytyksenä on 60 vuoden ikä sekä vähintään 540 kuukautta (45 vuotta) vakuutusaikaa, joista viimeisten 240 kuukauden (20 vuoden) aikana vähintään 120 kuukautta (10 vuotta) raskaaksi luokiteltua työtä. Eläke on toistaiseksi mahdollista myöntää vain miehille. Naisille raskaan työn eläke tulee mahdolliseksi vuonna 2024, kun naisten vanhuuseläkeikä nousee yli 60 vuoden.

Eläkkeen myönnön edellytyksenä on lisäksi, että henkilöllä ei ole vakuutusvelvollisuutta eli hänen tulojensa tulee alittaa pienituloisen ansiotyön rajan. Ruumiillisesti raskaiden (energiankulutukseen perustuva luokitus) ammattien listaa pitää yllä Sosiaalivakuutuslaitosten kattojärjestö.

Aiheesta muualla:

Työkyvyttömyyseläke

Itävallassa työkyvyttömyyseläkkeen nimike vaihtelee eri aloilla ja ryhmittäin. Työntekijöillä (Arbeiter) käytetään Invaliditätspension-nimikettä, toimihenkilöillä (Angestellte) termi on Berufsunfähigkeitspension ja yrittäjillä Erwerbsunfähigkeitspension.

Työkyvyttömyyseläkkeitä uudistettiin vuonna 2014, jonka myötä vanhan järjestelmän mukaisiin etuuksiin oli oikeutettu jatkossa ainoastaan jo 50 vuotta täyttäneet (ennen v.1964 syntyneet). Tämän jälkeen syntyneitä koskevat uudet säännöt. Suurimpana muutoksena määräaikainen työkyvyttömyyseläke lakkautettiin nuoremmilta ikäluokilta ja korvattiin kuntoutusrahalla (Rehabilitationsgeld). Seuraavassa käsitellään uuden järjestelmän mukaisia etuuksia ja ehtoja. 

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

  • työkyvyttömyys on pysyvää (dauerhaft), riittävän merkittävää ja lääkärin toteamaa,
  • kuntoutus ei ole kannattavaa tai tarkoituksenmukaista,
  • henkilöllä ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen tai varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ja
  • vakuutusaikaa on vähimmäismäärän (Mindestversicherungszeit) verran.

Itävallassa työkyvyttömyys erotellaan ammatilliseen ja yleiseen työkyvyttömyyteen. Ammatillinen työkyvyttömyys koskee henkilöitä, joilla on koulutus työhönsä tai työssä opittu ammatti (erlernte/angelernte Berufstätigkeit). Lisäksi vaaditaan pääsääntöisesti, että henkilöllä on ollut työkyvyttömyyttä edeltäneiden 15 vuoden aikana vähintään 7,5 vuotta työskentelyä ammattinsa mukaisessa työssä ja että henkilön työkyky on laskenut alle puoleen sellaisen fyysisesti ja henkisesti terveen henkilön työkykyyn verrattuna, jolla on vastaava koulutus ja vastaavat tiedot ja taidot.

Jos henkilö ei täytä ammatillisen työkyvyttömyyden edellytyksiä, sovelletaan häneen yleisen työkyvyttömyyden kriteerejä ilman ammattisuojaa (ml. alle 50 v. yrittäjät). Tällainen henkilö katsotaan työkyvyttömäksi, jos hän kykenee ansaitsemaan korkeintaan puolet terveen henkilön normaalisti työmarkkinoilla ansaitsemista tuloista. Kysymykseen tulee mikä tahansa työmarkkinoilla saatavissa oleva työ, josta henkilön katsotaan suoriutuvan.

Yli 50-vuotiaillle työttömille ammatillisen työkyvyttömyyden kriteereitä on helpotettu työskentelyvaatimuksen osalta. Työkyvyttömäksi katsotaan myös 60 vuotta täyttänyt henkilö, joka sairauden tai vamman vuoksi ei pysty työskentelemään ammatissa, jota hän on harjoittanut vähintään 120 kuukautta työkyvyttömyyttä edeltäneiden 180 kalenterikuukauden aikana.

Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan kuntoutusedellytykset selvitetään ensisijaisesti työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Mikäli arvioidaan, että kuntoutus ei paranna työelämävalmiuksia, myönnetään työkyvyttömyyseläke. Kuntoutusta ei haeta erikseen, vaan työkyvyttömyyseläkehakemus käsitellään myös kuntoutushakemuksena. Työkyvyttömyyseläkettä saadakseen tulee asiasta olla lääkärin lausunto.

Työkyvyttömyyseläkkeen yleisenä edellytyksenä on vakuutusajan vähimmäismäärän täyttäminen. Vähimmäismäärä on 60 vakuutuskuukautta viimeisten 120 kalenterikuukauden aikana (referenssiaika). 50 ikävuoden jälkeen vakuutuskausivaatimus kasvaa 1 kuukaudella ja referenssiaika 2 kuukaudella jokaiselta 50 ikävuoden ylimenevältä kuukaudelta. Enimmillään vaaditaan kuitenkin 180 vakuutuskuukautta 360 edeltäneen kalenterikuukauden aikana. Vähimmäisvaatimus on kuitenkin täytetty aina silloin, kun henkilöllä on vähintään 180 pakollista vakuutusmaksukuukautta tai 300 kuukautta vakuutusaikaa riippumatta siitä, missä ajassa ne ovat kertyneet.

Vähimmäisvaatimus täyttyy myös silloin, jos henkilö on työkyvyttömyystapahtuman aikana alle 27-vuotias ja hänellä on vähintään 6 vakuutuskuukautta tai jos henkilön työkyvyttömyys on työtapaturma- tai ammattitautiperusteinen tai se on aiheutunut ase- tai siviilipalveluksen aikana. Työkyvyttömyyseläkkeen voi hakemuksesta saada vaihdettua vanhuuseläkkeeksi (Umwandlung), kun vanhuuseläkkeen ikä- ja vakuutusaikaehdot täyttyvät. Jos hakemusta ei tee, jää työkyvyttömyyseläke voimaan myös vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen.

Työkyvyttömyyseläkkeen määräytyminen

Työkyvyttömyyseläkkeen laskennassa otetaan huomioon vakuutetun eläketilille työkyvyttömyystapahtumaan saakka karttunut eläke sekä sen lisäksi alle 60-vuotiaan kohdalla kuukaudet eläketapahtumasta 60 vuoden iän täyttämiskuukauteen saakka (ns. tuleva aika). Tulevan ajan kuukausia voidaan sisällyttää eläkkeen laskentaan enintään 469 (39 v. 1 kk). Jos vakuutetun eläkkeenmääräytymisen suhteen on edullisempaa, voidaan ennen 18. ikävuotta ansaitut vakuutuskaudet jättää huomiomatta eläkkeen määräytymisessä.   

Jos vakuutetulla on työansioihin perustuvia vakuutusmaksukausia 31.12.2021 mennessä vähintään 540 (45 v.), eläkkeeseen ei tehdä vähennystä. Muussa tapauksessa eläkettä vähennetään työkyvyttömyystapahtuman ja normaalin vanhuuseläkeiän (Regelpensionsalter) välisestä erosta 0,35 prosenttia kuukautta kohden, enintään kuitenkin 13,8 prosenttia.

Työkyvyttömyyseläkettä pienentävät ansiotulot, jotka ylittävät pienituloisen työn ansiorajan (501 e/kk vuonna 2023) ja eläkkeen kuukausittaisen yhteismäärän.

Eläkkeen vähentäminen

Kokonaistulot (e/kk)Eläkkeen vähennysprosentti
1 357,72 – 2 036,6630
2 036,66 – 2 715,4340
yli 2 715,4350

Kuntoutus

Kuntoutustoimenpiteisiin kuuluvat lääketieteelliset, ammatilliset ja sosiaaliset toimenpiteet. Kuntoutukseen on oikeutettu, jos vakuutettu on väliaikaisesti työkyvytön, tai jos ilman kuntoutusta hänestä tulisi todennäköisesti työkyvytön. Eläkevakuutus vastaa kuntoutustoimenpiteistä ja pääsääntöisesti niiden kustannuksista.

Kuntoutusetuuksina maksetaan kuntoutusrahaa (Rehabilitationsgeld) tai uudelleenkoulutusrahaa (Umschulungsgeld).

Kuntoutusrahaa voi saada työkyvyttömyyden ajalta, jos työkyvyttömyyden arvioidaan olevan väliaikaista mutta sen arvioidaan kestävän yli kuusi kuukautta ja jos ammatilliset kuntoutustoimenpiteet eivät ole tarkoituksenmukaisia ​​tai soveltuvia.

Kuntoutusraha on sairauspäivärahan suuruinen (n. 60 prosenttia palkasta). Etuuden myöntää eläkevakuutus, mutta sen maksavat sairausvakuutuskassat. Työkyvyttömän tulee ottaa osaa kuntoutustoimiin. Jos kuntoutettava ei tee yhteistyötä, kuntoutusraha voidaan lakkauttaa.

Uudelleenkoulutusrahaa voi saada, jos työkyvyttömyyden arvioidaan olevan väliaikaista mutta kestävän vähintään kuusi kuukautta tai sen uhka on lähitulevaisuudessa ja ammatillisen kuntoutuksen arvioidaan olevan tarkoituksenmukaista sekä soveltuvaa. Lisäksi edellytetään, että henkilö on ammattisuojan piirissä sekä osallistuu aktiivisesti ammatilliseen kuntoutukseen. Uudelleenkoulutusrahan määrä on työttömyyskorvauksen määrä korotettuna 22 prosentilla. Etuuden myöntää ja maksaa Itävallan työvoimaviranomainen AMS (Arbeitsmarktservice).

Perhe-eläke

Perhe-eläkettä (Hinterbliebenenpensionen) voidaan maksaa edunjättäjän kuoleman jälkeen sekä leskeneläkkeenä että lapseneläkkeenä.

Perhe-eläkkeen yleisenä edellytyksenä on edunjättäjän vähimmäisvakuutusaikavaatimusten täyttäminen. Jos vähimmäisvakuutusaika ei täyty, mutta edunjättäjällä on kerättynä vähintään yksi maksukuukausi, leskelle ja lapselle maksetaan kertakorvaus (Abfindung).

Jos vähimmäisvakuutusaika täyttyy, mutta edunjättäjän jälkeen ei jää leskeä tai lasta, maksetaan korvaus saamisjärjestyksessä samassa taloudessa eläneille lapsille, vanhemmille tai sisaruksille, jos edunjättäjä on vastannut näiden elatuksesta. Sekä lesken- että lapseneläke tulee hakea kuuden kuukauden sisällä kuolinpäivästä, jotta se voidaan maksaa kuolinpäivää seuraavalta päivältä alkaen. Muutoin perhe-eläke maksetaan hakemuksen jättöpäivästä lähtien.

Leskeneläke

Leskeneläke (Witwenpension/Witwerpension) maksetaan avioliiton (Ehe) tai rekisteröidyn parisuhteen (eingetragene Partnerschaft) mies- tai naispuoliselle leskelle. Oikeus eläkkeeseen on tavallisesti myös elatusapua saaneella entisellä puolisolla. Avoliiton perusteella ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen.

Vakuutuskausivaatimukset ovat seuraavat:

  • Mikäli kuolinpäivä oli ennen 50. ikävuotta, vaatimuksena on vähintään 60 vakuuttamisaikakuukautta viimeisten 120 kalenterikuukauden aikana (referenssiaika).
  • Vakuutuskausivaatimus nousee 1 kuukaudella ja referenssiaika 2 kuukaudella jokaiselta 50. ikävuoden ylittävältä kuukaudelta. Enintään vaatimus voi olla kuitenkin 180 vakuutuskuukautta 360 edeltävän kuukauden aikana.
  • Vakuutuskausivaatimus on täytetty, jos edunjättäjä oli ennen 27. ikävuoden täyttämistä kerännyt vähintään 6 vakuuttamisaikakuukautta.Edunjättäjän vakuutuskausivaatimus on täytetty riippumatta hänen iästään, jos edunjättäjällä oli kuolinhetkellä vähintään 180 maksukuukautta tai 300 vakuuttamisaikakuukautta.
  • Vakuutuskausivaatimus on täytetty myös siinä tapauksessa, jos edunjättäjä kuoli työtapaturmaisesti tai ammattitaudin johdosta tai ase-, siviili- tai armeijakoulutuspalveluksessa.

Leskeneläke maksetaan joko määräaikaisena 30 kuukauden ajan tai toistaiseksi jatkuvana eläkkeenä.

Eläke maksetaan määräaikaisena, seuraavissa tapauksissa:

  • leski oli puolison kuolinhetkellä alle 35-vuotias,
  • leski oli täyttänyt 35 vuotta, mutta puoliso oli eläkkeellä avioliiton solmimisajankohdalla tai
  • leski oli täyttänyt 35 vuotta, mutta avioliitto oli solmittu vaimon täytettyä 60 vuotta tai miehen täytettyä 65 vuotta.

Jos leski on määräaikaisen eläkkeen jälkeen työkyvytön, jatketaan eläkkeen maksamista työkyvyttömyyden keston ajan.

Eläke maksetaan toistaiseksi jatkuvana, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy

  • parilla on yhteinen lapsi, tai vaimo odotti kuolinhetkellä puolison lasta,
  • kuolinhetkellä lesken taloudessa asui lapseneläkkeeseen oikeutettu edunjättäjän lapsi,
  • avioliitto tai rekisteröity parisuhde oli kestänyt lesken iästä ja puolisoiden ikäerosta riippuvan vähimmäisajan:
  • Avioliiton kesto 10 vuotta, kun leski oli puolison kuolinhetkellä alle 35-vuotias,
  • Avioiiton kesto 3 vuotta, kun leski oli täyttänyt 35 vuotta ja edunjättäjä eläkkeellä avioliiton solmimisajankohdalla ja puolisoilla alle 20 vuoden ikäero,
  • Avioliiton kesto 5 vuotta, kun leski oli täyttänyt 35 vuotta ja edunjättäjä eläkkeellä avioliiton solmimisajankohdalla ja puolisoilla 20–25 vuoden ikäero,
  • Avioliiton kesto 10 vuotta, kun leski täyttänyt 35 vuotta ja edunjättäjä eläkkeellä avioliiton solmimisajankohdalla ja puolisoilla yli 25 vuoden ikäero tai
  • Avioliiton kesto 2 vuotta, kun leski oli puolison kuolinhetkellä täyttänyt 35 vuotta ja avioliiton solmimisajankohdalla vaimo vähintään 60 vuotta tai mies 65 vuotta mutta eivät vielä eläkkeellä.

Lesken avioiduttua uudestaan, lakkaa määräaikainen eläke avioliiton solmimispäivään. Jos eläkettä maksetaan toistaiseksi, uudelleen avioituva leski saa kertakorvauksena 2,5 vuoden eläkkeen. Jos leski eroaa tai avioliitto päättyy puolison kuolemaan myös uuden liiton kohdalla, on lakkautettu eläke mahdollista saada uudelleen maksuun aikaisintaan 2,5 vuoden jälkeen.

Leskeneläkkeen määräytyminen

Leskeneläke on 0–60 prosenttia edunjättäjän eläkkeestä tai eläkeoikeudesta riippuen lesken ja edunjättäjän edellisten kahden vuoden tulojen keskiarvojen suhteesta. Jos edunjättäjän tulot olivat sairauden tai työttömyyden perusteella alentuneet tuona aikana, voidaan hänen tulojaan tarkastella neljän vuoden ajalta, jos se on leskelle edullisempaa. Eläke määräytyy seuraavan kaavan mukaisesti:

70 – [30 x (lesken BG / edunjättäjän BG)]

BG = Berechnungsgrundlage, laskuperuste: bruttotulot 2–4 edellisvuoden aikana.

Laskukaavan perusteella saadaan prosenttiosuus edunjättäjän eläkkeestä, jonka leski saa leskeneläkkeenä.

Leskeneläke on enimmillään 60 prosenttia edunjättäjän eläkkeestä, jos edunjättäjän tulot olivat vähintään kolminkertaiset lesken tuloihin nähden. Jos puolestaan lesken tulot ovat suuremmat kuin 2,33 kertaa edunjättäjän eläke, tällöin leskeneläkettä ei makseta. Samantasoisilla tuloilla leskeneläke on 40 prosenttia edunjättäjän eläkkeestä.

Jos edeltävän laskukaavan perusteella leskeneläke ja lesken muut tulot jäävät yhteenlaskettuna alle raja-arvon 2 220,47 e/kk (vuonna 2023), voidaan eläke korottaa 60 prosenttiin, kuitenkin enintään niin, että yhteenlasketut tulot jäävät tämän jälkeen alle raja-arvon.

Jos lesken yhteenlasketut kuukausitulot ylittävät 8 460 euroa, vähennetään leskeneläkettä tämän ylimenevältä osalta. Leskeneläke voidaan siten vähentää tietyissä tapauksissa nollaan. Edellisen puolison jälkeen maksettava leskeneläke on normaalisti rajoitettu korkeintaan elatusavun suuruiseksi.

Lapseneläke

Biologisilla, adoptio- tai ottolapsilla on oikeus lapseneläkkeeseen (Waisenpension) vanhempansa jälkeen. Eläkkeen saamiseksi edellytetään, että vanhempi täytti kuolinhetkellä jonkin seuraavista vakuutuskausivaatimuksista:

  • 180 kk vakuutusmaksukuukautta,
  • 300 kk vakuutuskuukautta,
  • alle 50-vuotiaana kuolleella vähintään 60 vakuutuskuukautta edellisen 120 kuukauden aikana,
  • yli 50-vuotiaan kuolleelta vaaditaan jokaiselta ylimenneeltä kuukaudelta 1 lisävakuutuskuukausi enintään 180 kuukauteen saakka. Samalla tarkastelujakso pitenee 2 kuukaudella enintään 360 kk pituiseksi.
  • Alle 27-vuotiaana kuolleelta vaaditaan vähintään 6 kk vakuutusaikaa.

Vakuutuskausivaatimus on myös täytetty, jos vanhempi on kuollut työtapaturmaisesti tai ammattitaudin johdosta tai asepalveluksen aikana.

Lapseneläkettä maksetaan 18 vuoden ikään saakka. Eläkettä voidaan maksaa 27 vuoden ikään saakka, mikäli lapsi opiskelee määrätietoisesti (ernsthaft und zielstrebig). Työkyvyttömän lapsen eläke jatkuu niin kauan kuin työkyvyttömyyskin, mutta eläke tulee hakea ennen 18. syntymäpäivää tai opiskelun aikana. Eläke on toisen vanhemman jälkeen 40 prosenttia leskeneläkkeen täydestä 60 prosentin tasosta lasketusta eläkkeestä. Molempien vanhempien jälkeen eläke on 60 prosenttia leskeneläkkeistä.

Osa-aikaeläke

Henkilön on mahdollista saada osa-aikaeläkettä (Teilpension), jos hän täyttää varhaiseläkeputken mukaisen eläkkeen (Korridorpension) ehdot sekä on ollut hakemusta edeltäneiden 25 vuoden aikana vähintään 15 vuotta työttömyysvakuutuksen piirissä. Etuuden voi saada aikaisintaan 62 vuoden iän täyttyessä.

Osa-aikaeläkkeellä voi työskennellä 40–60 prosenttia vanhasta työajasta. Vähentyneeltä työajalta työvoimatoimisto (AMS) maksaa 50 prosenttia korvausta, eli menetetystä palkasta säilyy puolet. Osa-aikaeläke ei siten ole varsinainen eläkevakuutukseen kuuluva etuus, vaan se kuuluu työttömyysvakuutusetuuksiin. Osa-aikaeläkkeellä työskentely kerryttää eläkettä normaalisti edeltäneen palkan mukaisesti.

Naiset voivat saada osa-aikaeläkettä aikaisintaan 1.7.2027 heidän eläkeikänsä noustessa tarpeeksi korkeaksi.

Eläkkeen vähimmäismäärä

Vaikka Itävallassa ei ole varsinaista kansaneläke- tai vähimmäiseläkejärjestelmää, on eläkkeensaajalle määritelty kuitenkin tietty vähimmäistulotaso, jonka turvaamiseksi eläkkeensaajan on mahdollista saada erillislisä (Ausgleichszulage), jos varsinainen eläke jää pieneksi.

Itävallassa asuva eläkkeensaaja on oikeutettu erillislisään, jos hänen kokonaistulonsa (bruttoeläke ja nettomääräiset muut tulot) jäävät alle 1 110,26 e/kk. Avio- ja rekisteröityneillä pareilla tuloraja on 1 751,56 e/kk. Jokainen eläkkeensaajan lapsen huoltolisään (Kinderzuschuss) oikeuttava lapsi nostaa tulorajaa 171,31 e/kk:lla Erillislisän määrä on vähimmäistulotason ja kokonaistulojen erotus.

Niille henkilöille, jotka ovat oikeutettuja erillislisään ja joilla on vähintään 360 vakuutusmaksukautta (30 v.) (Beitragsmonate), maksetaan lisäksi erillislisäbonusta (Ausgleichszulagenbonus), tai jos erillislisäoikeutta ei ole, eläkebonusta (Pensionsbonus), tulojen ja raja-arvon erotuksen verran kuitenkin enimmäismäärän verran.

Etuutta maksetaan, jos yksinasuvan kokonaistulot jäävät alle 1 208,06 e/kk, ja jos vakuutuskausia on yli 480 kk., on raja 1 443,23 e/kk. Avio- ja rekisteröityneillä pareilla oikeus tulee ainoastaan 480 vakuutusmaksukauden jälkeen, jos tulot jäävät alle 1 948,08 e/kk. Bonus on yksinasuvalla enimmillään 164,37 e/kk (30 v.) tai 419,19 e/kk (40 v.) ja pareilla 418,74 e/kk.

Eläketurvan jakaminen

Lapsiperheen on mahdollista parantaa kotona lapsia hoitavan puolison eläketurvaa jakamalla lastenhoidonaikaisesta ansiotyöstä karttunut eläke puolisoiden kesken (Pensionssplitting). Jakaminen on vapaaehtoista, ja se tarkoittaa, että töissä käyvän vanhemman on mahdollista siirtää enintään 50 prosenttia vuosittaisesta eläkekertymästään puolisolleen lapsen ensimmäisen seitsemän ikävuoden ajan.

Lakisääteisen eläkejärjestelmän lisäturva

Lakisääteisen eläketurvan piirissä on mahdollista parantaa tulevia eläke-etuuksia omilla lisävakuutusmaksuilla. Parannusmahdollisuuksina on eläkkeen määrän korottaminen, vakuutusajan jatkaminen jatkovakuutuksella ja vakuutusajan aukkojen täydentäminen omavakuutuksella.

Eläkkeen korottamiseen (Höherversicherung) käytetyn vakuutusmaksun määrän voi itse päättää määrättyyn ylärajaan asti. Vuoden 2023 raja on 11 700 euroa. Eläkkeen korotuksen määrä riippuu vakuutetun iästä maksua maksettaessa ja eläkkeen alkamisiästä. Eläkkeenä maksettava korotusosa (besonderer Steigerungsbetrag) on 75-prosenttisesti verovapaata tuloa ja loput 25 prosenttia verotetaan osana muuta eläkettä.

Jatkovakuutuksella (Weiterversicherung) voi pitää itsensä vakuutuksen piirissä työsuhteen tai omavakuutuksen päätyttyä. Maksun perusteena oleva palkka määräytyy pakollisen vakuutuksen päättymistä edeltäneen vuoden ansioiden perusteella.  Palkka voi kuitenkin olla 918,30–6 825 e/kk. (v. 2023). Jos työsuhde päättyy läheisen sukulaisen omaishoitajaksi alkamisen vuoksi, vakuutusmaksu maksetaan valtion varoista. Muuten jatkovakuutus maksaa 22,8 prosenttia palkasta. Vakuutusmaksut ovat verovähennyskelpoisia.

Omavakuutuksella (Selbstversicherung) voi täydentää puutteellista eläketurvaa. Omavakuutuksen ottamisen syynä voi olla osa-aikainen työskentely omaishoidon takia, vammaisen lapsen hoito, jatkovakuutuksen piiriin pääsemiseksi edellytetyn vähimmäisvakuutusajan saaminen, vähäisen työskentelyn täydentäminen tai opiskeluaikojen jälkikäteinen ostaminen. Omavakuutuksen syystä riippuen maksun vähimmäis- ja enimmäismäärät vaihtelevat. Omaishoidon osalta omavakuutuksen maksun maksaa valtio ja vammaisen lapsen hoidon osalta perhetukien kassa (Ausgleichsfonds für Familienbeihilfen) ja valtio.

Työmarkkinaeläkkeet

Itävallassa lakisääteistä eläketurvaa täydentävä työmarkkinoilla sovittava kollektiivinen eläketurva (Betriebliche Altersvorsorge) kattaa noin neljäsosan palkansaajista. Toisin kuin lakisääteinen eläketurva, työmarkkinaeläkkeet ovat pääosin rahastoitua eläketurvaa. Työmarkkinaeläkkeitä säätelee oma lakinsa (Betriebspensionsgesetz, BPG).

Työmarkkinaeläkkeet voidaan järjestää:

  • eläkekassassa (Pensionskassenzusage)
  • kollektiivisena vakuutuksena (Betriebliche Kollektivversicherung)
  • työnantajan kirjanpidollisena varauksena (direkte Leistungszusage)
  • henkivakuutuksena (Lebensversicherungen)

Yleisin tapa järjestää työmarkkinaeläke on eläkekassassa. Eläkekassassa järjestettävä eläke voi olla etuus- tai maksuperusteista tyyppiä. Maksuperusteiset eläkkeet, joissa eläkemaksun taso on kiinnitetty ja etuuksien arvo joustaa mm. sijoitusten arvon kehityksen mukaan, ovat kuitenkin nykyisin ylivoimaisesti suosituin eläkejärjestelyn muoto. Vakuutusmaksu on pääsääntöisesti työnantajan harteilla. Työntekijän maksut voivat kuitenkin olla mahdollisia joissain eläkekassoissa, mutta lain mukaan kuitenkin niin, että osuus ei voi ylittää 50 prosenttia kokonaismaksusta.

Eroraha (Abfertigung Neu)

Työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus maksaa jokaisesta työntekijästä kuukausittain 1,53 prosenttia bruttopalkasta sairausvakuutuskassaan erorahana. Sairausvakuutuskassa toimittaa maksun eteenpäin työnantajan valitsemaan vakuutuskassaan (Betriebliche Vorsorgekasse, BVK).

Mikäli työntekijän työsuhteet ovat kestäneet yhteenlaskettuna vähintään kolme vuotta, työntekijällä on oikeus työsuhteen loputtua (tietyin ehdoin) kuuden kuukauden sisällä:

  • nostaa varat,
  • jatkaa säästämistä samaan kassaan,
  • siirtää varat uuden työnantajan valitsemaan kassaan tai
  • siirtää varat esimerkiksi yksityiseen vakuutukseen tai eläkekassaan

Eläkkeelle siirryttäessä erorahan voi valita joko kertasuorituksena (6 %:n vero) tai kuukausittaisena lisäeläkkeenä (veroton). Uuteen erorahajärjestelmään (Abfertigung Neu) kuuluvat aikaisintaan 1.1.2003 alkaneet työsuhteet, ja vanhaan (Abfertigung Alt) sitä ennen alkaneet työsuhteet. Järjestelmien ehdot eroavat hieman toisistaan.

Indeksisuoja

Maksussa olevia eläkkeitä tarkistetaan kuluttajahintojen muutosten perusteella vuosittain laskettavan viiteluvun (Richtwert) mukaisesti. Muutosten perusteella saatavaa viitelukua voidaan kuitenkin muuttaa lainsäädännöllä. Eläkkeiden tarkistus tehdään tammikuun alussa (Pensionserhöhung).

Eläkemäärät kerrotaan vuosittain viiteluvun perusteella, mutta edeltävän vuoden maksupalkkakaton (Höchstbeitragsgrundlage) ylittäviin kokonaiseläkkeisiin tehdään kiinteä euromääräinen korotus. Pienten eläkkeiden korotusprosentti on siten suurempi kuin korkeiden eläkkeiden.

Vuoden 2023 indeksitarkistus

Bruttoeläketulo (e/kk)Tarkistus
korkeintaan 5 6705,8 % (viiteluku 1,058)
yli 5 670328,86 euroa
Lähde: pv.at

Vuonna 2020 voimaan astuneen säännön mukaan uusien eläkkeiden ensimmäinen tarkistus tehdään pääsääntöisesti vain osittaisena (anteilige Pensionsanpassung). Säännön mukaan tammikuussa alkaneeseen eläkkeeseen tehdään täysi tarkistus seuraavan vuoden alussa, mutta mitä myöhemmin kuluvaa vuotta eläke on alkanut, sitä pienempi osa normaalista indeksitarkistuksesta tehdään ensimmäisessä tarkistusajankohdassa. Hallitus on kuitenkin peruuttanut kyseisen osittaisen tarkistuksen vuosille 2024 ja 2025.

Verotus

Eläkkeet ovat pääsääntöisesti veronalaista tuloa ja niitä verotetaan samalla asteikolla kuin palkkoja. Alle 11 693 euron vuositulorajan alle jäävät eläkkeet ovat kuitenkin verovapaata tuloa (v. 2023).

Lakisääteisen eläkkeen vapaaehtoisiin maksuihin perustuva eläkekorotus (Höherversicherung) on pääsääntöisesti vain 25 prosenttisesti verotuksen alaista tuloa.

Huhti- ja lokakuussa maksettavat ylimääräiset suoritukset (Sonderzahlungen) ovat 620 euron vuosimäärään saakka verovapaita (v.2023).

Bruttomääräisestä eläkkeestä vähennetään lisäksi sairausvakuutusmaksu 5,1 prosenttia (lapseneläkkeitä lukuun ottamatta).

Aiheesta muualla:

Eläketurvakeskus (ETK) on lakisääteinen työeläketurvan kehittäjä, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja.