Vuoden 2010 alusta voimaantulleet ns. sosiaalitupomuutokset liittyivät työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 21.1.2009 tekemään ratkaisuehdotukseen työeläke- ja työttömyysturvan uudistamisesta. Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopimuksen tavoitteena oli työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden parantaminen.

Työkyvyttömyyseläkkeen taso nousi

  • Alkavan työkyvyttömyyseläkkeen tasoa nostettiin korottamalla tulevan ajan karttumisprosenttia koko tulevalta ajalta 1,5:een.
  • VEKL:n mukainen ansio otettiin huomioon kaksinkertaisena tulevan ajan ansiossa.
  • Kertakorotusprosentteja korotettiin ennen kuin niitä oli ehditty soveltaa.
  • Elinaikakertoimen kokonaisvaikutusta pienennettiin työkyvyttömyyden kautta eläkkeelle siirtyvillä ennen kuin kerrointa oli ehditty soveltaa.

Alkavaa työkyvyttömyyseläkettä parannettiin korottamalla tulevan ajan karttumisprosenttia. Karttumisprosentti oli koko tulevalta ajalta (työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta 63 vuoden ikään) 1,5.

Jos työkyvyttömyys oli alkanut ennen vuotta 2010, karttumisprosentti oli 1,5 työkyvyttömyyden alkamisvuodesta lähtien 50 vuoden ikään asti, ja sen jälkeen se laski 1,3 prosenttiin.

Myös tulevan ajan ansiota parannettiin. Erityisesti hyvin nuorina työkyvyttömäksi tulevia hyödytti, että tutkintoon johtaneen opiskelun aika ja kotihoidontukiaika otettiin huomioon. Niiden ansiona pidettiin 1 248,29 euroa kuukautta kohden (vuoden 2009 tasossa). Se oli kaksinkertainen siihen ansioon nähden, jolla näistä ajoista karttui vanhuuseläkettä oman erillislakinsa mukaan (VEKL).

Nämä parannukset tulivat voimaan sellaisissa eläkkeissä, joissa työkyvyttömyys alkoi vuonna 2010 tai sen jälkeen.

Kertakorotus laskettiin eläkkeeseen viiden vuoden eläkkeellä olon jälkeen. Sen prosenttimäärään vaikutti eläkkeensaajan ikä kertakorotushetkellä (aina vuoden ensimmäinen päivä). Jos eläkkeensaaja oli jo täyttänyt 56 vuotta kertakorotushetkellä, ei kertakorotusta enää laskettu eläkkeeseen.

Kertakorotuksen prosentteja korotettiin jo ennen kuin kertakorotusta oli vielä ehditty soveltaa. Kertakorotusprosenttien korotus hyödytti erityisesti nuorina työkyvyttömäksi tulevia. Korotus annettiin kaikille työkyvyttömyyseläkkeensaajille, jotka olivat olleet eläkkeellä vähintään viisi vuotta.

Ennen vuotta 2010 voimassa olleen lainsäädännön mukaan vasta työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävä vanhuuseläke olisi tarkistettu elinaikakertoimella. Silloin pitkään työkyvyttömänä olleilla eläketaso olisi pudonnut vanhuuseläkeiässä työkyvyttömän oman ikäluokan kertoimen mukaisesti. Mitä enemmän elinaika keskimäärin kasvaisi, sitä pienempi olisi kerroin tulevaisuudessa ja sitä enemmän kuukausieläkkeen määrä laskisi.

Lakimuutos tarkoitti, että alkava työkyvyttömyyseläke kerrottiin elinaikakertoimella, joka oli laskettu työkyvyttömyyden alkamisvuonna 62 vuotta täyttäneille. Elinaikakertoimella kerrottiin kuitenkin vain eläkkeen se osa, joka oli kertynyt työkyvyttömyyden alkamisvuoteen mennessä. Tulevan ajan eläkkeen osaa ei kerrottu elinaikakertoimella.

Tämä tarkoitti, että mitä nuorempana työelämässä mukana oleva ihminen tuli työkyvyttömäksi, sitä pienempi oli elinaikakertoimen vaikutus hänen eläkkeeseensä. Tätä työkyvyttömyyseläkettä ei enää tarkistettu vanhuuseläkeiässä uudelleen oman ikäluokan elinaikakertoimella.

Kun elinaikakerrointa sovellettiin eläkkeeseen tällä tavoin, itse alkava työkyvyttömyyseläke oli tasoltaan hieman alempi kuin ilman lainmuutosta. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneellä elinaikakertoimen vaikutus vanhuuseläkkeeseen oli kuitenkin lievempi kuin ilman uudistusta, koska hänelle sovellettiin lievempää, vanhemman ikäluokan elinaikakerrointa. Sitä sovellettiin lisäksi vain osaan eläkkeestä.

Työkyvyttömyyseläkkeen tason muu parantaminen johti siihen, että uudistuksen jälkeen alkavan työkyvyttömyyseläkkeen taso oli elinaikakertoimesta huolimatta kokonaisuutena parempi kuin mitä se ilman uudistusta olisi ollut.

Muutos tuli voimaan sellaisissa työkyvyttömyyseläkkeissä, joissa työkyvyttömyys alkoi vuonna 2010 tai sen jälkeen.

Lue lisää:

Osa-aikaeläkettä heikennettiin

  • Osa-aikaeläkkeen alaikäraja nostettiin 60 vuoteen.
  • Eläkkeen karttuminen ansion alenemasta poistettiin.

Osa-aikaeläkemuutokset tulivat voimaan 1.1.2011 ja ne koskivat vuoden 1952 jälkeen syntyneitä.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousi 60 vuoteen aikaisemmasta 58 vuodesta. Se nousi vuonna 1953 tai sen jälkeen syntyneillä. Tätä vanhemmilla pysyivät voimassa edelleen vanhat laskentasäännöt.

Samalla niillä, joilla alaikäraja nousi, poistui myös eläkekarttuma siitä osa-aikaeläkkeen aikaisesta ansion alenemasta, jolla alun perin osa-aikaeläkkeen määrä laskettiin. Osa-aikaeläkkeen määrä oli edelleen sama kuin ennen, mutta vanhuuseläkettä karttui osa-aikaeläkkeen aikana ainoastaan työansioista.

Osa-aikaeläkkeen aikainen karttuma siis pieneni, mutta vaikutus ei ollut kovin suuri vanhuuseläkkeeseen osa-aikaeläkkeen jälkeen. Tämä johtui siitä, että täysiaikainen työura jatkui kaksi vuotta pidempään kuin tyypillisesti ennen uudistusta (osa-aikaeläkkeet alkoivat useimmiten heti 58 vuoden iässä).

Osa-aikaeläkkeensaajan ansaittu eläke ennen osa-aikaeläkkeen alkua oli 1 000 euroa/kk. Hänen vakiintunut ansiotasonsa oli 2 500 e/kk, ja hän vähensi työtään puoleen osa-aikaeläkkeelle siirtyessään. Osa-aikaeläkkeellä hän ansaitsi siis 1 250 e/kk ja osa-aikaeläkkeenä hän sai puolet ansion alenemasta eli 625 e/kk.

Hän oli osa-aikaeläkkeellä 60 ikävuodesta lähtien 63 vuoden ikään saakka. Hänen vanhuuseläkkeensä oli silloin osa-aikaeläkeajalta 3 x 0,019 x 1 250 = 71,25. Kun tähän lisättiin hänen ennen osa-aikaeläkettä ansaitsemansa eläke, vanhuuseläke oli 1 071,25 e/kk. Jos hän olisi työskennellyt täydellä palkalla 63 vuoden ikään asti, hänen eläkkeensä olisi ollut 1 142,50 e/kk.

Edellisen esimerkin osa-aikaeläkkeensaaja tuli työkyvyttömäksi vuoden osa-aikaeläkeajan jälkeen. Hänelle oli karttunut ennen työkyvyttömyyttä eläkettä 1 000 + (0,019 x 1 250) = 1 023,75 e/kk. Työkyvyttömyyseläkkeeseen laskettiin tuleva aika, jonka ansioperusteena käytettiin viiden edeltävän vuoden keskiansioita eli (4 x 2 500 + 1 250)/5 = 2 250 e/kk.

Ansioperusteesta karttui eläkettä 1,5 prosenttia vuotta kohden 63 vuoden ikään asti eli 2 x 0,015 x 2 250 = 67,50 e/kk. Yhteensä työkyvyttömyyseläke oli 1 023,75 + 67,50 = 1 091,25 e/kk.

Huom. Esimerkki on yksinkertaistettu jättämällä pois palkkojen muutos, indeksitarkistukset ja elinaikakerroin. Jos ne olisi otettu huomioon, vanhuuseläke olisi ollut hieman työkyvyttömyyseläkettä suurempi 63 vuoden iässä.

Perhe-eläkettä yksinkertaistettiin

  • Leskeneläkkeen vähentämisen rajaksi tuli yksi kiinteä raja.
  • Elinaikakerroin oli mukana edunjättäjän eläkkeessä, eikä sitä sovellettu erikseen edunsaajien eläkkeisiin.

Työkyvyttömyyseläkkeen laskentaan tehtävät muutokset vaikuttivat myös perhe-eläkkeeseen. Perhe-eläke laskettiin edunjättäjän saaman eläkkeen pohjalta. Kun työkyvyttömyyseläkkeeseen tehtiin parannuksia, nousivat myös perhe-eläkkeet silloin, jos edunjättäjä oli kuollessaan vielä työelämässä tai jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle.

Niin ikään elinaikakertoimen muutos vaikutti perhe-eläkkeeseen. Koska elinaikakerrointa sovellettiin kaikkiin vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin, oli elinaikakertoimen vaikutus mukana perhe-eläkkeen pohjana olevassa edunjättäjän vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeessä.

Vuoden 2010 alusta leskeneläkkeen laskenta muuttui. Lesken saamaa perhe-eläkettä eli edunjättäjän eläkkeen puolikasta vähensi se lesken eläketulo, joka ylitti vuoden 2010 tasossa noin 615 euroa/kk. Aikaisemmin tuloraja määräytyi monimutkaisemmin. Tämä tarkoitti sitä, että pienempituloisten leskien perhe-eläke parani, mutta yli 615 euron eläkettä saavien leskien perhe-eläke hieman aleni aikaisemman lain mukaisesta. Toisaalta elinaikakertoimen vaikutus oli lievempi kuin se olisi ollut aikaisemman lain mukaan.

Tämä laskennan muutos tuli voimaan sellaisille leskille, joilla leskeneläkettä vähennettiin omien tulojen vuoksi aikaisintaan vuonna 2010.

Lue lisää:

Vuorotteluvapaan ajalta karttuvaa eläkettä heikennettiin

Vuorotteluvapaan ajalta karttuvan eläkkeen tasoa laskettiin vuoden 2010 alusta siten, että vuorottelukorvauksen perusteena olevista ansioista otettiin huomioon vain 55 prosenttia entisen 75 prosentin sijaan. Näin tehtiin vuorotteluvapaalain pysyväksi muuttamisen yhteydessä siksi, että vuorotteluvapaan eläkekarttuma ei ylittäisi sairaus- ja kuntoutusetuuksista laskettavaa eläkekarttumaa.

Vuorotteluvapaalta karttuvan eläkkeen muutos tuli voimaan myös sellaisissa vuorotteluvapaajaksoissa, jotka olivat alkaneet ennen vuoden 2010 vaihdetta ja jatkuivat vuodenvaihteen yli.

Vuorotteluvapaan kuten kaikkien ansiosidonnaisten eläkettä kartuttavien etuuksien ajalta eläkettä karttui etuuden perusteena olevasta ansiosta. Ansioperuste jaettiin niillä etuuspäivillä, joilta etuutta voitiin keskimäärin kuukaudessa maksaa (työttömyysetuuksissa 21,5). Tämä kerrottiin etuuspäivien lukumäärällä kyseisenä vuotena. Sen jälkeen tulos kerrottiin etuuskohtaisella prosentilla, joka vuorotteluvapaan osalta oli 2010 alkaen 55. Näin saadusta etuuden perusteesta karttui eläkettä 1,5 prosenttia vuotta kohden.

Jos vuorottelukorvaus oli laskettu 3 000 euron kuukausipalkan perusteella, työeläkkeen määrä vuoden vuorotteluvapaan ajalta oli (vuodessa 260 etuuspäivää): (3 000/21,5) x 260 x 0,55 x (0,015/12) = 24,94 euroa/kk.

Jos työntekijä olisi jatkanut normaalisti työssä koko vuoden keskimäärin samalla 3 000 euron kuukausipalkalla, olisi työeläkettä kertynyt vuoden ajalta seuraavasti: 3 000 x 0,015 = 45 euroa/kk ja yli 53-vuotiaana 3 000 x 0,019 = 57 euroa/kk.

Vaikutus eläkekustannuksiin

Uudistuksen eri osat vaikuttivat eläkekustannuksiin eri tavoin. Kokonaisuutena eläkemenot hieman kasvoivat muutosten yhteisvaikutuksesta.

Lue lisää: