Eläkkeiden korvaustaso
OECD ja Euroopan unioni tuottavat säännöllisesti selvityksiä ja vertailuja eläketasoista eri maissa. Viimeisin EU:n selvitys on kesäkuussa 2021 julkistettu Euroopan komission Pensions Adequacy Report (ns. PAR-raportti). PAR-raportti julkaistaan kolmen vuoden välein. OECD puolestaan tuottaa kahden vuoden välein Pensions at a Glance –raportin, jossa vertaillaan eläkkeiden tasoa sekä eläketurvan rakennetta ja rahoitusta OECD-maissa. Viimeisin raportti on julkaistu 2021 joulukuussa.
Eläketurvassa merkittäviä eroja EU-maiden välillä
The Pension Adequacy Report (PAR) tehdään komission ja jäsenmaiden yhteistyönä. Se vertailee laajasti eurooppalaisia eläkejärjestelmiä erityisesti eläkkeiden riittävyyden näkökulmasta sekä nykytilanteen (2019) että tulevaisuuden eläketurvan kannalta (2059).
Raportissa on lukuisa määrä erilaisia indikaattoreita ja vaihtoehtolaskelmia vanhuuseläkkeiden tasojen mittaamiselle. Laskelmien eläketurva koostuu yleisesti lakisääteisten eläkejärjestelmien vanhuuseläkkeistä, mutta maasta riippuen myös työnantaja- tai alakohtaiset ns. työmarkkinaeläkkeet (ns. toinen pilari) voivat olla mukana, jos ne edustavat merkittävää roolia maan eläketurvassa. Vapaaehtoinen yksilöllinen eläketurva eli ns. kolmannen pilarin eläketurva ei sen sijaan ole yleensä laskennassa mukana.
Raportissa tarkastellaan erilaisten työurien tuottamia eläketasoja ns. teoreettisten korvausasteiden (TRR) kautta. Eläketasoja tarkastellaan siten laskennallisen uran tehneen henkilön brutto- ja nettokorvausasteiden kautta. Toisin sanoen, bruttoeläkkeen suhteena bruttoansioihin ja nettoeläkkeen suhteena nettoansioihin. Erilaisten työurien tarkastelun kautta saadaan selville myös esimerkiksi lastenhoidon tai osittaisen työskentelyn vaikutus eläketurvaan. Lisäksi voidaan tarkastella eri tuloluokkiin kuuluvien henkilöiden eroja eläkkeiden korvausasteissa.
Oheisessa kuviossa on esitetty PAR-raportin tietojen perusteella ns. perustapauksen (base case) korvausasteet eri EU-maissa. Kyseessä on keskipalkkaisen henkilön brutto- ja nettokorvausaste, kun henkilö jää eläkkeellä vuonna 2019 maan kansallisessa eläkeiässä (Suomessa 63 v. 6kk) ja on siihen mennessä tehnyt 40 vuoden työuran. Joissain maissa miesten ja naisten eläkeiät eroavat ja näissä tapauksissa kyseessä on miespuolisen henkilön korvausaste. Vastaavat laskelmat on tehty myös tulevaisuuden osalta niin, että henkilö aloittaa työuransa vuonna 2019 ja jää eläkkeelle 40 vuoden kuluttua vuonna 2059 kansallisessa eläkeiässä (Suomen osalta 67 v. 8kk).
EU-maissa nettokorvausasteet vaihtelevat 106 (Hollanti) ja 35 (Viro) prosentin välillä. Suomen eläkkeen laskennallinen korvausaste on reilut 62 prosenttia. Yleisesti nettokorvausasteet ovat bruttokorvausasteita korkeampia johtuen mm. verotuksen rakenteesta. Suurempien tulojen veroaste nousee yleensä matalia korkeammaksi ja siten myös nettomääräinen eläke ja palkka ovat yleensä toisiaan lähempänä.
Lue lisää:
OECD-maiden eläketurva
OECD julkisti joulukuussa 2021 selvityksen eri jäsenmaidensa ja G20-maiden eläketurvasta. Pensions at a Glance -raportti julkaistaan kahden vuoden välein. Raportin mittarivalikoima kattaa mm. eläketurvan tasoon, rakenteeseen ja rahoitukseen liittyviä vertailuja.
Järjestö kiinnittää huomion automaattisiin sopeutusmekanismeihin
OECD tarkastelee tuoreessa raportissaan erityisesti eläkejärjestelmää vakauttavia sopeutusmekanismeja. Eläkejärjestelmää sopeutetaan monella tapaa, kun yhteiskunnassa tai taloudessa tapahtuu muutoksia. OECD-maista kahdella kolmesta on jonkinlainen automaattinen sopeutusmekanismi käytössä. Eläkeiän sopeuttaminen elinajanodotteen pitenemiseen on mekanismeista yleisin.
Toinen yleinen sopeutusmekanismi liittyy eläkkeiden indeksikorotuksiin, tapaan joilla eläkkeitä sopeutetaan vuosittain kustannus- ja hintatason muutoksiin. Mekanismi sopeuttaa indeksikorotuksia niin, että muutokset työssäkäyvien määrässä huomioidaan. OECD näkee, että automaattiset sopeutusmekanismit voisivat auttaa haasteeseen, jonka väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen muutos aiheuttaa.
Suomen työeläke OECD:n keskitasoa
OECD mittaa eläketurvan tulevan korvaustason olettaen työuran ulottuvan 22-vuotiaasta kansalliseen eläkeikään saakka, Suomen osalta 68-vuotiaaksi. Eläkkeiden korvausastevertailussa suomalaisen keskituloisen palkansaajan tuleva eläke on hieman OECD:n keskitason yläpuolella, kun mukaan on otettu sekä lakisääteinen että pakollinen lisäeläketurva. OECD:n keskiarvo on tällöin 52 prosenttia ja Suomen noin 57 prosenttia eläkettä edeltävästä palkasta. Pienituloisen palkansaajankohdalla korvausaste on OECD:n keskiarvoa matalampi (56,6 % vs. 64,5 %) ja suurituloisen kohdalla korkeampi (56,6 % vs. 44,4 %). Suomen osalta korvausasteet ovat pysyneet ennallaan edelliseen vertailuun nähden.
Korvausastelaskelmissa tarkastellaan myös eläkkeen tason säilymistä eläkeaikana. Mittarina käytetään tällöin korvausastetta 80-vuotiaana. OECD-maissa korvausaste laskee keskimäärin 46 prosenttiin. Suomessa kehitys on samansuuntainen korvausasteen pudotessa noin 50 prosenttiin, kun eläkkeellä on oltu 12 vuotta. Pudotukset johtuvat maksussa olevien eläkkeiden indeksoinnista, jotka harvemmin seuraavat suoraan palkkojen kehitystä.
Aiheesta muualla: