Eläkeläisten toimeentulo
Eläkeläisten toimeentulo on vuosikymmenien aikana parantunut, ja valtaosalla ei ole tällä hetkellä merkittäviä toimeentulo-ongelmia. Myönteisestä kehityksestä huolimatta osalla eläkeläisistä on yhä suuriakin toimeentulovaikeuksia.
Eläketurvan tehtävä on säilyttää kohtuullinen toimeentulo eläkkeelle siirryttäessä ja estää köyhyys. Eläkeläisten tärkein toimeentulon lähde on lakisääteinen eläke.
Tutkimme eläkeläisten toimeentuloa ja eläketurvan riittävyyttä eläkkeiden, tulojen, kulutuksen ja kokemuksien kautta, jotta toimeentulosta saadaan mahdollisimman kattava kuva.
Suomessa asuvien keskimääräinen kokonaiseläke oli vuoden 2022 lopussa 1 845 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen kokonaiseläke on noussut 2000-luvulla yli kolmanneksella.
Valtaosa kokonaiseläkkeen noususta johtuu eläkkeensaajien muutoksesta. Uusilla eläkkeensaajilla on ollut mahdollisuus kartuttaa eläkettä koko työuransa ajan. Heidän työuransa ovat myös olleet pidempiä ja ansiotulonsa korkeampia kuin vanhemmilla eläkkeensaajilla.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Aiheesta muualla:
- Tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
- Raportti: Työeläkeindikaattorit 2022 (Julkari)
Naisten kuukausieläke on viidenneksen miesten eläkettä pienempi
Vuoden 2022 lopussa miesten keskimääräinen kokonaiseläke oli 2 070 euroa kuukaudessa ja naisten eläke oli 1 658 euroa kuukaudessa. Sukupuolten eläke-ero on kaventunut viime vuosikymmenien aikana, mutta kehitys on ollut hidasta ja naisten keskimääräinen eläke on edelleen noin viidenneksen miesten kuukausieläkettä matalampi.
Miesten ja naisten ansioero vaikuttaa keskeisesti myös eläke-eroon. Keskimääräisessä työllisyysasteessa, työurien pituudessa tai eläkkeelle siirtymisessä ei ole nykyään suurtakaan eroa miesten ja naisten välillä, sen sijaan ansioero on kansainvälisestikin huomattava. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen, erityisesti pitkät kotihoidontukijaksot, kasvattavat ansio- ja eläke-eroa.
Aiheesta muualla:
- Raportti: Naisten ja miesten eläke-erot – katsaus tutkimukseen ja tilastoon (Valto)
- Tutkimus: Eläkkeet ja sukupuolten tasa-arvo: miesten ja naisten eläke-ero eri ikäluokkien esimerkkitapauksilla (Julkari)
- Tutkimus: Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995–2013 (Julkari)
- Artikkeli: Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuuteen (Julkari)
Työkyvyttömyyseläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on noin kolmanneksen matalampi kuin vanhuuseläkkeensaajilla
Työeläke määräytyy työuran aikana kertyneiden ansioiden perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeensaajilla työura jää muita lyhyemmäksi. Etenkin nuorena työkyvyttömäksi jääneiden työeläke on usein keskimääräistä pienempi, koska eläkettä ei ole ehtinyt juuri kertyä ja ansiotaso, jonka perusteella tulevan ajan eläke määräytyy, on tyypillisesti matala.
Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on laskenut 2000-luvulla, sillä työkyvyttömyyseläkkeensaajat ovat aiempaa nuorempia ja eläkeajat ovat pidentyneet.
Aiheesta muualla:
- Tutkimus: Työkyvyttömyyseläkkeensaajien eläketurva ja toimeentulo 2000-luvulla (Julkari)
- Tutkimus: Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2017 (Julkari)
- Artikkeli: Explanations for economic difficulties among old-age pensioners previously on disability pension (European Journal of Public Health)
- Artikkeli: Ovatko työkyvyttömyyseläkeläisten eläkkeet pienentyneet? (Julkari)
Eläkkeen osuus tuloista on suuri
Eläkeläisten bruttotuloista reilu kaksi kolmasosaa tulee eläkkeestä. Eläkeajan tulot heijastavat henkilön aikaisempaa tulotasoa. Matalat ansiot johtavat matalaan eläkkeeseen. Myös edeltävä työmarkkina-asema näkyy eläkkeen tasossa. Esimerkiksi työttömyydestä eläkkeelle siirtyneiden tulotaso on eläkkeellä yleensä pienempi kuin työstä eläkkeelle siirtyneiden.
Kaikkien työstä tai työelämän ulkopuolelta eläkkeelle siirtyneiden nettotulot (bruttotulot vähennettynä verot) ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin 87 prosenttia eläkettä edeltävistä nettotuloista. Työstä eläkkeelle siirtyneillä tämä nettotulosuhde on ollut matalampi, keskimäärin 79 prosenttia. Ero johtuu siitä, että eläkkeelle siirtyminen nostaa usein työttömien ja muiden työelämän ulkopuolelta siirtyvien nettotuloja.
Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista
Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat palkansaajia ja yrittäjiä matalammat, mutta työttömiä korkeammat. Eläkeläisten rahatulot ovat olleet 2000-luvulla noin kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista. Tämä ero on pysynyt melko samana viime vuosikymmenet. Työttömiin nähden eläkeläisten tulot ovat olleet 2000-luvulla reilun kolmanneksen korkeammat.
Jos tarkastellaan puolestaan käytettävissä olevia tuloja, joissa otetaan huomioon omistusasumisesta koituva taloudellinen hyöty (laskennallinen asuntotulo) sekä muita laskennallisia tuloeriä, eläkeläisten asema työssäkäyviin nähden paranee.
Julkisista palveluista saatava hyöty tasoittaa eläkeläisten välisiä tuloeroja
Julkiset palvelut tukevat ihmisten hyvinvointia, ja niiden voidaan katsoa olevan osa tulojen uudelleenjaon järjestelmää. Pienituloiset eläkeläiset käyttävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja enemmän kuin suurituloiset. Suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin palveluiden rahallinen arvo on myös erityisen merkittävä alimmassa tuloviidenneksessä.
Aiheesta muualla:
- Tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
- Tutkimus: Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014 (Julkari)
- Tutkimus: Miten nettotulot muuttuvat eläkkeelle siirryttäessä? Tarkastelu nettotulosuhteen muutoksesta vuosina 2002–2017 (Julkari)
- Tutkimus: Sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys eläkeläisten toimeentulolle (Julkari)
Eläkeläisten toimeentuloa voidaan tarkastella myös kulutuksen sekä toimeentulokokemusten näkökulmista. Näin saadaan entistä monipuolisempi kuva eläkeläisten taloudellisesta tilanteesta. Tulojen perusteella ei esimerkiksi saada tietoa siitä, minkälainen kulutustaso tuloilla saavutetaan, tai siitä, kuinka riittäväksi toimeentulo koetaan.
Eläkeikäisten kulutus on lähentynyt 2000-luvulla työikäisten kulutusta. 65 vuotta täyttäneiden kokonaiskulutusmenot ovat kasvaneet 2000-luvulla suhteessa eniten. Esimerkiksi kun vuonna 2001 olivat 65–74-vuotiaiden kotitalouksien keskimääräiset kokonaiskulutusmenot noin 70 prosenttia eniten kuluttavien eli 45–54-vuotiaiden kulutusmenoista, vuonna 2016 osuus oli jo 90 prosenttia.
Asumismenot ovat suurin yksittäinen kulutusmeno kaikissa ikäryhmissä. Asumisen osuus menoista on erityisen suuri ikääntyneillä: vuonna 2016 asumismenot olivat vajaa puolet 75 vuotta täyttäneiden kokonaismenoista. Myös terveydenhoitomenot korostuvat 75 vuotta täyttäneiden kulutuksessa. Sen sijaan vapaa-ajan ja ravinto- ja hotellipalveluiden sekä liikenteen ja tietoliikenteen osuus menoista on selvästi nuorempia pienempi.
Toimeentulo koetaan useimmiten helpoksi, ja harva tinkii kulutuksesta usein
Vuonna 2020 suurin osa eläkeläisistä koki menojen kattamisen vähintään melko helpoksi, mutta jonkinasteisia vaikeuksia oli noin kolmanneksella. Yleisimmin vaikeudet olivat pieniä. Vaikeampia toimeentulo-ongelmia oli noin kymmenellä prosentilla eläkeläisistä. Vaikeuksia koettiin vuonna 2020 vähemmän kuin vuonna 2017. Menojen kattamisen vaikeuksia oli keskimääräistä yleisemmin terveytensä heikoksi kokevilla, alimpaan tulokolmannekseen kuuluvilla, vuokralla asuvilla, yksin asuvilla ja alle 65-vuotiailla, jotka ovat pitkälti työkyvyttömyyseläkeläisiä.
Suurin osa eläkeläisistä ei ollut joutunut taloudellisten syiden vuoksi luopumaan kulutuksesta vuonna 2020. Jos näin oli tapahtunut, oli luovuttu ensisijaisesti vapaa-ajan kulutuksesta ja uusien vaatteiden ostamisesta. Osa oli joutunut tinkimään myös välttämättömyyshyödykkeistä, kuten ruoasta tai lääkkeistä.
Kokemukset toimeentulosta ovat tyypillisesti pysyviä. Vanhuuseläkeläisistä noin 60 prosenttia koki menojen kattamisen jossain määrin helpoksi sekä vuonna 2017 että vuonna 2020. Tämä oli yleisintä paremmassa taloudellisessa asemassa olevilla. Lähes joka neljännellä oli pieniä tai suurempia vaikeuksia molempina vuosina, mutta 15 prosentilla toimeentulo helpottui. Näissä ryhmissä korostuivat keskimääräistä heikommassa taloudellisessa asemassa olevat.
Aiheesta muualla:
Köyhyydelle ei ole yhtä määritelmää tai mittaustapaa, eikä Suomessa ole virallista köyhyysrajaa. Usein köyhyyttä tarkastellaan tulojen perusteella. Vaihtoehtoisia tarkastelutapoja ovat esimerkiksi vakava aineellinen puute tai toimeentulotukiasiakkuus. Erilaiset tavat antavat hieman erilaisen kuvan eläkeläisten köyhyyden yleisyydestä.
Eläkeläiset ovat pienituloisia yhtä usein kuin suomalaiset keskimäärin
Vuonna 2020 eläkeläisistä oli pienituloisia 13,6 prosenttia, kun pienituloisuutta tarkastellaan yleisimmin käytetyllä tavalla. Henkilö katsotaan pienituloiseksi, kun kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 60 prosenttia väestön mediaanituloista.
Vuonna 2020 pienituloisuuden raja yhden hengen kotitaloudelle oli 1 277 euroa/kk. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain väestön keskitulojen muuttuessa, ja näin pienituloisten määräkin vaihtelee vuodesta toiseen.
Eläkeläisten pienituloisuusasteen ajallinen vaihtelu on suurempaa kuin koko väestössä. Eläkeläisten tulot ovat muuta väestöä useammin 60 prosentin pienituloisuusrajan lähellä. Muutokset pienituloisuusrajassa vaikuttavat siten keskimääräistä enemmän pienituloisten eläkeläisten määrään.
Kun pienituloisuusraja on 50 prosenttia, eläkeläiset ovat selvästi harvemmin pienituloisia ja pienituloisuuden ajallinen vaihtelu on selvästi vähäisempää kuin ylemmällä rajalla. Eläkeläisten pientiuloisuusaste on myös lähempänä koko väestön pienituloisuusastetta.
Aiheesta muualla:
- Artikkeli: The peculiar patterns of age-specific at-risk-of-poverty rates: An analysis of poverty trends in 30 European countries (Julkari)
- Tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015 (Julkari)
Nuorimmat ja iäkkäimmät eläkeläiset sekä yksin asuvat ovat pienituloisia muita useammin
Eläkeläiset eivät ole toimeentuloltaan yhtenäinen joukko. Pienituloisuus on muita yleisempää kaikkein nuorimmilla ja vanhimmilla eläkeläisillä sekä yksin asuvilla eläkeläisillä.
Nuorempien, käytännössä työkyvyttömyyseläkeläisten, pienituloisuus on kolminkertaistunut 20 vuoden aikana. Sen sijaan vanhimpien eläkeläisten pienituloisuus on laskenut 10 viime vuoden aikana.
Myös perhekoko liittyy pienituloisuuteen. Yksinasuvat eläkkeensaajat ovat huomattavasti useammin pienituloisia kuin perheelliset. Nuorimmilla ja iäkkäimmillä yksinasuvilla eläkeläisillä pienituloisuuden riski on korkein.
Yli 75-vuotiaissa naisten pienituloisuus on yleisempää kuin miesten, mikä johtuu osin siitä, että yli 75-vuotiaissa on paljon yksinasuvia naisia. Sukupuolten ero on 20 vuoden aikana kuitenkin kaventunut, sillä yksinasuvien miesten pienituloisuus on lisääntynyt.
Eläkeläisten pienituloisuus periytyy usein eläkettä edeltävältä ajalta
Eläkkeelle siirtyneillä pienituloisuus yleistyy jonkin verran, mutta ei merkittävästi eläkkeelle siirtymistä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tulot muuttuvat eläkeaikana melko vähän. Moni pienituloinen eläkeläinen elää niukoilla tuloilla jo ennen eläkkeelle siirtymistä.
Pitkäkestoinen pienituloisuus (pienituloinen kahtena vuotena kolmesta) on yli 75-vuotiailla yleisempää kuin muilla. Etenkin iäkkäimmät naiset ovat pitkän aikaa pienituloisia.
Aiheesta muualla:
- Tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
- Tutkimus: Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014 (Julkari)
- Tutkimus: Työkyvyttömyyseläkkeensaajien eläketurva ja toimeentulo 2000-luvulla (Julkari)
- Artikkeli: Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuuteen (Julkari)
Vakavat toimeentulo-ongelmat eläkeläisellä harvinaisempia kuin muilla
Toimeentulotuen saanti, aineellinen puute ja ruoka-avun asiakkuus ilmentävät vakavia toimeentulo-ongelmia, ja niitä pidetään köyhyyden yhtenä muotona.
Vanhuuseläkeikäisissä toimeentulotukea saavien osuus on selvästi muuta väestöä alhaisempi. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaasta väestöstä 1,8 prosenttia oli saanut toimeentulotukea vuoden aikana, koko väestössä osuus oli 8,4 prosenttia. Vanhuuseläkeikäiset saavat tyypillisesti toimeentulotukea terveydenhoito- ja lääkemenoihin.
Ruoka-avun asiakkaista noin kolmannes on eläkkeensaajia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat olleet muita pidempään ruoka-avun asiakkaina, mutta kokivat muita harvemmin toimeentulovaikeuksia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat yksinäisiä ja heidän terveytensä oli heikko muita yleisemmin. Väestökyselyissä pari prosenttia eläkeläisistä on ilmoittanut joutuneensa turvautumaan ruoka-apuun.
Eläkeikäisillä aineellinen puute on työikäistä väestöä vähäisempää, toisin sanoen heiltä harvemmin puuttuu vasten tahtoaan hyödykkeitä, joita pidetään välttämättöminä. Euroopan unionin tarkastelema vakava aineellinen puute on eläkeikäisillä Suomessa vähäistä: 65 vuotta täyttäneistä 1,3 prosentilla koki vuonna 2020 vakavaa aineellista puutetta, kun vastaava osuus 18–64-vuotiailla oli 3,2 prosenttia.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
- Blogikirjoitus: Mummot ja papat eivät vain matkustele ja pelaa golfia – osa vanhuuseläkeikäisistä tarvitsee perustoimeentulotukea
- Blogikirjoitus: 60-70-vuotiailla aineellinen puute nuorempia ikäryhmiä vähäisempää
Aiheesta muualla:
- Artikkeli: Perustoimeentulotukea saavat vanhuseläkeläiset teoksessa Ojasta allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit (Helda)
- Artikkeli: Age differences in material deprivation in Finland: How do consensus and prevalence-based weighting approaches change the picture? (Springer)
- Artikkeli: Eläkeläiset hyväntekeväisyysruoka-avun asiakkaina (Julkari)
- Tutkimus: Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2020 ja muutos vuoteen 2017 (Julkari)
Kansainvälissä arvioissa Suomen eläkejärjestelmän on katsottu torjuvan tehokkaasti köyhyyttä ja tuottavan eläkeläisille kohtuullista toimeentuloa. Myös eläkeläisten tuloerot ovat keskimääräistä vähäisemmät Suomessa.
Aiheesta muualla:
- Julkaisu: Eläkkeiden riittävyys ja kestävyys – arvio Suomen eläkejärjestelmästä (Julkari)
- Tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
- Raportti: How does Finland compare? (OECD)
- Raportti: 2021 pension adequacy report (EU)
- Raportti: Pensions at a Glance 2019: OECD and G20 Indicators (OECD)
Suomessa koetaan toimeentulovaikeuksia harvemmin kuin muissa Euroopan maissa
Muihin Euroopan maihin verrattuna suomalaiset eläkeikäiset kokevat selvästi vähemmän toimeentulovaikeuksia. Maiden väliset erot näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka usein on jouduttu luopumaan rahanpuutteen vuoksi haluamiensa asioiden tekemisestä.
Suomessa eläkeikäiset ovat kuitenkin kokeneet taloudellista niukkuutta aiemmin elämässään useammin kuin Euroopan maissa keskimäärin. Kestoltaan niukkuuden kokemukset ovat olleet hieman lyhyempiä kuin muissa Euroopan maissa.
Toiset eläkeläiset toimivat eläkeläisten toimeentulovertailujen viiteryhmänä. Eläkeläiset kokevat enemmän toimeentulovaikeuksia niissä Euroopan maissa, joissa eläkeläisten keskimääräinen tulotaso on korkeampi. Koko väestön tulotasolla tai tuloeroilla ei ole merkitystä.
Eläkkeelle siirtyminen heikentää yleisesti työstä siirtyneiden ja parantaa työttömyydestä siirtyneiden toimeentulokokemuksia Euroopan maissa. Eläkeikäisten kokemus toimeentulosta riippuu tulojen määrän ohella myös siitä, saadaanko tuloja eläkkeistä, työansioista, omaisuudesta tai muista sosiaalietuuksista.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Aiheesta muualla:
- Artikkeli: The financial situation across the life-course (Väestöliitto)
- Artikkeli: Does It Matter How You Retire? Old-Age Retirement Routes and Subjective Economic Well-Being (Julkari)
- Väitöskirja: Pensioners’ subjective economic well-being in European countries: comparisons behind the income satisfaction paradox (Julkari)
- Artikkeli: Reference Groups and Pensioners’ Subjective Economic Well-Being in Europe (Julkari)
- Artikkeli: Size or Content of the Pie? Source of Income and Perceived Income Adequacy of Older Europeans (Tandfonline)
Säännöllisesti toistuvat tutkimukset eläkeläisten toimeentulosta
Eläkeläisten toimeentulon seuranta on keskeinen osa Eläketurvakeskuksen tutkimustoimintaa. Toimeentuloa selvitetään säännöllisin väliajoin sekä tulotietojen että kyselyiden avulla.
Eläketurvakeskus toteuttaa noin viiden vuoden välein laajan tutkimuksen eläkeläisten toimeentulosta ja sen kehityksestä. Uusin tutkimus on julkaistu vuonna 2022, aiemmat on toteutettu vuosina 2003, 2006, 2011 ja 2017.
Tutkimuksessa tarkastellaan toimeentulon kehittymistä eläkkeiden, kotitalouden tulojen ja kulutuksen, varallisuuden ja eurooppalaisen vertailun näkökulmista.
Aiheesta muualla:
- Tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
- Tutkimus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015 (Julkari)
- Raportti: Eläkkeet ja eläkkeensaajien toimeentulo 2000–2010 (Julkari)
- Julkaisu: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1990–2005 (Julkari)
- Eläkeläisten toimeentulo 1990-luvulla (Julkari)
Eläketurvakeskus on toteuttanut eläkeläisten toimeentuloa ja taloudellista hyvinvointia kartoittavan kyselytutkimuksen vuosina 2017 ja 2020. Kyselyt on kohdistettu 55–85-vuotiaille vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeensaajille. Osa vastaajista on osallistunut kyselyyn molempina vuosina. Vastausasteet ovat korkeita, mikä mahdollistaa kattavan kuvan muodostamisen eläkeläisten toimeentulokokemuksista.
Kyselyissä selvitetään kokemuksia toimeentulosta yleisesti sekä kokemuksia toimeentulovaikeuksista, säästämisestä, tavoista ratkaista toimeentulo-ongelmia, taloudellisen avun antamisesta ja saamisesta ja toimeentulon kehityksestä. Vuosien 2017 ja 2020 kyselyt sisältävät pitkälti samoja kysymyksiä. Vuonna 2020 on kysytty myös veloista, varallisuudesta, taloudellisesta liikkumavarasta, rahankäytöstä puolison kanssa ja eläkkeellä työskentelyn esteistä. Kyselyt sisältävät myös avovastausosion.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
- Blogikirjoitus: Eläkeläiset antavat taloudellista apua jälkikasvulleen – harva vastaanottaa sitä itse
- Blogikirjoitus: Vuosi pandemiaa takana – Puolet eläkeläisistä kokee elämänlaatunsa heikentyneen
- Blogikirjoitus: Tuoko työssäkäyvä puoliso leveämmän leivän eläkeläisen pöytään?
- Blogikirjoitus: Mihin sitä nyt kotoaan lähtis
Aiheesta muualla:
- Tutkimus: Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2020 ja muutos vuodesta 2017 (Julkari)
- Tutkimus: Tutkimuksia eläkeläisten toimeentulokokemuksista ja taloudellisesta hyvinvoinnista (Julkari)
- Tutkimus: Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2017 (Julkari)
- Artikkeli: Explanations for economic difficulties among old-age pensioners previously on disability pension (Academic.oup)
Usein kysyttyä
Takuueläkettä maksetaan eläkkeensaajille, joiden kansaneläke ja työeläke jäävät alle laissa määrätyn rajan. Vuonna 2011 voimaan tulleen takuueläkkeen tavoitteena on turvata vähimmäistulo eläkkeensaajille. Vuonna 2022 takuueläkkeen enimmäismäärä on 855,48 €/kk.
Takuueläkettä sai vuoden 2021 lopussa 116 700 henkilöä, joista yli puolet on (57 %) on alle 65-vuotiaita.
Vuonna 2021 mediaanieläke oli 1 559 euroa kuukaudessa. Kolmanneksella eläkeläisistä eläke oli alle 1 250 euroa kuukaudessa.
Aiheesta muualla:
Suurituloisiksi on usein määritelty väestön ylin tulokymmenys ja viime vuosina yhä useammin suurituloisuusraja on asetettu ylimpään prosenttiin tai promilleen. Suurituloisuutta on myös määritelty suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin. Tyypillisiä rajoja suurituloisuudelle ovat olleet kaksi tai kolme kertaa mediaanitulot.
Myöskään suurelle eläkkeelle ei ole yleistä määritelmää. Vuonna 2015 eläketulojen ylimmän kymmenyksen alaraja oli 2 638 euroa. Eläkeläisiä, joiden bruttoeläke oli suurempi kuin 2 638 euroa kuukaudessa, oli vajaa 143 000. Eläkeläisistä yhdellä sadasta eläke oli suurempi kuin 4 970 euroa ja yhdellä tuhannesta eläke oli korkeampi kuin 8 585 euroa kuukaudessa.
Ylimmän kymmenyksen eläketulon alaraja on 1,9-kertainen mediaanieläkkeeseen verrattuna, ylimmän prosentin 3,6-kertainen ja ylimmän promillen 6,6-kertainen. Suurten eläkkeiden suhteellinen ero mediaanieläkkeeseen on pysynyt samansuuruisena vuodesta 1995 – vuoteen 2015.
Eläkkeensaajia, joiden eläke oli vähintään kaksi kertaa suurempi kuin mediaanieläke, oli vuonna 2015 kaikista eläkkeensaajista vajaat yhdeksän prosenttia. Osuus on pysynyt lähes samana vuodesta 1995. Vastaavasti eläkkeensaajia, joiden eläke on vähintään kolme kertaa mediaanieläkkeen suuruinen, oli kaksi prosenttia kaikista eläkkeensaajista. Tässäkään ei ole tapahtunut muutosta 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Aiheesta muualla:
Vuonna 2020 eläkeläisistä pienituloisia (käytettävissä olevat rahatulot alle 60 % koko väestön mediaanituloista) oli 13,6 prosenttia eli yhteensä 193 000.
Suomessa ei ole virallista köyhyysmääritelmää. Usein köyhyyttä tai köyhyysriskiä tarkastellaan tulojen kautta. Yleisimmän määritelmän mukaan henkilöllä katsotaan olevan köyhyysriski, jos hänen käytettävissä olevat (raha)tulonsa ovat alle 60 prosenttia väestön mediaanituloista. Tilastokeskus kutsuu köyhyysriskin alaisia henkilöitä pienituloisiksi. Tilastokeskus julkaisee vuosittain pienituloisuudesta tulonjakotilastoon pohjautuvia tilastotietoja.
Pienituloisuusrajana voidaan käyttää myös esimerkiksi 50 prosenttia väestön mediaanituloista ja tulokäsitteenä käytettävissä olevien rahatulojen sijaan käytettävissä olevia tuloja. Pienituloisten eläkeläisten määrä vaihtelee pienituloisuusrajan ja tulokäsitteen mukaan.
| Pienituloisuusraja ja tulokäsite | Osuus eläkeläisistä | Pienituloisten eläkeläisten lukumäärä |
| 50 % väestön käytettävissä olevista rahatuloista | 4,0 % | 57 000 |
| 50 % väestön käytettävissä olevista tuloista | 4,0 % | 57 000 |
| 60 % väestön käytettävissä olevista rahatuloista | 13,6 % | 193 000 |
| 60 % väestön käytettävissä olevista tuloista | 12,8 % | 183 000 |
Köyhyyttä voidaan tarkastella myös esimerkiksi toimeentulotukiasiakkuuden ja vakavan aineellisen puutteen kautta. 65 vuotta täyttäneestä väestöstä toimeentulotukea sai tai vakavaa aineellista puutetta koki vuoden 2020 aikana alle kaksi prosenttia.
Aiheesta muualla:
Kotitalouden tulojen arvioinnissa käytetään kahta eri tulokäsitettä: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden tai käytettävissä oleva tulo kulutusyksikköä kohden.
Käytettävissä oleva rahatuloon luetaan kaikkien kotitalouden jäsenten käteen jäävät yhteenlasketut tulot, kuten eläkkeet ja muut tulonsiirrot, pääoma-, ansio- ja yrittäjätulot. Tästä vähennetään verot ja muut maksut. Jotta erikokoiset ja -ikäiset kotitaloudet saadaan keskenään vertailukelpoisiksi, tulot jaetaan kulutusyksikköä kohden. Tätä tulokäsitettä käytetään pääsääntöisesti Tilastokeskuksen ja eurooppalaisen tilastoviranomaisen Eurostatin tulonjakotilastoissa.
Toinen melko yleisesti käytetty tulokäsite, käytettävissä oleva tulo, on rahatuloa hieman laajempi käsite. Käytettävissä oleviin tuloihin lasketaan rahatulon lisäksi laskennallisia tuloeriä, joista merkittävin on asuntotulo. Se kuvaa kotitalouden saamaa taloudellista hyötyä verrattuna vastaavanlaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen.
Asuntotulo voi olla erityisesti eläkeläisillä merkittävä, sillä heistä moni asuu velattomassa omistusasunnossa. Käytettävissä oleva tulo parantaakin eläkeläisten tuloasemaa muuhun väestöön nähden.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
