Eläkeläisten toimeentulo on vuosikymmenien aikana parantunut, ja valtaosalla ei ole tällä hetkellä merkittäviä toimeentulo-ongelmia. Myönteisestä kehityksestä huolimatta osalla eläkeläisistä on yhä suuriakin toimeentulovaikeuksia.

Eläketurvan tehtävä on säilyttää kohtuullinen toimeentulo eläkkeelle siirryttäessä ja estää köyhyys. Eläkeläisten tärkein toimeentulon lähde on lakisääteinen eläke.

Tutkimme eläkeläisten toimeentuloa ja eläketurvan riittävyyttä eläkkeiden, tulojen, kulutuksen ja kokemuksien kautta, jotta toimeentulosta saadaan mahdollisimman kattava kuva.

Suomessa asuvien keskimääräinen kokonaiseläke oli vuoden 2021 lopussa 1 784 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen kokonaiseläke on noussut 2000-luvulla yli kolmanneksella.

Valtaosa kokonaiseläkkeen noususta johtuu eläkkeensaajien muutoksesta. Uusilla eläkkeensaajilla on ollut mahdollisuus kartuttaa eläkettä koko työuransa ajan. Heidän työuransa ovat myös olleet pidempiä ja ansiotulonsa korkeampia kuin vanhemmilla eläkkeensaajilla.

Lue lisää:  

Aiheesta muualla:

Naisten kuukausieläke on viidenneksen miesten eläkettä pienempi

Vuoden 2021 lopussa miesten keskimääräinen kokonaiseläke oli 2 006 euroa kuukaudessa ja naisten eläke oli 1 601 euroa kuukaudessa. Sukupuolten eläke-ero on kaventunut viime vuosikymmenien aikana, mutta kehitys on ollut hidasta ja naisten keskimääräinen eläke on edelleen noin viidenneksen miesten kuukausieläkettä matalampi.

Miesten ja naisten ansioero vaikuttaa keskeisesti myös eläke-eroon. Keskimääräisessä työllisyysasteessa, työurien pituudessa tai eläkkeelle siirtymisessä ei ole nykyään suurtakaan eroa miesten ja naisten välillä, sen sijaan ansioero on kansainvälisestikin huomattava. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen, erityisesti pitkät kotihoidontukijaksot, kasvattavat ansio- ja eläke-eroa.

Aiheesta muualla: 

Työkyvyttömyyseläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on noin kolmanneksen matalampi kuin vanhuuseläkkeensaajilla

Työeläke määräytyy työuran aikana kertyneiden ansioiden perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeensaajilla työura jää muita lyhyemmäksi. Etenkin nuorena työkyvyttömäksi jääneiden työeläke on usein keskimääräistä pienempi, koska eläkettä ei ole ehtinyt juuri kertyä ja ansiotaso, jonka perusteella tulevan ajan eläke määräytyy, on tyypillisesti matala.

Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on laskenut 2000-luvulla, sillä työkyvyttömyyseläkkeensaajat ovat aiempaa nuorempia ja eläkeajat ovat pidentyneet.

Aiheesta muualla:

Eläkkeen osuus tuloista on suuri

Eläkeläisten bruttotuloista reilu kaksi kolmasosaa tulee eläkkeestä. Eläkeajan tulot heijastavat henkilön aikaisempaa tulotasoa. Matalat ansiot johtavat matalaan eläkkeeseen. Myös edeltävä työmarkkina-asema näkyy eläkkeen tasossa. Esimerkiksi työttömyydestä eläkkeelle siirtyneiden tulotaso on eläkkeellä yleensä pienempi kuin työstä eläkkeelle siirtyneiden.

Kaikkien työstä tai työelämän ulkopuolelta eläkkeelle siirtyneiden nettotulot (bruttotulot vähennettynä verot) ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin 87 prosenttia eläkettä edeltävistä nettotuloista. Työstä eläkkeelle siirtyneillä tämä nettotulosuhde on ollut matalampi, keskimäärin 79 prosenttia. Ero johtuu siitä, että eläkkeelle siirtyminen nostaa usein työttömien ja muiden työelämän ulkopuolelta siirtyvien nettotuloja.

Eläkkeelle siirtyneiden nettotulosuhde oli keskimäärin vuonna 2002 87 prosenttia, vuonna 2007 83 prosenttia, vuonna 2012 ja 2017 86 prosenttia. Nettotulosuhde on keskimääräistä matalampi työstä eläkkeelle siirtyneillä, vuosina 2002, 2007, 2012 ja 2017 78–80 prosenttia. Ja vastaavasti keskimääräistä korkeampi ei työstä eläkkeelle siirtyneillä, vuosina 2002, 2007, 2012 ja 2017 113–125 prosenttia. Lähde: Rantala, Pyy-Martikainen ja Riihelä 2021.

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat palkansaajia ja yrittäjiä matalammat, mutta työttömiä korkeammat. Eläkeläisten rahatulot ovat olleet 2000-luvulla noin kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista. Tämä ero on pysynyt melko samana viime vuosikymmenet. Työttömiin nähden eläkeläisten tulot ovat olleet 2000-luvulla reilun kolmanneksen korkeammat.

Jos tarkastellaan puolestaan käytettävissä olevia tuloja, joissa otetaan huomioon omistusasumisesta koituva taloudellinen hyöty (laskennallinen asuntotulo) sekä muita laskennallisia tuloeriä, eläkeläisten asema työssäkäyviin nähden paranee.

Käytettävissä olevat rahatulot ja käytettävissä olevat tulot vuosina 2000–2020. Molemmissa kuvioissa esitetty tulot erikseen palkansaajilla, yrittäjillä, eläkeläisillä ja työttömillä. Käytettävissä olevat rahatulot ovat yrittäjillä nousseet 21 000 eurosta 31 000 euroon, palkansaajilla   22 000 eurosta 29 000 euroon Eläkeläisillä rahatulot ovat nousseet 14 000 eurosta 19 000 euroon ja työttömillä 11 000 eurosta 15 000 euroon. Käytettävissä olevat tulot ovat nousseet yrittäjillä 25 000 eurosta 38 000 euroon, palkansaajilla 24 000 eurosta 33 000 euroon, eläkeläisillä 17 000 eurosta 25 000 euroon ja työttömillä 12 000 eurosta 16 000 euroon. Lähde Tilastokeskus.

Julkisista palveluista saatava hyöty tasoittaa eläkeläisten välisiä tuloeroja

Julkiset palvelut tukevat ihmisten hyvinvointia, ja niiden voidaan katsoa olevan osa tulojen uudelleenjaon järjestelmää. Pienituloiset eläkeläiset käyttävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja enemmän kuin suurituloiset. Suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin palveluiden rahallinen arvo on myös erityisen merkittävä alimmassa tuloviidenneksessä.

Eläkeläisten vuoden 2015 aikana käyttämien palveluiden rahallinen arvo oli keskimäärin 6 500 euroa eläkeläistä kohden. Maksetut asiakasmaksut kattoivat tästä 12,7 prosenttia. Alimmassa tuloryhmässä palveluiden rahallinen arvo oli vajaat 8 000 euroa ja ylimmässä tuloryhmässä vajaat 4 000 euroa. Lähde: Eläketurvakeskus.

Aiheesta muualla:

Eläkeläisten toimeentuloa voidaan tarkastella myös kulutuksen sekä toimeentulokokemusten näkökulmista. Näin saadaan entistä monipuolisempi kuva eläkeläisten taloudellisesta tilanteesta. Tulojen perusteella ei esimerkiksi saada tietoa siitä, minkälainen kulutustaso tuloilla saavutetaan, tai siitä, kuinka riittäväksi toimeentulo koetaan.

Eläkeikäisten kulutus on lähentynyt 2000-luvulla työikäisten kulutusta. 65 vuotta täyttäneiden kokonaiskulutusmenot ovat kasvaneet 2000-luvulla suhteessa eniten. Esimerkiksi kun vuonna 2001 olivat 65–74-vuotiaiden kotitalouksien keskimääräiset kokonaiskulutusmenot noin 70 prosenttia eniten kuluttavien eli 45–54-vuotiaiden kulutusmenoista, vuonna 2016 osuus oli jo 90 prosenttia.

Kokonaiskulutusmenot iän mukaan vuosina 2001, 2006, 2012 ja 2016. 25–34-vuotiaiden kulutusmenot ovat nousseet vuosien 2001 ja 2016 välillä 23 000 eurosta 25 000 euroon, 35–44-vuotiaiden 22 000 eurosta 28 000 euroon, 45–54-vuotiaiden 24 000 eurosta 28 000 euroon, 55–64-vuotiaiden 23 000 eurosta 27 000 euroon, 65–74-vuotiaiden 17 000 eurosta 26 000 euroon ja 75 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien 14 000 eurosta 20 000 euroon. Lähde Tilastokeskus.

Asumismenot ovat suurin yksittäinen kulutusmeno kaikissa ikäryhmissä. Asumisen osuus menoista on erityisen suuri ikääntyneillä: vuonna 2016 asumismenot olivat vajaa puolet 75 vuotta täyttäneiden kokonaismenoista. Myös terveydenhoitomenot korostuvat 75 vuotta täyttäneiden kulutuksessa. Sen sijaan vapaa-ajan ja ravinto- ja hotellipalveluiden sekä liikenteen ja tietoliikenteen osuus menoista on selvästi nuorempia pienempi.

Kotitalouksien kulutuksen rakenne iän mukaan. Ruoka, vaatetus ja asuminen muodostavat 75-vuotta täyttäneiden kulutusmenoista reilu 60 prosenttia, 65–74-vuotiailla reilu 50 prosenttia ja alle 65-vuotiailla hieman alle 50 prosenttia. Terveyteen liittyvät menot ovat 75 vuotta täyttäneillä noin seitsemän prosenttia, muilla tätä vähemmän. Esimerkiksi 45–54-vuotiailla kolme prosenttia kokonaiskulutusmenoista. Lähde Tilastokeskus.

Toimeentulo koetaan useimmiten helpoksi, ja harva tinkii kulutuksesta usein

Vuonna 2020 suurin osa eläkeläisistä koki menojen kattamisen vähintään melko helpoksi, mutta jonkinasteisia vaikeuksia oli noin kolmanneksella. Yleisimmin vaikeudet olivat pieniä. Vaikeampia toimeentulo-ongelmia oli noin kymmenellä prosentilla eläkeläisistä. Vaikeuksia koettiin vuonna 2020 vähemmän kuin vuonna 2017. Menojen kattamisen vaikeuksia oli keskimääräistä yleisemmin terveytensä heikoksi kokevilla, alimpaan tulokolmannekseen kuuluvilla, vuokralla asuvilla, yksin asuvilla ja alle 65-vuotiailla, jotka ovat pitkälti työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Kokemus tavanomaisten menojen kattamisesta 2017 ja 2020. Vastaajista 37,8 prosenttia koki menojen kattamisen helpoksi tai hyvin helpoksi vuonna 2020, mikä on 13 prosenttiyksikköä suurempi osuus kuin 2017. Eninten vuodesta 2017 pienentyi pieniä vaikeuksia kokeneiden osuus, 9 prosenttiyksiköllä. Lähde: Eläketurvakeskus.

Suurin osa eläkeläisistä ei ollut joutunut taloudellisten syiden vuoksi luopumaan kulutuksesta vuonna 2020. Jos näin oli tapahtunut, oli luovuttu ensisijaisesti vapaa-ajan kulutuksesta ja uusien vaatteiden ostamisesta. Osa oli joutunut tinkimään myös välttämättömyyshyödykkeistä, kuten ruoasta tai lääkkeistä.

Vastaajista 28–36 prosenttia oli joutunut luopumaan vapaa-ajan kulutuksesta tai uusien vaatteiden ostamisesta usein tai joskus vuonna 2020. Lääkkeiden ostamisesta oli luopunut usein tai joskus 12 prosenttia, ruoan laadusta tai määrästä 22 prosenttia. Lähde: Eläketurvakeskus.

Kokemukset toimeentulosta ovat tyypillisesti pysyviä. Vanhuuseläkeläisistä noin 60 prosenttia koki menojen kattamisen jossain määrin helpoksi sekä vuonna 2017 että vuonna 2020. Tämä oli yleisintä paremmassa taloudellisessa asemassa olevilla.  Lähes joka neljännellä oli pieniä tai suurempia vaikeuksia molempina vuosina, mutta 15 prosentilla toimeentulo helpottui. Näissä ryhmissä korostuivat keskimääräistä heikommassa taloudellisessa asemassa olevat.

Tavanomaisten menojen kattamisen vaikeus ja helppous vuosina 2017 ja 2020. Vastaajista 58 prosenttia koki menojen kattamisen helpoksi sekä vuonna 2017 että 2020. Molempina vuosina vaikeaa oli 23 prosentilla. 15 prosentilla toimeentulo muuttui helpoksi, 4 prosentilla vaikeutui. Lähde: Eläketurvakeskus.

Aiheesta muualla:

Köyhyydelle ei ole yhtä määritelmää tai mittaustapaa, eikä Suomessa ole virallista köyhyysrajaa. Usein köyhyyttä tarkastellaan tulojen perusteella. Vaihtoehtoisia tarkastelutapoja ovat esimerkiksi vakava aineellinen puute tai toimeentulotukiasiakkuus. Erilaiset tavat antavat hieman erilaisen kuvan eläkeläisten köyhyyden yleisyydestä.

Eläkeläiset ovat pienituloisia yhtä usein kuin suomalaiset keskimäärin

Vuonna 2020 eläkeläisistä oli pienituloisia 13,6 prosenttia, kun pienituloisuutta tarkastellaan yleisimmin käytetyllä tavalla. Henkilö katsotaan pienituloiseksi, kun kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 60 prosenttia väestön mediaanituloista.

Vuonna 2020 pienituloisuuden raja yhden hengen kotitaloudelle oli 1 277 euroa/kk. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain väestön keskitulojen muuttuessa, ja näin pienituloisten määräkin vaihtelee vuodesta toiseen.

Eläkeläisten pienituloisuusasteen ajallinen vaihtelu on suurempaa kuin koko väestössä. Eläkeläisten tulot ovat muuta väestöä useammin 60 prosentin pienituloisuusrajan lähellä. Muutokset pienituloisuusrajassa vaikuttavat siten keskimääräistä enemmän pienituloisten eläkeläisten määrään.

Vuonna 2020 eläkeläisistä oli pienituloisia 13,6 prosenttia, kun pienituloisuusrajana 60 prosenttia väestön mediaanituloista. 2000-luvulla pienituloisten eläkeläisten osuus on vaihdellut paljon ja korkeimmillaan se oli vuonna 2006 ollen liki 23 prosenttia. Alemmalla pienituloisuusrajalla (50 prosenttia väestön mediaanituloista) pienituloisten eläkeläisten osuus on vaihdellut vähän. Pienituloisten eläkeläisten osuus on kolme kertaa pienempi, mikäli käytetään 50 prosentin pienituloisuusrajaa 60 prosentin rajan sijaan. Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Kun pienituloisuusraja on 50 prosenttia, eläkeläiset ovat selvästi harvemmin pienituloisia ja pienituloisuuden ajallinen vaihtelu on selvästi vähäisempää kuin ylemmällä rajalla. Eläkeläisten pientiuloisuusaste on myös lähempänä koko väestön pienituloisuusastetta.

Aiheesta muualla:

Nuorimmat ja iäkkäimmät eläkeläiset sekä yksin asuvat ovat pienituloisia muita useammin

Eläkeläiset eivät ole toimeentuloltaan yhtenäinen joukko. Pienituloisuus on muita yleisempää kaikkein nuorimmilla ja vanhimmilla eläkeläisillä sekä yksin asuvilla eläkeläisillä.

Nuorempien, käytännössä työkyvyttömyyseläkeläisten, pienituloisuus on kolminkertaistunut 20 vuoden aikana. Sen sijaan vanhimpien eläkeläisten pienituloisuus on laskenut 10 viime vuoden aikana.

Myös perhekoko liittyy pienituloisuuteen. Yksinasuvat eläkkeensaajat ovat huomattavasti useammin pienituloisia kuin perheelliset. Nuorimmilla ja iäkkäimmillä yksinasuvilla eläkeläisillä pienituloisuuden riski on korkein.

Yli 75-vuotiaissa naisten pienituloisuus on yleisempää kuin miesten, mikä johtuu osin siitä, että yli 75-vuotiaissa on paljon yksinasuvia naisia. Sukupuolten ero on 20 vuoden aikana kuitenkin kaventunut, sillä yksinasuvien miesten pienituloisuus on lisääntynyt.

Eläkeläisten pienituloisuus periytyy usein eläkettä edeltävältä ajalta

Eläkkeelle siirtyneillä pienituloisuus yleistyy jonkin verran, mutta ei merkittävästi eläkkeelle siirtymistä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tulot muuttuvat eläkeaikana melko vähän. Moni pienituloinen eläkeläinen elää niukoilla tuloilla jo ennen eläkkeelle siirtymistä.

Pitkäkestoinen pienituloisuus (pienituloinen kahtena vuotena kolmesta) on yli 75-vuotiailla yleisempää kuin muilla. Etenkin iäkkäimmät naiset ovat pitkän aikaa pienituloisia.

Aiheesta muualla:

Vakavat toimeentulo-ongelmat eläkeläisellä harvinaisempia kuin muilla

Toimeentulotuen saanti, aineellinen puute ja ruoka-avun asiakkuus ilmentävät vakavia toimeentulo-ongelmia, ja niitä pidetään köyhyyden yhtenä muotona.

Vanhuuseläkeikäisissä toimeentulotukea saavien osuus on selvästi muuta väestöä alhaisempi. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaasta väestöstä 1,8 prosenttia oli saanut toimeentulotukea vuoden aikana, koko väestössä osuus oli 8,4 prosenttia. Vanhuuseläkeikäiset saavat tyypillisesti toimeentulotukea terveydenhoito- ja lääkemenoihin.

Ruoka-avun asiakkaista noin kolmannes on eläkkeensaajia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat olleet muita pidempään ruoka-avun asiakkaina, mutta kokivat muita harvemmin toimeentulovaikeuksia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat yksinäisiä ja heidän terveytensä oli heikko muita yleisemmin. Väestökyselyissä pari prosenttia eläkeläisistä on ilmoittanut joutuneensa turvautumaan ruoka-apuun.

Eläkeikäisillä aineellinen puute on työikäistä väestöä vähäisempää, toisin sanoen heiltä harvemmin puuttuu vasten tahtoaan hyödykkeitä, joita pidetään välttämättöminä. Euroopan unionin tarkastelema vakava aineellinen puute on eläkeikäisillä Suomessa vähäistä: 65 vuotta täyttäneistä 1,3 prosentilla koki vuonna 2020 vakavaa aineellista puutetta, kun vastaava osuus 18–64-vuotiailla oli 3,2 prosenttia.

Lue lisää:

Aiheesta muualla:

Kansainvälissä arvioissa Suomen eläkejärjestelmän on katsottu torjuvan tehokkaasti köyhyyttä ja tuottavan eläkeläisille kohtuullista toimeentuloa. Myös eläkeläisten tuloerot ovat keskimääräistä vähäisemmät Suomessa.

Aiheesta muualla:

Suomessa koetaan toimeentulovaikeuksia harvemmin kuin muissa Euroopan maissa

Muihin Euroopan maihin verrattuna suomalaiset eläkeikäiset kokevat selvästi vähemmän toimeentulovaikeuksia. Maiden väliset erot näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka usein on jouduttu luopumaan rahanpuutteen vuoksi haluamiensa asioiden tekemisestä.

Suomessa eläkeikäiset ovat kuitenkin kokeneet taloudellista niukkuutta aiemmin elämässään useammin kuin Euroopan maissa keskimäärin. Kestoltaan niukkuuden kokemukset ovat olleet hieman lyhyempiä kuin muissa Euroopan maissa.

Toiset eläkeläiset toimivat eläkeläisten toimeentulovertailujen viiteryhmänä. Eläkeläiset kokevat enemmän toimeentulovaikeuksia niissä Euroopan maissa, joissa eläkeläisten keskimääräinen tulotaso on korkeampi. Koko väestön tulotasolla tai tuloeroilla ei ole merkitystä.
Eläkkeelle siirtyminen heikentää yleisesti työstä siirtyneiden ja parantaa työttömyydestä siirtyneiden toimeentulokokemuksia Euroopan maissa. Eläkeikäisten kokemus toimeentulosta riippuu tulojen määrän ohella myös siitä, saadaanko tuloja eläkkeistä, työansioista, omaisuudesta tai muista sosiaalietuuksista.

Lue lisää:

Aiheesta muualla:

Säännöllisesti toistuvat tutkimukset eläkeläisten toimeentulosta

Eläkeläisten toimeentulon seuranta on keskeinen osa Eläketurvakeskuksen tutkimustoimintaa. Toimeentuloa selvitetään säännöllisin väliajoin sekä tulotietojen että kyselyiden avulla.

Eläketurvakeskus toteuttaa noin viiden vuoden välein laajan tutkimuksen eläkeläisten toimeentulosta ja sen kehityksestä. Uusin tutkimus on julkaistu vuonna 2022, aiemmat on toteutettu vuosina 2003, 2006, 2011 ja 2017.

Tutkimuksessa tarkastellaan toimeentulon kehittymistä eläkkeiden, kotitalouden tulojen ja kulutuksen, varallisuuden ja eurooppalaisen vertailun näkökulmista.

 

Aiheesta muualla:

Eläketurvakeskus on toteuttanut eläkeläisten toimeentuloa ja taloudellista hyvinvointia kartoittavan kyselytutkimuksen vuosina 2017 ja 2020. Kyselyt on kohdistettu 55–85-vuotiaille vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeensaajille. Osa vastaajista on osallistunut kyselyyn molempina vuosina. Vastausasteet ovat korkeita, mikä mahdollistaa kattavan kuvan muodostamisen eläkeläisten toimeentulokokemuksista.

Kyselyissä selvitetään kokemuksia toimeentulosta yleisesti sekä kokemuksia toimeentulovaikeuksista, säästämisestä, tavoista ratkaista toimeentulo-ongelmia, taloudellisen avun antamisesta ja saamisesta ja toimeentulon kehityksestä. Vuosien 2017 ja 2020 kyselyt sisältävät pitkälti samoja kysymyksiä. Vuonna 2020 on kysytty myös veloista, varallisuudesta, taloudellisesta liikkumavarasta, rahankäytöstä puolison kanssa ja eläkkeellä työskentelyn esteistä. Kyselyt sisältävät myös avovastausosion.

Lue lisää:

Aiheesta muualla:

Usein kysyttyä

Takuueläkettä maksetaan eläkkeensaajille, joiden kansaneläke ja työeläke jäävät alle laissa määrätyn rajan. Vuonna 2011 voimaan tulleen takuueläkkeen tavoitteena on turvata vähimmäistulo eläkkeensaajille. Vuonna 2022 takuueläkkeen enimmäismäärä on 855,48 €/kk.

Takuueläkettä sai vuoden 2021 lopussa 116 700 henkilöä, joista yli puolet on (57 %) on alle 65-vuotiaita.

Vuonna 2021 mediaanieläke oli 1 559 euroa kuukaudessa. Kolmanneksella eläkeläisistä eläke oli alle 1 250 euroa kuukaudessa.

Suomessa asuvien omaa eläkettä saavien kokonaiseläkejakauma sukupuolen mukaan vuoden 2021 lopussa. Palkkikaaviosta ilmenee, että naisten kokonaiseläke on miehiä matalampi.  Noin kolmasosalla naisista kokonaiseläke on välillä 1000–1499 euroa. Vajaalla 20 prosentilla se on tätä matalampi ja reilulla 20 prosentilla naisista kokonaiseläke on vähintään 2 000 euroa. Vastaavasti noin neljäsosalla miehistä kokonaiseläke on 1 000 ja 1 499 euron välillä. Noin 15 prosentilla se on tätä matalampi. 40 prosentilla miehistä kokonaiseläke on vähintään 2 000 euroa kuukaudessa.

Aiheesta muualla:

Suurituloisiksi on usein määritelty väestön ylin tulokymmenys ja viime vuosina yhä useammin suurituloisuusraja on asetettu ylimpään prosenttiin tai promilleen.  Suurituloisuutta on myös määritelty suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin. Tyypillisiä rajoja suurituloisuudelle ovat olleet kaksi tai kolme kertaa mediaanitulot.

Myöskään suurelle eläkkeelle ei ole yleistä määritelmää.  Vuonna 2015 eläketulojen ylimmän kymmenyksen alaraja oli 2 638 euroa. Eläkeläisiä, joiden bruttoeläke oli suurempi kuin 2 638 euroa kuukaudessa, oli vajaa 143 000. Eläkeläisistä yhdellä sadasta eläke oli suurempi kuin 4 970 euroa ja yhdellä tuhannesta eläke oli korkeampi kuin 8 585 euroa kuukaudessa.

Ylimmän kymmenyksen eläketulon alaraja on 1,9-kertainen mediaanieläkkeeseen verrattuna, ylimmän prosentin 3,6-kertainen ja ylimmän promillen 6,6-kertainen. Suurten eläkkeiden suhteellinen ero mediaanieläkkeeseen on pysynyt samansuuruisena vuodesta 1995 – vuoteen 2015.

Eläkkeensaajia, joiden eläke oli vähintään kaksi kertaa suurempi kuin mediaanieläke, oli vuonna 2015 kaikista eläkkeensaajista vajaat yhdeksän prosenttia. Osuus on pysynyt lähes samana vuodesta 1995. Vastaavasti eläkkeensaajia, joiden eläke on vähintään kolme kertaa mediaanieläkkeen suuruinen, oli kaksi prosenttia kaikista eläkkeensaajista. Tässäkään ei ole tapahtunut muutosta 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Lue lisää: 

Aiheesta muualla:

Vuonna 2020 eläkeläisistä pienituloisia (käytettävissä olevat rahatulot alle 60 % koko väestön mediaanituloista) oli 13,6 prosenttia eli yhteensä 193 000.

Suomessa ei ole virallista köyhyysmääritelmää. Usein köyhyyttä tai köyhyysriskiä tarkastellaan tulojen kautta. Yleisimmän määritelmän mukaan henkilöllä katsotaan olevan köyhyysriski, jos hänen käytettävissä olevat (raha)tulonsa ovat alle 60 prosenttia väestön mediaanituloista. Tilastokeskus kutsuu köyhyysriskin alaisia henkilöitä pienituloisiksi. Tilastokeskus julkaisee vuosittain pienituloisuudesta tulonjakotilastoon pohjautuvia tilastotietoja.

Pienituloisuusrajana voidaan käyttää myös esimerkiksi 50 prosenttia väestön mediaanituloista ja tulokäsitteenä käytettävissä olevien rahatulojen sijaan käytettävissä olevia tuloja. Pienituloisten eläkeläisten määrä vaihtelee pienituloisuusrajan ja tulokäsitteen mukaan.

Pienituloisuusraja ja tulokäsite Osuus eläkeläisistä Pienituloisten eläkeläisten lukumäärä
50 % väestön käytettävissä olevista rahatuloista 4,0 % 57 000
50 % väestön käytettävissä olevista tuloista 4,0 % 57 000
60 % väestön käytettävissä olevista rahatuloista 13,6 % 193 000
60 % väestön käytettävissä olevista tuloista 12,8 % 183 000

Köyhyyttä voidaan tarkastella myös esimerkiksi toimeentulotukiasiakkuuden ja vakavan aineellisen puutteen kautta. 65 vuotta täyttäneestä väestöstä toimeentulotukea sai tai vakavaa aineellista puutetta koki vuoden 2020 aikana alle kaksi prosenttia.

Aiheesta muualla:

Kotitalouden tulojen arvioinnissa käytetään kahta eri tulokäsitettä: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden tai käytettävissä oleva tulo kulutusyksikköä kohden.

Käytettävissä oleva rahatuloon luetaan kaikkien kotitalouden jäsenten käteen jäävät yhteenlasketut tulot, kuten eläkkeet ja muut tulonsiirrot, pääoma-, ansio- ja yrittäjätulot. Tästä vähennetään verot ja muut maksut. Jotta erikokoiset ja -ikäiset kotitaloudet saadaan keskenään vertailukelpoisiksi, tulot jaetaan kulutusyksikköä kohden. Tätä tulokäsitettä käytetään pääsääntöisesti Tilastokeskuksen ja eurooppalaisen tilastoviranomaisen Eurostatin tulonjakotilastoissa.

Toinen melko yleisesti käytetty tulokäsite, käytettävissä oleva tulo, on rahatuloa hieman laajempi käsite. Käytettävissä oleviin tuloihin lasketaan rahatulon lisäksi laskennallisia tuloeriä, joista merkittävin on asuntotulo. Se kuvaa kotitalouden saamaa taloudellista hyötyä verrattuna vastaavanlaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen.

Asuntotulo voi olla erityisesti eläkeläisillä merkittävä, sillä heistä moni asuu velattomassa omistusasunnossa. Käytettävissä oleva tulo parantaakin eläkeläisten tuloasemaa muuhun väestöön nähden.

Lue lisää: