Espanjan eläketurva perustuu pääasiassa työntekoon. Lakisääteinen eläkejärjestelmä koostuu työeläkkeistä ja vähimmäiseläkejärjestelmästä. Työeläkkeistä maksetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä, vähimmäiseläkejärjestelmä kattaa vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet.

Vähimmäiseläkejärjestelmän kustannuksista ja etuuksista vastaavat valtio ja autonomiset alueet. Viimesijaisista toimeentulotukietuuksista vastaavat kunnat.

Tieto Tunnusluku Vuosi
Väkiluku 47,1 miljoonaa 2021
Odotettavissa oleva elinikä
– Miehet: 81,1 vuotta 2019
– Naiset: 86,7 vuotta 2019
Vanhuushuoltosuhde (65+/15-64 v.) 30,1 % 2022
BKT:n reaalikasvu 5,5 % 2021
Vuosi-inflaatio 3,1 % 2021
Keskimääräinen työtulo 2 100 €/kk 2020
Keskimääräinen lakisääteinen vanhuuseläke 1 370 €/kk 2023
Lakisääteiset eläkemenot BKT:sta 14,5 % 2020

Lähteet: INE, Eurostat, OECD

Yleistä

Espanjaan luotiin nykyistä sosiaaliturvaa vastaava rakenne vuonna 1967. Sosiaaliturva lähti tosiasiallisesti kehittymään kuitenkin vasta vuonna 1974, jolloin sosiaaliturvasta tuli jokaisen espanjalaisen subjektiivinen oikeus. Vuonna 1978 sosiaaliturvan hallinto siirtyi valtion valvonnassa olevien julkislaitosten tehtäväksi.

Vuonna 1995 eduskuntapuolueet ja työmarkkinaosapuolet sopivat Toledon sopimuksella (Pacto de Toledo) sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuutta koskevista laajoista suuntaviivoista. Sopimuksen myötä eduskuntapuolueet sitoutuivat pidättäytyvänsä politisoimasta eläkejärjestelmää koskevia uudistuksia. Samassa yhteydessä mm. luvattiin kehittää julkista eläkejärjestelmää, vahvistaa sen ansioperusteisuutta ja vähentää sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenjakavia elementtejä.

Eläkeuudistuksista on sopimuksen solmimisen jälkeen sovittu Toledon suuntaviivojen ja suositusten suuntaisesti. Sopimus uusittiin vuonna 2004.

Työeläkkeet rahoitetaan pääasiallisesti vakuutusmaksuilla ja vähimmäiseläkkeet verovaroin. Lakisääteinen eläkejärjestelmä on jakojärjestelmä. Työeläke määräytyy etuusperusteisesti. Elinajanodotteen pitenemisen ja vanhuushuoltosuhteen heikkenemisen seurauksena vuodesta 2011 alkaen Espanjan eläkejärjestelmää on uudistettu useaan otteeseen.

Espanjan eläkejärjestelmää on uudistettu merkittävästi kuluneen vuosikymmenen aikana. Vuoden 2011 (ley 27/2011) uudistuksessa eläkkeen määräytymissääntöjä muutettiin ja eläkeikää nostettiin.

Vuonna 2013 eläkejärjestelmää uudistettiin varhaiseläkkeen osalta, jolloin siihen liittyviä säännöksiä tiukennettiin. Samalla myös osa-aikaeläkkeeseen tehtiin muutoksia, sen ehtoja tiukennettiin, tasoa pienennettiin ja alaikärajan nostosta vuoteen 2027 mennessä sovittiin.

Vuonna 2023 uudistettiin yrittäjien eläkkeen määräytymissääntöjä. Samana vuonna ryhdyttiin keräämään puskurirahastoa ylimääräisellä vakuutusmaksulla.

Hallinto

Valtaosa palkansaajista kuuluu yleiseen eläkejärjestelmään (Régimen General de la Seguridad Social). Sitä korvaavat tiettyjen erityisalojen ja viranhaltijoiden eläkejärjestelmät. Työeläkejärjestelmä kattaa 16 vuotta täyttäneet palkansaajat.

Yrittäjien erityiseläkejärjestelmään kuuluvat 18 vuotta täyttäneet yrittäjät, maatalousyrittäjät ja heidän perheenjäsenensä, mikäli eivät ole vakuutettuina yhdessäkään toisessa järjestelmässä.

Yleinen eläkejärjestelmä koostuu palkansaajien järjestelmästä, johon kuuluu yli 75 prosenttia työntekijöistä sekä erityisammattiryhmät kuten taiteilijat, rautatietyöläiset, kaupalliset edustajat, härkätaistelijat ja jalkapalloilijat. Vuosien saatossa erityisjärjestelmiä on saatettu osaksi yleistä eläkejärjestelmää. Myös maataloustyöntekijöiden ja kotitaloustyöntekijöiden järjestelmät tulivat osaksi palkansaajien yleistä järjestelmää vuonna 2012. Edellä mainituilla ammattiryhmillä sekä muutamilla muilla on yleisestä järjestelmästä poikkeavia tiettyjä erityissääntöjä.

Erillisiä järjestelmiä on yrittäjillä, kaivostyöläisillä ja merenkulkijoilla (merenkulkijat ja kalastajat). Julkisella puolella kuntien, autonomisten alueiden ja tiettyjen laitosten työntekijät on vakuutettu yleisessä järjestelmässä. Tietyillä viranhaltijoilla valtionhallinnossa ja tuomioistuimissa on erillisiä eläkejärjestelmiä.

Lakisääteinen eläketurva kuuluu kokonaisuudessaan työ- ja sosiaaliministeriön (Ministerio de Empleo y Seguridad Social) valvontaan. Yleinen sosiaaliturvarahasto (Tesorería General de la Seguridad Social, TGSS) hallinnoi järjestelmän varoja, rekisteröi työnantajat ja vakuutetut sekä kerää vakuutusmaksut.

Vuonna 2014 otettiin käyttöön sosiaaliturvamaksujen suoraveloitus. TGSS laskuttaa suoraan työnantajalta työntekijän ja -antajan sosiaaliturvamaksut sille ilmoitettuihin palkkatietoihin perustuen.

Kansallinen sosiaaliturvalaitos (Instituto Nacional de la Seguridad Social, INSS) hallinnoi yleistä järjestelmää ja maksaa sosiaalietuudet ja tapaturmakorvaukset. Merimiesten sosiaaliturvalaitos (Instituto Social de la Marina, ISM) hallinnoi merenkulkijoiden sosiaaliturvaa yhdessä yleisen sosiaaliturvarahaston kanssa. Tarveharkintaisten vähimmäisetuuksien hallinnosta vastaa sosiaalipalvelulaitos (Instituto de Mayores y Servicios Sociales, IMSERSO).

Työkyvyttömyyden määrittelystä vastaa lautakunta (Equipo de Valoración de Incapacidades, EVI), joka toimii kansallisen sosiaaliturvalaitoksen yhteydessä.

Rahoitus

Eläkkeiden rahoitus toimii jakoperusteisesti, ja eläke-etuudet rahoitetaan pääasiallisesti työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuilla. Valtio kustantaa vakuutusmaksuista riippumattomat vähimmäiseläkkeet sekä vakuutusmaksuista riippumattomat eläkkeeseen tulevat korotukset.

Lakisääteisellä eläkejärjestelmällä on lisäksi vuonna 2002 perustettu puskurirahasto, jonka varat koostuvat maksutulojen ylijäämästä. Puskurirahaston varoja voidaan käyttää työeläkkeiden rahoittamiseen, kun järjestelmä on alijäämäinen. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hallitus ryhtyi käyttämään varoja kymmenen vuotta suunniteltua aikaisemmin vuonna 2012. Vuonna 2021 tehtiin lakiuudistus, jonka myötä puskurirahastoa ryhdyttiin taas kasvattamaan. Vuosien 2023 ja 2033 välisenä aikana rahastoon ohjataan ylimääräinen 0,6 %:n maksu. Puskurirahaston ja sen tuottojen tavoitteena on tukea eläkkeiden rahoitusta vuodesta 2033 alkaen.

Erillistä eläkemaksua ei ole, vaan yleisen eläkejärjestelmän rahoitus perustuu vakuutetuilta ja työnantajilta perittävään yleiseen sosiaaliturvamaksuun, jolla rahoitetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet. Näiden lisäksi sosiaaliturvamaksulla rahoitetaan myös sairausvakuutus- ja vanhempainetuudet. Myös valtio osallistuu sosiaaliturvan rahoitukseen. Seuraavassa taulukossa on esitetty sosiaaliturvamaksun jakautuminen työntekijän ja –antajan kesken.

MaksuTyönantajaTyöntekijäAnsiokatto
Yleinen sosiaalivakuutusmaksu23,6 %4,7 %49 672 €/ vuosi

Palkansaajien yleisessä eläkejärjestelmässä työntekijät on jaettu 11 luokkaan ammattialojen mukaan. Vakuutusmaksujen perusteena olevien ansioiden ylä- ja alaraja määräytyvät ammattiluokan mukaan. Alaraja vastaa vähimmäispalkan (Salario Mínimo Interprofesional, SMI) mukaista ansiotuloa, ja yläraja on noin viisinkertaisesti vähimmäispalkka.

Sosiaalivakuutusmaksut peritään ansiokaton alittavista tuloista. Yleisen sosiaalivakuutusmaksun ja eläkepalkan perusteena oleva ansiotulojen enimmäismäärä vaihtelee ammattiluokittain, ja se on 4 140 €/kk luokissa 1-7 (mm. korkeakoulutetut ja toimistotyöntekijät) ja 138 €/pv luokissa 8-11 (mm. käsityöläisammatit). Taulukossa esitetty yläraja on korkein ammattikohtainen ansiokatto.

Ansiokatto on noin 1,6-kertainen suhteessa keskipalkkaan. Kaikkia ammattiluokkia koskeva vakuutettavan työtulon alaraja on 1 167 € / kk. Ansiokattoa tarkistetaan vuosittain kuluttajahintakehityksen mukaisesti. Jos palkka jää alle vakuutettavan työtulon alarajan, eläkeoikeus syntyy alarajan mukaisesti.

Yrittäjien vakuutettava työtulo määräytyy yrittäjätoiminnan nettovuosituoton mukaan. Vuonna 2023 yrittäjän vakuutettavan nettokuukausituotto on jaettu 11 luokkaan. Kuukausituotosta laskettu laskennallinen vakuutettu kuukausityötulo on tällöin 951 euron ja 4 140 euron välillä. Yrittäjien sosiaaliturvamaksu on 28,3 prosenttia.

Vuosina 2023–2025 aloittava yrittäjä voi maksaa kiinteää 80 euron sosiaalivakuutusmaksua ensimmäisten 12 kuukauden ajan. Myös seuraavan 12 kuukauden ajan on mahdollista maksaa alennettuja maksuja, mikäli nettovuositulojen ennakoidaan jäävän alle vähimmäispalkan.

Eläkkeellä oleva voi toimia yrittäjänä menettämättä eläkettään, mikäli yhteenlasketut tulot eivät ylitä vähimmäispalkkaa. Tuloja seurataan vuositasolla. Tällainen yrittäjä on vapautettu sosiaalivakuutusmaksuista.

Eläkeikä (edad ordinaria de jubilación)

Vanhuuseläkeikä on joustava. Eläkeiän alarajaa ryhdyttiin nostamaan vuonna 2013. Eläkeikä nousee asteittain 67 vuoteen. Vuosina 2023–2027 eläkeikä nousee kaksi kuukautta vuodessa. Seuraavassa taulukossa on esitetty eläkeiän kehitys Espanjassa.

VuosiEläkeikä
202366 v 4 kk
202466 v 6 kk
202566 v 8 kk
202666 v 10 kk
202767 v

Vuonna 2023 eläkeikä on 66 vuotta ja 4 kuukautta, ja yläikärajaa ei ole, lukuun ottamatta tiettyjä ammatillisia ylärajoja. Jotta henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, tulee hänellä olla vähintään 15 vuoden (tai 5 475 päivän) vakuutushistoria, joista vähintään kaksi vuotta tulee olla hakemusta edeltävän 15 vuoden aikana, mikäli henkilö ei jää suoraan työsuhteesta eläkkeelle. Henkilö voi lykätä eläkkeelle jäämistään rajattomasti täytettyään lakisääteisen eläkeiän. Julkisella sektorilla on rajoituksia eläkkeen lykkäämiselle.

Eläkeiän nostosta huolimatta vakuutetuilla säilyy oikeus jäädä vakuutusaikaan perustuvalle seniorieläkkeelle 65-vuotiaasta alkaen, jos vakuutusaikaa on vähintään 38 vuotta takana. Vakuutusaikavaatimusta nostetaan vuosittain, ja se nousee 38 vuoteen ja 6 kuukauteen vuonna 2027.

Vakuutusajaksi luetaan hyväksi myös työelämän ulkopuoliset ajat (situaciones asimiladas a la de alta) kuten työttömyys, lomautus, hoitovapaa, ulkomaan komennus, väliaikainen työkyvyttömyys sekä vanhempainvapaa.

Varhaiseläkkeet (pensión anticipada)

Eläkkeelle voi jäädä kaksi vuotta ennen vanhuuseläkeikää, jos vakuutushistoriaa on 35 vuotta ja eläke on suurempi kuin vähimmäiseläke Eläkkeeseen tulee työuran pituudesta riippuva varhennusvähennys, joka on 6-8 % jokaiselta vanhuuseläkeikää edeltävältä vuodelta. Vähennys on sitä suurempi mitä lyhyempi työura vakuutetulla on takanaan.

Varhaiseläkkeelle voi siirtyä myös työttömyysputken kautta, jolloin työttömän on mahdollista jäädä varhaiseläkkeelle 4 vuotta ennen eläkeiän täyttämistä. Ehtoina ovat vähintään kuuden kuukauden vakuutetusta riippumaton työttömyys ja 33 vuoden vakuutushistoria.

Tämän lisäksi myös työkyvyttömillä henkilöillä on mahdollista jäädä varhaiseläkkeelle ilman varhennusvähennystä jo ennen varsinaista eläkeikää. Varhaiseläkkeelle voi jäädä 56-vuotiaasta alkaen, jos työkyvyttömyysaste on vähintään 45 % ja elinajanodote on alentunut. Varhaiseläkkeelle voi jäädä 52-vuotiaana jos työkyvyttömyysaste on vähintään 65 %. Eläkkeeseen lasketaan tällöin tuleva aika.

Tietyillä ammattiryhmillä, kuten palomiehillä, taiteilijoilla kaivostyöläisillä, lentohenkilökunnalla, härkätaistelijoilla ja Baskimaan, Katalonian ja Navarran poliisivoimilla, on alhaisempi eläkeikä.

Vanhuuseläke (pensión de jubilación)

Vanhuuseläkkeen määräytyminen

Kuukausieläke lasketaan kertomalla eläkepalkka (base reguladora) vakuutusajan pituuden mukaan määräytyvällä kertoimella eli eläkkeen tasoprosentilla.

Vanhuuseläkkeen laskennassa käytettävä eläkepalkka määräytyy jakamalla eläkkeelle jäämistä edeltäneiden 300 kuukauden (25 vuoden) vakuutusmaksun perusteena oleva palkka luvulla 350. Eläketapahtumaa välittömästi edeltäneiden 24 kuukauden ansioihin ei tehdä indeksitarkistusta, mutta aikaisemmat ansiot tarkistetaan kuluttajahintaindeksin mukaan.

Eläke = (300 edeltävän kk:n palkka / 350) * eläkkeen tasoprosentti

Loppupalkan määräytymisessä otettavien vuosien lukumäärä kasvoi 25 vuoteen vuonna 2022. Lainsäädännön mukaan eläkepalkan laskennassa käytettävä jakoluku on 1,16667-kertainen kulloinkin huomioitavien palkkakuukausien lukumäärään.

Vakuutushistorian pituusEläkkeen tasoprosentti, %
 Ensimmäiset 15 vuotta (180 kuukautta) 50 %
 …seuraavat 49 kuukautta 0,21 % / kk (yhteensä 10,29 %)
 …viimeiset 209 kuukautta 0,19 % / kk (yhteensä 39,71 %)
Yhteensä 36,5 vuotta (438 kuukautta)100 %

Vakuutusaika vaikuttaa eläkkeen tasoprosenttiin. 15 vakuutusvuoden jälkeen etuuden määrä on 50 prosenttia eläkepalkasta. Seuraavien vakuutusvuosien aikana eläkettä kertyy 0,21 prosenttia tai 0,19 prosenttia kuukautta kohti. Täysi eläke (100 % eläkepalkasta) karttuu 36,5 vuodessa. Vuonna 2027 täyteen eläkkeeseen vaaditaan 37 vuoden historia.

Vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen maksetaan lykkäyskorotusta neljä prosenttia vuodessa.

Vuonna 2023 eläkkeen enimmäismäärä eli eläkekatto on lykkäyskorotuksineen 3058,81 euroa kuukaudessa (eli  42 823,34 € vuodessa, koska eläke maksetaan 14 kertaa). Ylimääräiset erät maksetaan heinäkuussa ja marraskuussa.

Vanhuuseläkkeelle on määritelty vähimmäis- ja enimmäismäärät. Vähimmäismäärään vaikuttaa se, onko vakuutettu parisuhteessa ja onko hän elatusvelvollinen. Työeläkkeen vähimmäismäärään vaaditaan vähintään 15 vuoden vakuutushistoria. Seuraavassa taulukossa on esitelty eläkkeen vähimmäismäärät.

Ikä Perhetilanne Eläke vuodessa
Yli 65-vuotias Yksinasuva 10 963 €
Parisuhteessa 10 406 €
Puolisostaan elatusvelvollinen 13 527€

Vähimmäiseläkkeen myöntämiseen liittyy tuloharkinta.

Tuloharkintainen vähimmäiseläke myönnetään, jos vakuutetun tulot jäävät alle 6 785 euron (vuonna 2023). Vaatimuksena eläkkeen saamiselle on 65 vuoden ikä sekä vähintään kymmenen vuoden asumisaika Espanjassa. Hakijan tulee olla asunut Espanjassa yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan välittömästi eläkettä edeltävällä ajanjaksolla.

Tuloharkintaisen vähimmäiseläkkeen ohella voi tienata enintään 35 % vähimmäiseläkkeen määrästä.

Osa-aikaeläke (pensión de jubilación parcial)

Osa-aikaeläkkeeseen liittyvät ikä- ja vakuutusaikavaatimukset nousevat vuosittain. Ikärajavaatimus nousee vuodessa kuukauden ja vakuutusaikavaatimus kolme kuukautta.

Vuonna 2023 osa-aikaeläkkeelle voi jäädä 62 vuoden ja 4 kuukauden iästä alkaen. Tämä ikärajavaatimus nousee kaksi kuukautta vuodessa.

Vuonna 2027 osa-aikaeläkkeeseen vaadittava ikä on 63 vuotta, ja vakuutusaikavaatimus 36 vuotta ja 6 kuukautta.

Eläkkeen ehtona on, että työntekijä on ollut yhtiön täysipäiväisessä palveluksessa vähintään 6 vuotta ja hänellä on vähintään 30 vuoden vakuutushistoria. Vakuutetun pitää vähentää työtuntejaan vähintään 25 prosenttia ja korkeintaan 75 prosenttia. Vakuutetulle maksetaan karttuneesta eläkkeestä se määrä, joka vastaa työtuntien alenemaa.

Osa-aikaeläke lasketaan samoilla laskusäännöillä kuin vanhuuseläke. Osa-aikatyötä tekevän tilalle tulee palkata työtön työnhakija, jos osa-aikaeläkkeellä jäävä henkilö on alle vanhuuseläkeiän. Mikäli osa-aikaeläkkeelle jäävä on täyttänyt vanhuuseläkeiän, ei häneltä edellytetä tietynpituista työhistoriaa työpaikassaan.

Myös eläkkeellä voi aloittaa osa-aikatyön, tällöin hänen eläkettään voidaan vähentää 50 %. Mikäli työtä tehdään yrittäjänä, joka palkkaa työntekijän, ei eläkettä vähennetä lainkaan.

Työkyvyttömyyseläke (pensión de invalidez)

Työkyvyttömyyseläkkeellä on neljä eri työkyvyttömyysastetta. Eläke myönnetään vain, jos vakuutetun työkyvyn aleneminen on pysyvää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on vähimmäismääriä, jotka riippuvat työkyvyttömyyden asteesta ja vakuutetun iästä.

Työkyvyttömyys, riippumatta mikä sen aiheutti, luokitellaan seuraavin astein:

  • Ammatillinen osatyökyvyttömyys (incapacidad permanente parcial para la profesion habitual): vakuutetun työkyky on alentunut vähintään kolmanneksella suhteessa harjoittamansa ammatin vaatimuksiin. Tämä eläke maksetaan aina kertasuorituksena.
  • Täysi ammatillinen työkyvyttömyys (incapacidad permanente total para la profesion habitual): vakuutettu ei pysty harjoittamaan lainkaan nykyistä ammattiaan, mutta työkykyä on jäljellä toisenlaiseen työhön. Eläke voidaan maksaa kertasuorituksena.
  • Vakava täysi työkyvyttömyys (incapacidad permanente absoluta): vakuutettu ei pysty harjoittamaan mitään ammattia.
  • Vaikea täysi työkyvyttömyys (gran invalidez): vakuutettu ei pysty harjoittamaan mitään ammattia ja tarvitsee avustajaa suoriutuakseen päivittäisistä rutiineista.

Vähimmäistyökyvyttömyyseläke riippuu työkyvyttömyyden asteesta sekä puolisosta.  Työkyvyttömyyseläkkeen vähimmäismäärä on 527 euroa kuussa ja enimmäismäärä 2820 euroa kuussa.

Vakuutetun tulee olla vakuutettuna sosiaaliturvajärjestelmässä. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää vaatimusta vakuutushistoriasta, joka riippuu vakuutetun iästä:

  • Alle 31-vuotiaan tulee olla ollut vakuutettuna vähintään kolmasosan ajasta 16 ikävuoden ja eläketapahtumapäivän välillä.
  • Yli 31-vuotiaan vakuutusaikavaatimus on neljännes ajasta 20 ikävuoden ja eläketapahtumapäivän välillä. Vaadittava aika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. Viidennes vaaditusta vakuutusajasta tulee olla eläketapahtumaa välittömästi edeltävältä kymmeneltä vuodelta.

Osatyökyvyttömyyden ja täyden ammatillisen työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla voi tehdä työtä, ja nämä rinnastetaan Suomessa osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Ammatillisen työkyvyttömyyden rinnalla ei voi tehdä samaa työtä mitä vakuutettu teki ennen työkyvyttömäksi tuloaan, eikä työnteko saa heikentää vakuutetun työkykyä. Työnteon ilmoittamisesta tulee tehdä ilmoitus vakuutuslaitokselle, ja se voi vaikuttaa eläkkeeseen.

Eläkkeen määrä riippuu eläkepalkasta ja työkyvyttömyyden asteesta. Jokaiselle työkyvyttömyyden asteelle on määritelty oma eläkkeen vähimmäismäärä.

Työkyvyttömyysaste Yksinasuva Parisuhteessa Huollettava aviopuoliso
Vakava täysi työkyvyttömyys 16 446 € 15 610 € 20 290 €
Vaikea täysi työkyvyttömyys 10 963 € 10 406 € 13 527 €

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä ei voi ylittää enimmäiseläkkeen määrää.

Perhe-eläke (pensión de supervivencia)

Perhe-eläkkeen eläkeoikeus koskee avopuolisoita ja entisiä puolisoita. Kaikille perhe-eläketyypeille on määritelty vähimmäistasot.

Mikäli edunjättäjä ei ollut eläkkeellä, lasketaan eläke kahden parhaan työvuoden perusteella edeltävän 15 vuoden ajalta.

Perhe-eläkettä maksetaan sekä leskelle että lapsille. Jotta edunsaajilla on oikeus perhe-eläkkeeseen, tulee edunjättäjän täyttää jokin seuraavista ehdoista:

  • Oli vakuutettuna ja oli ollut vakuutettuna sosiaaliturvajärjestelmässä vähintään 500 päivän ajan kuolemaa edeltävän viiden vuoden aikana. Jos kuolema johtuu ammattisairaudesta tai tapaturmasta, vakuutusaikavaatimusta ei ole. Lapseneläkkeitä voidaan myöntää, vaikka vakuutusaikavaatimus ei täyttyisi, jos edunjättäjä oli kuollessaan vakuutettuna.
  • Oli ollut vakuutettuna sosiaaliturvassa vähintään 15 vuoden ajan.
  • Sai työeläkkeen mukaista vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä.
  • Sai tilapäistä työkyvyttömyysetuutta tai oli vanhempainvapaalla.
  • Oli vakuutettu ja julistettu kuolleeksi, koska on ollut kateissa onnettomuuden jälkeen 90 päivää. Tällöin edunsaajat eivät ole oikeutettuja hautajaisavustukseen.

Perhe-eläkkeitä maksetaan 21-vuotiaaksi asti. Jos lapsen tulot jäävät alle vähimmäispalkan, maksetaan eläkkeitä 25-vuotiaaksi asti. Täysin työkyvyttömälle lapselle perhe-eläkettä maksetaan ilman yläikärajaa.

Leskeneläke (pensión de viudedad)

Aviopuolisolla on oikeus leskeneläkkeeseen, jos heidän liittonsa edunjättäjän kanssa oli kestänyt yli vuoden tai heillä oli yhteisiä lapsia.

Avopuolisoilla on tuloharkintainen oikeus leskeneläkkeeseen, jos he olivat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta.

Perhe-eläkkeen määrä on 52 % edunjättäjän eläkepalkasta. Jos pienituloinen edunsaaja vastaa perheen hoivasta, ja eläke muodostaa yli 50 % tuloista, nostetaan eläkkeen määrä 70 %:iin eläkepalkasta.

Eläkkeen määrittävä eläkepalkka määräytyy eri tavalla riippuen siitä, oliko edunjättäjä työelämässä vai eläkkeellä.

  • Jos edunjättäjä oli eläkkeellä, eläkepalkka on sama kuin edunjättäjällä oli eläkkeensä perustana.
  • Jos edunjättäjä oli työelämässä, jaetaan edunjättäjän kahden vuoden tulot 28:lla. Edunsaajat päättävät, mikä ajanjakso otetaan huomioon. Ehtona on, että tulot huomioidaan peräkkäisiltä vuosilta kuolemaa edeltävältä 15 vakuutusvuodelta.

Myös entisellä puolisolla on oikeus eläkkeeseen, jos hän sai edunjättäjältä elatusapua, eikä hän ole mennyt uusiin naimisiin tai muuttanut yhteen uuden avopuolison kanssa avioeron jälkeen. Näissä tapauksissa eläke voi olla korkeintaan elatusavun suuruinen.

Jos edunjättäjä ja entinen aviopuoliso ovat eronneet ennen vuotta 2008, voi entinen aviopuoliso saada leskeneläkkeen vaikka hänellä ei olisi ollut oikeutta elatusapuun. Leskelle joka asui yhdessä edunjättäjän kanssa tämän kuollessa taataan kuitenkin aina vähintään 40 % eläkkeestä.

Tilapäinen leskenetuus (prestación temporal de viudedad)

Tilapäisen leskenetuuden voi saada leskeksi jäänyt aviopuoliso. Etuus myönnetään, jos lesken ja edunjättäjän liitto oli kestänyt alle vuoden, eikä heillä ollut yhteisiä lapsia. Tilapäisen leskenetuuden taso on sama kuin leskeneläkkeessä, mutta sitä maksetaan vain kaksi vuotta.

Leskeneläkkeen lakkautuminen

Leskeneläke lakkautuu, jos edunsaaja menee uudelleen naimisiin tai muuttaa avoliittoon. Poikkeuksen tähän muodostaa, jos edunsaaja on avioituessa yli 61-vuotias ja pientuloinen tai työkyvytön ja pienituloinen.

Lapseneläke (pensión de orfandad)

Lapseneläkettä maksetaan edunjättäjän lapsille sekä tietyin ehdoin lesken lapsille, jotka asuivat yhdessä edunjättäjän kanssa, jos he olivat kuoleman yhteydessä:

  • Alle 21-vuotiaita tai ilman ikärajaa, mikäli he ovat pysyvästi työkyvyttömiä.
  • Alle 25-vuotiaita, jotka opiskelevat tai joiden vuositulot jäävät alle lakisääteisen vähimmäispalkan.

Eläkkeen määrä on 20 % perhe-eläkkeestä. Jos lapsi on täysorpo, korotetaan hänen eläkettään leskeneläkkeen määrällä.

Lapseneläkkeelle on määritelty vähimmäistasot. Lesken- ja lapseneläkkeet yhdessä eivät voi ylittää 100 % edunjättäjän eläkeoikeudesta, paitsi silloin kun perhe-eläke on pienempi kuin vähimmäiseläke.

Myös edunjättäjän huolettavina olleet lapset, lapsenlapset, sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat voivat olla oikeutettuja saamaan perhe-eläkettä, jos heidän tulonsa jäävät tietyn rajan alle.

Perhe-eläke muille edunsaajille (pensión en favor de familiares)

Mikäli lesken- ja lapseneläkkeiden yhteenlaskettu määrä ei ylitä 100 % eläkepalkasta, perhe-eläkettä voidaan maksaa myös muille perheenjäsenille. Perhe-eläkkeeseen oikeutettuja voivat olla lapsenlapset, alle 18-vuotiaat tai työkyvyttömät sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat ja joissakin tapauksissa yli 45-vuotiaat sisarukset.

Jokaisen muille perheenjäsenille maksettavaan perhe-eläkkeeseen oikeutetun on tullut asua edunjättäjän kanssa vähintään kahden vuoden ajan ja olla hänestä taloudellisesti riippuvainen. Lisäksi eläke on tuloharkintainen.

Hautajaisavustus (auxilio por defunción)

Hautajaisavustus maksetaan kattamaan hautaamisesta aiheutuneita kuluja. Avustus myönnetään yleensä edunjättäjän perheenjäsenelle, avio- tai avopuolisolle. Avustuksen määrä on 46,50 euroa.

Lisäeläkkeet

Yksilöllistä eläkevakuuttamista hallinnoivat yksityiset eläkerahastot, joita edustaa investointi- ja eläkerahastoyhdistys Asociación de Instituciones de Inversión Colectiva y Fondos de Pensiones (INVERCO). Työmarkkinaperusteista eläkevakuuttamista edustaa Confederacion Española de Mutualidades (CNEPS). Lisäeläkejärjestelmiä valvoo valtionvarainministeriö (Ministerio de Economía y Hacienda).

Työmarkkinaperusteinen ja yksilöllinen eläkevakuuttaminen on ollut mahdollista vuodesta 1988 alkaen. Vuonna 2021 tehtiin lakimuutos, jossa työmarkkinaeläkkeiden yleisyyttä pyrittiin parantamaan. Espanjan eläketurva painottuu silti edelleenkin vahvasti lakisääteiseen järjestelmään. Työmarkkinaperusteinen ja yksityinen eläkevakuuttaminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista. Espanjan pitkän aikavälin tavoitteena on saada 80 % väestöstä työmarkkinaperusteisen eläketurvan piiriin. Oletuksena on, että pidemmällä aikavälillä eläkerahastojen koko olisi noin 31 % suhteessa BKT:hen.

Vapaaehtoisen vakuuttamisen suhteellisen pieni mittakaava johtuu pitkälti siitä, että lakisääteisen eläketurvan taso on ollut suhteellisen hyvä.

Espanjassa on EET-käytäntö lisäeläkkeiden verotuksessa, eli vakuutusmaksut ja tuotot ovat verovapaita, kun taas etuudet ovat veronalaisia.

Vuonna 2017 kaikista lisäeläkejärjestelyistä vajaat 80 prosenttia oli yksilöllisiä, ammatillisia järjestelyitä oli 20 prosenttia.

Indeksiturva (índice de revalorización)

Eläkkeen perusteena olevia ansioita tarkistetaan kuluttajahintojen mukaan määräytyvällä indeksillä. Tarkistus tehdään kaksi vuotta eläketapahtumaa edeltävään tasoon.

Eläkkeiden indeksitarkistus tehdään joka vuosi, ja se koskee kaikkia maksussa olevia yleisen eläkejärjestelmän eläkkeitä. Myös enimmäiseläkettä korotetaan tarkistuksen mukaisesti.

Maksussa olevia eläkkeitä on tarkistettu hintaindeksin mukaisesti vuoden alussa viime vuosina, koska kestävyysmuuttuja ei ole ollut käytössä.

Verotus (impuestos)

Vanhuus- ja perhe-eläkkeet ovat tuloveron alaista tuloa. Myös työkyvyttömyyseläkkeestä maksetaan tuloveroa, poikkeuksen muodostavat ne vakuutetut, joiden työkyvyttömyysaste on vaikea (gran) tai vakava (absoluta). Näissä tapauksissa eläkkeestä ei makseta tuloveroa. Veroa ei makseta myöskään vaikean tai vakavan työkyvyttömyyseläkkeen jälkeisestä vanhuuseläkkeestä.

Lapseneläkkeestä ei makseta veroa. Terrori-iskun johdosta myönnetyistä perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeistä ei makseta veroa. Eläkkeistä ei makseta yleistä sosiaalivakuutusmaksua.

Aiheesta muualla:

Eläketurvakeskus (ETK) on lakisääteinen työeläketurvan kehittäjä, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja.