Yksityisalojen lakisääteisen työeläketurvan toimeenpano on hajautettu työeläkeyhtiöihin, eläkesäätiöihin ja eläkekassoihin. Lisäksi Maatalousyrittäjien eläkelaitos hoitaa maatalousyrittäjien työeläkevakuutusta ja Merimieseläkekassa merimieseläkelain mukaista työeläkevakuutusta.

Yksityisalojen työeläkelaitosten eläkevarojen määrä vuoden 2019 lopussa oli 134,8 mrd. euroa, joka vastaa noin kolmannesta eläkeoikeuksien nykyarvosta. Valtaosa yksityisalojen eläkevaroista eli 94,5 prosenttia oli eläkevakuutusyhtiöiden sijoituksissa, yhteensä 4,3 prosenttia eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa sekä 1,2 prosenttia Merimieseläkekassassa ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa.

Yksittäisten eläkelaitosten sijoituskantojen suuruudet vaihtelevat huomattavasti. Suurimman työeläkeyhtiön sijoitusvarallisuuden arvo oli vuoden 2019 lopussa 50,5 miljardia euroa ja pienimmän 3,7 miljardia euroa. Kaksi suurinta työeläkeyhtiötä hallitsi lähes 80 prosenttia kaikkien työeläkeyhtiöiden sijoituksista. Eläkekassoilla ja eläkesäätiöillä oli sijoitusvarallisuutta kaikkiaan 5,8 miljardia euroa.

Työeläkevakuuttajat TELA ry kokoaa vuosineljänneksittäin päivitettäviä kuvasarjoja, joissa esitetään tarkemmin työeläkesijoitusten kehittymistä lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä. Kuvasarjat kertovat eläkevarojen euromääräisen tilanteen ja myös suhteelliset prosenttiosuudet eläkeyhteisöryhmittäin tarkasteltuina.

Aiheesta muualla:

Yksityisalojen eläkelaitosten sijoitustoiminnan reunaehdot

Työeläkejärjestelmä on etuusperusteinen ja osittain rahastoiva. Osa yksityisalojen palkansaajien eläkelakien (TyEL ja MEL) mukaisista tulevista eläkkeistä on ennalta rahastoitu ja loppuosa kyseisistä eläkkeistä rahoitetaan tulevaisuudessa kerättävillä eläkemaksuilla jakoperiaatteen mukaan.

Käytännössä osittainen rahastointi on toteutettu siten, että kukin yksittäinen eläke jakautuu rahastoituun ja rahastoimattomaan osaan. Eläkkeiden rahastoidut osat ovat eläkelaitosten vastuulla.

Vastuusta muodostuu laitoksille vastuuvelka, jonka suuruus määritellään vakuutusmatemaattisin keinoin. Konkurssiyhteisvastuun perusteella yksittäisen laitoksen vakuutetut eivät menetä eläke-etuuksiaan mahdollisessa eläkelaitoksen konkurssissa.

Rahastointi on eläkelajikohtaista. Pääosa rahastoinnista liittyy vanhuuseläkkeisiin, mutta myös työkyvyttömyyseläkkeitä rahastoidaan. Sen sijaan perhe-eläkkeet, työuraeläkkeet, osittaiset varhennetut vanhuuseläkkeet sekä osa-aikaeläkkeet ovat täysin rahastoimattomia, eikä indeksikorotuksia rahastoida.

Rahastointitekniikan luonteeseen kuuluu, että uutta vastuuta muodostuu jatkuvasti eläkkeiden karttumisen myötä ja että vanhaa vastuuvelkaa vapautuu eläkkeiden maksun myötä.

TyEL:n mukaisessa eläkevakuutuksessa työnantaja valitsee eläkelaitoksen. Eläke-etuudet ovat kuitenkin eläkelaitoksesta riippumattomia. Työeläkelaitokset voivat antaa työnantajille eläkemaksuun hyvityksiä tai maksun alennuksia vakavaraisuutensa mukaan sekä niin sanotusta hoitokustannusylijäämästään.

Yksityisalojen vakavaraisuussäännökset ovat tarpeen, koska eläkelaitokset ovat vastuussa rahastoiduista eläkkeenosista varoillaan. Ne myös kilpailevat keskenään sijoitustuotoilla, vaikka järjestelmässä on yhteisvastuu niin, että konkurssiin menneen laitoksen varat ja vastuut jaetaan muiden kesken.

Vakavaraisuussäännöksillä varmistetaan, että kilpailua ei käydä liiallisella riskinotolla, koska suurten riskien toteutuminen jakautuu kaikkien vastuulle.

Lue lisää:

Aiheesta muualla: