60–70-vuotiailla aineellinen puute nuorempia ikäryhmiä vähäisempää
Köyhyyttä tutkitaan yhä useammin myös muiden kuin tuloihin perustuvien mittarien avulla. Aineellisella puutteella viitataan siihen, että henkilö kokee vastentahtoista puutetta hyödykkeestä, jonka voidaan nähdä edustavan tavanomaiseksi yhteiskunnassa katsottavia elinoloja. Tutkimuksemme perusteella 60–70-vuotiaat kokevat vähemmän aineellista puutetta kuin muut ikäryhmät.
Erilaisista hyödykkeistä tyypillisesti muodostetaan aineellisen puutteen mittari, joka kuvaa köyhyyden kokemista. Esimerkiksi Euroopan unionissa kotitalouden katsotaan elävän vakavassa aineellisessa puutteessa, jos henkilö kokee tahtomattaan puutetta vähintään neljästä hyödykkeestä yhdeksän hyödykkeen listalla. Tällä listalla olevia hyödykkeitä ovat muun muassa puhelin, televisio, auto ja viikon lomamatka vuodessa. Tämän mittarin perusteella 2,4 prosenttia suomalaisista koki vakavaa aineellista puutetta vuonna 2019.
Yksi aineellisen puutteen tarkastelun haasteista on oletus siitä, että kaikki hyödykkeet ovat samanarvoisia. Kuitenkin väestöryhmien välillä voi olla eroja sen suhteen, että mitä hyödykkeitä pidetään välttämättöminä sekä miten tyypillistä hyödykkeiden omistaminen on. On mahdollista ajatella, että hyödykkeillä, joita pidetään laajalti välttämättöminä tai joiden omistaminen on tyypillistä, tulisi olla muita hyödykkeitä suurempi painoarvo.
Tuoreessa tutkimuksessamme tarkastelimme ikäryhmittäisiä eroja aineellisessa puutteessa Suomessa. Lisäksi huomioimme ikäryhmien väliset erot siinä, mitä hyödykkeitä pidetään välttämättöminä ja mitä omistetaan. Aineisto perustui vuonna 2015 kerättyyn postikyselyyn, joka sisälsi kysymyksiä 23 hyödykkeestä koskien puutetta ja omistamista ja sitä, että onko hyödyke välttämätön aikuiselle nyky-Suomessa. Vastaajat olivat 18–70-vuotiaita. Tutkimuksessa tarkastellut ikäryhmät olivat 18–35, 36–49, 50–59 ja 60–70.
Nuoret kokevat useammin aineellista puutetta
Nuoret ikäryhmät kokivat keskimäärin useammin aineellista puutetta kuin muut ikäryhmät Suomessa. 18–35-vuotiaista puolet koki vastentahtoista puutetta ainakin yhdestä hyödykkeestä 23:sta ja noin neljäsosa ainakin kolmesta hyödykkeestä. 60–70-vuotiailla osuudet olivat ikäryhmistä pienimmät: noin 21 ja 11 prosenttia.
Eniten vastentahtoista puutetta suomalaiset kokivat rahan säästämisestä, yhden viikon lomamatkasta Suomessa, elokuvissa/teatterissa/konsertissa käymisestä ja säännöllisestä harrastuksesta. Kaikista suurin ero nuorempien ja vanhempien välillä koetussa puutteessa oli mahdollisuudessa säästää rahaa säännöllisesti. 18–35-vuotiaista 38 prosenttia ja 60–70-vuotiaista 16 prosenttia koki vastentahtoisia vaikeuksia säästämisessä.
Suurin ero nuorempien ja vanhempien välillä on mahdollisuudessa säästää rahaa säännöllisesti.
Kaiken kaikkiaan 60–70-vuotiailla puute oli myös yksittäisten hyödykkeiden osalta muita ikäryhmiä vähäisempää. Muiden ikäryhmien väliset erot olivat usein pienempiä, joskin nuoremmilla ikäryhmillä puutteen kokeminen oli tyypillisempää.
Vanhemmat ikäryhmät kokivat nuoria useammin, että tv, auto, ajokortti, tilava asunto, sanomalehti ja parturi- tai kampaajakäynti ovat välttämättömiä hyödykkeitä. Nuoret sen sijaan olivat useammin sitä mieltä, että internet-yhteys ja puhelin ovat välttämättömiä. Nuoret myös omistivat internet-yhteyden vanhempia ikäryhmiä tyypillisemmin. Vanhemmissa ikäryhmissä tv, yhden viikon lomamatka Suomessa, sanomalehti, parturi- tai kampaajakäynti ja rahan säästäminen säännöllisesti olivat nuorempia ikäryhmiä tyypillisempiä.
Tutkimuksemme perusteella hyödykkeiden välisten erojen huomioiminen sen suhteen, missä määrin ne koetaan välttämättömiksi tai omistetaan, ei vaikuta ikäryhmittäisistä eroista saatavaan kuvaan aineellisesta puutteesta. Tälle havaittiin kaksi syytä. Henkilöt eivät erityisen usein kokeneet vastentahtoista puutetta hyödykkeistä, joissa oli ikäryhmittäisiä eroja välttämättömyysnäkemyksissä tai omistamisessa. Lisäksi keskimäärin niitä hyödykkeitä, joista monet kotitaloudet kokevat puutetta, koetaan harvemmin välttämättömäksi tai omistetaan harvemmin kuin muita hyödykkeitä.
Monet tekijät voivat selittää eroja aineellisen puutteen kokemisessa
Nuorilla aineellista puutetta voi selittää se, että heillä tulot ovat usein pienet ja toisaalta varallisuutta ei ole välttämättä kertynyt. Vanhimmilla ikäryhmillä on useammin kertynyttä omaisuutta ja varallisuutta, esimerkiksi velaton omistusasunto.
Toisaalta on mahdollista, että eroihin liittyy myös muita tekijöitä. Kyselyssä olleet hyödykkeet ovat voineet vastata paremmin joidenkin ikäryhmien kulutusmieltymyksiä. On tutkimustuloksia siitä, että vanhemmissa ikäryhmissä on tavanomaisempaa vastata, että he eivät koe vastentahtoista puutetta hyödykkeestä, jota heillä ei ole. Tämä voi kertoa preferenssien mukautumisesta: pitkäkestoisesta puutteen kokemisesta seuraa, että henkilö ei ilmaise tarvetta hyödykkeelle, koska ajattelee, ettei vaadittavan elintason saavuttaminen ole mahdollista. Tutkimuksemme perusteella nuorimmassa ikäryhmässä oli muutamien hyödykkeiden osalta enemmän puutetta kokeneita kuin niitä, jotka kokivat hyödykkeen välttämättömäksi. Tämä voi viitata siihen, että osalla nuorista aikuisista on erilaiset standardit koskien itseään kuin suomalaisia laajemmin.
On hyödyllistä, että köyhyyttä tutkitaan eri mittarien avulla. Ne havainnollistavat köyhyyden moniulotteisuutta. Aineellinen puute kertoo henkilöiden toteutuneista mahdollisuuksista tavanomaiseksi katsottuihin elinoloihin. Puute kertoo köyhyydestä suorasti, tulot mittaavat köyhyyttä epäsuorasti. Toisaalta puutteeseen vaikuttaa myös muun muassa kulutuskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä.
Lähteet
Ilmakunnas, Ilari & Mäkinen, Lauri. 2020. Age Differences in Material Deprivation in Finland: How do Consensus and Prevalence-Based Weighting Approaches Change the Picture? Social Indicators Research. https://doi.org/10.1007/s11205-020-02571-w
