Suurituloisten eläkeläisten määrä

Paljonko meillä on suurituloisia eläkeläisiä? Moniko saa isoa eläkettä? Kuulen usein näitä kysymyksiä. Vastaan niihin yleensä: mitä tarkoitat suurituloisuudella, mikä on mielestäsi iso eläke?

Suurituloisuus on suhteellinen käsite

Suurituloisuudelle tai isolle eläkkeelle ei ole vakiintunutta määritelmää. Siksi kysymykseen suurituloisten eläkeläisten määrästä ei voida antaa yhtä vastausta.

Intuitiivisesti suurituloisuus monen mielessä merkitsee, että henkilöllä on tavanomaista enemmän tuloja. Mutta miten paljon enemmän? Tutkimuksista tiedetään, että mitä korkeammat tulot vastaajalla on, sitä korkeammalle hän suurituloisuuden rajan asettaa.

Suurituloisuus on suhteellinen käsite kuten pienituloisuuskin – se riippuu niin ajasta kuin paikastakin. Mikä oli suurituloisuutta 30 vuotta sitten, ei elintason nousun myötä ole sitä todennäköisesti tänään. Mikä on suurituloisuutta jossain muualla, saattaa olla pienituloisuutta Suomessa.

Suurituloisuus riippuu myös tulokäsitteestä, otetaanko huomioon henkilön omat tulot vai kotitalouden tulot? Ja mitkä tulot tulisi ottaa huomioon?

Suurituloisten eläkeläisten määrä

Vastausta suurituloisuudelle voi etsiä tutkimuskirjallisuudesta.

Tarkastelen ensin tulonjaonkokonaistilaston pohjalta, miten paljon Suomessa on suurituloisia eläkeläisiä. Tulot viittaavat tässä kotitalouden käytettävissä oleviin rahatuloihin (ansio- ja pääomatulot + saadut tulonsiirrot – verot) ja eläkeläinen on henkilö, joka on täyttänyt 68 vuotta tai jonka pääasiallisena tulolähteenä on eläketulo.

Suurituloisiksi on määritelty usein väestön ylin tulokymmenys, tuloja eniten saava 10 prosenttia väestöstä.

Vuonna 2014 yhden hengen taloudella piti olla vuodessa noin 41 000 euron nettotulot kuuluakseen väestön suurituloisimpaan kymmenesosaan. Tämä tarkoittaa vajaan 3 500 euron nettokuukausituloja. Eläkeläisistä 6,2 prosenttia kuuluu ylimpään tulokymmenykseen. Lukumääränä tämä tarkoittaa noin 80 000 eläkeläistä. Kaikista ylimpään tulokymmenykseen kuuluvista 15,5 prosenttia on eläkeläisiä.

Vertailun vuoksi mediaanitulo koko väestössä oli vajaa 24 000 euroa ja alimman tulokymmenyksen yläraja noin 13 500 euroa.

Viime vuosina on yleistynyt Thomas Pikettyn ja Anthony Atkinsonin tutkimusten sekä Occupy Wall Street -liikkeen myötä suurituloisuusrajan asettaminen 1 %:iin, mikä kuvaa väestön suurituloisimman prosentin tuloja.

Vuonna 2014 suurituloisimman prosentin joukkoon pääsi Suomessa suunnilleen 80 000 euron tuloilla eli noin 6 600 euron nettokuukausituloilla. Eläkkeensaajista suurituloisimman sadasosan joukossa on 0,7 prosenttia, mikä lukumääränä tarkoittaa vajaata 9 000 eläkeläistä. Yhteensä suurituloisia oli noin 54 000.

Edellä esitetyt tavat tarkastelevat suurituloisuutta asettamalla suurituloisuuden rajan tiettyyn prosenttipisteeseen: ensimmäinen katsoo suurituloisia olevan 10, jälkimmäinen 1 prosenttia väestöstä. Viime aikoina on yleistynyt myös ylimmän promillen tarkastelu. Raja on puhtaasti tilastollinen, eikä se ota kantaa siihen, mikä on suuri tulo.

Suurituloisuutta on myös määritelty suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin. Tyypillisiä rajoja suurituloisuudelle ovat olleet kaksi tai kolme kertaa mediaanitulot. Tarkastelu mahdollistaa myös suurituloisten väestöosuuden muutoksen tutkimisen, koska se ei oleta suurituloisten osuutta vakioksi.

Tulonjaonkokonaistilastosta huomataan, että kaksi kertaa mediaanitulon suuruinen raja vastaa suunnilleen suurituloisimman 5 prosentin rajaa, kun taas kolme kertaa mediaanitulon suuruinen raja on jo lähellä suurituloisimman prosentin rajaa.

Kun rajana on kaksi kertaa mediaanitulo, eläkeläisistä 3,6 prosenttia on suurituloisia (noin 48 000 eläkeläistä) ja kun rajana on kolme kertaa mediaanitulo, suurituloisten eläkeläisten osuus on 0,9 prosenttia (noin 12 000 eläkeläistä).

Isoa eläkettä saavien määrä

Vastaavilla tavoilla voidaan arvioida, miten paljon Suomessa on suuria eläkkeitä saavia. Tarkastelu rajautuu tällöin pelkästään henkilön omaan bruttoeläkkeeseen.

Jos isolla eläkkeellä tarkoitetaan eläkettä, jota ylin 10 prosenttia eläkeläisistä saa, niin vuonna 2014 niin sanottuun ylimpään eläkkeensaajakymmenykseen pääsi vajaan 2 600 euron kuukausieläkkeelle. Tällaisia eläkeläisiä oli yhteensä noin 140 000.

Vertailun vuoksi kaikkien eläkkeensaajien mediaanieläke kyseisenä vuonna oli noin 1 355 euroa kuukaudessa ja alimman eläkkeensaajakymmenyksen yläraja 750 euroa.

Jos isolla eläkkeellä tarkoitetaan puolestaan eläkettä, jota ylin 1 prosenttia eläkeläisistä saa, niin tähän ryhmään ylsi noin 4 885 euron kuukausieläkkeellä. Ryhmään kuului noin 14 000 eläkeläistä.

Kaksi kertaa mediaanieläke tarkoittaa noin 2 700 euron kuukausieläkettä. Tätä suurempaa eläkettä vuonna 2014 sai 8,6 prosenttia eläkeläisistä, joka lukumääränä on 121 000.

Jotta eläkeläisen tulot olisivat vähintään kolme kertaa mediaanieläkkeen suuruinen, eläkkeen piti olla hieman yli 4 060 euroa kuukaudessa. Tällaisia eläkeläisiä oli kyseisenä vuonna vajaa 28 500, joka on noin 2 prosenttia kaikista eläkkeensaajista.

Suurituloisten määrä riippuu mittaustavasta

Suurituloisten eläkeläisten joukko riippuu hyvin pitkälle siitä, miten suurituloisuus määritellään. Olipa mittaustapa mikä tahansa tässä käytetyistä, suurituloisia eläkeläisiä on selvästi vähemmän kuin pienituloisia eläkeläisiä, joita oli liki 190 000 vuonna 2014 (tulot alle 60 % mediaanituloista).

Viime vuosina on voimistunut globaalin eriarvoisuuden tarkastelu. Muun muassa Branko Milanovic on esittänyt laskelmia siitä, miten paljon tuloja tarvitaan, jotta henkilö kuuluu maailmaan rikkaimpaan yhteen prosenttiin. Tuloraja on asettunut noin reilun 26 000 euron nettovuosituloissa. Tällä tavoin arvioiden Suomessa asuvista eläkeläisistä maailman rikkaimpaan prosenttiin kuuluu karkeasti yli kolmannes, noin puoli miljoonaa eläkeläistä.

*Kiitän Veli-Matti Törmälehtoa Tilastokeskuksesta ja Jukka Lampea ETK:sta lukujen tuottamisesta.