Eläkelaskelmista voi alkaa uusi luku eläketurvan historiassa
Eläketurvakeskuksen julkaisemat uudet pitkän aikavälin laskelmat voivat lyödä monet ällikällä. Laskelmilla on varmasti vaikutuksensa eläketurvaa ja sen rahoitusta koskevan keskustelun sisältöön. Voi jopa olla, että olemme kokonaan uudenlaisen luvun äärellä suomalaisen eläketurvan historiassa.
Eläketurvakeskuksen uusien pitkän aikavälin laskelmien julkaisu ajoittuu keskelle vilkasta eläkepoliittista keskustelua. Eläketurvaa koskevat sopeutusvaatimukset ja -ehdotukset ovat keväällä olleet poikkeuksellisen laajasti median aiheina. Eduskunnassa on juuri hyväksytty vaikutuksiltaan merkittävä eläkeuudistus. Eläkepoliittinen keskustelu kuitenkin jatkuu, kun velkajarrun hyväksymisen jälkeen puolueet valmistautuvat ensi kevään vaaleihin ja julkisen talouden vahvistamiseen.
Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmien tulokset tuovat keskusteluun asiantuntija-arvion lakisääteisen eläketurvan näkymistä. Peruslaskelman tulos eläke-etuudet turvaavan maksun tasosta on aiempia laskelmia matalampi. Maksulla näyttäisi myös olevan ennemmin laskuvaraa kuin nostotarvetta. Laskelman tulosta voi luonnehtia historiaan nähden poikkeukselliseksi, sillä vuosikymmenien ajan yksityisen sektorin työeläkemaksussa on ollut enemmän tai vähemmän nostopainetta.
Työeläkemaksun nostopaineista laskuvaraan?
Yksityisen sektorin maksussa näkynyt nostopaine on viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana johtanut työeläkejärjestelmän rahoituksellisen tasapainon korjaamiseen etuuksia, ikärajoja ja maksuja muuttamalla. Viimeisin kesäkuussa eduskunnassa hyväksytty sijoitustoiminnan ehtoja ja indeksitarkistuksia muuttanut eläkeuudistus on osa tätä pitkää sopeutuksen jatkumoa.
Miltä viimeisimmän uudistuksen jälkeen näyttää? Laskelmien perusviestin voi tiivistää näin: työeläkemenon kehitys suhteessa palkkasummaan on edellistä laskelmaa matalammalla tasolla. Ja jos varoille saatava tuotto on niitä koskevien oletusten mukainen, nykyinen työeläkejärjestelmän kokonaismaksutaso on riittävä työeläke-etuuksien rahoittamiseen ja siinä on jopa laskuvaraa.
ETK:n uudet laskelmat näyttävät laadullisesti samankaltaista kehitysnäkymää suurimmissa työeläkelaeissa. Ensinnäkin yksityisen sektorin TyEL-maksussa olisi vakiomaksun perusteella laskuvaraa. Toiseksi myös kuntien ja hyvinvointialueiden eläkejärjestelmää hoitavan Kevan työeläkemaksuissa olisi laskuvaraa, kun sen sijoitussalkku ja sijoitustoiminnan tuotot lienevät lähellä yksityisen sektorin työeläkevakuuttajien tuottoja. Lähemmäs TyEL-tasoa laskeva maksu voisi vähitellen riittää myös Kevan eläkkeiden hoitoon. Se olisi iso helpotus kuntien ja hyvinvointialueiden tulevien työvoimakulujen ja sote-palvelujen kannalta.
Valtion eläkkeiden meno suhteessa palkkasummaan on nyt korkea, mutta sekin alkaa jossain vaiheessa laskea. Pitkällä aikavälillä lähellä nykytasoa oleva maksu olisi siis realistinen myös valtion eläkkeiden rahoittamiseen. Valtion eläkemenokehitys kokonaisuutena on kuitenkin astetta monimutkaisempi, kun sillä on sidoksensa useisiin eläkelakeihin. Sikäli kuin TyEL-maksu jossain vaiheessa laskisi, se tarkoittaisi valtiolle suurempaa osuutta YEL- ja MYEL-eläkkeiden rahoittamisessa. Ja jos hallituksen kaavailemat YEL-muutokset toteutuvat, valtion osuus YEL-eläkemenosta kasvaisi lähitulevaisuudessa.
Koko työeläkejärjestelmän tasolla työeläkemaksut ja muu maksutulo (tärkeimpänä valtion osuudet ja Työllisyysrahaston maksut) olisivat laskemassa. Kokonaismaksutaso voisi laskea nykyisestä noin 29 prosentista lähelle 25 prosentin tasoa palkkasummaan suhteutettuna. Tämä on jo sen verran positiivinen näkymä, että se kohentaisi julkisen talouden kokonaisuuttakin.
Riskit on syytä tunnistaa ja huomioida
Varoituksen sana on tässä kohtaa kuitenkin paikallaan. Työeläkejärjestelmän rahoitus on viimeisimmän uudistuksen jäljiltä yhä vahvemmin varojen ja niille saatavien tuottojen varassa. Näiden kehitystä ei kukaan voi tarkasti ennustaa. Etuusperusteisen eläkemenon kehitys on siihen verrattuna paljon tarkemmin nähtävissä. Jo muutaman vuoden kestävä tuottoshokki muuttaisi näkymän nopeasti toisen näköiseksi.
Tämän huomioimiseksi laskelmaraportissa on nyt ensimmäistä kertaa mukana stokastisia laskelmia. Niihin ja tuottoa koskeviin herkkyyslaskelmiin sekä ylipäätään laskelman oletuksiin kannattaa päättäjien perehtyä. Itse ajattelen, että poliittisia päätelmiä kannattaa täydentää riskejä huomioivalla näkökulmalla.
Vaikka stokastisten laskelmien mediaani antaa varsin samanlaista kuvaa kuin deterministinen peruslaskelma, laskelmien viuhkat varoittavat myös heikon kehityksen mahdollisuudesta. Etukäteen ei tiedä, mikä urista toteutuu. Tuotot toteutuvat vuosi kerrallaan. Tämä on päätelmiä tekevien hyvä ymmärtää, kun mietitään sopivaa maksun tasoa eri laeissa.
Työeläketurvan rahoitus on vahvistunut samalla, kun valtiontalous on heikentynyt
Työeläkejärjestelmän hyvältä vaikuttava tila ei ole yllätys eläkejärjestelmän parissa toimiville. Jo viime laskelman yhteydessä Eläketurvakeskus kertoi tiedotteessaan, että koko työeläkejärjestelmän tasolla maksutasossa oli ennemmin laskuvaraa kuin korotuspaineita. Tämä hyvä uutinen ei tuolloin ylittänyt uutiskynnystä.
Valtiontalouden tila ja leikkaustarpeet ovat pitkään dominoineet julkista taloutta koskevaa uutisointia. Valtiontalous on ollut alijäämäinen finanssikriisin ajoista lähtien, ja valtionvelka on kasvanut. Tämä on vaikuttanut myös eläkejärjestelmän tilaa koskeviin tulkintoihin. Luottamus eläkejärjestelmään on näissä oloissa heikentynyt, kuten tuore eläkebarometrikin kertoo.
Kun huomio on keskittynyt valtiontalouden huonoon tilaan, monelta on jäänyt huomaamatta työeläkejärjestelmässä tapahtunut hyvä kehitys ja siksi laskelma voi yllättää. Työeläkejärjestelmää koskevat uudistukset ovat vähitellen ja systemaattisesti myöhentäneet keskimääräistä eläkkeelle siirtymistä ja lisänneet työntekoa. Näiden seurauksena kasvanut maksutulo on vahvistanut rahoitusta samalla, kun muutokset ovat hillinneet eläkemenon kasvua. Eläkemenon kasvun nousua ovat lisäksi taittaneet useat muutkin muutokset. Erityisen merkityksellisiä pitkälle aikavälille ovat elinaikakerroin ja vanhuuseläkkeen ikärajojen nousu.
Nyt voi kysyä, olisiko eläketurvan pitkässä historiassa alkamassa kokonaan uusi luku? Jos yksi historian luku koski työeläketurvan luomisen ja laajentumisen aikaa 1960-luvulta 1990-luvun lamaan asti, ja toinen luku siitä alkanutta sopeuttamisen aikaa, nyt saattaa olla alkamassa uusi aikakausi.
Eläkepolitiikan uusi aikakausi
Siinä missä aiemmin pääkysymys on pitkään ollut, millä keinolla saadaan työeläkemaksun nousupaine poistettua, voi laskelmista tässä tilanteessa nousta uusia kysymyksiä ja erisuuntaisia ajatuksia. Yhtäältä tultaneen miettimään eläketurvan perustehtävää ja näkymää, jossa pitkään jatkuneen sopeutuksen seurauksena eläketurvan suhteellinen taso tästä eteenpäin on trendinomaisella lasku-uralla. Toisaalla rahoituksen puolella puntaroitaneen näkymää, jossa varat suhteessa eläkemenoon ovat kasvu-uralla. Turvaa ja sen rahoitusta koskevat arviot tiivistynevät maksutasoja koskeviin päätelmiin ja niistä käytävään keskusteluun.
Työeläketurvan jatkokehittämistä koskevat ajatukset ovat sidoksissa yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jota leimaa muun julkisen talouden rahoitusvaikeudet. Jo jonkin aikaa on keskusteltu työeläkejärjestelmän roolista sopeutuksessa ja väläytelty säästöjen kohdentamista eläketurvaankin ja työeläkevakuutusmaksun alentamista. Eläketurvasta, hyvinvointipolitiikasta ja julkisesta taloudesta laajemmin kiinnostuneiden kannattaa tutustua Eläketurvakeskuksen laskelmiin.
Lisää aiheesta Etk.fi:ssä:
