Vidlund Mika

Ruotsin rahastoeläkejärjestelmästä julkaistu Pensionsmyndighetenin tuore arvio piirtää kokonaiskuvan, joka on vakuuttava, mutta samalla kysymyksiä herättävä. Rahastoeläke onnistuu siinä, missä sen on tarkoituskin onnistua – tuotoissa. Sen sijaan maksussa olevan eläkkeen vakaus jää tavoitteesta. Myös valinnanvapaus toteutuu, mutta sen laatu herättää kysymyksiä.

Kanadan malli nousee suomalaisessa eläkekeskustelussa esiin yhä uudelleen. Sillä tarkoitetaan milloin yhtä suurta sijoittajaa, milloin koko eläkejärjestelmän keskittämistä. Mutta mistä Kanadan mallissa oikeastaan on kyse – ja mistä ei?

Osittainen varhennettu vanhuuseläke, OVE, on osoittautunut suosituksi eläkelajiksi Suomessa. Sen suosio kasvoi erityisesti vuonna 2022 ja näyttää edelleen jatkuvan. Väestöön suhteutettuna OVE:n ottaneita on meillä enemmän kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Miltä tuntuisi eläkejärjestelmä, jossa lakisääteiset eläkemaksut ovat runsas kaksi prosenttia keskipalkasta, mutta keskimääräinen vanhuuseläke on yli 2000 euroa kuukaudessa? Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, eikö vain? Tanskassa tällainen yhtälö näyttää kuitenkin ensi silmäyksellä olevan totta.

Eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt merkittävästi erityisesti Suomessa ja Tanskassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maat ovat kirineet muut Pohjoismaat kiinni. Virossakin eläkkeelle siirrytään merkittävästi myöhemmin. Norjassa eläkkeellesiirtymisikä on kuitenkin liukunut jyrkästi alaspäin. Mitä eläkepoliittisia ratkaisuja muutokset kätkevät taakseen?

OECD-maiden nopeimmin ikääntyvä väestö haastaa Etelä-Korean eläketurvan rahoituksen. Eläkemaksut uhkaavat jopa kolminkertaistua. Taustalla on syntyvyyden sukeltaminen pohjalukemiin, eliniän ennätyksellinen piteneminen ja lähes olematon maahanmuutto. Eläketurvan riittävyys tarjoaa lisää haasteita. Vanhusköyhyys on OECD-maiden huippua. Lähes puolet yli 65-vuotiaista elää köyhyysrajan alapuolella.

Norjassa on korkein nettovähimmäiseläke, mutta Tanskassa se on ostovoimaltaan paras. Tanskalainen saa kuukausieläkkeellä hampurilaisen vuoden jokaisena päivänä. Suomessa on tyydyttävä puoleen kyseisestä määrästä. Ruotsalainen kansankoti tarjoaa vähiten hampurilaisia.