Suomessa katseet ovat viime aikoina kääntyneet Ruotsin rahastoeläkkeeseen. Selvityshenkilö Samuli Knüpfer arvioi parhaillaan Ruotsin mallin soveltuvuutta Suomeen ja selvityksen on määrä valmistua tammikuun 2027 loppuun mennessä. Mutta mitä kuuluu Viron rahastoeläkkeelle, joka nousi muutama vuosi sitten otsikoihin eläkesäästöjen laajamittaisen nostamisen vuoksi? 

Vapaaehtoisuus johti suureen irtautumisaaltoon 

Vuonna 2021 virolaisille eläkesäästäjille annettiin mahdollisuus nostaa kertyneet varansa jo ennen eläkeikää. Uudistus oli ennen kaikkea poliittinen ratkaisu. Isamaa-puolue ajoi uudistuksen läpi ollessaan mukana hallituskoalitiossa. Puolue korosti yksilön valinnanvapautta ja arvosteli eläkerahastojen heikkoja tuottoja ja korkeita kuluja. Uudistusta vastustaneet puolueet ja asiantuntijat varoittivat eläketurvan heikkenemisestä.  

Pian raha virtasi ulos rahastoista. 

Ensimmäisessä nostoaallossa lähes 150 000 henkilöä nosti yhteensä noin 1,34 miljardia euroa eläkesäästöjään. Valtio sai samalla merkittävät verotulot, sillä nostoista perittiin 20 prosentin tulovero. Myöhempien nostojen myötä noin kolmannes järjestelmään maksuja maksaneista on käyttänyt nostomahdollisuutta.  

Nostoaallon seurauksena rahastoeläketurvan kattavuus heikkeni tuntuvasti: vuonna 2024 rahastoeläkemaksuja maksoi 52 prosenttia palkansaajista, kun osuus ennen uudistusta oli yli 70 prosenttia. 

Nyt pitkäaikaissäästämistä vahvistetaan 

Viisi vuotta myöhemmin asetelma on kääntynyt. Viro nykyinen hallitus pyrkii vahvistamaan pitkäaikaista eläkesäästämistä ja korjaamaan aiemman uudistuksen seurauksia. 

Syksyllä 2026 hyväksytyllä lakimuutoksella järjestelmästä eronneiden paluuta helpotetaan lyhentämällä karenssiaikaa kymmenestä viiteen vuoteen.  

Samalla lakimuutos rajoittaa eläkepääoman nostamista. Vuoden 2028 alusta lähtien ennen vanhuuseläkeikää voi nostaa enää vain osan kertyneistä säästöistä, kun nykyisin on nostettava koko eläkepääoma. Lisäksi rajoitetaan mahdollisuutta nostaa eläkesäästöjä toistuvasti ja liittyä uudelleen järjestelmään.  

Maksuosuuden vahvistaminen alkoi jo viime vuonna. Vuodesta 2025 lähtien vakuutettu on voinut valita rahastoeläkemaksukseen kaksi, neljä tai kuusi prosenttia bruttopalkasta. Maksu vähennetään palkasta ennen tuloveron laskemista. Valtio ohjaa lisäksi työnantajan sosiaalivakuutusmaksusta neljä prosenttia palkasta rahastoeläkkeeseen. Rahastoeläkkeen kokonaismaksu on siten kuusi, kahdeksan tai kymmenen prosenttia palkasta. 

Vuonna 1983 ja sen jälkeen syntyneet liitetään rahastoeläkejärjestelmään automaattisesti, kuten alun perinkin, elleivät he erikseen kieltäydy. Vanhemmille ikäluokille liittyminen on vapaaehtoista. Viro soveltaa siten nykyisin niin sanottua ”opt-out”-mallia. 

Elinikäinen eläke on verovapaa 

Eläkepääomaan nostaminen johtaa veroseurauksiin. Jos säästäjällä on vanhuuseläkeikään yli viisi vuotta, nostosta peritään nykyisin 22 prosentin tulovero.  

Vanhuuseläkeiässä tai sitä edeltävien viiden vuoden aikana varat voi nostaa kertasummana, määräaikaisina erinä tai elinikäisenä eläkkeenä. Kertasuorituksesta ja lyhytaikaisista nostoista peritään 10 prosentin vero.  

Elinikäinen eläke on verovapaa, samoin määräaikainen eläke, jos sen maksuaika on vähintään vakuutetun keskimääräisen jäljellä olevan elinajanodotteen pituinen. Määräaikaisen eläkkeen maksaminen päättyy sovitun ajan kuluttua, vaikka vakuutettu eläisi tätä pidempään. Täysin työkyvytön voi nostaa rahastoeläkkeensä verovapaasti iästä riippumatta. 

Eläkesäästöt jälleen ennätystasolla 

Virolaisten rahastoeläkevarallisuus on kasvanut uudelleen yli 7,5 miljardiin euroon eli noin 18 prosenttiin suhteessa Viron bruttokansantuotteeseen. Järjestelmässä on yli 580 000 osallistujaa, joilla on maksuvelvollisuus tai jotka ovat jo siirtyneet rahastoeläkkeelle, joten eläkevaroja on karkeasti laskettuna noin 13 000 euroa osallistujaa kohti. Varallisuuden kasvua ovat tukeneet uudet maksut ja hyvät sijoitustuotot. 

Rahastojen sijoitustoiminnan edellytyksiä on myös uudistettu. Vuoden 2019 sijoitusrajoitusten väljennys mahdollisti rahastojen koko pääoman sijoittamisen osakkeisiin, ja edulliset indeksirahastot ovat lisänneet kilpailua. Rahastojen kulut ovat alentuneet tuntuvasti. Vuonna 2024 rahastojen juoksevat kokonaiskulut olivat keskimäärin 0,8 prosenttia varoista, josta hallinnointipalkkion osuus oli noin 0,5 prosenttiyksikköä. 

Sijoitustuotot ovat viime vuosina olleet selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa paremmat.  

Rahastoeläkejärjestelmän yleisindeksin (EPI-II) keskimääräinen vuotuinen nimellistuotto oli noin 8 prosenttia syyskuusta 2021 elokuuhun 2026, kun koko järjestelmän toiminta-ajalta vuosina 2002–2025 vastaava tuotto oli noin 4,6 prosenttia. Rahastojen väliset tuottoerot ovat kuitenkin huomattavia. 

Rahasto voi määräytyä arvonnalla 

Rahastoyhtiöiden määrä on pysynyt melko vakaana. Järjestelmän käynnistyessä vuonna 2002 markkinoilla toimi kuusi rahastoyhtiötä ja 15 rahastoa, kun nykyisin yhtiöitä on viisi ja rahastoja 24. Pohjoismaiset pankkikonsernit ovat edelleen keskeisiä toimijoita, mutta niiden rinnalle on noussut myös uusia, edulliseen indeksisijoittamiseen keskittyviä vaihtoehtoja. 

Vakuutettu voi itse valita rahaston ja sijoitustensa riskitason. Jos hän ei tee rahastovalintaa, rahasto määräytyy arvonnalla. Kertyneitä rahasto-osuuksia voi vaihtaa kolmesti vuodessa ja tulevien maksujen sijoituskohdetta voi muuttaa joustavasti.  

Rahansa nostaneilla usein taloudellisia vaikeuksia tai epäluottamus rahastoeläkettä kohtaan 

Vuoden 2021 uudistus antoi kaikille mahdollisuuden nostaa eläkesäästönsä, mutta mahdollisuuden käyttäminen ei jakautunut tasaisesti. Viron keskuspankin tutkimuksen mukaan rahansa nostaneilla oli muita useammin kulutusluottoja, heikompi maksuvalmius ja taloudellisia vaikeuksia. Nostaminen oli monelle keino helpottaa välitöntä toimeentuloa tai maksaa velkoja. 

Irtautumisaalto ei kuitenkaan selity pelkästään taloudellisilla vaikeuksilla. Tutkimuksissa on nostettu esiin myös eläkejärjestelmään, pankkeihin ja valtioon kohdistunut epäluottamus. Osa säästäjistä halusi yksinkertaisesti ottaa eläkevaransa omaan hallintaansa. 

Samaan aikaan järjestelmään jääneet ovat jatkaneet säästämistä ja hyötyneet sijoitusmarkkinoiden kehityksestä. Maksujen korottamismahdollisuus voi kasvattaa eroja entisestään. Hyvätuloisilla on paremmat edellytykset kartuttaa rahastoeläkettään, kun taas osa pienituloisista on jo käyttänyt säästönsä muuhun tarkoitukseen. 

Viro ei ole luopumassa rahastoeläkkeestä. Pikemminkin se rakentaa järjestelmäänsä uudelleen ja pyrkii korjaamaan vuoden 2021 vapauttamisuudistuksen seurauksia. Samalla kyse on luottamuksen palauttamisesta rahastoeläkkeeseen.

Lähteet:

• Bulõgina & Kukk (2025) How the large-scale early withdrawals from private pension plans were used: insights from young adults. Baltic Journal of Economics.  
• Eesti Pank (2023) Survey shows that the wealth of Estonian families has increased substantially.   
• Eesti Pank (2026) Investment and pension funds statistics.  
• Harrik, Airika (2026). Pension reform split society onto different paths, researcher says. ERR News, 15.9.2026.  
• Pensionikeskus (2026) Kogumispension ehk II sammas.  
• Pensionikeskus (2026) Statistics  
• Riikikogu (2026): The Riigikogu passed three Acts, two Statements, and three Resolutions – Riigikogu.  
• Vidlund et al. (2025) Eläketurvan rakenteelliset uudistukset kansainvälisessä vertailussa.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ