Janne Salonen

Uusimuotoinen yrittäjyys on yleistynyt viime vuosina. Työkorvauksia saaneiden sekä laskutuspalveluyritysten kautta työtä tekevien määrät ovat kasvaneet noin 30 000 henkilöön. Nämä palvelut ja järjestelyt tarjoavat monille matalan kynnyksen mahdollisuuden hankkia toimeentuloa ja työllistyä. Yrittäjyyden muutos ja itsensä työllistäminen ilmiöinä haastavat sekä veronkantoa että työeläkevakuuttamista, mutta ne vaikuttavat myös ihmisten ajatteluun.

Vuoden 2019 loppuun mennessä kaikkiaan 224 000 yrittäjää on jäänyt työeläkkeelle. Noin kahdella viidestä näistä eläkeaika on jo päättynytkin. Työkyvyttömyys päättää joka kymmenennen yrittäjän työuran.

Joulukuun puoliväliin mennessä 34 500 henkilöä oli valinnut osittaisen vanhuuseläkkeen. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa tullut uusi eläkelaji kiinnostaa siis suuresti kansalaisia. Nyt kolme vuotta myöhemmin voidaan jo arvioida, mitä OVE:lle siirtyneet ovat valinneet sittemmin.

Kun verotiedot julkaistaan, julkisuudessa huomio keskittyy usein hyvätuloisiin johtajiin ja yrittäjiin. On kuitenkin yllättävää, miten erilaisia ryhmiä hyvätuloisiin palkansaajiin sisältyy. Tarkastelen tässä tekstissä hyvätuloisten ansiotuloja koulutustason näkökulmasta.

Vuorotteluvapaa tuli työvoimapoliittisena kokeiluna käyttöön vuonna 1996, ja sittemmin se monien muiden etuuksien tapaan muuttui pysyväksi. Vapaan ehtoja kiristettiin tuntuvasti vuosina 2014 ja 2016, mikä on vähentänyt vapaalle jäävien määrää selvästi. Juhana Vartiainen esitti viime vuonna vapaasta luopumista tulevan hallituksen tavoitteeksi. Tarvitaanko vuorotteluvapaata enää?

Osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevältä edellytetään YEL-vakuutusta, mikäli omistusosuus on vähintään 30 prosenttia. Kaikista YEL-vakuutetuista onkin tällaisia osakeyhtiöosakkaita noin 40 prosenttia. Tässä kirjoituksessa esittelen osakeyhtiöyrittäjien piirteitä ja pohdin, pitäisikö YEL-vakuuttamiseen vaadittua omistusosuusrajaa laskea nykyisestä.

Tohtoritutkinto nostaa palkkatasoa keskimäärin 40 prosenttia verrattuna jatko-opintoaikaiseen palkkaan. Parhaiten tienaavat terveys- ja sosiaalialan tohtorit, heikoiten luonnontieteilijät ja humanistit. Monet tohtorit työllistyvät julkiselle sektorille.