Olisiko vuorotteluvapaasta aika luopua?

Vuorotteluvapaa tuli työvoimapoliittisena kokeiluna käyttöön vuonna 1996, ja sittemmin se monien muiden etuuksien tapaan muuttui pysyväksi. Vapaan ehtoja kiristettiin tuntuvasti vuosina 2014 ja 2016, mikä on vähentänyt vapaalle jäävien määrää selvästi. Juhana Vartiainen esitti viime vuonna vapaasta luopumista tulevan hallituksen tavoitteeksi. Tarvitaanko vuorotteluvapaata enää?

Työntekijällä on omakohtainen oikeus vuorotteluvapaaseen, edellyttäen sopimusta työnantajan kanssa. Vuorotteluvapaan tarkoituksena on edistää työntekijän työssä jaksamista. Sen aikana on esimerkiksi mahdollista opiskella kotimaisessa oppilaitoksessa tai matkustella. Työnantajalle vuorottelusijaisuus antaa tilaisuuden tutustua työtä tarvitsevaan ja kokeilla mahdollista uutta työyhteisön jäsentä ennen pysyvää palkkaamista. Sijaiseksi palkattavalle työttömälle työnhakijalle se tarjoaa mahdollisuuden saada työkokemusta ja kehittää työmarkkinavalmiuksia.

Vuorotteluvapaan ehdot kiristyneet

Vuonna 2018 vuorotteluvapaan edellytyksenä on:

  • Vapaalle jäävällä vähintään 20 vuoden työhistoria,
  • Vapaalle jäävällä lisäksi vähintään 13 kuukauden yhtäjaksoinen työ- tai palvelussuhde samaan työnantajaan, johon voi sisältyä enintään 30 päivän palkaton poissaolo,
  • Sijainen alle 30-vuotias työtön, äskettäin vähintään toisen asteen tutkinnon suorittanut,
  • Tai sijainen alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias työtön.

Vuorotteluvapaalle jäävälle maksetaan vapaan ajalta vuorottelukorvausta, joka on veronalaista tuloa. Korvauksen määrä on 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta. Vapaa voi kestää korkeintaan puoli vuotta.

Vapaan ehtoja kiristettiin vuosina 2014 ja 2016 työuraedellytyksen ja etuuden keston osalta tuntuvasti. Etuuden piiriin on pääsevät yhä harvemmat. Vuonna 2014 vapaalle jäävän työuraedellytys piteni 10 vuodesta 16 vuoteen ja vuonna 2016 edelleen 20 vuoteen. Samalla vapaan kestoa muutettiin vuonna 2014 90−359 päivästä 100−360 päivään, ja vuonna 2016 100−180 päivään.

Vapaalle jäävät useammin naisia

Vuorotteluvapaata on käyttänyt kaikkiaan 330 000 henkilöä ja vastaava määrä työttömiä on saanut mahdollisuuden kartuttaa työkokemusta. Seuraavaksi kuvailen vuorotteluvapaalle vuosina 2005−2017 jääneitä työeläkejärjestelmän rekistereiden valossa. Vuorotteluvapaalta karttuu eläkettä.

Kuviosta 1 nähdään, että vuonna 2017 vapaalle jäi noin 8 700 henkilöä, ja että muutamassa vuodessa vapaan käyttö on puolittunut. Vuorotteluvapaan ehtojen kiristykset näkyvät käyttäjien määrässä ja ikärakenteessa. Vuonna 2017 naisia oli 74 prosenttia, joiden ikä keskimäärin oli 55 vuotta. Miehet olivat keskimäärin pari vuotta nuorempia.

Vuorotteluvapaalle jääneet 2005−2017

Kuvio 1. Vuorotteluvapaalle jääneet vuosina 2005−2017. Henkilöitä ja ikä keskimäärin.

Vuorotteluvapaalle jäädään työntekijä- ja toimihenkilöammateista. Vuorotteluvapaalle jäävät henkilöt ovat taustaltaan juuri sellaisia kuin mitä etuuden saajalta edellytetäänkin. Vapaata käyttävien joukossa on kuitenkin kiinnostavia eroja. Taulukosta 1 nähdään, että sosioekonomisessa asemassa on selvä sukupuoliero. Miehissä painottuvat työntekijä- ja toimihenkilötehtävät. Lähes puolet miehistä jää vapaalle työntekijätehtävästä, noin 28 prosenttia vastaavasti alemman toimihenkilön tehtävästä ja loput 25 prosenttia ylemmän toimihenkilön tehtävistä. Naisissa työntekijätehtävistä jää 14 prosenttia, alemman toimihenkilön tehtävistä 61 prosenttia ja ylemmän toimihenkilön tehtävistä 24 prosenttia.

Taulukko 1. Vuorotteluvapaalle vuonna 2017 jääneet. Sosioekonominen asema, prosenttia.

Sosioekonominen asema (vuonna 2015) Miehet Naiset Yhteensä
Ylempi toimihenkilö – Johtotyö 3 2 2
Ylempi toimihenkilö – Suunnittelu- tai tutkimustyö 8 3 5
Ylempi toimihenkilö – Opetustyö 7 11 10
Ylempi toimihenkilö – Muu työ 7 8 7
Alempi toimihenkilö – Työnjohtotyö 4 3 4
Alempi toimihenkilö – Itsenäinen toimistotyö 4 15 12
Alempi toimihenkilö – Epäitsenäinen toimistotyö 0 1 1
Alempi toimihenkilö – Muu työ 18 42 36
Työntekijä – Maa- ja metsätaloustyö 1 1 1
Työntekijä – Teollisuustyö 28 3 10
Työntekijä – Muu tuotantotyö 6 3 4
Työntekijä – Jakelu- ja palvelutyö 13 6 8
Muut 2 1 1
Yhteensä 100 100 100

Miehissä korostuvat perinteiset matalaa koulutusta edellyttävät työntekijäammatit, kuten paperityöntekijät, koneasentajat, varastotyöntekijät, teollisuuden prosessityöntekijät ja postinkantajat, mutta myös korkeampaa koulutusta vaativat ammatit, kuten peruskoulujen opettajat ja teknisten alojen asiantuntijat. Naisissa korostuvat erilaiset hoiva-ammatit, kuten lastentarhan opettajat ja sairaanhoitajat. Yleisiä ammatteja ovat lisäksi myyjä, siivooja sekä sihteeri.

Vuorotteluvapaalle siirtyneidentyömarkkina-asema on suhteellisen vakaa, mikä on yhteydessä hyvään koulutustaustaan. Useimmilla (49 %) on vähintään keskiasteen koulutus. Alimman korkea-asteen tai alemman korkeakouluasteen koulutus on runsaalla kolmanneksella (35 %) ja ylempi korkeakoulutasoinen koulutus 15 prosentilla. Koulutustaso on korkeampi verrattaessa muihin vastaavan ikäisiin työllisiin.

Kallis etuus

Vuorotteluvapaa on työttömyysturvan ansiosidonnainen etuus, jonka kustannukset valtio, työntekijät ja työnantajat maksavat. Kelan osuus kustannuksista jää pieneksi. Tilastojen mukaan järjestelmän etuuskustannukset ovat vuosina 1996−2017 olleet runsaat 1,8 mrd. euroa. Pitkällä aikavälillä kustannuksia paikantuu myös eläkejärjestelmään.

Ekonomistit ovat arvioineet vuorotteluvapaalle jäävien ja heidän sijaiseksi palkattujen työttömien työmarkkinatilannetta paljon ennen nykyisiä sääntöjä. Tulosten mukaan vapaa ei edistänyt jäävien myöhempää työllisyyttä tai merkittävästi vähentänyt varhaiseläkkeille jäämistä. Sijaiset jonkin verran hyötyivät järjestelystä paremman työllisyyden muodossa (TEM 2009).

Vuoden 2014 jälkeen, vapaan ehtojen tuntuvasti kiristyttyä, vapaalle jääneiden määrä on puoliintunut. Voikin kysyä, onko järjestelmää enää järkevää ylläpitää? Mikäli vuorotteluvapaalle jäävien ja työllistettyjen sijaisten selkeitä positiivisia työllisyysvaikutuksia tai työssä jaksamisen parantumista ei voida varmuudella havaita, hallitus ja työmarkkinajärjestöt voisivat purkaa järjestelmän. Taakkaa ja kustannuksia voitaisiin keventää työnantajien, työttömyyskassojen, Kelan, verottajan, TE-palveluiden ja eläkejärjestelmän hallinnosta sekä tietojärjestelmistä. Muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa, vuorotteluvapaajärjestelmistä luovuttiin vuosia sitten.

Lähteet:

Verkkouutiset (2018) Juhana Vartiainen: Työllisyyden kasvutavoite voi olla vieläkin kovempi.

SVT (2017) Tilasto Suomen työttömyysturvasta.

TEM (2009) Vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 35/2009.

3 kommenttia
  1. Tuomas Ahola
    Tuomas Ahola says:

    Hyvä, että asia on nostettu keskusteluun. Ei meillä ole tuollaiseen kalliiseen, epätasa-arvoiseen, ihmeelliseen ja nykyaikana täysin tarpeettomaan järjestelmään varaa. Nopeasti ajettava alas tuo malli. Tiedän useita tapauksia joissa järjestelmä on ollut käytössä ja voin sanoa että tuo on tarpeeton kuluerä yhteiskunnalle ja yrittäjille.

  2. lö
    says:

    Ei pidä luopua. Jos luovutaan sillon pitää luopua myös äitiys-, isyys- ja hoitovapaiden kustantamisesta. Vuorotteluvapaa on lapsettomille ainoa tuki työssä jaksamisessa ja harva käyttää sitä yhteiskunnan kannalta hyödyttömästi vaan on perheensä kanssa, perheen vanhusten apuna tai vapaaehtoistyössä.

  3. myj
    myj says:

    Järjestelmä pitää ehdottomasti säilyttää. Olen itse suorittanut muuntokoulutuksen insinööristä DI:ksi vuorotteluvapaan aikana. Ilman tätä järjestelmää minulla ei olisi ollut mahdollisuutta ja riittävästi aikaa kehittää itseäni työnohessa.

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lähettääksesi kommentin, ratkaise oheinen laskutehtävä. *