Koronakriisi ja työeläkejärjestelmä

Koronakriisi näkyy ja pahenee kaikissa maissa. Tartuntojen määrä kasvaa ja terveydenhuoltojärjestelmät ovat lujilla. Pandemiavalmiuksia testataan nyt todellisissa oloissa.

Pörssikurssit ovat olleet syöksyssä vuoden ensimmäisellä kvartaalilla. Keskuspankit ja keskeiset globaalit taloustoimijat ovat jo julkistaneet jättimäisiä toimia ja paketteja sijoitusmarkkinoiden paniikin pysäyttämiseksi. On vaikea sanoa millainen tilanne olisi ilman niitä, mutta ainakaan toistaiseksi ne eivät ole hälventäneet sijoittajien huolia.

Eri maiden hallitusten määräämien rajoitustoimien myötä talous ja tuotanto on monilla aloilla pysähtynyt kuin seinään. Tavara ei liiku entiseen malliin ja tuotantoketjut katkeavat. Pandemialta suojautumiseksi on nähty tarpeen ihmisten liikkumisen rajoittaminen ja rajojen sulkeminen ja muita poikkeuksellisia toimia. Ne toisaalta luovat reaalitalouteen ongelmia.

Käsillä on finanssikriisin kaltainen tilanne, johon voi hyvin nopeasti yhdistyä suurilta lamavuosilta tutut ihmisten hyvinvointia koettelevat ongelmat. Ne syntyvät yritysten vaikeuksista, konkursseista ja työttömyyden kasvusta.

Taloutta stimuloivien tulevaisuusinvestointien ja työllisyyden kohentamistoimien sijaan on Suomessakin koettu nopea talouspoliittinen käänne ja ruvettu kehittämään erilaisia kriisipaketteja. Niiden päämäärä on vaurioiden minimoiminen.

Miltä tilanne näyttää eläkejärjestelmän kannalta?

Työeläkealan toimijat ovat yleensä vastanneet työeläkejärjestelmän kestävyyttä ja eläkevarojen riittävyyttä epäileville, että uhkakuva eläkkeiden maksamisen vaarantumisesta vaatisi rajun kriisin, joka varmasti tuntuisi ensin jossain muualla. Nyt tällainen kriisi on päällä ja tuntuu muualla kuin työeläkejärjestelmässä. Sen tuottamien riskien arviointi myös työeläkealalle on toisella tavalla ajankohtaista kuin vielä kuukausi sitten.

Työeläketurvan rahoituksesta huolta kantaneita on joskus kritisoitu ylivarovaisuudesta. Työeläkevarojen suuruutta on kritisoitu, samoin puskureita. Tällaista kritiikkiä ei nyt näy. On päinvastoin hyvä, että rahoitusta on mietitty riskitilanteitakin varten. Tämän ansiosta työeläkejärjestelmässä ei toistaiseksi ole ongelmia. Uhkakuvia ja niihin varautumista kannattaa kuitenkin miettiä, kun puskurit ovat pienenemässä.

Koronakriisi = lama + finanssikriisi

1990-luvun lama iski kovaa työeläkejärjestelmän maksutuloon, kun palkkasumma sakkasi ja työllisyys syöksyi alamäkeen. Silloin oli nostettava maksuja ja sopeutettava eläkemenoa nopealla indeksimuutoksella.

Vuosien 2008-2009 finanssikriisi iski työeläkevaroihin, joiden arvo putosi vuodessa lähes 17 prosenttia. Tilanne vaati poikkeuslakia, jolla vakavaraisuutta arvioitiin pidemmällä aikavälillä ja työeläkevakuuttajat välttyivät sijoitustensa myynnistä kurssien ollessa pohjalla. Tehtiin tarpeellisia toimia, joiden ansiosta sijoitukset saatiin säilytettyä ja niille on kriisin jälkeen saatu hyvää tuottoa.

Nyt koronakriisi seurauksineen voi iskeä työeläkejärjestelmään sekä sijoitustuottojen että maksutulon kautta. Lamavuosiin ja finanssikriisiin verrattuna riskinä on kaksoisuhka. Sen voimakkuutta ei vielä tiedetä.

Maksuihin helpotusta, maksutulo pienenee

Talouslaitokset ennustavat talouskehityksen menevän tänä vuonna pakkasen puolelle. Työllisyys todennäköisesti laskee ja palkkasumma pienenee. Näiden seurauksena työeläkejärjestelmän maksutulo pienentyy. Nyt on mahdotonta sanoa kuinka paljon, mutta tuntuu selvältä, että perusennuste tälle vuodelle on liian optimistinen. Toisin kuin 1990-luvulla, tässä tilanteessa on vaikea edes ajatella maksujen nostamista.

Työeläkelaitokset ovat päättäneet esittää sosiaali- ja terveysministeriölle työeläkemaksujen maksuaikojen pidentämistä. Muutos on järkevä ja kohdentuu hyvin vaikeuksissa oleville työnantajille ja yrittäjille. Sen myötä työeläkevakuuttajat voisivat myöntää asiakkailleen ylimääräistä maksuaikaa työntekijöiden (TyEL) ja yrittäjien (YEL) eläkemaksuille. Eläkevakuuttajan kannalta maksuaikahelpotus siirtäisi maksutulon ajoittumista mutta ei poista maksutuloa. Yritysten vaikeudet tuottavat kyllä vakuuttajille tappioita silloin kun maksut jäävät kokonaan saamatta.

Työmarkkinajärjestöt sopivat 18.3.2020 yksityisen sektorin (TyEL) työnantajamaksujen alentamisesta vuoden loppuun asti 2,6 prosenttiyksiköllä. Keskimääräinen työnantajan työeläkemaksu 16,95 % pienenee 14,35 % prosenttiin.

Toimen mittaluokkaa on hyvä suhteuttaa. Jos oletetaan vain pieni pudotus taloudessa, TyEL:n palkkasumma olisi tänä vuonna noin 60 miljardia euroa vuodessa; kuukaudessa karkeasti noin viisi miljardia. Nykyisellä maksuprosentilla tästä saatava maksutulo olisi noin 15 miljardia euroa vuodessa, kuukaudessa noin 1,2 miljardia.

Jos muutos tulisi voimaan kesäkuusta, maksutulon vaje tälle vuodelle olisi laskennallisesti noin 910 miljoonaa euroa. Se on noin kuusi prosenttia koko vuoden maksutulosta (jos viisi kuukautta on ilman alea). Tämä on tarkoitus kattaa työeläkevaroihin kerätyllä ns. EMU-puskurilla ja maksaa myöhemmin vuosina 2022-2025 takaisin korkeampina työnantajamaksuina. Puskureita on käytettävä odotettavissa olevan maksutulon pienentymiseen muutenkin.

Työeläkevarat ja puskurit pienentyvät

Entä riittävätkö työeläkevarat ja puskurit? Osakekurssit ovat laskeneet vuoden alusta 17.3.2020 mennessä Suomessa ja Euroopassa lähes 30 prosenttia, USA:ssa yli 20 prosenttia. Mutta eläkelaitokset ovat varmasti tasapainottaneet salkkuaan ja muuttaneet sijoitustensa riskitasoa. Pörssikurssien alamäen vaikutus työeläkevaroihin ja yhtiöiden vakavaraisuuteen ei ole siten niin suoraviivainen kuin kurssilaskusta voisi päätellä. Selvää kuitenkin on, että vakavaraisuudet ovat heikentyneet, vaikka kriittisiä rajoja ei vielä kolkutella.

Toisaalta tällaisessa tilanteessa myös muissa omaisuuslajeissa voi tapahtua muutoksia. Kiinteistöjen tuotot eivät ole ehkä yhtä hyviä, kun yrityksille tulee vaikeuksia selvitä vuokrakuluistaan. Työeläkeyhtiöiltä saatetaan myös kysyä aikaisempaa enemmän ns. takaisinlainauksia, joka vaikuttaa niiden sijoituksiin, tuottoihin ja kassanhallintaan. Tätä kokonaisuutta ne ovat tottuneet hoitamaan.

Hyvä lähtötilanne antaa joustonvaraa

Eläkkeensaaja on toimeentulon jatkuvuutta ajatellen hyvässä suojassa. Työeläkkeiden maksaminen ei ole nyt uhattuna. Työeläkelaitoksissa on kuitenkin huolehdittava likviditeetistä. Maksutulon muutokset ja vakavaraisuutta uhkaavat vaikutukset on hallittava tavalla tai toisella.

Kriisin alkaessa työeläkevakuuttajat ovat hyvässä kunnossa aikaisemman varautumisen ja puskureiden takia. Riskienhallinnan ansiosta nyt ei ole akuuttia hätää. Muutokset maksutulossa ja sijoituspuolella ovat kuitenkin todellisia ja tuntuvat jo tällä hetkellä. Ne vaativat myös valpasta seurantaa ja varautumista pahempaan.

Koronakriisi ei näytä olevan poistumassa nopeasti. Mutta epäilemättä se jossain vaiheessa päättyy ja paluu arkeen voi parempien uutisten jälkeen olla nopeaa. Sitä odotellessa meillä on kaikki edellytykset pitää eläkejärjestelmä pystyssä ja luoda osaltamme vakautta vaikeina aikoina.

Lue lisää:

Työmarkkinajärjestöt ehdottavat eläkemaksujen tilapäistä alentamista (Etk.fi-uutinen, 19.3.2020)

8 kommenttia
  1. mietintää
    mietintää says:

    Valtion eläkemenot voivat tänä vuonna nousta vielä reilusti, ehkä jopa kahdeksannumeroisella määrällä euroja. Valtiohan maksaa vuosittain sen osan yrittäjäeläkkeistä, merimiesten eläkkeistä ja maatalousyrittäjien eläkkeistä, jota nämä eläkevakuutusmaksut eivät kata, eivätkä ne vakuutusmaksut ole vuosikausiin riittäneet eläkemaksuihin tähänkään asti, vaan verottajan kukkaroa on tarvittu. Näissä eläkkeissä ei ole lainkaan rahastojakaan, toisin kuin palkansaajien työeläkkeissä, joissa on puskuria.

    Näyttää nyt vahvasti siltä, että YEL-maksut romahtavat tänä vuonna. Tavanomaista isompi osa yrittäjistä vaihtanee nyt eläkkeelle tai lopettaa muusta syystä YEL-maksun maksamisen kokonaan. Lisäksi tulee tuo YEL-maksualennus ja niiden maksujen siirrot. Osa lykkäyksistä päättynee yrityksen konkurssiin varattomana niin, ettei maksuja koskaan makseta. Kaikki tämä kutistaa YEL-maksutuloa. Eläkeläisten määrän kasvu sen sijaan jatkunee, ja samalla mm. YEL:stä maksettujen eläkemenojen kasvu. YEL-järjestelmä tulee olemaan tänä vuonna ehkä ennätyksellisen pahasti epätasapainossa, eli vakuutettujen omien maksujen tai eläkeyhtiöiden toiminnan tuottojen sijaan valtion kukkaron varassa.

    Jos tilanne ei nopeasti oikene, vaan maksujen rästiin jättämisoikeus nähdään myös loppuvuodesta, valtiolta saattaa kulua rahaa kenties jopa selvästi yli miljardi euroa tänä vuonna mennä jo eläkejärjestelmän tukemiseen niistä osin, joilta eläkejärjestelmän nykyiset eläkemaksut eivät riitä kattamaan lakisääteisten eläkkeiden maksua.

  2. Mikko Kautto
    Mikko Kautto says:

    Minäkin uskon, että yrittäjät käyttävät YEL:n joustomahdollisuuksia. Veronmaksajille koituvan lisälaskun suuruutta on vaikea arvioida niin kauan kuin emme tiedä epidemian ja rajoitusten kestosta. TyEL:n työnantajamaksuun kohdentuvaa alennusta YEL:iin ei kuitenkaan ole luvattu.

  3. mietintää
    mietintää says:

    Kiitos korjauksesta. Eli esitetty maksualennus koskee TyELiä, mutta ei YELiä. Saa nähdä, mitä Suomessa sitten tehdään kun 3 kuukauden maksujärjestelykaudet on käytetty, ja monella yrityksellä olisi maksettavana siinä kohtaa jo sekä saman kuukauden YELit että rästiin jääneet 3 kuukautta YELiä yli yhteensä 4 kuukauden YELit.

  4. Jari Ojala
    Jari Ojala says:

    ”1990-luvun lama iski kovaa työeläkejärjestelmän maksutuloon, kun palkkasumma sakkasi ja työllisyys syöksyi alamäkeen. Silloin oli nostettava maksuja ja sopeutettava eläkemenoa nopealla indeksimuutoksella.”

    Oliko tosiaan näin? Muistelen, että tuolloin tehtiin maksutuloon helpotuksia ja työntekijät valjastettiin maksamaan osa työnantajien työeläkevakuutusmaksuista vaikka he eivät ole vakuutuksenottajia ja siten mitenkään vakuutussopimuksen osapuolena. Tosiasiassa taitaa nuo pitemmällä ajalla tapahtuneet korotuksetkin jyvittyneet enemmän työntekijöiden osuuksiin?

    Eläkemenoon sopeutuminen indeksin kautta muuttuikin sitten sovitusta väliaikaisuudesta pysyväksi, kuten Suomessa usein on tapana. Pelkään, että taas tehdään jotain ”väliaikaista” koronan mahdollistamana/pakottamana.

  5. Mikko Kautto
    Mikko Kautto says:

    Yksityisen sektorin maksua laskettiin vuonna 1992. Mutta vuonna 1993 kokonaismaksua nostettiin, jolloin se oli jo korkeammalla tasolla kuin ennen lamaa. Korotukset jatkuivat seuraavina vuosina.

    Vuonna 1993 otettiin käyttöön työntekijän maksu. Se on kasvanut 3 %:sta nykyiselle 7,15-8,65 % tasolle. Työnantajien nykyinen maksutaso ei ole kovin kaukana 1990-luvun alun tasosta.

    Indeksimuutosta ei esitetty Hallituksen esityksessä väliaikaiseksi ja eduskunta teki siitä esityksen mukaisesti päätöksen ”tästä eteenpäin” -tyyppisenä muutoksena. On eri asia, että moni on toivonut, että ratkaisu olisi tilapäinen.

  6. Jari Ojala
    Jari Ojala says:

    Poliittisessa keskustelussa annettiin ymmärtää, että poikkeusolosuhteet vaativat väliaikaisia poikkeuksellisia toimia. Laki ja hallituksen esitys toki käsitteli asiaa eri tavalla. Uskon, että aikalaiset uskoivat asian väliaikaisuuteen.

    Onko missään muuten olemassa perusteluita sille, että miksi työntekijöitä velvoitetaan maksamaan työnantajien vakuutussopimusten maksuja vaikka heidän nimeään ei missään sopimuksessa ole? Se, että maksetaan osa vakuutusmaksuista ei edes yksin riitä, vaan työnantajille maksetaan myös noista samaisista vakuutusmaksuista kertyvistä rahastotuotoista asiakashyvityksiä. Eikö tämä vaikuta sinusta mitenkään erikoiselta?

  7. Mikko Kautto
    Mikko Kautto says:

    Velvollisuus eläketurvan järjestämiseen on lsäädetty työnantajalle. Työnantajalla on kuitenkin mahdollisuus valita, minkä tahon kanssa hän vakuutussopimuksen tekee.

    Työntekijöiden eläkemaksuista on säädetty työntekijän eläkelaissa. Työntekijän eläkemaksun tasoon ei vaikuta se, minkä tahon kanssa työnantaja on vakuutussopimuksen tehnyt. Työntekijän maksuprosentti on kaikille Suomessa työtä tekeville sama.

    Käytännössä keskimääräinen asiakashyvitysten määrä vaikuttaa alentavasti myös työntekijöiden maksuun. Ilman sitä kokonaismaksutaso olisi korkeampi.

  8. Jari Ojala
    Jari Ojala says:

    ”Käytännössä keskimääräinen asiakashyvitysten määrä vaikuttaa alentavasti myös työntekijöiden maksuun. Ilman sitä kokonaismaksutaso olisi korkeampi.”

    Näin tapahtuu, mutta asiakashyvityksen saa työnantaja ja tuo asiakashyvitys alentaa kokonaismaksun määrää. Kun kokonaismaksun määrä laskee, niin jaettavaa maksua tietenkin jää vähemmän kuin ilman alennusta. Asiakashyvityksen saa työnantaja. En osaa sanoa, että onko eläkerahaston tarkoitukseksi ajateltu alunperin sijoitustuottojen jakamista näin. Liikaa perittyä hoitokustannusosaa on helpompi ajatella palautettavaksi.

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lähettääksesi kommentin, ratkaise oheinen laskutehtävä. *