Työurat
Työuran pituus ja työuran aikaiset ansiot vaikuttavat eläketurvan tasoon. Työuria pyritään pidentämään ja työllisyysastetta nostamaan eläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden turvaamiseksi väestön ikääntyessä.
Tutkimme työuran vaiheita, pituutta ja ansiotuloja sekä näiden muutoksia ajassa. Lisäksi tarkastelemme työskentelyä eläkkeen rinnalla ja väestöryhmien välisiä eroja työurien eri vaiheissa.
Työurien kehitys
Työurat ovat pidentyneet, mutta pidentyminen painottuu työuran loppupäähän. Yli 50-vuotiaana kertynyt työura ja työllisyys ovat lisääntyneet enemmän kuin alkupäässä tehty työura. Naisten työurat ovat pidentyneet miesten uria enemmän, mutta naisten urat ovat edelleen lyhyempiä kuin miesten. Sosioekonomiset erot työurien pituudessa sekä työssä- ja eläkkeelläoloajan suhteessa ovat pysyneet merkittävinä.
Työurat ovat pidentyneet maltillisesti ja siirtyneet myöhempään ikään
Eläketurvakeskus mittaa toteutuneita työuria eläkevakuutetun työskentelyn perusteella eli kun ansioista on maksettu eläkemaksuja. Tästä käytetään myös nimitystä ansiotyöura. Se kuvaa kertynyttä työuraa vuosikymmenten ajalta, aina vuodesta 1962 lähtien. Eläketurvakeskus mittaa työuria vanhuuseläkkeen alkamiseen asti, joten ansiotyöura ei sisällä vanhuuseläkkeen rinnalla tehtyä työtä.
Ansiotyöurat ovat pidentyneet vuosina 2010–2022 keskimäärin 1,2 vuotta, kun työura lasketaan 18-vuotiaasta lähtien vanhuuseläkkeen alkamiseen asti. Vuonna 2022 työurien keskipituus oli 34,2 vuotta. Työurien mediaanipituus oli selvästi tätä pitempi, 38,2 vuotta. Puolet työurista oli vanhuuseläkkeen alkaessa vähintään mediaanin pituisia.
Yli 50-vuotiaana tehty työura on pidentynyt enemmän kuin työurien kokonaispituus. Yli 50-vuotiaana tehty työura pidentyi vuosina 2010–2022 keskimäärin 2,1 vuotta. Samalla, kun työurat ovat pidentyneet, ne ovat siirtyneet myöhempään ikään.
Naisten, matalammin koulutettujen ja työkyvyttömyyttä kohdanneiden työurat jäävät lyhyemmiksi
Miehille kertyy ansiotyöuraa enemmän kuin naisille, kun työura lasketaan 18-vuotiaasta lähtien, mutta ero on kaventunut. Naisten työurat ovat pidentyneet selvästi nopeammin kuin miesten työurat vuosina 2010–2022. Erityisesti yli 50-vuotiaana tehtyä työuraa kertyy naisille enemmän kuin miehille. Naiset ohittivat miehet yli 50-vuotiaana tehdyn työuran pituudessa vuonna 2011.
Työurat ovat selvästi lyhyempiä, jos vanhuuseläkettä edeltää työkyvyttömyyseläke. Vuonna 2022 työura oli vanhuuseläkkeen alkaessa keskimäärin 27,2 vuotta, jos taustalla oli työkyvyttömyyseläke. Työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla on mahdollista työskennellä rajoitetusti.
Ansiotyöurien pituudessa ja kehityksessä on eroa koulutustason mukaan. Alimman ja alemman korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla työurat ovat pidempiä kuin ylemmän korkeakouluasteen tai keskiasteen suorittaneilla. Kuitenkin kaikilla tutkintotasoilla työurat ovat pidentyneet. Sen sijaan pelkän perusasteen varassa olevien työurat ovat lyhentyneet, erityisesti miehillä.
Julkaisut:
Kun elinikä pitenee, hieman suurempi osa siitä vietetään työelämässä
Työurasuhde on yksi keskeinen työurien kehityksen mittari, jonka Eläketurvakeskus julkaisee vuosittain. Työurasuhteella tarkoitetaan sitä, mikä on 18-vuotiaan odotettavissa olevan työvoimaan kuulumisajan ja elinajan viiden vuoden keskiarvon välinen suhde. Mitä suurempi suhdeluku on, sitä pidemmän ajan odotettavissa olevasta elinajastaan 18-vuotias kuuluu työvoimaan. Työurasuhde lasketaan myös 50- ja 60-vuotiaalle.
Elinaika pitenee, ja yhä suurempi osuus elinajasta kuulutaan työvoimaan. Vuonna 2025 odotetaan 18-vuotiaan henkilön kuuluvan työvoimaan 60 prosenttia jäljellä olevasta elinajastaan, kun osuus vielä vuonna 2005 oli 57 prosenttia.
Miesten työurasuhde on naisia korkeampi, mutta sukupuolten ero on kaventunut ajan myötä. Yli 50-vuotiailla työurasuhde on vahvistunut erityisen voimakkaasti. Odotettavissa olevasta työvoimaan kuulumisajasta yhä suurempi osa ollaan työllisenä, mutta työllisyyskehitys on ollut muita heikompaa nuorilla ikäluokilla.
Elinajanodotteen jakautuminen työlliseen aikaan ja eläkeaikaan eroaa selvästi sosioekonomisen aseman mukaan
Miehillä erot ovat kaventuneet hieman parin viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2020 ylemmissä toimihenkilöammateissa odotettavissa oleva työuran pituus oli miehillä seitsemän vuotta ja naisilla yhdeksän vuotta pidempi kuin työntekijäammateissa. Työntekijätaustaiset henkilöt ovat myös pidempään työkyvyttöminä ja vähemmän aikaa vanhuuseläkkeellä.
Elinajanodote on noussut kaikissa ryhmissä, mutta nousu on ollut hitaampaa alemmassa sosioekonomisissa asemassa olevilla. Miehillä elinajanodotteen kasvu on jakautunut tasaisemmin työssä ja eläkkeellä vietettyjen vuosien välillä, kun taas naisilla eliniän piteneminen on lisännyt työvuosia.
Julkaisut:
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Työurien pidentyminen loppupäästä
Eläkeiän noston myötä työurat ovat pidentyneet loppupäästä. Työstä siirrytään eläkkeelle entistä myöhemmin ja pidempien työurien jälkeen. Yhä useampi myös jatkaa työskentelyä vanhuuseläkkeellä. Sosioekonomiset ja sukupuolten väliset erot ovat kaventuneet jonkin verran.
Ikävuodet vanhuuseläkkeen alaikärajan läheisyydessä ovat monimuotoista aikaa työmarkkina-aseman suhteen. Työmarkkina-asemaan tulee monille muutoksia ja työmarkkina-asemat myös limittyvät toisiinsa erilaisten päällekkäisyyksien vuoksi.
2000- ja 2010-luvuilla työssä olevien osuus kasvoi voimakkaasti etenkin 55–59-vuotiailla. Vuonna 2024 työssäkäyvien osuus oli 55–59-vuotiailla keskimäärin 73 prosentin tasolla. 2020-luvulla työssäkäynti on edelleen lisääntynyt vanhimmilla työikäisillä. Muutos näkyy nyt erityisesti yli 60-vuotiailla, joiden työllisyyttä muun muassa vanhuuseläkkeen alaikärajan nouseminen on lisännyt.
Samalla vanhuuseläkeiän läheisyydessä ikäluokan työmarkkina-asemassa tapahtuu tyypillisesti muutoksia, jotka ilmentävät poistumista työelämästä: työssäkäyvien osuus vähitellen vähenee ja työssäkäyvistä monelle tulee työnteon rinnalle varhaiseläke.
Yli 60-vuotiailla merkittävin varhaiseläke on osittainen varhennettu vanhuuseläke, jota vuonna 2024 sai noin joka neljäs 62–64-vuotias työssäkäyvä. 64-vuotiaista työssäkäyvistä noin 40 prosenttia sai joko vanhuus-, osittaista vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä työn rinnalla.
Vanhuuseläkkeen alaikärajan jälkeen kokoaikaiselle eläkkeelle siirtyminen kiihtyy, mutta moni jatkaa vielä työssä. Työssä voi jatkaa eläkkeen rinnalla tai lykäten eläkettä. 65-vuotiaista työssäkäyvistä noin 40 prosenttia lykkää vanhuuseläkkeelle siirtymistä, 15 prosenttia saa osittaista vanhuuseläkettä ja noin 45 prosenttia työskentelee täyden vanhuuseläkkeen ohessa.
Työelämästä poistuminen näkyy samalla työttömien ja eläkkeellä olevien osuuden kasvuna ikäluokan ikääntyessä. Yli 55-vuotiailla työttömien ja eläkkeellä olevien osuus kasvaa vähitellen, kunnes yli 60-vuotiailla eläkkeensaajien osuus kasvaa ripeästi.
Vuonna 2024 työttömien osuus väestössä oli suurimmillaan 63-vuotiailla, joista 14,2 prosenttia sai työttömyysturvaa. Työttömistä ja eläkkeellä olevista osa on osittain työssä. Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus väestöstä oli suurimmillaan 62-vuotiailla, 18,5 prosenttia. Osatyökyvyttömyyseläkeläisistä valtaosa (noin 80 %) ja työttömyysetuutta saavista noin neljännes käy samaan aikaan työssä.
Yli 60-vuotiailla osittainen vanhuuseläke näkyy selvästi eläkkeensaajien määrässä. Vuodesta 2026 lähtien osittaisen vanhuuseläkkeen alaikäraja on 62 vuotta. Osittaisen vanhuuseläkkeen saajista suurin osa on samaan aikaan työssä. Myös työttömät voivat saada osittaista vanhuuseläkettä.
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Julkaisut:
Korkeasti koulutetut jatkavat keskimäärin pari vuotta matalasti koulutettuja pidempään työmarkkinoilla. Korkeammin koulutetuilla on usein paremmat edellytykset jatkaa työssä pidempään. Matalasti koulutetuilla sen sijaan heikompi terveys, kuluttavammat työolot ja uudelleentyöllistymisen vaikeudet heikentävät mahdollisuuksia jatkaa työssä.
60–68-vuotiaiden työllisyydessä on selviä koulutustason mukaisia eroja. Vuonna 2018 työssä oli 80 prosenttia 60–62-vuotiaista korkeasti koulutetuista miehistä ja 82 prosenttia naisista. Samana vuonna perusasteen koulutuksen suorittaneista saman ikäisistä miehistä työskenteli 50 prosenttia ja naisista hieman alle puolet. Työllisyys vähenee iän myötä. Korkeasti koulutetuista 66–68-vuotiaista miehistä 30 prosenttia ja naisista 21 prosenttia oli työssä vuonna 2018. Perusasteen koulutuksen suorittaneiden ryhmässä vastaavat osuudet olivat selvästi pienempiä: 66–68-vuotiaista miehistä 15 prosenttia ja naisista 7 prosenttia työskenteli.
60–68‑vuotiaiden työllisyysaste kasvoi kaikilla koulutusasteilla vuosina 2006–2018. Tänä ajanjaksona suhteelliset koulutuserot työllisyydessä pysyivät pääosin ennallaan 63–65‑vuotiailla, mutta kaventuivat 60–62‑ ja 66–68‑vuotiaiden ikäryhmissä. Absoluuttisesti tarkasteltuna koulutuserot sen sijaan kasvoivat kaikissa ikäryhmissä sekä miehillä että naisilla.
Kansainvälisestikin koulutustason nousu on merkittävä yksittäinen tekijä työssä pidempään jatkamisen taustalla. 55–74-vuotiaiden työmarkkinoille osallistuminen on Euroopan maissa kasvanut keskimäärin 10–15 prosenttiyksikköä 2000-luvun alusta lähtien. Siitä koulutustason nousu selittää keskimäärin 15–35 prosenttia. Suomessa koulutustason nousu selittää neljänneksen naisten ja kuudenneksen miesten työvoimaosuuden kasvusta tässä ikäryhmässä.
Suomessa yli 55-vuotiaiden koulutustaso on noussut Euroopan huipulle 2000-luvulla. Työmarkkinoilla aktiivisten 55–74-vuotiaiden osuus sen sijaan on noussut Suomessa vähemmän kuin useissa muissa maissa.
Julkaisut:
- Kuitto & Riekhoff 2025. Koulutustason nousu työurien pidentymisen taustatekijänä – eurooppalainen vertailu (Julkaisuarkisto Valto)
- Riekhoff & Kuitto 2022. Educational differences in extending working lives: Trends in effective exit ages in 16 European countries (Julkari)
- Polvinen ym. 2022. Educational inequalities in employment of Finns aged 60-68 in 2006-2018 (PLoS ONE)
Työstä siirrytään vanhuuseläkkeelle entistä pidempien työurien jälkeen
Työurien mediaanipituus on kasvanut työstä suoraan vanhuuseläkkeelle siirtyneillä. Heillä työurien mediaanipituus oli liki 41 vuotta vuonna 2017. Vuonna 2006 työurien pituus oli yli kaksi vuotta lyhempi.
Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä naisilla työurat ovat lyhyemmät kuin miehillä. Naisten työurat ovat kuitenkin pidentyneet miehiä nopeammin. Naisilla työurat pidentyivät vuosien 2006 ja 2017 välillä kolme vuotta, miehillä kasvua oli reilut puolitoista vuotta. Naisten työurien kasvun taustalla on lähinnä työuran pidentyminen loppupäästä.
Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneillä perusasteen koulutuksen suorittaneilla työurat ovat pidemmät kuin ylemmän korkea-asteen suorittaneilla. Perusasteen suorittaneilla työurat ovat myös pidentyneet enemmän. Myös työntekijäammateissa työurat ovat pidemmät kuin ylemmillä toimihenkilöillä, mutta ammattiryhmien välinen ero ei ole niin suuri kuin koulutusryhmittäistä eroa tarkasteltaessa. Eri ammattiryhmissä työurat ovat kasvaneet suunnilleen samaa tahtia.
Yksityisen ja julkisen sektorin ero työurien pituudessa kaventunut
Yksityisellä sektorilla työstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurat ovat julkista sektoria pidemmät, mutta ero on kaventunut. Taustalla on pääosin se, että julkisella sektorilla keskimääräinen vanhuuseläkkeelle siirtymisikä nousi selvästi vuosien 2006 ja 2017 välillä mutta yksityisellä sektorilla se ei noussut lainkaan.
Eläkkeelle siirtymisiän kehitys heijastuu työuran loppupäähän: Julkisella sektorilla 63–68-vuotiaana tehty työura kasvoi vuodella. Julkisella sektorilla myös 53–62-vuotiaana tehty työura pidentyi lähes vuodella.
Työurien pidentyminen loppupäästä johtuu siitä, että ennen julkisella sektorilla jäätiin vanhuuseläkkeelle usein alle 63-vuotiaana, kun nykyään moni jatkaa työssä 64-vuotiaaksi tai vanhemmaksi. Kehitys johtuu siitä, että alinta vanhuuseläkeikää matalammat ammatilliset eläkeiät ovat vähentyneet ja alinta vanhuuseläkeikää korkeammat henkilökohtaiset eläkeiät ovat lisääntyneet.
Työkuukaudet 63 ikävuoden jälkeen lisääntyneet nousevan eläkeiän myötä
Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa sovittiin vanhuuseläkeiän asteittaisesta noususta. Uudistuksen myötä työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt. Samalla työssä vanhuuseläkeikään saakka jatkaneiden työurat ovat pidentyneet. Vuonna 1957 syntyneet, joilla vanhuuseläkeikä oli 9 kuukautta korkeampi kuin vuonna 1954 syntyneillä, työskentelivät 63 ja 65 vuoden iän välillä neljä kuukautta pidempään kuin vuonna 1954 syntyneet. Työura ei siis ole pidentynyt yhtä paljon kuin vanhuuseläkeikä on noussut.
Yksityisellä sektorilla työkuukaudet tällä ikävälillä ovat lisääntyneet huomattavasti enemmän kuin julkisella sektorilla. Julkisella sektorilla työskennellään kuitenkin 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen yksityistä sektoria pidempään. Matalasti koulutetuilla työurat ovat pidentyneet korkeasti koulutettuja enemmän.
Aiottu eläkeikä myöhentynyt selvästi vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen
Palkansaajien aiottu eläkeikä on myöhentynyt. Vuonna 2003 alle 30 prosenttia 50–64-vuotiaista palkansaajista aikoi kokoaikaiselle eläkkeelle 64-vuotiaana tai vanhempana. Vuoteen 2013 mennessä tämä osuus oli kasvanut hieman yli kolmannekseen.
Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen aiottu eläkeikä on noussut huomattavasti nopeammin: vuonna 2018 jo kaksi kolmesta vastaajasta aikoi eläkkeelle 64-vuotiaana tai vanhempana. Viidennes aikoi jäädä eläkkeelle aikaisintaan 66-vuotiaana. Vuonna 2023 eläkesuunnitelmat olivat edelleen myöhentyneet. Lähes kaksi viidestä eläkeikää lähestyvästä palkansaajasta aikoi jatkaa työskentelyä 66-vuotiaaksi tai vanhemmaksi.
Julkaisut:
- Nivalainen 2026. Eläkeikää lähestyvien palkansaajien eläkeaikeet ja niiden taustatekijät vuonna 2023 (Julkari)
- Nivalainen 2022. Sosioekonomiset erot: vanhuuseläkkeelle siirtyminen ja työurat 2006, 2011 ja 2017 (Julkari)
- Nivalainen ym. 2023. Tutkimuksia vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutoksista vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen (Julkari)
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Työssäkäynti vanhuuseläkkeellä on yleistynyt
Joustava vanhuuseläke tarjoaa vaihtoehtoja eläkkeelle siirtymiseen ja työssä jatkamiseen. Työura ei välttämättä pääty eläkkeelle siirtymiseen, sillä osa jatkaa työntekoa vielä vanhuuseläkkeellä. Eläkkeelle siirtyminen edellyttää kuitenkin, että työsuhde täytyy ensin katkaista.
Vanhuuseläkkeellä voi työskennellä vapaasti ilman tulorajoja, ja eläkkeellä työskentely kerryttää uutta eläkettä aina ylimpään vanhuuseläkeikään saakka. Yrittäjänä vanhuuseläkkeellä työskentelevillä työn vakuuttaminen on vapaaehtoista.
Vanhuuseläkkeen rinnalla työssäkäyvien osuus on kasvanut viime vuosina. 20 prosenttia alle 80-vuotiaista vanhuuseläkeläisistä sai palkka- tai yrittäjätuloja vähintään 500 euroa vuonna 2023. Vastaava osuus vuonna 2010 oli 16 prosenttia. Kahdeksalla prosentilla palkka- ja yrittäjätulot ylittivät 10 000 euroa vuonna 2023.
Kyselytutkimuksissa on löydetty samanlaisia osuuksia vanhuuseläkeläisten työssäkäynnin yleisyydestä. Vuonna 2020 viidesosa 63–74-vuotiaista vanhuuseläkeläisistä kertoi työskennelleensä edellisen 12 kuukauden aikana eläkkeen ohella. Vastaava luku vuonna 2017 oli 14 prosenttia.
Vastikään vanhuuseläkkeelle siirtyneillä työskentely on yleisempää kuin jo pidempään eläkkeellä olleilla. Vuonna 2022 toteutetun kyselytutkimuksen mukaan kolmasosa vastikään palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneistä kertoi työskennelleensä eläkkeen ohella. Työntekoon eläkkeellä näyttäisi olevan kiinnostusta laajemminkin. 16 prosenttia ei ollut työskennellyt eläkkeellä, mutta olisi halunnut. Puolet palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneistä ei ollut kiinnostunut työskentelemään eläkkeellä.
Vanhuuseläkkeellä työskentelyssä eroja väestöryhmittäin
Vanhuuseläkkeellä työskentelevät tavallisimmin ne, joilla on hyvä työkyky ja terveys. Työskentely eläkkeellä on yleisempää miehillä, korkeasti koulutetuilla ja yrittäjillä kuin naisilla, matalammin koulutetuilla ja palkansaajilla. Lisäksi työskentelyä jatkavat usein johtajat, asiantuntijat, maanviljelijät sekä ne, jotka ovat olleet työssä ennen eläkkeelle siirtymistä tai saaneet osittaista vanhuuseläkettä.
Tulojen suhteen on myös eroja. Työskentely eläkkeellä on yleisintä ylimpään eläketuloryhmään kuuluvilla, mutta myös pienituloisilla. Pienituloisilla eläkkeen ohella työnteko liittyy useammin taloudelliseen niukkuuteen, jolloin työskentelystä haetaan erityisesti lisätuloja. Suurituloisilla työnteon motiivit liittyvät useimmin muihin kuin taloudellisiin syihin.
Monet työhön liittyvät tekijät ovat yhteydessä eläkkeellä työskentelyyn. Työnteko on yleisempää niillä vanhuuseläkeläisillä, jotka ovat pitäneet eläkettä edeltävästä työstään ja ovat kokeneet, että eläkettä edeltävällä työpaikalla arvostettiin ikääntyneiden työntekijöiden osaamista.
Eläkkeellä työskennellään usein epäsäännöllisesti tai satunnaisesti
Työnteko eläkkeellä on usein osa-aikaista tai satunnaista. Vain harva eläkeläinen haluaa työskennellä säännöllisesti kokoaikatyössä. Moni työssäkäyvä eläkeläinen jatkaa työntekoa samalla työnantajalla ja samanlaisissa tehtävissä kuin ennen eläkettä.
Eläkkeellä työskennellään, koska se tuo mielenkiintoista tekemistä
Vanhuuseläkkeellä halutaan työskennellä, koska työ tuo mielenkiintoista tekemistä ja tarpeellisuuden tunnetta. Myös sosiaalisilla suhteilla ja taloudellisilla tekijöillä on merkitystä. Moni haluaa jatkaa eläkkeellä työntekoa, koska se mahdollistaa ylimääräiset hankinnat. Kolmasosa haluaa työskennellä, koska heillä on vaikeuksia tulla toimeen taloudellisesti.
Moni eläkeläinen ei löydä sopivaa työtä
16 prosenttia vastikään vanhuuseläkkeelle siirtyneistä ei työskentele mutta haluaisi työskennellä. Noin puolet heistä kokee, että sopivaa työtä ei ole tarjolla tai heitä ei palkata iän vuoksi. Vain melko harva kokee, että heillä on puutteita osaamisessa tai että heidän terveydentilansa tai perhetilanteensa ei mahdollista työntekoa eläkkeellä.
Puolet vastikään palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneistä ei halua työskennellä eläkkeellä. Lähes kaikki heistä kertovat haluavansa nauttia eläkepäivistä ja kokevat, että he ovat tehneet jo riittävän pitkän työuran.
Julkaisut:
- Polvinen & Tenhunen 2026. Importance of work-related factors for post-retirement labour market participation. (PLOS One)
- Polvinen ym. 2024. Patterns of work and retirement in a pension system with a flexible old-age retirement retirement age: a register study of Finnish employees and self-employed persons born in 1949 (Work, Aging and Retirement)
- Polvinen ym. 2023. Työnteko vanhuuseläkkeellä. Kyselytutkimus palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle vuosina 2019–2021 siirtyneille (Julkari)
- Polvinen ym. 2022. Educational inequalities in employment of Finns aged 60–68 in 2006–2018 (PLoS ONE)
- Polvinen & Kuivalainen 2025. Vanhuuseläkkeellä työskentelyn yleisyys ja merkitys bruttotuloille vuosina 2010, 2016 ja 2023 (Julkari)
- Polvinen & Kuivalainen 2022. Työskennelläkö vai ei? Vanhuuseläkeläisten työssäkäynti ja kiinnostus eläkkeen rinnalla työskentelyyn (Yhteiskuntapolitiikka)
- Polvinen & Kuivalainen 2019. 63–74-vuotiaat vanhuuseläkkeellä työssäkäyvät – työssäkäynnin motiivit ja taloudellinen hyvinvointi (Julkari)
- Polvinen ym. 2019. Vanhuuseläkkeellä ja työssä: Tutkimus vanhuuseläkeläisten työssäkäynnin yleisyydestä ja sosioekonomisista eroista (Yhteiskuntapolitiikka)
Työnantajat suhtautuvat vanhempiin työntekijöihin aiempaa myönteisemmin
Väestön ikääntyessä myös vanhempien työntekijöiden määrä on kasvanut. 2000-luvun alussa joka kymmenes työvoimaan kuuluvista oli 55 vuotta täyttänyt tai sitä vanhempi. Nykyään joka viides työvoimaan kuuluva on täyttänyt 55 vuotta. Työpaikoista noin 15 prosenttia on sellaisia, joissa työskentelee joku jo vanhuuseläkkeellä oleva.
Työnantajien näkemykset vanhemmista työntekijöistä ovat muuttuneet aikaisempaa myönteisemmiksi 2000-luvulla. Yli 70 prosenttia työnantajista arvioi, että useimmissa työpaikan tehtävissä voi jatkaa 65-vuotiaaksi asti. 2000-luvun alkupuolella tätä mieltä oli noin puolet työnantajista.
Noin kaksi kolmasosaa työnantajista pitää 65 vuoden ikää sopivana vanhuuseläkkeen alaikärajana. Toimialojen välillä on kuitenkin eroja. Esimerkiksi rakennus-, maa- ja metsätalouden sekä majoitus- ja ravitsemisalojen työnantajista yli puolet pitää 65 vuoden alaikärajaa liian korkeana.
Työnantajien mielestä yli 55-vuotiaat ovat yhtä hyviä tai parempia kuin työntekijät keskimäärin esimerkiksi itsenäisyyden ja oma-aloitteellisuuden, luotettavuuden, ongelmanratkaisukyvyn sekä tietojen ja taitojen suhteen. Toisaalta terveyden ja toimintakyvyn ongelmia sekä vanhentuneita tietoja pidettiin jossain määrin esteenä yli 55-vuotiaan palkkaamiselle.
Lähes 80 prosenttia työnantajista uskoo voivansa palkata uudeksi työntekijäksi yli 55-vuotiaan. Halukkuus työllistää vanhempia työntekijöitä on kasvanut vuodesta 2011. Yksityisellä sektorilla kiinnostus on vähäisempää kuin julkisella sektorilla.
Vaikka enemmistö työnantajista suhtautuu vanhempien työntekijöiden palkkaamiseen myönteisesti, kielteiset ikästereotypiat jarruttavat osaa työnantajista. Edes työnantajat, joilla on rekrytointivaikeuksia, eivät välttämättä ole muita työnantajia halukkaampia palkkaamaan yli 55-vuotiaita, jos heillä on kielteinen käsitys vanhemmista työntekijöistä.
Suomessa työnantajien näkemykset sopivasta eläkeiästä ovat korkeammat kuin Euroopan maissa keskimäärin
Suomalaiset työnantajat pitävät keskimäärin 70-vuotiasta liian vanhana työskentelemään. Vaikka työnantajien näkemys sopivasta eläkeiästä on korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin, se on silti muita Pohjoismaita alempi.
Käsitystä sopivista työskentelyi’istä kutsutaan ikänormiksi. Työnantajien eläkeikää koskevat normit ovat usein korkeammat kuin työntekijöiden. Kulttuurikohtaiset ikäkäsitykset vaikuttavat eläkeikänormien taustalla, sillä kussakin maassa työnantajien ja työntekijöiden käsitykset sopivasta eläkeiästä ovat lähellä toisiaan. Lisäksi eläkeikänormit ovat yhteydessä maiden lakisääteisiin eläkeikiin: normit ovat korkeammat maissa, joissa lakisääteinen eläkeikä on keskimääräistä korkeampi.
Julkaisut:
- Järnefelt ym. 2022. Työnantajien mielikuvat yli 55-vuotiaista työntekijöistä, tuki työurien jatkumiselle ja esteet palkkaamiselle (Julkari)
- Järnefelt ym. 2022. Työnantajien näkemyksiä eläkeiästä ja työurien pidentämisestä: Työnantajatutkimusten tuloksia vuosilta 2004, 2011 ja 2021 (Julkari)
- Riekhoff 2023. Employers’ retirement age norms in European comparison (Work, Aging and Retirement)
- Riekhoff ym. 2023. Labour shortages and employer preferences in retaining and recruiting older workers (International Journal of Manpower (ahead-of-print) | Accepted manuscript version
Työuran alku- ja keskivaiheet
Työuran alku ja kiinnittyminen työmarkkinoille on tärkeää koko myöhemmän työuran kehitykselle. Iso osa nuorista työskentelee ja kartuttaa eläkettä ainakin jonkin verran jo 17–22-vuotiaana. Perheellistymiseen liittyvät työurakatkot ovat naisilla edelleen huomattavasti pidempiä kuin miehillä. Työkyvyttömyys lyhentää erityisesti matalasti koulutettujen työuria.
Useimmat nuoret työskentelevät 17–22-vuotiaina
Noin kolme neljäsosaa 19-vuotiaista työskenteli ainakin jonkin verran vuonna 2019. Työ on usein osa-aikaista, määräaikaista ja kausiluonteista, mutta työskentely yleistyy ja palkkatulot kasvavat iän myötä.
Nuoret naiset työskentelevät useammin kuin miehet. Ero pienenee iän myötä, ja 22-vuotiaana työskentelykuukausien lukumäärässä ei enää ole sukupuolieroa. Valtaosa nuorista työskentelee yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla työskentelee naisia enemmän kuin miehiä jo uran alkutaipaleella.
Maahanmuuttajataustaiset nuoret työskentelevät suomalaistaustaisia harvemmin. Maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten erot työllisyydessä ja palkkatuloissa näkyvät jo työuran alkuvaiheissa. Miehillä taustan mukaiset erot työskentelyn yleisyydessä tasoittuvat iän myötä jonkin verran, mutta naisilla ei juuri tapahdu muutosta.
Työuran alkukin merkityksellistä eläketurvan kannalta
Eläkkeen kertymisen alaikärajaa laskettiin vuoden 2005 uudistuksessa 23 vuodesta 18 vuoteen ja vuoden 2017 uudistuksessa 17 vuoteen. Uudistusten myötä nuorena tehty työ on tullut vahvemmin osaksi eläketurvaa.
Vuonna 1992–1996 syntyneiden ikäluokissa keskimäärin vain vajaa yhdeksän prosenttia ei työskennellyt lainkaan ikävuosina 18–22. Vuonna 1996 syntyneillä 18–22-vuotiaana saaduista ansioista kertyi eläkettä keskimäärin 47 euroa (mediaani) kuukautta kohti. Ylimmässä tulokymmenyksessä vastaava karttuma oli 120 euroa kuukautta kohti. Eläkkeen kertymisen alaikärajan lasku onkin vahvistanut eläkekarttumaa valtaosalla nuorista.
Suomessa eläketurva kattaa koko työuran aikaisen työskentelyn verrattain hyvin. Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa nuorten eläketurva erottuu kuitenkin kolmella tavalla: Suomessa eläkkeen karttuminen alkaa muita vanhempana, tutkinnon suorittamisesta karttuu eläkettä ja pakollisen asepalveluksen suorittamisesta ei kartu eläkettä. Useimmissa maissa eläkekarttumalle ei ole alarajaa.
Julkaisut:
- Ilmakunnas ym. 2021. Nuorten työskentely ja eläkkeen karttuminen vuosien 2005 ja 2017 eläkeuudistusten näkökulmasta (Julkari)
- Hofäcker & Kuitto (toim.) 2023. Youth Employment Insecurity and Pension Adequacy. (Edward Elgar Publishing)
- Kuivalainen ym. 2023. Youth and pensions in European comparison – how pension systems consider early adulthood and life course uncertainties (Edward Elgar Publishing)
- Lorentzen ym. 2019. Pathways to adulthood: Sequences in the school-to-work transition in Finland, Norway and Sweden (Springer Link)
- Saloniemi ym. 2020. The diversity of transitions during early adulthood in the Finnish labour market (Journal of Youth Studies)
Perhevapaiden keskittyminen vahvasti äideille ja työmarkkinoiden vahva sukupuolittuneisuus toimialoittain aiheuttavat sukupuolten välisiä eroja työuralla. Nuorten naisten ja miesten kiinnittymisessä työmarkkinoille on varsin vähän eroja, mutta erot palkkatuloissa ovat huomattavia jo työuran alkuvaiheessa. Vuonna 1980 syntyneillä 36 vuoden ikään mennessä naisten palkkatulot olivat keskimäärin 70 prosenttia miesten palkkatuloista, vaikka työssäolojassa ei ollutkaan merkittävää eroa.
Perhevapaisiin liittyvät työurakatkot ovat naisilla huomattavasti pidempiä kuin miehillä. Vuonna 1980 syntyneet äidit pitivät 13 kertaa enemmän perhevapaapäiviä kuin isät. Pitkät kotihoidon tuen jaksot, joita erityisesti alempien sosioekonomisten ryhmien äidit käyttävät, ovat eurooppalaisessa vertailussa perhepolitiikan suomalainen erikoisuus.
Perhevapaista aiheutuvien työurakatkosten vahva sukupuolittuneisuus heikentää erityisesti matalasti koulutettujen ja maahan muuttaneiden naisten työmarkkina-asemaa ja ansioita. Vaikka perhevapaista kertyykin eläkettä, erityisesti pitkät perhevapaat kotihoidon tuella näkyvät pienempinä eläkekarttumina.
Julkaisut:
- Kuitto ym. 2019.Perhevapaat työurariskinä? Trajektorianalyysi nuorten aikuisten työurapoluista (Yhteiskuntapolitiikka)
- Kuivalainen ym. 2019. Naisten ja miesten eläke-erot : Katsaus tutkimukseen ja tilastoihin (Julkaisuarkisto Valto)
- Kuitto & Kuivalainen 2021. Gender inequalities in family leaves, employment and pensions in Finland (Edward Elgar)
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen lyhentää työuria
Työura voi katketa ennenaikaisesti työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 20 000 henkilöä. Työikäisestä väestöstä 5,1 prosenttia sai työkyvyttömyyseläkettä vuonna 2024.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden työurat jäävät tavallista lyhyemmiksi. Vuonna 2023 työkyvyttömyyseläkkeen kautta vanhuuseläkkeelle siirtyneillä työurien mediaanikesto oli 28 vuotta, kun suoraan ansiotyöstä siirtyneillä se oli 40,5 vuotta. Työkyvyttömyyseläkkeen kautta vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurien pituudessa ei ole tapahtunut juuri muutoksia vuosien 2006 ja 2023 välillä.
Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttiin vuonna 2024 keskimäärin 53,1 vuoden iässä.
Työhönpaluu kuntoutustuen jälkeen
Hieman yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään määräaikaisina eläkkeinä eli kuntoutustukina. Työkyvyttömyyseläke myönnetään kuntoutustukena, jos työhön paluuseen katsotaan olevan vielä mahdollisuuksia eläkkeen alkamisen jälkeen. Työhön palanneiden osuus on kuitenkin ollut melko vähäistä ja useimmiten kuntoutustuki muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi työkyvyttömyyseläkkeeksi.
Työssäkäynti työkyvyttömyyseläkkeellä
Työkyvyttömyyseläkkeellä voi jatkaa työskentelyä ansiorajojen puitteissa. Suurin osa osatyökyvyttömyyseläkkeensaajista jatkaa työssä eläkkeen ohessa, mutta täyden työkyvyttömyyseläkkeen saajista vain harva. Osatyökyvyttömyyseläke kestää keskimäärin noin 2,6 vuotta (mediaani) ja yli 80 prosenttia tästä ajasta ollaan työssä. Karkeasti arvioituna osatyökyvyttömyyseläkkeen aikainen työnteko pidentää siten työuraa reilulla kahdella vuodella.
Julkaisut:
- Laaksonen 2021. Work Resumption after a Fixed – Term Disability Pension: Changes over Time during a Period of Decreasing Incidence of Disability Retirement (Int J Environ Res Public Health)
- Laaksonen ym. 2018. Educational differences in years of working life lost due to disability retirement (European Journal of Public Health)
- Nivalainen 2022. Sosioekonomiset erot: vanhuuseläkkeelle siirtyminen ja työurat 2006, 2011 ja 2017 (Julkari)
- Polvinen ym. 2025. Pathways into and out of temporary disability retirement: an 8-year sequence analysis study in Finland (European Journal of Public Health)
- Polvinen & Kulojärvi (2025). Työkyvyttömyyseläkeläisten ansiotyön yleisyys vuonna 2023 (Julkari)
- Polvinen ym. 2023. Osatyökyvyttömyyseläkeläisten työssäkäynti ja ansiotyön merkitys toimeentulossa (Työpoliittinen aikakauskirja)
- Polvinen ym. 2018. Working while on a disability pension in Finland: Association of diagnosis and financial factors to employment (Scandinavian Journal of Public Health)
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Työelämän muutokset
Työelämän muutoksesta huolimatta työurat eivät ole yksiselitteisesti muuttuneet epävakaammiksi Suomessa. Osa-aikatyö, itsensätyöllistäminen, kahden tai useamman työn yhdistäminen sekä työpaikan vaihto ovat kuitenkin yleistyneet viime vuosina.
Työurat ovat pysyneet suhteellisen vakaina
Työelämä muuttuu jatkuvasti. Yleisistä väitteistä huolimatta tutkimukset eivät yksiselitteisesti osoita työurien muuttuneen aiempaa epävakaammiksi ja pirstaleisemmiksi Suomessa.
Työurien vakautta ja pirstaleisuutta mitataan esimerkiksi työkuukausien määrällä vuodessa. Erityisesti nuorempien työntekijöiden työurien vakaus on tällä tavoin mitattuna lisääntynyt 1980-luvun ja 2010-luvun välillä.
Työurien vakautta voidaan arvioida myös mittaamalla, kuinka pitkiä aikoja ollaan työelämän ulkopuolella. Työelämän ulkopuolella vietetty aika riippuu pitkälti talouden suhdannevaihtelusta, mutta 1960-luvun ja 2000-luvun alkupuolen välisenä aikana työvoiman ulkopuolella vietettyjen vuosien määrä ei juuri muuttunut.
Työurien vakauden ulottuvuus on lisäksi se, kuinka usein ihmiset vaihtavat työpaikkaa. 1970-luvulta lähtien työpaikan vaihtaminen on lisääntynyt uran alkuvaiheessa erityisesti naisilla. Vaihtaminen voi olla vapaaehtoista tai vastentahtoista. Naisilla työpaikan vaihtaminen on lisääntynyt vuosina 1940–1980 syntyneiden kohorttien välisessä vertailussa, kun taas miehet ovat vaihtaneet työpaikkaa 20–30-vuotiaina melkein yhtä usein joka ikäluokassa.
Vakautta voidaan mitata myös moniulotteisesti tarkastelemalla samanaikaisesti eri työmarkkina-asemien määrää, niiden kestoa ja siirtymiä niiden välillä tietyssä uravaiheessa. Näiden ns. turbulenssi-indikaattoreiden perusteella työurat ovat keski- ja loppuvaiheiltaan pysyneet suhteellisen vakaina eri vuosina syntyneiden välillä.
Sukupuolten ja sosioekonomisten ryhmien välillä eroja työurien vakaudessa
Vaikka työurat ovat suhteellisen vakaita yli ajan ja eri syntymäkohorteissa, sukupuolten ja sosioekonomisten ryhmien välillä on huomattavia eroja. Naisten työurat ovat yleensä epävakaampia kuin miesten, mikä usein liittyy perheellistymisestä johtuviin katkoihin työuran alku- ja keskivaiheessa.
Työurat ovat epävakaampia alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Tämä johtuu muita suuremmista työttömyys- ja työkyvyttömyysriskeistä tietyissä ammateissa. Lisäksi etenkin matalasti koulutetuilla naisilla on usein pidempiä työurakatkoja, jotka liittyvät lastenhoitoon.
Työuran epävakaus vaikuttaa tulojen kehittymiseen ja siten eläkkeen karttumiseen
Suomalainen eläkejärjestelmä huomioi työurien epävakauden. Eläkekarttuma on täysin siirrettävissä työnantajien välillä: työnantajan vaihtaminen ei vaikuta karttuneisiin eläkkeisiin toisin kuin monissa muissa maissa. Useat työurakatkot, kuten työttömyys ja vanhempainvapaat, kartuttavat eläkettä. Työurakatkoihin liittyy kuitenkin hitaampi ansiokehitys myöhemmin työuralla, mikä voi lopulta johtaa pienempiin eläkkeisiin kuin ilman työurakatkoja.
Työpaikan vaihdot ovat yhä useammin yhteydessä ansiokehityksen vahvistumiseen, mutta tästä näyttävät hyötyvän lähinnä miehet ja korkeakoulutetut. Naisille ja matalammin koulutetuille saman työnantajan palveluksessa pysyminen saattaa olla työpaikan vaihtoa parempi tapa saavuttaa tasainen ansioiden kasvu.
Julkaisut:
- Järnefelt 2016. Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä (Julkari)
- Kuitto ym. 2019. Perhevapaat työurariskinä? Trajektorianalyysi nuorten aikuisten työurapoluista (Yhteiskuntapolitiikka)
- Riekhoff 2018. Extended working lives and late-career destabilisation: A longitudinal study of Finnish register data. (Advances in Life Course Research) | Accepted manuscript version
- Riekhoff 2022. Good or bad (in) stability? A cross-cohort study of the relation between career stability and earnings mobility in Finland (Research in Social Stratification and Mobility)
- Riekhoff ym. 2021. Career stability in turbulent times: A cross-cohort study of mid-careers in Finland (Acta Sociologica) | Accepted manuscript version
- Ojala ym. 2021. Career stability in 14 Finnish industrial employee cohorts in 1988–2015 (Nordic Journal of Working Life Studies)
Lue lisää Etk.fi:ssä:
Epätyypillisen työn muodot kasvussa
Epätyypillinen työ on työn muoto, joka poikkeaa yhdestä kokoaikaisesta, vakituisesta työsuhteesta. Työikäisillä osa-aikatyö ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla kuin miehellä: vuonna 2020 noin 8 prosentilla miehistä oli osa-aikatyö ja 8 prosentilla määräaikainen työsuhde, kun taas naisilla nämä osuudet olivat noin 17 prosenttia ja 14 prosenttia.
Sekä osa-aikaisten että määräaikaisten työsuhteiden osuudet ovat pysyneet suhteellisen vakaina 2000-luvulla, joskin osa-aikaisten työsuhteiden osuus on viime vuosina ollut kasvussa. Määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa muita Pohjoismaita yleisempiä. Osa-aikatyö on puolestaan harvinaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Muut epätyypillisen työn muodot, kuten itsensätyöllistäminen, kahden tai useamman työn yhdistäminen ja vuokratyövoimaa välittävän yrityksen kautta työskentely, ovat yleistyneet viime vuosina.
Kuvion data Excel-taulukkona
Epätyypillinen työ voi vaikuttaa eläkkeen määrään
Eläkekarttuma on verrannollinen ansioihin, joten osa-aikatyössä, jossa ansiot ovat pienemmät kuin kokopäivätyössä, myös eläkekarttuma on pienempi. Määräaikaisten työsuhteiden on osoitettu heikentävän mahdollisuuksia työpaikan sisäiseen koulutukseen ja urakehitykseen. Lisäksi huonommat työolot voivat nopeuttaa eläkkeelle siirtymistä.
Moni itsensätyöllistäjä on vakuuttanut työtulonsa alle lain edellyttämän tason. Sen takia heidän eläkekertymänsä on matalampi kuin palkansaajilla, joilla on yhtä suuret tulot. Osalle itsenäisistä ammatinharjoittajista tämä aiheuttaa tarpeen jatkaa työntekoa pitkään.
Julkaisut:
- Alasoini ym. 2022. Työelämän ja työmarkkinoiden muutos: Haasteita ja kehittämistarpeita sosiaaliturvan uudistamiselle (Julkaisuarkisto Valto)
- Järnefelt 2016. Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä (Julkari)
- Nivalainen ym. 2020. Kuinka yrittäjät eläkevakuuttavat?: Yrittäjien omat näkemykset ja YEL-työtulon ja yrittäjän tulojen suhde (Julkari)
- Riekhoff ym. 2019. Working-hour trends in the Nordic countries: Convergence or divergence? (Nordic Journal of Working Life Studies)
Kevytyrittäjyys on kasvava ilmiö
Kevytyrittäjyyttä kuvataan usein työn muodoksi, jossa työnsuorittaja käyttää laskutuspalveluyritystä ilman, että hänen tarvitsee perustaa omaa yritystä. Kevytyrittäjyyttä voidaan käyttää alusta- tai keikkatyöhön, mutta se ei itsessään ole alustatyötä. Suomen lainsäädännön mukaan kevytyrittäjyys ei ole virallinen työmarkkina-asema; henkilöt ovat joko työsuhteessa olevia työntekijöitä tai yrittäjiä. Kevytyrittäjänä toimiva yrittäjä vastaa itse työeläketurvansa järjestämisestä.
Kevytyrittäjien määrä on kasvanut nopeasti viime vuosina. Vuonna 2017 noin 23 000 kevytyrittäjää sai tuloja laskutuspalveluyritysten kautta, mutta vuoteen 2022 mennessä määrä oli lähes kolminkertaistunut 68 000:een.
Kevytyrittäjät ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, ja heidän profiilinsa on muuttunut vuosien 2017–2022 aikana. He ovat entistä nuorempia, yhä useampi on ulkomaalaistaustainen ja suorittanut vain perusasteen koulutuksen. Silti suurin osa kevytyrittäjistä on edelleen Suomessa syntyneitä miehiä, jotka ovat tyypillisesti 20–40-vuotiaita.
Kevytyrittäjyys on usein lyhytaikaista, sillä vuosittain noin 40–50 prosenttia kevytyrittäjistä on uusia aloittajia. Useimmiten kevytyrittäjyys toimii lisätulojen lähteenä. Vuonna 2022 neljä viidestä kevytyrittäjästä sai muitakin ansiotuloja kuin kevytyrittäjätuloja ja lähes 60 prosenttia heistä oli myös työsuhteessa.
Kevytyrittäjyydestä saatu mediaanitulo oli 1 700 euroa vuonna 2022. Yleensä kevytyrittäjien työllisyys ja tulot kasvavat aloittamisen jälkeen, erityisesti nuoremmilla, maahanmuuttajataustaisilla ja ainoastaan perusasteen koulutuksen suorittaneilla. Kevytyrittäjien eläkekertymä ei kuitenkaan kasva tai kasvaa vain vähän aloittamisen jälkeisinä vuosina.
Julkaisut:
