Työkyvyttömyyseläkkeet

Työkyvyttömyyseläkkeensaajien määrät

Eri maiden väestömäärien suuresta vaihtelusta johtuen työkyvyttömyyseläkkeiden yleisyyttä on hyvä tarkastella suhteuttamalla eläkkeensaajien lukumäärät työikäiseen väestöön. Monien maiden kohdalla työkyvyttömyyseläkkeensaajien osuuksissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia 2000-luvulla. Toisaalta osassa maita muutokset ovat olleet verraten vähäisiä.

Kehitykseen vaikuttavat osaltaan muun muassa talouden suhdannevaihtelut sekä väestön ikärakenteen muutokset. OECD:n (2010) mukaan laskusuhdanteen aikana työkyvyttömyyseläkkeensaajien määrät usein jonkin verran nousevat ja noususuhdanteen aikana laskevat. Muutokset eivät ole kuitenkaan kovin suuria, joskin ne ovat usein pysyväluonteisia.

Väestön ikääntyminen nostaa myös osaltaan työkyvyttömyyseläkkeensaajien määriä, koska ikääntyneiden työkyvyttömyysriski on suurempi kuin nuoremmilla. OECD:n mukaan ikääntyminen ei ole kuitenkaan ollut ratkaisevassa asemassa vertailumaissa havaitussa kehityksessä.

Työkyvyttömyyseläkkeiden lukumäärien kehitystä selittäviä tekijöitä ovat myös työikäisen väestön terveydentilan tai työkyvyttömyyseläkejärjestelmien muutokset. Nämä tekijät näyttäisivät OECD:n mukaan selittävän merkittävän osan viime vuosien kehityksestä eri maissa.

On hyvä huomioida, että eri maiden suora vertailu on vaikeaa, koska maiden välillä on runsaasti eroja siinä, millaisilla ehdoilla työkyvyttömyysetuutta voi saada ja mitkä etuudet ylipäätään luokitellaan työkyvyttömyyseläkkeiksi. Maiden välisiin eroihin vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen ehtojen lisäksi myös se, mitä muita varhaisen työstä poistumisen väyliä on tarjolla.

Lue lisää:

Aiheesta muualla:

Työkyvyttömyyseläkkeiden taso

Kun työkyvyttömyyseläkejärjestelmien kokonaisetuusmenot suhteutetaan eläkkeensaajien
lukumääriin, voidaan arvioida etuudensaajille maksettua keskimääräistä työkyvyttömyyseläkettä.

Norjassa ja Tanskassa keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on noin 2 000 euroa kuukaudessa vuonna 2014. Alankomaissa keskimääräinen etuustaso on selvästi matalampi, vajaat 1 200 euroa kuukaudessa. Suomessa ja Ruotsissa työkyvyttömyyseläkkeet ovat puolestaan hieman Alankomaita matalampia, molemmilla noin 1 000 euroa, mutta selvästi korkeampia kuin Saksassa, jossa työkyvyttömyyseläke on keskimäärin vain runsaat 700 euroa kuukaudessa.

Useassa maassa työkyvyttömyyseläkkeiden reaalinen kehitys on polkenut paikallaan tai jopa alentunut vuoden 2000 jälkeen. Heikoin kehitys on ollut Saksassa, jossa keskimääräinen etuus on laskenut reilusta 900 eurosta noin 735 euroon kuukaudessa, mutta myös Alankomaissa, Ruotsissa ja Suomessa keskimääräisen työkyvyttömyyseläkkeen ostovoima on säilynyt ennallaan.

Osaltaan eläketasojen kehitys heijastelee työkyvyttömyyseläkkeensaajien ikärakenteen muutosta mutta myös eläkejärjestelmän rakennetta. Nuorten matalammat eläkkeet näkyvät tällöin yleensä myös keskimääräisessä eläketasossa. Poikkeavan kehityksen maista Tanskassa eläkkeen perustan muodostaa kansaneläke, jonka taso on korkea ja kaikille eläkkeensaajille sama iästä riippumatta. Norjassa puolestaan nuorille on säädetty korkeampi vähimmäiseläke kuin vanhemmille eläkkeensaajille.

Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke* vuosina 2000–2014, €/kk vuoden 2015 tasossa

*Arvioitu jakamalla työkyvyttömyyseläkejärjestelmien kokonaisetuusmenot eläkkeensaajien lukumäärillä kussakin maassa.

Lue lisää:

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmät muutoksessa

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmiä on monessa maassa uudistettu merkittävästi 2000-luvun aikana. Tehdyt muutokset ovat näkyneet mm. työkyvyttömyysedellytysten tiukennuksina tai työkyvyn korostamisena työkyvyttömyyden mittaamisen sijaan (esim. Alankomaat). Järjestelmiin on myös tehty usein hallinnollisia uudistuksia. Ääriesimerkkinä tästä voidaan pitää Ruotsia, jossa vuonna 2003 työkyvyttömyyseläkkeet siirrettiin pois yleisestä eläkejärjestelmästä sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, ja eläkkeen määräytyminen muuttui vanhuuseläkepohjaisesta mallista päivärahatyyppiseksi etuudeksi (sjuk-/aktivitetsersättning).

Keski-Euroopan maista Saksassa tehtiin merkittävä uudistus vuonna 2001, jolloin aiemmat kaksi erillistä työkyvyttömyysetuutta (Erwerbsunfähigkeitsrente, Berufsunfähigkeitsrente) yhdistettiin uudeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi (Erwerbsminderungsrente). Samalla eläkkeen myöntökriteereitä tiukennettiin niin, että työkykyä alettiin arvioida suhteessa mihin tahansa saatavilla olevaan työhön, kun aiemmin otettiin huomioon myös hakijan aiempi työ ja koulutus. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeisiin alettiin myös soveltaa muiden varhaiseläkkeiden tapaan varhennusvähennystä.  Työkyvyttömyyseläkkeiden tason heikentymisestä johtuen järjestelmään on tehty parannuksia viime vuosina. Vuonna 2014 tulevan ajan laskenta ulotettiin 60 ikävuodesta 62 vuoteen ja lisäksi tulevan ajan palkan määräytymiseen tehtiin muutoksia.

Pohjoismaista myös Tanskassa työkyvyttömyyseläkkeitä uudistettiin merkittävästi vuonna 2003, jolloin eri työkyvyttömyysetuudet yhdistettiin yhdeksi etuudeksi ja samalla osa- ja määräaikaisista etuuksista luovuttiin. Osatyökyvyttömyyseläkkeen korvaajaksi muodostui tuettu työ (fleksjob), jossa kunta maksaa osatyökykyiselle henkilölle palkkaan suhteutetun tuen tai erityisen työttömyysetuuden, jos tukityöpaikkaa ei ole heti saatavilla.

Viimeisimpiä uudistuksia on tehty Virossa ja Norjassa. Virossa tuli 1.7.2016 voimaan laki, jonka seurauksena nykyinen työkyvyttömyyseläke lakkaa vähitellen olemasta. Tilalle tuli uusi vajaakuntoisten työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu etuus (töövõimetoetus / work ability allowance). Samalla etuuden hallinnointi ja työkyvyn arviointi siirtyi sosiaalivakuutuslaitokselta (Sotsiaalkindlustusamet) työttömyysvakuutuskassalle (Töötukassa). Uudistuksen yhtenä tavoitteena on saada käänne jo useamman vuoden ajan jatkuneelle työkyvyttömyyseläkeläisten määrän kasvulle.

Norjassa viimeisin merkittävä järjestelmäuudistus tehtiin vuoden 2015 alussa, jolloin eläkkeen määräytyminen muuttui Ruotsin mallin mukaiseksi päivärahatyyppiseksi etuudeksi, jossa eläke lasketaan  pääasiassa työkyvyttömyyttä edeltävien vuosien korkeimpien työtulojen perusteella, eikä enää eläkekarttuman ja tulevan ajan yhdistelmänä. Uudistuksen pääasiallisena tavoitteena on ollut toisaalta sovittaa järjestelmä paremmin uuteen vanhuuseläkejärjestelmään ja toisaalta kannustaa etuudensaajia työskentelemään jäljelle jäänyttä työkykyä vastaavasti. Uudessa järjestelmässä työkyvyttömyyseläkkeensaajan kokonaistulot kasvavat työtulojen myötä aina ilman tuloloukkuja tai työkyvyn uudelleen arviointia.

Viime vuosina monessa maassa on pyritty puuttumaan nuorten yleistyneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin.  OECD- sekä EU-maissa yhteinen tekijä nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden yleistymisessä on ollut psyykkisten ongelmien lisääntyminen tai niiden kattavampi diagnosointi.

Lue lisää: