Ansiosidonnaista vai perusturvaa? – 55–65-vuotiaiden työttömyys eriytyy iän myötä
Joka kymmenes 55–65-vuotias on työtön. Tarkempi ikäjaottelu paljastaa, että iän karttuessa työttömien välillä on selviä eroja.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen 55–65‑vuotiaiden työttömyyttä kolmesta näkökulmasta.
- Ensinnäkin jaottelen työttömät sen mukaan, saavatko he ansiosidonnaista työttömyysturvaa vai perusturvaa, eli nykyistä peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvannutta yleistukea.
- Toiseksi selvitän, missä määrin työttömyys limittyy työntekoon tai eläkkeen saamiseen.
- Kolmanneksi tarkastelen, miten työttömien osuus väestöstä muuttuu iän myötä.
Kirjoituksen havainnot perustuvat vuosien 2012 ja 2024 lopun tilanteisiin.
Perusturvaa useammin 55–59-vuotiailla, ansiosidonnaista taas sitä vanhemmilla
Työttömyysturvan lajissa on selviä eroja eri ikäryhmien välillä. Vuonna 2024 noin 60 prosenttia 55–59-vuotiaista työttömistä sai perusturvaa eli peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea (1.5.2026 lähtien yleistukea) ja 40 prosenttia ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Vanhemmissa ikäryhmissä tilanne oli päinvastainen: noin 70 prosenttia sai ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja 30 prosenttia perusturvaa.
Vuoteen 2012 verrattuna perusturvaa saavien osuus ikääntyneiden työttömien joukossa on kasvanut. Muutos on ollut suurin 60 ikävuoden tuntumassa. Kun vuonna 2012 vielä 60‑vuotiaista työttömistä 73 prosenttia sai ansiosidonnaista työttömyysturvaa, niin vuonna 2024 osuus oli 53 prosenttia.
Puolet 61–64‑vuotiasta työttömistä on työn tai eläkkeen rajapinnassa
Työttömyys ei aina tarkoita pelkästään työttömänä olemista. Vuonna 2024 noin joka neljäs 55–61‑vuotias työtön ja joka toinen 61–64‑vuotias työtön oli työttömyyden aikana joko työssä tai sai eläkettä.
Nuoremmassa ikäryhmässä työttömyys yhdistyi työntekoon. Kyse voi olla esimerkiksi osa‑aikatyön ja sovitellun päivärahan yhdistelmästä sekä lomautuksista. Vanhemmassa ikäryhmässä korostui työttömyyden yhdistyminen joko työntekoon tai osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen.
Merkille pantavaa on se, että suurin osa työttömyyden aikana joko työtä tehneistä tai osittaista vanhuuseläkettä saaneista sai ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Vuoteen 2012 verrattuna työttömyyden ja samanaikaisen työssä olon tai eläkkeen saanti on yleistynyt. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä, mutta osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen suosion myötä erityisesti 61–64‑vuotiaita. Päällekkäisyydet ovat yleistyneet etenkin ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien joukossa.
Työttömyyden huippuikä on myöhentynyt
Vuoteen 2012 verrattuna 55–65-vuotiaiden työttömien osuus on pysynyt keskimäärin ennallaan, noin 12 prosentissa. Ikäryhmittäin kehitys on kuitenkin eriytynyt: alle 59-vuotiailla työttömyys on säilynyt melko vakaana, kun taas 59–61-vuotiaiden työttömyys on vähentynyt ja 62–64-vuotiaiden kasvanut. Tämän seurauksena työttömyyden huippuikä on siirtynyt aiempaa vanhempiin ikäryhmiin.
Kehitystä selittää erityisesti vanhuuseläkkeen alaikärajan asteittainen nosto 63 ikävuodesta 65 vuoteen. Vuonna 2024 vanhuuseläkkeen alaikäraja oli 64 vuotta ja 6 kuukautta.
Miten tästä eteenpäin?
Menneen kehityksen perusteella nousee esiin kolme keskeistä havaintoa, jotka kaikki korostavat uuden tiedon tarvetta.
- Ensinnäkin ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavista monella näyttäisi olevan toinen jalka osittain työelämässä. Osalle tämä voi olla väylä työttömyydestä työllistymiseen. Toisille taas kyse voi olla pysyvämmästä olotilasta, jossa esimerkiksi osa-aikatyön ansiot tai osittaisen vanhuuseläkkeen tuoma eläke täydentävät tuloja ilman mahdollisuutta tai halua kokoaikaiseen työhön. Tarkastelujakson aikana ansiosidonnaista saavien osuus työttömistä on kuitenkin vähentynyt.
- Toiseksi perusturvaa saavien osuus ikääntyneiden työttömien joukossa on merkittävä ja osuus on myös kasvanut. Perusturvan taso on matalampi kuin ansiosidonnaisen työttömyysturvan, ja pitkäaikaistyöttömyys on perusturvaa saavien joukossa erityinen ongelma. Tämä heijastuu paitsi työllisyyteen ja työttömyysajan toimeentuloon myös lähestyvän eläkeajan toimeentuloon.
- Kolmanneksi tutkimus osoitti, kuinka tärkeää on tarkastella ikääntyvien työttömyyttä tarkalla ikäjaottelulla. Erot eri-ikäisten välillä niin työttömyysturvan lajin, työttömyyden kanssa päällekkäisten työmarkkina-asemien kuin ajallisen kehityksenkin osalta ovat merkittäviä.
Tietoa tarvitaan myös lainsäädännön tueksi. Tällä vuosikymmenellä esimerkiksi työttömyysturvan lisäpäivät on poistettu, työttömyysturvan suojaosa lakkautettu, työssäoloehtoja kiristetty ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastettu. Tuoreimpana muutoksena on peruspäivärahan ja työmarkkinatuen yhdistäminen yleistueksi.
Muodossa tai toisessa nämä muutokset vaikuttavat sekä ikääntyvien työttömien työllistymiseen että heidän toimeentuloonsa.
Kirjoitus perustuu Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistuun artikkeliin Työssä, työttömänä vai eläkkeellä? Päällekkäiset työmarkkina-asemat yleistyneet 55–65-vuotiailla (Julkari.fi).
Työttömiä tarkasteltiin laajan ja suppean määritelmän mukaan
Tutkimuksessa työttömiksi määriteltiin kaikki työttömyysturvaa saavat henkilöt. Työttömiä tarkasteltiin kahdella eri tavalla. Suppeassa määritelmässä huomioitiin ne työttömyysturvaa saavat henkilöt, joilla ei ollut samanaikaisesti palkka‑ tai eläketuloja. Laajassa määritelmässä mukaan luettiin myös ne työttömät, jotka saivat samanaikaisesti palkkatuloja – mukaan lukien lomautetut – tai eläkettä. Työttömien osuutta tarkastellaan suhteessa koko väestöön. Perusturvalla viitataan tässä aiemman työttömyysturvajärjestelmän peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen.
Työttömät vuosien 2012 ja 2024 lopussa laajan ja suppean määritelmän mukaan, osuus ikäluokasta, %
Yksinomaan työttömien ja työttömyyden kanssa päällekkäisissä työmarkkina-asemissa olevien osuus työttömistä työttömyysturvan lajin mukaan vuosina 2012 ja 2024, % 1,2
2) Vuonna 2012 alin vanhuuseläkeikä oli 63 vuotta, joten työttömiä 64- tai 65-vuotiaita ei käytännössä ollut.
