Suomen työeläkkeensaajat svt_merkki_harmaa

Työeläkkeelle siirtyi 65 000 henkilöä

Vuonna 2019 työeläkkeelle siirtyi yhteensä 65 000 henkilöä. Heistä suurin osa, 44 500 siirtyi vanhuuseläkkeelle. Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden määrä laski 9 prosenttia edellisestä vuodesta.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 20 300 henkilöä, mikä oli 400 henkilöä enemmän kuin vuonna 2018. Maatalouden erityiseläkkeelle siirtyi 200 henkilöä.

Osittaisen vanhuuseläkkeen valitsi kaikkiaan 12 300 henkilöä. Osittaisen vanhuuseläkkeen ottaneita ei katsota eläkkeelle siirtyneiksi Eläketurvakeskuksen tilastoissa.

Yleisin ikä siirtyä eläkkeelle oli 63 vuotta. Vuonna 2019 työeläkkeelle siirtyi 63-vuotiaana 22 300 henkilöä.

Lue lisää:

Lisätietoa tilastopalvelusta:

Kuvaus

Suomen työeläkkeensaajat

Tuottaja: Eläketurvakeskus
Tilaston kotisivu: Suomen työeläkkeensaajat
Aihealue: Sosiaaliturva
Tilasto kuuluu Suomen viralliseen tilastoon (SVT): Kyllä

Kuvaus

Tilasto antaa kokonaiskuvan Suomen työeläkkeensaajista.

Tietosisältö

Tilasto sisältää keskeiset tiedot kaikista Suomen työeläkkeensaajista,  työeläkkeelle siirtyneistä ja työeläkemenosta.

Käytetyt luokitukset

Yksityinen ja julkinen sektori, eläkelaji, sukupuoli ja ikä, eläkkeen suuruus, tautiluokitus ICD-10, alueluokitus: kunta, maakunta, asuinmaa

Tietojenkeruumenetelmät ja tietolähde

Tilaston tiedot perustuvat eläkerekisterin sisältämiin tietoihin. Eläkerekisteriin tallennetaan tiedot työeläkelaitoksissa tehdyistä eläkepäätöksistä.

Aluetiedot perustuvat Kelan väestötietoihin. Niitä täydennetään työeläkelaitoksilta saaduilla tiedoilla ulkomaille maksetuista lähdeveronalaisista työeläkkeistä.

Päivitystiheys

Suppeampi Tilasto Suomen työeläkkeensaajista ilmestyy kerran kuukaudessa ja laajempi tilastojulkaisu Suomen työeläkkeensaajat kerran vuodessa.

Valmistumis- tai julkistamisaika

Kuukausitilasto ilmestyy seuraavan kuukauden puolivälin aikaan ja vuositilasto  tilastovuotta seuraavan vuoden keväällä. Tilaston julkistamisajankohdat ilmoitetaan Julkistamiskalenterissa.

Aikasarja

Tilastoa on tuotettu vuodesta 1996 alkaen. Vuosina 2005–2013 tilasto ilmestyi nimellä Suomen työeläkkeensaajat ja vakuutetut.

Tietoja aikasarjojen vertailukelpoisuudesta on esitetty tilaston laatuselosteessa kohdassa Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus.

Asiasanat

sosiaalivakuutus, eläke, työeläke, vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke, maatalouden erityiseläke, osa-aikaeläke, osittainen varhennettu vanhuuseläke, eläkkeelle siirtyminen

Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Asuinkunta, asuinmaa, maakunta

Henkilön asuinkunnaksi katsotaan hänen asuinkuntansa tilastovuoden viimeisenä päivänä. Ulkomaille maksetuissa eläkkeissä henkilön asuinmaa on tilastovuoden viimeisen päivän asuinmaa. Asuinmaat luokitellaan tilastovuoden lopussa voimassa olevan maaluokituksen mukaan. Maakunnat luokitellaan tilastovuoden lopussa voimassa olevan alueluokituksen mukaan.

Eläkelaji

Työeläkejärjestelmän eläkelajeja ovat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, maatalouden erityiseläke, osa-aikaeläke, osittainen varhennettu vanhuuseläke sekä perhe-eläke. Yksittäistä tilastovuotta koskevat tarkemmat tiedot eläkelajeista (esim. myöntämisperusteet ja ikärajat) on esitetty kunkin tilastovuoden julkaisun kohdassa Eläke-etuudet.

Eläkesektori

Julkaisun taulukoissa on tilastoitu koko työeläkejärjestelmän kattavien lukujen lisäksi myös eläkesektorikohtaiset luvut yksityiseltä ja julkiselta sektorilta. Sektorien tarkempi sisältö on esitetty kunkin tilastovuoden julkaisun luvussa 1.1. Yleistä.

Työeläkettä saava luetaan aina siihen sektoriin, jolta hän saa vähintään yhtä tarkasteltavaa eläkettä. Jos henkilö saa eläkettä molemmilta sektoreilta, hän kirjautuu molempien sektoreiden lukuihin, mutta on koko työeläkejärjestelmän luvuissa vain kerran.

Työeläkkeelle siirtynyt lasketaan sektorikohtaisiin lukuihin, jos eläkkeelle siirtyminen kyseiseltä sektorilla tapahtuu tilastovuonna. Koko työeläkejärjestelmän lukuihin henkilö kirjautuu vain sinä tilastovuonna, kun ensimmäinen eläke alkaa.

Eläkkeen suuruus

Tilastossa esitetyt rahamäärät ovat kuukausieläkkeiden bruttomääriä. Työeläkettä voi pienentää yhteensovitus, jos henkilölle maksetaan eläkettä erityisriskejä varten säädettyjen lakien mukaan (liikennevakuutuslaki, tapaturma- ammattitautilaki, laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta, laki tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä, sotilasvammalaki). Nämä eläkkeet vähennetään karttuneesta työeläkkeestä. Nämä korvaukset saattavat olla niin suuria, että työeläkettä jää maksettavaksi vain vähän tai ei lainkaan. Yhteensovituksen vuoksi nollan suuruista työeläkettä saavat ovat kuitenkin mukana kaikissa tilaston luvuissa.

Työeläkkeensaajan ja työeläkkeelle siirtyneen työeläke sisältää kaikkien tilastovuoden lopussa maksussa olleiden omaan työuraan perustuvien eläkkeiden euromäärät molemmilta sektoreilta. Eläkkeeseen sisältyy sekä perus- että rekisteröityjen lisäeläkkeiden euromäärät. Jos tilastovuoden aikana eläkkeelle siirtyneen eläke on ehtinyt päättyä ennen tilastovuoden loppua, työeläkkeen määräksi tilastoidaan eläkkeen päättymishetkellä maksussa ollut eläke.

Osa-aikaeläkkeensaaja ei saa samanaikaisesti muuta omaan työuraan perustuvaa työeläkettä, joten osa-aikaeläkkeensaajan ja osa-aikaeläkkeelle siirtyneen työeläke sisältää ainoastaan osa-aikaeläkkeen euromäärän.

Kokonaistyöeläke sisältää edellisten lisäksi myös eläkkeensaajan mahdollisen perhe-eläkkeen. Kokonaistyöeläke on tilastoitu ainoastaan kaikkia työeläkettä koskevissa taulukoissa (taulukot 2 ja 2.1) sekä ulkomailla asuvien työeläkkeensaajien taulukoissa (taulukot 11 ja 12). Kokonaistyöeläkettä ei lasketa työeläkkeelle siirtyneille.

Keskimääräiset työ- ja kokonaistyöeläkkeet ovat aritmeettisia keskiarvoja. Joissakin taulukoissa on lisäksi esitetty mediaanieläke. Mediaanieläke on aineiston keskimmäisen havainnon eläke eli puolet eläkkeensaajista saa mediaanieläkettä pienempää ja puolet sitä suurempaa eläkettä.

Ikä

Työeläkkeelle siirtyneiden taulukoissa käytetään ikää eläkkeen alkaessa. Muissa taulukoissa on ikä tilastovuoden lopussa.

Keskiarvoikä on ikien aritmeettinen keskiarvo. Työeläkkeensaajille se lasketaan iästä tilastovuoden lopussa ja työeläkkeelle siirtyneille iästä eläkkeen alkaessa.

Mediaani-ikä on aineiston keskimmäisen havainnon ikä.

Palkaton aika

Aika, jolta henkilö saa sosiaalietuutta, josta hänelle karttuu eläkettä. Palkatonta aikaa ovat esimerkiksi vanhempainraha-, sairauspäiväraha- ja työttömyyspäivärahakaudet.

Sosiaaliturvasopimus

Kahden valtion välinen sopimus, joka säätelee niiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaa.

Suomella on sosiaaliturvasopimus Australian, Chilen, Etelä-Korean, Intian, Israelin, Kanadan, Kiinan, Quebecin ja Yhdysvaltojen kanssa.

Työeläkemeno

Työeläkemeno sisältää tilastovuoden aikana yksityiseltä ja julkiselta sektorilta maksetut lakisääteiset eläkkeet sekä työnantajan kustantamat vapaaehtoiset rekisteröidyt lisäeläkkeet. Kuntien vanhojen sääntöjen mukaan maksetut eläkkeet eivät sisälly tilaston lukuihin.

Työeläkettä saava

Omaan työuraan perustuvaa eläkettä saavia ovat ne henkilöt, jotka saavat tilastovuoden viimeisenä päivänä työeläkejärjestelmästä vanhuus-, työkyvyttömyys-, maatalouden erityis-, osa-aika- tai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Kaikki työeläkettä saavat -luokka sisältää edellisten lisäksi perhe-eläkettä saavat. Työeläkettä voidaan maksaa samanaikaisesti sekä usean eri eläkelain että usean eri eläkelajin mukaan.

Työeläkkeelle siirtynyt

Omaan työuraan perustuvalle eläkkeelle siirtyneet ovat henkilöitä, joiden omaan työuraan perustuva eläke (vanhuus-, työkyvyttömyys- tai maatalouden erityiseläke) on alkanut tilastovuoden aikana. Lisäksi edellytetään, etteivät henkilöt ole saaneet mitään em. eläkettä ainakaan kahteen vuoteen.

Sektorikohtainen tarkastelu tehdään aina kyseisen sektorin kannalta. Jos henkilö on siirtynyt eläkkeelle toiselta sektorilta jo ennen tilastovuotta ja siirtyy tilastovuonna eläkkeelle toiselta sektorilta, kirjautuu hän tilastovuonna vain jälkimmäisen sektorin lukuihin, ei enää kaikkien eläkkeelle siirtyneiden lukuihin. Ts. koko työeläkejärjestelmää koskeviin lukuihin henkilö kirjautuu vain sinä tilastovuonna, kun ensimmäinen eläke alkaa. Taulukoiden sektorikohtaiset luvut eivät siten ole yhteenlaskettavia.

Vanhuuseläkkeelle siirtyneet ovat henkilöitä, joiden vanhuuseläke on alkanut tilastovuonna ja jotka eivät ole saaneet mitään omaa eläkettä ainakaan kahteen vuoteen. Työkyvyttömyys- ja maatalouden erityiseläkkeiden kohdalla edellytetään, että henkilöt eivät ole saaneet kyseisen eläkelajin mukaista eläkettä kahteen vuoteen. Työkyvyttömyyseläkkeiden eri alalajien kohdalla edellytetään, että henkilöt eivät ole saaneet minkään lajista työkyvyttömyyseläkettä kahteen vuoteen.

Osa-aikaeläkkeelle siirtyneitä ei katsota työeläkkeelle siirtyneiksi. Osa-aikaeläkkeensaajat tulevat mukaan eläkkeelle siirtyneisiin vasta sinä vuonna, kun heillä alkaa jokin muu omaan työuraan perustuva eläke, useimmiten vanhuuseläke.

Vuonna 2017 käyttöön otettua eläkelajia, osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, käsitellään tilastossa samalla tavoin kuin osa-aikaeläkettä. Henkilöitä, joilla on alkanut osittainen varhennettu vanhuuseläke, ei siis katsota eläkkeelle siirtyneiksi.

Työkyvyttömyyden pääasiallinen syy

Työkyvyttömyyden pääasiallisella syyllä tarkoitetaan eläkkeen perusteena olevaa pääsairautta. Vaikka joskus työkyvyttömyyden syynä voi olla pääsairauden lisäksi jokin merkittävä lisäsairaus, tilastot perustuvat vain pääsairauden luokitteluun.

Sairausdiagnoosit ja niitä vastaavat koodit perustuvat vuodesta 1996 lähtien kansainväliseen ICD-10-tautiluokitukseen. Ennen vuotta 1996 myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet perustuvat edelliseen, ICD-9-luokitukseen. Luokittelu tehdään ensisijaisesti uuden tautiluokituksen mukaisena. Vanhan luokituksen mukaiset koodit on pyritty sijoittamaan mahdollisimman tarkasti uuden luokituksen mukaisiin luokkiin.

Laatuseloste

Laatuseloste: Suomen työeläkkeensaajat 2019

Suomen työeläkkeensaajat -tilasto tuotetaan Eläketurvakeskuksessa.

Laissa Eläketurvakeskuksesta (ETKL) todetaan Eläketurvakeskuksen (ETK) yhdeksi tehtäväksi harjoittaa toimialaansa kuuluvaa tilastotoimintaa. ETK:ssa tilastojen tuottamisesta vastaa suunnitteluosasto.

Suomen työeläkkeensaajat -tilaston kustannuksista vastaa ETK.

Tilastotietojen relevanssi

Suomen lakisääteinen eläketurva koostuu pääpiirteissään työ- ja kansaneläkejärjestelmistä. Työeläkejärjestelmän eläkkeet ovat ansiosidonnaisia, kansaneläke on puolestaan asumisperusteinen järjestelmä. Suomen työeläkkeensaajat -tilasto antaa kokonaiskuvan Suomen työeläkejärjestelmästä maksetuista eläkkeistä.

Työeläketurvaa hoitavat yksityisellä sektorilla työeläkeyhtiöt, -säätiöt ja -kassat sekä julkisella sektorilla pääasiassa Keva. Eläketurvakeskus toimii työeläkejärjestelmän keskuksena ja kerää mm. työeläkeasioiden hoidon edellyttämät tiedot sille säädettyjen tehtävien hoitamista varten.

Suomen työeläkkeensaajat -tilasto kattaa koko lakisääteisen työeläketurvan lisäksi myös työnantajan kustantaman vapaaehtoisen rekisteröidyn lisäeläketurvan. Vapaaehtoinen työnantajan kustantama rekisteröimätön lisäeläketurva ei sisälly tämän tilaston lukuihin, kuten ei myöskään henkilöiden itsensä kustantama vapaaehtoinen eläketurva. Tilaston ulkopuolelle jäävät myös kansaneläkejärjestelmän eläkkeet sekä sotilasvamma- ja sotilastapaturmalain ja liikenne- ja tapaturmavakuutuslain mukaiset ns. SOLITA-eläkkeet.

Tilastossa esitetään tietoja työeläkettä saaneiden sekä työeläkkeelle siirtyneiden lukumääristä ja keskieläkkeistä. Tilasto sisältää tietoja myös työeläkemenosta ja ulkomaille maksetuista työeläkkeistä.

Keskeisenä luokittelijana on työeläkejärjestelmän jakautuminen yksityiseen ja julkiseen sektoriin. Lisäksi käytetään myös seuraavia luokituksia: eläkelaji, eläkkeen suuruus, henkilön sukupuoli ja ikä sekä työkyvyttömyyseläkkeiden osalta sairausryhmä (ICD-10). Alueluokituksena käytetään työeläkemenon osalta Suomen maakuntajakoa (http://stat.fi/meta/luokitukset/maakunta/001-2015/index.html) ja ulkomailla asuvien työeläkkeensaajien osalta henkilön asuinmaata ja maaryhmää.

Tilastossa käytetyt käsitteet ja määritelmät on esitetty tilaston kotisivulla osoitteessa.

Tietojen tarkkuus ja luotettavuus

Tilaston tiedot perustuvat eläkerekisteristä saataviin tietoihin (kokonaisaineisto). Rekisteri sisältää eläkepäätöksistä rekisteröidyt tiedot. Niiden avulla muodostetaan eläkejaksot ja eläkkeet, jotka talletetaan tilastorekisteriin. Tämä tilastorekisteri muodostaa eläketilastoinnin pohjan.

Tilastossa esitetyt aluetiedot perustuvat Kelan väestötietoihin. Niitä täydennetään työeläkelaitoksilta saaduilla tiedoilla ulkomaille maksetuista lähdeveronalaisista työeläkkeistä.

Eläketurvakeskuksen rekisteripalveluosasto vastaa yhdessä työeläkelaitosten kanssa eläkerekisterin sisällöstä, eläketurvan toimeenpanossa tarvittavien tietojen saatavuudesta, kattavuudesta, lainmukaisuudesta ja oikeellisuudesta sekä sisällön virhetilanteiden selvittelystä.

Tietoteknisesti eläkerekistereistä vastaa eläkevakuuttajien ja ETK:n yhteisesti omistama yhtiö Arek Oy.

Tilastossa havaitut virheet korjataan verkkopalvelussa välittömästi. Korjauksen yhteyteen verkkosivulle lisätään tieto korjauksen sisällöstä ja sen ajankohdasta. Isoista virheistä laaditaan erillinen tiedote.

Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tilasto ilmestyy kerran kuukaudessa. Laajempi tilastokokonaisuus ilmestyy kerran vuodessa tilastovuotta seuraavan vuoden alkupuoliskon aikana. Tilaston julkistamisajankohta on esitetty ETK:n kotisivuilla osoitteessa www.etk.fi/tilastot kohdassa Julkistamiskalenteri.

Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

Tilastoa on tuotettu vuodesta 1996 lähtien ja sen aikasarjat ovat pääpiirteissään vertailukelpoisia kyseisestä ajankohdasta alkaen. Työeläkkeensaajien lukumäärätietojen osalta aikasarja ulottuu vuoteen 1981 saakka.

Tilasto on alusta alkaen kuvannut työeläkejärjestelmästä eläkettä saaneiden ja työeläkkeelle siirtyneiden henkilöiden lukumääriä ja keskieläkkeitä sekä työeläkejärjestelmän eläkemenoa. Tilaston tietosisältöä on vuosien varrella laajennettu. Vuonna 2007 siihen lisättiin tietoja työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkeratkaisuista.

Tilasto on ilmestynyt vuosina 2005–2013 nimellä Suomen työeläkkeensaajat ja vakuutetut (SVT). Tilastovuodesta 2014 lähtien kokonaisuus julkaistaan kahtena erillisenä tilastona: Suomen työeläkkeensaajat (SVT) ja Suomen työeläkevakuutetut (SVT).

Työeläkkeelle siirtyneiden määritelmää muutettiin vuonna 1999. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneitä ei ole sen jälkeen katsottu eläkkeelle siirtyneiksi. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneet lasketaan mukaan työeläkkeelle siirtyneisiin vasta heidän siirtyessä jollekin muulle omaan työuraan perustuvalle eläkkeelle, useimmiten vanhuuseläkkeelle.

Vuonna 2017 käyttöön otettua eläkelajia, osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, käsitellään tilastossa samalla tavoin kuin osa-aikaeläkettä. Henkilöitä, joilla on alkanut osittainen varhennettu vanhuuseläke, ei siis katsota eläkkeelle siirtyneiksi.

Tilaston tulkinnassa tulee ottaa huomioon työeläkelainsäädännössä tapahtuneet muutokset.

Lue lisää:

Tilastossa käytetään standardiluokituksia, esim. tautiluokitus ICD-10 ja alueluokitukset (maakunta, asuinmaa ja maaryhmä).

ETK tuottaa yhteistyössä Kelan kanssa vuosittain tilaston Tilasto Suomen eläkkeensaajista (SVT), joka kattaa sekä työ- että kansaneläkejärjestelmän eläkkeet. Sen työeläkkeensaajia, työeläkkeelle siirtyneitä ja työeläkemenoa koskevat luvut ovat yhteneväisiä tämän tilaston lukujen kanssa.

Tietojen saatavuus ja selkeys

Tilaston tiedot julkaistaan tilaston kotisivulla, ETK:n tilastotietokannassa sekä vuosittain ilmestyvässä Suomen työeläkkeensaajat -julkaisussa.

Tilaston kuvaus on esitetty ETK:n internetsivuilla osoitteessa www.etk.fi/tilastot/tyoelakkeensaajat/kuvaus.

Lisätietoja tilastosta antaa ETK:n tilastopalvelu tilastot(at)etk.fi.

Aiheesta muualla:

Työeläkelainsäädännössä tapahtuneita muutoksia

Työeläkelainsäädännössä tapahtuneita muutoksia vuodesta 1956

1956
Merimieseläkelaki (MEL) tuli voimaan.

1962
Työntekijäin eläkelaki (TEL) ja Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki (LEL) tulivat voimaan.

1964
Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki (KVTEL) tuli voimaan.

1967
Valtion (VEL) ja kirkon (KiEL) eläkelait tulivat voimaan.

TEL ja LEL ja KVTEL: Perhe-eläke liitettiin eläke-etuihin.

1968
Eläkkeen perusteena oleva palkka alettiin laskea työsuhteen neljän viimeisen työvuoden kahden parhaimman vuoden perusteella (aiemmin päättymisvuodelta ja sitä edeltävältä vuodelta laskettu säännöllinen ansio).

1969
Valtion perhe-eläkelaki (VPEL) tuli voimaan.

1970
Yrittäjien eläkelaki (YEL) ja maatalousyrittäjien eläkelaki (MYEL) tulivat voimaan.

1971
Työttömyyseläke liitettiin eläke-etuihin yksityisellä sektorilla

1972
Työttömyyseläke liitettiin eläke-etuihin julkisella sektorilla.

1973
Osaeläkkeinä myönnettävät työkyvyttömyyseläkkeet liitettiin eläke-etuihin.

1974
Sukupolvenvaihdoseläke liitettiin MYEL:n mukaisiin eläke-etuihin.

Luopumiseläkelaki tuli voimaan.

1975
Suoritettiin työeläkkeiden tasokorotus. Korotuksen jälkeen täysimääräisten eläkkeiden tavoitetasoksi tuli 60 % palkasta tai työtulosta, ja vähimmäiseläkkeen määrä nousi 33 prosenttiin.

1977
TEL-indeksin perusteita muutettiin siten, että vuodesta 1977 alkaen TEL-indeksi määritellään yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten keskiarvona. Eläkkeiden indeksitarkistukset suoritetaan kahdesti vuodessa, tammikuussa ja heinäkuussa.

Tehtiin vähimmäiseläkkeiden tasokorotus.

Työttömyyseläkkeen saamisen edellytyksiin tuli joitakin helpotuksia.

KVTEL: Eläketurvaan tehtiin eräitä tarkistuksia alennettujen eläkeikien osalta. Peruseläketurvan karttumiskertoimen korottaminen yli TEL:n niin, että täysi 60 %:n eläke ansaitaan 30 vuodessa (aiemmin 40 vuodessa).

1978
Työeläkelaitokset saivat oikeuden maksaa kertasuorituksena vanhuus- tai perhe-eläkkeen tai vapaakirjaan perustuvan täyden työkyvyttömyyseläkkeen, joka ennen yhteensovituksen suorittamista on pienempi kuin 2,50 mk/kk (vuoden 1966 indeksitasossa) edunsaajaa kuulematta.

Työttömyyseläkkeen alaikäraja laskettiin väliaikaisesti 60 vuodesta 58 vuoteen.

Kunnallisten luottamushenkilöiden eläkejärjestelmä tuli voimaan.

1979
Eläkkeen perusteena olevaa palkkaa alettiin laskea ottamalla huomioon neljän viimeisen vuoden ansioista kaksi ansiotasoltaan keskimmäistä vuotta (aiemmin kaksi parasta).

1980
Työttömyys- ja sukupolvenvaihdoseläkkeen alaikäraja laskettiin 55 vuoteen.

1981
YEL:n piiri laajeni, kun lainmuutoksella täsmennettiin yhtiömuotoisten yritysten osakkaiden kuulumista YEL:n piiriin.

1982
Tasokorotuksen kolmas vaihe astui voimaan.

Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha tuli ensisijaiseksi työeläkejärjestelmän työkyvyttömyys-
eläkkeeseen nähden.

Rintamaveteraanien varhaiseläke liitettiin eläke-etuihin. Rintamaveteraanien varhaiseläke voitiin myöntää miespuoliselle Suomessa asuvalle henkilölle, jolla on rintamasotilastunnus.

1983
Vähimmäiseläke nousi 38 %:iin niille, joilla eläketapahtuma sattui 1.1.1983 tai sen jälkeen (TEL-LEL-puolella tämä koski ennen 1.11.1922 ja YEL-MYEL-puolella ennen 1.5.1930 syntyneitä).

Myös naiset saivat oikeuden rintamaveteraanien varhaiseläkkeeseen.

1984
Eläkkeiden indeksitarkistus suoritetaan vain kerran vuodessa, tammikuussa.

1986
Eläke-etuihin liitettiin yksityisellä sektorilla varhennettu vanhuuseläke ja yksilöllinen varhaiseläke.

Yksityisellä sektorilla tuli voimaan eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelaki (TaEL).

Työttömyyseläkkeen ikäraja päätettiin palauttaa 60 vuoteen siten, että uusia alle 60-vuotiaiden ikäluokkia ei enää oteta työttömyyseläkkeen piiriin.

1987
Osa-aikaeläke liitettiin eläke-etuihin yksityisellä sektorilla.

1988
Postipankin henkilökunta siirtyi työntekijäin eläkelain (TEL) piiriin.

1989
Joustavat eläkelajit, varhennettu vanhuuseläke, yksilöllinen varhaiseläke ja osa-aikaeläke tulivat voimaan julkisella sektorilla.

Julkisella sektorilla tuli voimaan eläkeikäjärjestelmän muutos. Eläkeikä kaikissa 1.7.1989 jälkeen alkavissa palvelussuhteissa on 63 vuotta. Alempien eläkeikien tehtävissä työskentelevillä tai työskennelleillä, joiden palvelussuhde oli voimassa 1.7.1989, oli oikeus säilyttää entinen eläkeikäjärjestelmä.

1990
Perhe-eläkelaki uudistettiin. Uudistuksen myötä mieslesket sekä tietyin edellytyksin myös entiset puolisot saivat perhe-eläkeoikeuden. Leskeneläke mitoitetaan vastaamaan kuoleman aiheuttamaa taloudellista menetystä siten, että eläkkeen määrää laskettaessa otetaan huomioon lesken omat tulot eli tehdään eläkesovitus. Lesken ja lapsen eläkkeet eriytettiin. Perhe-eläke myönnetään uusien säännösten mukaan, kun eläketapahtuma eli edunjättäjän kuolema on sattunut 1.7.1990 tai sen jälkeen.

1991
Merimieseläkelakia (MEL) muutettiin siten, että Merimieseläkekassa liitettiin muun yksityisen työeläkejärjestelmän kanssa yhteiseen vastuunjakojärjestelmään.

Sukupolvenvaihdoseläkettä koskevat säännökset siirrettiin MYEL:stä omaan lakiin.

Suomen Pankin setelipainon henkilökunta siirtyi työntekijäin eläkelain (TEL) piiriin.

Kuntoutusta koskeva lainsäädäntö uudistettiin.

1993
Laki työntekijäin eläkemaksusta tuli voimaan.

Yksityisellä sektorilla tuli voimaan laki maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta (LUKL).

Julkisen sektorin uusissa työsuhteissa yleiseksi eläkeiäksi tuli 65 vuotta.

1994
Yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikäraja nousi 55 vuodesta 58 vuoteen vuoden 1939 jälkeen syntyneillä.

Yksilöllistä varhaiseläkettä saava voi palata ansiotyöhön menettämättä eläkeoikeuttaan. Ansiotulojen määrästä riippuen eläke voidaan maksaa joko puolikkaana tai se voidaan jättää kokonaan lepäämään.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja laski yksityisellä sektorilla samaan kuin julkisella sektorilla eli 60 vuodesta 58 vuoteen.

Työttömyyseläkkeen saamisen ehdot tiukkenivat.

ETA-lainsäädäntö tuli voimaan Suomessa.

1995
Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta tuli voimaan. Uusi laki korvaa vuoden siirtymäajan jälkeen sekä lain maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä että lain maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta.

Eläkepäätöksen muutoksenhakuun liitettiin itseoikaisun mahdollisuus. Eläkepäätöstä koskeva valitus ohjataan ensin päätöksen antaneeseen eläkelaitokseen. Jos eläkelaitos suostuu kaikkiin valittajan vaatimuksiin, se voi välittömästi itse oikaista päätöksensä. Muussa tapauksessa valitus ohjataan eläkelautakuntaan. Myös eläkelautakunnan eläkepäätöstä koskeva valitus ohjataan ensin alkuperäisen päätöksen tehneeseen eläkelaitokseen, jolla on jälleen mahdollisuus itse oikaista päätös. Mikäli eläkelaitos ei oikaise päätöstä, ohjataan valitus vakuutusoikeuteen.

1996 Määräaikainen työkyvyttömyyseläke muutettiin työhönpaluuta edistäväksi kuntoutustueksi, joka edellyttää aina hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Kuntoutustuen tai muun työkyvyttömyyseläkkeen saajalle voidaan maksaa työeläkelaitoksen järjestämän aktiivisen kuntoutuksen ajalta kuntoutuskorotusta. Kuntoutuskorotus on 33 % maksussa olevan eläkkeen määrästä.

Osatyökyvyttömyyseläkkeestä voi saada ennakkopäätöksen samaan tapaan kuin yksilöllisestä varhaiseläkkeestä.

Työeläkejärjestelmässä otettiin käyttöön kaksi TEL-indeksiä, työikäisen ja eläkeikäisen indeksi. Työikäisen indeksi perustuu entisen TEL-indeksin tapaan kuluttajahintaindeksin ja palkansaajien ansiotasoindeksin keskiarvoon. Eläkeikäisen indeksissä kuluttajahintaindeksin painoarvo on 0,8 ja ansiotasoindeksin 0,2.

Eläkkeen tulevaa aikaa koskevia säännöksiä muutettiin siten, että tuleva aika voidaan laskea eläkkeeseen vain, jos työssäoloaikaa on vähintään vuosi eläketapahtumavuoden ja sitä edeltävän 10 vuoden aikana.

Tulevan ajan karttumisprosenttia heikennettiin yli 50-vuotiailla.

Eläkepalkan laskentatapaa muutettiin siten, että eläkepalkka lasketaan kunkin työsuhteen 10 viimeisen vuoden ansioiden perusteella. Eläkepalkka on pääsääntöisesti näiden 10 vuoden indeksillä korjattujen ansioiden keskiarvo. Eläkepalkkaa laskettaessa jätetään kuitenkin pois sellaiset vuodet (korkeintaan kolmasosa laskentavuosista), joina ansiot ovat alle puolet keskiarvosta. Laskentasäännön muutos toteutetaan asteittain lisäämällä laskentavuosia vuosi kerrallaan kunnes 10 vuotta tulee täyteen.

1997
Työeläkelisä pieneni 80 %:iin entisestä.

1998
Kaikki alle kuukauden kestävät tai TEL:n rajamäärän alittavat työsuhteet sekä kaikki kotitalouksien teettämä työ vakuutetaan TaEL:n mukaan.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja laskettiin 56 vuoteen. Muutos on voimassa vuoden 2002 loppuun.

1999
Peruskoulujen ja lukioiden opettajat siirtyvät KVTEL:n piiriin. Valtion eläkejärjestelmään kuuluva opettaja pysyy kuitenkin VEL:n piirissä niin kauan kuin hänen palvelussuhteensa jatkuu.

2000
Yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikäraja nousi 58 vuodesta 60 vuoteen vuoden 1943 jälkeen syntyneillä. Julkisella sektorilla 1944–1946 syntyneillä ikäraja voi olla myös 58 vuotta ja 1947 syntyneillä 59 vuotta.

Työttömyyseläkkeeseen vuonna 1994 liitetty ns. tulevan ajan vaatimus poistettiin. Työttömyyseläkkeessä ei kuitenkaan enää makseta tulevan ajan eläkkeen osaa, vaan se maksetaan vasta työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuus- tai perhe-eläkkeeksi.

Varhennetun vanhuuseläkkeen varhennuskerroin laskettiin 0,5 prosentista 0,4 prosenttiin varhennuskuukautta kohden. Vanhuuseläkkeen lykkäyskerroin laskettiin 1 prosentista 0,6 prosenttiin.

2003
Uusi kunnallinen eläkelaki (KuEL) astui voimaa. Lakiin koottiin kunnallisten viranhaltijain ja työtekijäin eläkelain (KVTEL) säännökset sekä kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön sisältö.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja palautettiin 58 vuoteen vuonna 1947 ja sen jälkeen syntyneillä. Samalla osa-aikaeläkkeen aikaista vanhuuseläkkeen karttumaa alennettiin.

Yksilöllistä varhaiseläkettä ei enää myönnetä vuoden 1943 jälkeen syntyneille. Julkisella sektorilla se voidaan kuitenkin myöntää myös vuosina 1944–1947 syntyneille.

2004
1.1.2004 alkaen noudatetaan kunnan, valtion, yksityisen sektorin, ev.lut. kirkon ja Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkejärjestelmissä niin sanottua viimeisen laitoksen periaatetta. Se tarkoittaa sitä, että se eläkelaitos, jonka piiriin työntekijä on viimeksi kuulunut, antaa päätösyhdistelmän kaikista edellä mainittujen järjestelmien mukaisista eläkkeistä ja myös maksaa ne.

Ammatilliseen kuntoutukseen tuli muutoksia. Uudistus korostaa ammatillisen kuntoutuksen ensisijaisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Vakuutetulla on oikeus saada työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi ammatillista kuntoutusta. Kuntoutuksen myöntäminen on aiemmin ollut harkinnanvarainen etuus. Vuoden 2004 alusta alkaen hakijat voivat myös hakea muutosta eläkelaitokselta saamaansa kuntoutuspäätökseen.

2005
Työeläkejärjestelmässä toteutettiin mittava työeläkelakien uudistus. Kaikki 18–67-vuotiaana tehty työ, myös eläkkeen rinnalla tehty työ, kartuttaa eläkettä. Eläkettä karttuu myös tietyiltä palkattomilta sosiaalietuusajoilta. Työeläkkeen vuosittainen karttumisprosentti nousi 53–62-vuotiailla 1,9 prosenttiin ja 63–67-vuotiailla 4,5 prosenttiin.

Työeläkkeiden yhteensovituksesta luovuttiin.

Työeläkejärjestelmän indeksikorotussääntöjä muutettiin. Kaikkia eläkkeitä korotetaan iästä riippumatta työeläkeindeksillä (aikaisemmin eläkeikäisen indeksi). Palkkakerrointa käytetään työaikaisten ansioiden, yrittäjätulojen ja työeläkelaeissa käytettyjen rajamäärien sekä vapaakirjojen tarkistamiseen. Puoliväli-indeksiä (aikaisemmin työikäisen indeksi) käytetään eläkkeiden laskemiseen niissä tapauksissa, joissa eläke lasketaan ennen vuotta 2005 voimassa olleiden säännösten mukaan.

Työntekijäin eläkemaksua korotettiin 53 vuotta täyttäneiden osalta.

Vanhuuseläkkeelle voi työeläkejärjestelmässä siirtyä joustavasti 63–68 vuoden iässä. Lykkäyskorotuksen voi saada 68 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Korotus pienennettiin 0,4 prosenttiin.

Varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja nostettiin 60 vuodesta 62 vuoteen. Ennen vuotta 1945 syntyneillä ikäraja säilytettiin ennallaan.

Työttömyyseläke lakkaa vähitellen. Ennen vuotta 1950 syntyneillä säilytettiin oikeus työttömyyseläkkeeseen entisin ehdoin.

Työeläkeuudistuksen yhteydessä päätettiin myös elinaikakertoimen käyttöönotosta vuodesta 2010 alkaen. Elinaikakertoimen avulla eläkejärjestelmä varautuu eliniän pitenemiseen.

Laki pitkäaikaistyöttömien eläketuesta tuli voimaan. Sen mukaan henkilölle, joka on täyttänyt eläketuen saamisedellytykset, myönnetään vanhuuseläke varhentamattomana jo 62-vuotiaana.

2007
Yksityisellä sektorilla tuli voimaan uusi eläkelaki TyEL, joka yhdisti entiset työntekijöitä koskevat eläkelait TEL:n, LEL:n ja TaEL:n.

2008
Kuntien eläkevakuutus ja muut julkisalojen eläkelaitokset tulivat mukaan Eläketurvakeskuksen toimintaan ja hallintoon. Kunnalliseen eläkelakiin lisättiin säännökset Kuntien eläkevakuutuksen osallistumisesta Eläketurvakeskuksen kustannuksiin.

2010
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluuta helpotettiin määräaikaisella lailla, joka on voimassa 1.1.2010–31.12.2013. Työkyvyttömyyseläkkeensaajalla on oikeus ansaita eläkkeensä rinnalla ainakin 600 €/kk. Lisäksi eläke voidaan jättää lepäämään työssäkäynnin ajaksi.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousi 60 vuoteen. Samalla muuttui eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeellä oloajalta. Eläkettä karttuu vain työansioista, ei enää osa-aikaeläkkeen osuudesta. Muutokset koskevat vuonna 1953 tai sen jälkeen syntyneitä.

Työkyvyttömyyseläkkeen ns. tulevan ajan karttuma ikävuosien 50 ja 63 välillä nousi.

Alle 51-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleen eläkkeeseen maksettiin ensimmäisen kerran kertakorotus. Korotuksen saavat ne, joiden eläke on jatkunut yhtäjaksoisesti viisi vuotta tai kauemmin. Mitä nuorempana työkyvyttömyyseläke on alkanut, sitä suurempi korotus on. Korotus tehdään kuhunkin eläkkeeseen vain kerran.

Elinaikakerroin vaikutti eläkkeisiin ensimmäisen kerran. Kerroin pienentää alkavan työeläkkeen määrää.

2012
1950-luvulla syntynyt 62 vuotta täyttänyt pitkäaikaistyötön voi tietyin edellytyksin saada vanhuuseläkkeen ilman varhennusvähennystä.

2013
Työeläkejärjestelmästä poistui mahdollisuus jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Muutos koski vuonna 1952 tai sen jälkeen syntyneitä.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousi vuonna 1954 tai sen jälkeen syntyneillä 61 vuoteen.

2014
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämistä koskevaa lakia jatkettiin vuoden 2016 loppuun.

2015
Voimaan tuli kuntoutusta koskeva lakimuutos, joka velvoittaa eläkelaitoksen selvittämään, onko työkyvyttömyyseläkkeenhakija oikeutettu ammatilliseen kuntoutukseen.

2016
Uusi merimieseläkelaki (MEL) tuli voimaan. Lain perusteella eläkkeen karttumisprosentit ja työeläkemaksu muuttuvat yhdenmukaisiksi muiden työeläkelakien kanssa.

2017
Työeläkejärjestelmässä tehtiin eläkeuudistus, jonka keskeiset muutokset koskivat vanhuuseläkkeen ikärajoja ja karttumia.

Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen. Ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee, ovat vuonna 1955 syntyneet. Ensimmäinen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta, ovat vuonna 1962 syntyneet. Vuonna 1965 syntyneistä lähtien vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajanodotteeseen.

Jos vanhuuseläkkeen ottamista lykkää yli alimman vanhuuseläkeiän, lasketaan eläkkeeseen lykkäyskorotus.

Eläkettä karttuu 17 vuoden iästä lähtien (aikaisemmin 18 vuoden iästä).Eläkettä karttuu 2017 alkaen 1,5 prosenttia vuosiansiosta, josta ei enää 2016 jälkeiseltä ajalta vähennetä työntekijän työeläkevakuutusmaksua. Poikkeuksena ovat kuitenkin 53–62-vuotiaat, joille eläkettä karttuu 1,7 prosenttia 31.12.2025 asti. Tätä siirtymäkauden korotettua karttumaa saava maksaa vastaavalta ajalta myös 1,5 prosenttiyksikköä korkeampaa työntekijän työeläkevakuutusmaksua.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke korvasi osa-aikaeläkkeen. Osittaiseen vanhuuseläkkeeseen on oikeutettu henkilö, joka on syntynyt vuonna 1949 tai myöhemmin ja joka on täyttänyt syntymävuoden mukaan määräytyvän osittaisen vanhuuseläkkeen alaikärajan. Henkilö ei saa eläkkeen alkaessa saada muuta omaan työskentelyyn perustuvaa eläkettä eikä luopumistukea. Osittainen vanhuuseläke on henkilön oman valinnan mukaan 25 tai 50 prosenttia siihen mennessä karttuneesta työeläkkeestä. Eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, jos sen ottaa ennen ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää. Osittaiseen vanhuuseläkkeeseen ei sisälly työntekoa koskevia sääntöjä.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös työuraeläkkeenä, jos eläkkeenhakijalla on takanaan vähintään 38 vuoden työura rasittavassa ja kuluttavassa työssä. Lisäksi edellytetään työkyvyttömyyttä, mutta lievemmin perustein kuin normaalissa työkyvyttömyyseläkkeessä.

Voimaan tuli Julkisten alojen eläkelaki (JuEL), johon yhdistettiin Kunnallinen eläkelaki (KuEL), Valtion eläkelaki (VaEL) ja Kirkon eläkelaki (KiEL). Julkisten alojen eläkelaki koskee myös Kansaneläkelaitoksen henkilökuntaa.

2018
Ensimmäiset työuraeläkkeet alkoivat.

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: HEIDI NYMAN, JARI KANNISTO