Yksilölliset tilit eivät tuo lisää rahaa eläkkeisiin

Väestön ikääntyminen luo paineita eläkkeiden rahoitukseen. Paljonkaan liioittelematta voidaan väittää, että viimeisen neljännesvuosisadan ajan eläkeuudistusten punainen lanka on ollut eläkejärjestelmämme sopeuttaminen väestön ikääntymiseen. Ajoittain esitetään, että koko nykyinen eläkejärjestelmämme tulisi korvata yksilöllisillä eläketileillä.

Tuorein ehdotus tilimalliksi sisältyy kansanedustaja Elina Lepomäen kirjaan Vapauden voitto (Otava, 2018). Hänen ehdotuksensa voidaan tiivistää neljään kohtaan:

  1. Nykyisten eläkeläisten eläkkeitä ei leikata. (s. 418)
  2. Tiettyyn ”eläkelattiaan” asti jokaisella olisi velvollisuus suorittaa eläkemaksuja nykyisen kaltaisesti. (s. 419)
  3. Vuosikymmenten siirtymäajan kuluessa pakollisessa järjestelmässä rahastoinnin osuus tulisi yli kaksinkertaistaa.  (s. 420)
  4. Lakisääteisen ”eläkelattian” ylittävät työeläkemaksut ja niistä kertyvät tuotot olisivat vakuutetun nostettavissa milloin tahansa (s. 421).

Julkilausuttu tavoite on valinnanvapauden lisääminen. Sivuvaikutuksena seuraisi nyt työelämässä oleville eläkemaksujen tuntuva korotus, heidän eläketason aleneminen tai näiden yhdistelmä.

Ehdotuksen mukaan eläkkeiden ennakkorahastointi nousisi oleellisesti. Ensinnäkin lakisääteisten eläkkeiden rahastointia kasvatettaisiin. Toisekseen eläkelattian ylittävät maksut tulisi rahastoida täysimääräisesti. Muuten ne eivät olisi vakuutetun nostettavissa milloin tahansa.

Koska nykyisten eläkeläisten eläkkeitä ei leikata, jäisi lisärahastointi nyt ja tulevaisuudessa työssä käyvien rahoitettavaksi. Varat lisärahastointiin voitaisiin saada ainoastaan nostamalla eläkemaksuja, leikkaamalla tulevia eläkkeitä tai näiden kahden toimenpiteen yhdistelmällä. Yksilölliset tilit eivät tuo euroakaan lisää rahaa eläkkeisiin.

Myös matalammat eläkejärjestelmän pyörittämiseen menevät kulut tekisivät tilaa rahastoinnin lisäämiselle. Tähän on kuitenkin järkevää pyrkiä, uudistettiinpa järjestelmää muilta osin tai ei. On vähintään epäselvää, tukisivatko yksilölliset eläketilit toimintakulujen minimointia.

Lepomäki viittaa arviooni työeläkemaksujen ja työeläkkeiden kohdistumisesta eri sukupolville (Yksityisalojen palkansaajien työeläkkeet syntymävuoden ja sukupuolen mukaan). On jokseenkin todennäköistä, että ehdotetussa tilimallissa nykyisten työikäisten asema heikkenisi paljon.

Hyvin pitkällä aikavälillä ehdotus mahdollistaisi matalammat eläkemaksut ilman etuustasosta tinkimistä. Nyt työssä olevien olisi kuitenkin ensin maksettava sekä edeltävän sukupolven että omat eläkkeensä.

Siirtymäajan kysymykset sivuuttaen, mitä tilimallilla voitettaisiin ja mitä hävittäisiin?

Nykyisin työeläkkeen tavoite on tarjota kaikille työssäkäyville riittävä eläketurva suhteessa työaikaisiin ansioihin. Kansaneläke ja takuueläke täydentävät matalia työeläkkeitä.

Tilimallissaan Lepomäki korvaa nämä tavoitteet yksilöiden valinnanvapauden lisäämisellä. Jos tavoite hyväksytään, on hyväksyttävä myös mahdollisuus nykyistä oleellisesti suurempiin eläkeläisten välisiin elintasoeroihin. Yksilön onni, epäonni ja taito sijoitusmarkkinoilla sekä halukkuus säästää määrittäisivät pitkälti eläkkeen tason. Lisäksi kattava vakuutus työkyvyttömyyden ja pitkään elämisen varalle olisi vaikea järjestää vapaaehtoisuuden pohjalta.

Tilimallissa jokaisen valinnaksi jäisi lain mukainen minimieläke tai eläkkeen täydentäminen henkilökohtaisilla säästöillä. Nämä vaihtoehdot ovat kuitenkin jo nyt tarjolla jokaiselle työssäkäyvälle. Tosin esimerkiksi sinänsä yksinkertaiset, verokannusteen sisältävät PS-tilit eivät ole saaneet mainittavaa suosiota.

Pohjimmiltaan Lepomäen kritiikki tiivistyykin väitteeksi, jonka mukaan nykyinen lakisääteisen eläketurvan taso on liian korkea. On kiistatonta, että pakollinen eläkemaksu rajoittaa yksilöiden vapauksia. Päätöksentekijöiden ja viimekädessä kansalaisten on ratkaistava, missä rajoissa lakisääteisyys ja missä kohdassa vapaaehtoisuus tuottavat parhaan lopputuloksen.