Paluu tulevaisuuteen – miten pitkän aikavälin ennusteet ovat onnistuneet?
Eläkejärjestelmässä on tarve katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmia ja niiden osuvuutta on arvioitu kattavasti uunituoreessa raportissa.
Viime vuosina mediassa on näkynyt uutisia aiheesta ”Eläkemenot ylittivät maksetut eläkemaksut”. Tämä ei ole ollut eläkejärjestelmän asiantuntijoille yllätys pitkään aikaan. Jo vuonna 1980 niin kutsutussa STAT-raportissa ennakoitiin, että käänne tapahtuisi vuoden 2010 paikkeilla. Tämän jälkeen eläkerahastoista purkautuisi varoja suurten ikäluokkien eläkkeiden maksuun ja maksutuloa korvattaisiin myös sijoitusten tuotoilla.
STAT-raportin päätelmät perustuivat Eläketurvakeskuksen ja työeläkelaitosten matemaatikoista koostuvan ryhmän laatimiin pitkän aikavälin laskelmiin (PTS). Tämän jälkeen vastaavia laskelmia on laadittu useaan otteeseen niin päätöksenteon tueksi kuin eläkejärjestelmän kokonaistilanteen arviointiinkin. 2000-luvulla käytännöksi vakiintui julkaista laskelmat muutaman vuoden välein raportissa Lakisääteiset eläkkeet: pitkän aikavälin laskelmat.
Tarkastelussa kymmenen vuoden jakso
Jälkikäteen tarkasteltuna moni laskelmien ennuste on osunut hyvin kohdalleen huolimatta siitä, että laskelmat ovat aina julkaisuhetken lainsäädännön mukaisia ja ehdollisia väestön ja talouden kehityksestä tehdyille oletuksille. Laskelmien osuvuutta on nyt tarkasteltu pidemmältä aikajaksolta vasta ilmestyneessä raportissa.
Ajankohta on herkullinen tällaisen vertailun tekemiseen kahdestakin syystä. Ensinnäkin eläkelainsäädäntö on pidemmän aikaa pysynyt pääpiirteissään muuttumattomana, joten säädösmuutokset eivät aiheuta heiluntaa tuloksiin. Toiseksi viime vuosille on osunut voimakkaita suhdannevaihteluita, joiden vaikutusta ennustevirheeseen voidaan eristää. Vertailu keskittyy vuosien 2004–2013 aikana julkaistuun viiteen laskelmaan. Lisäksi vanhemmista laskelmista on kerätty vertailuun joitakin yksittäisiä tietoja.
Suhdannevaihtelut sekoittavat pakkaa
Laskelmissa suuri osa tuloksista on ilmoitettu suhteessa työtulosummaan tai bruttokansantuotteeseen. Näiden vertailusuureiden ennustaminen on kuitenkin ollut suhdanneaallokossa erityisen haastavaa. Euromääräiset eläkemenon ennusteet ovat osuneet kohdalleen huomattavasti paremmin tarkasteltuna noin kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Raportissa on myös tutkittu ennustevirheiden syitä. Tämä on tehty kokeilemalla, mitä laskelma olisi antanut tulokseksi, jos tietyt lähtöoletukset olisi arvattu oikein. Esimerkiksi työeläkevarojen määrä olisi tiedetty varsin hyvin, jos sijoitusten tuotto-oletus olisi osunut kohdalleen. Myös eläkemenoa ja työtuloa on tutkittu vastaavasti korjaamalla oletuksia työllisyydestä sekä hinta- ja ansiokehityksestä. Tällä tarkastelulle voidaan tutkia kunkin oletuksen osuutta ennustevirheestä. Toisaalta tämä analyysi varmistaa laskennan toimivan kuten pitääkin: oikeista oletuksista saadaan suunnilleen toteuman mukaisia lopputuloksia.
Jälkikäteen tarkasteltuna moni laskelmien ennuste on osunut hyvin kohdalleen
Toteutuneessa kehityksessä näkyy 1990-luvun laman ja vuonna 2008 alkaneen taantuman vaikutus työtulosummaan.
