Kenelle työeläkevarat kuuluvat?
Suomen työeläkevarat olivat syyskuun lopussa noin 245 miljardia euroa. Yksityisen sektorin osuus oli 153 miljardia ja julkisen sektorin 92 miljardia euroa. Asukasta kohden laskettuna varoja oli runsaat 44 tuhatta euroa, mutta tämä on ainoastaan rahamäärää havainnollistava konkretisointi. Eläkkeet tai niiden rahoitusvastuu eivät suinkaan jakaudu samansuuruisina siivuina koko väestölle.
Eläkevarojen juridinen omistajuus on selvää. Kukin työeläkelaitos tai eläkerahasto omistaa varansa. Ne käyttävät omistajan valtaa ja oikeuksia lainsäädännön ja muiden säännösten määrittämissä rajoissa. Kysymys siitä, kenelle varat kuuluvat, menee kuitenkin juridista omistajuutta pidemmälle.
Ongelmaa ratkaistaessa on katsottava eteenpäin
On hyvä erottaa normatiivinen kysymys ”Kenelle varojen tulisi kuulua?” positiivisesta kysymyksestä ”Kenelle varat kuuluvat?” Keskityn tähän jälkimmäiseen kysymykseen, mutta sivuan hieman normatiivistakin kysymystä.
Usein varojen ajatellaan kuuluvan niille, jotka ovat ne keränneet. Peräpeiliin katsominen ei tässä asiassa ole mielestäni kuitenkaan hedelmällistä. Koska eläke-etuudet eivät riipu varojen tuotoista tai niiden määristä, nykyiset tai tulevat eläkkeensaajat eivät hyödy tai kärsi varojen määrän muutoksesta. Eläkevarat eivät siis nykysäännösten valossa ”kuulu” eläkeläisille, sen enempää nykyisille kuin tulevillekaan.
Tätä yksioikoista päätelmää on kuitenkin syytä tarkentaa. Eläkevarojen olemassaolo ja niiden määrän muutokset voivat vaikuttaa lainsäädäntöön ja tätä kautta eläkkeisiin. Suurempi varojen määrä on omiaan turvaamaan tulevia eläkkeitä. Toki eläkevarojen olemassaololla on julkisessa keskustelussa myös perusteltu ehdotuksia eläkkeiden tason korottamiseksikin.
Kysymys siitä, kenelle eläkevarat kuuluvat, kannattaa nähdä eteenpäin katsovana ongelmana. Kenen hyväksi varat ja niiden tuotot koituvat nykyisen lainsäädännön, muiden säännösten ja käytäntöjen vallitessa? Normatiivinen versio kysymyksestä olisi: Keitä varojen tuottoineen tulisi hyödyttää?
Mitä enemmän varoja ja niiden tuottoja, sitä matalampi tuleva maksutaso
Säännöstemme mukaan työeläkevarat ja niiden tuotot vaikuttavat tulevaan maksutasoon. Mitä enemmän varoja on ja mitä parempaa tuottoa niille saadaan, sitä matalampi on tuleva maksutaso. Tämä on ollut tietoinen valinta työeläkelakien alkuajoista lähtien.
On perusteltua kysyä, tulisiko varojen määrän tai niille saatavan tuoton vaikuttaa myös eläkkeiden suuruuteen. Tällöin työeläkevarat ”kuuluisivat” osaltaan myös eläkkeensaajille. Ratkaisu tarkoittaisi askelta kauemmaksi perinteisestä etuusperusteisesta eläketurvasta.
On siis selvää, että eläkevarat vaikuttavat tulevaan maksutasoon. Näin ollen varat kuuluvat tuleville eläkemaksujen maksajille. Valitettavasti selvyys vähenee, kun pyrimme tarkentamaan asiaa. Lainsäädäntö ei määrittele kovinkaan tarkasti sitä, miten ja milloin varat ja tuotot vaikuttavat maksutasoon.
Joitakin periaatteita on toki määritelty. TyEL-maksun muutoksesta puolet kohdistuu työntekijän maksuun ja puolet työnantajan maksuun. Kuitenkin on mahdollista ja jopa todennäköistä, että pitkällä aikavälillä Suomen kaltaisessa pienessä taloudessa työnantajankin eläkemaksu jää työntekijöiden maksettavaksi matalampina palkkoina tai heikompana työllisyytenä. Jos tämä on totta, TyEL-varoihin kohdistuvien tuottojen riskinkantajia ovat oleellisesti tulevaisuuden TyEL-vakuutetut.
Julkisellakin puolella työntekijöiden eläkemaksu määräytyy TyEL:n työntekijämaksun perusteella. Tästä seuraa, että julkisen sektorin eläkevarojen tuoton tai sen puuttumisen kuittaa veronmaksaja. Veronmaksajat kuitenkin vaihtuvat ajan myötä, eivätkä julkisen puolen rahoitussäännökset ota kovinkaan tarkasti kantaa maksujen ajoitukseen. Jokseenkin sama pätee tosi asiassa TyEL:iinkin.
Lainsäätäjän ja työmarkkinajärjestöjen julkilausuttuna pyrkimyksenä on tasainen maksutaso. Tämä jättää paljolti auki sen, ketkä lopulta kantavat riskit oletettua huonommasta kehityksestä ja toisaalta ketkä ovat oikeutettuja nauttimaan poikkeuksellisen hyvän kehityksen hedelmistä. TyEL-maksun maksajat kuten myös veronmaksajat vaihtuvat ajan myötä.
Taloudellisen riskin kantavat eläkemaksujen maksajat
Palaan alkuperäiseen kysymykseen ”Kenelle työeläkevarat kuuluvat?” Selvästikin voimme sanoa asiasta jotain. Eläkelaitokset ovat varojen juridisia omistajia, mutta eivät tietenkään voi kantaa riskiä viime kädessä. Erilaisista organisaatioista huolimatta ihmiset väistämättä kantavat taloudellisen toiminnan riskit. Eläkevarojen tapauksessa riskinkantajia ovat tulevien eläkemaksujen maksajat. Julkisen sektorin eläkevarojen riskinkantajia ovat veronmaksajat. Eläkevarat siis asiallisesti kuuluvat heille. Vasta lainsäädännön muutoksen takana olisi tilanne, jossa eläkkeensaajista tulisi eläkevarojen riskinkantajia.
Täsmällistä maksuvelvollisuutta ei välttämättä kannata eikä ehkä edes voi määrittää kaikkien yllättävienkin tulevaisuuden tapahtumien varalle. Kuitenkin nykyistä täsmällisemmin määritelty riskinkanto eläketurvan rahoittamisesta auttaisi arvioimaan, vastaako riskinjako sitä, mitä kollektiivina haluamme, ja kykenevätkö ajatellut riskinkantajat tosiasiassa kantamaan riskit. Sivutuotteena näistä täsmennyksistä seuraisi, että voisimme vastata aiempaa täsmällisemmin myös siihen, kenelle eläkevarat kuuluvat.
Tätä omistusta on kyllä hyvä pohtia. Olen samaa mieltä juridisesta omistuksesta. Tästä en ole samaa mieltä:
”Palaan alkuperäiseen kysymykseen ”Kenelle työeläkevarat kuuluvat?” Selvästikin voimme sanoa asiasta jotain. Eläkelaitokset ovat varojen juridisia omistajia, mutta eivät tietenkään voi kantaa riskiä viime kädessä. Erilaisista organisaatioista huolimatta ihmiset väistämättä kantavat taloudellisen toiminnan riskit. Eläkevarojen tapauksessa riskinkantajia ovat tulevien eläkemaksujen maksajat. Julkisen sektorin eläkevarojen riskinkantajia ovat veronmaksajat. Eläkevarat siis asiallisesti kuuluvat heille. Vasta lainsäädännön muutoksen takana olisi tilanne, jossa eläkkeensaajista tulisi eläkevarojen riskinkantajia.”
Kuvitellaan tilanne, jossa jostakin syystä nuo rahastot pitäisi purkaa. En näe mitenkään mahdolliseksi tilannetta, jossa rahat jaetaan ”tuleville maksajille”. Kyllä ne jotenkin käytetään luvattujen eläkkeiden maksamiseen, joka vie meidät menneisyyteen ja ansaittuihin työeläkkeisiin.
Ehkä parempi on ajatella niin, että rahastoja ei voi normaalitilanteissa purkaa niin, että se aiheuttaa lisää maksupainetta tulevaisuuden maksajille? Ansainta ja maksut elävät omaa elämäänsä vaikka linkittyvätkin toisiinsa hyvin tiukasti.
Hei Jari, ei olisi käytännössä järkevää eikä realistista ajatella, että rahastot purettaisiin. Ajatuskokeena kuitenkin kuvittelemassasi tilanteessa varat voitaisiin jakaa tuleville maksajille alentamalla maksuja. Kertaluontoinen varojen purkaminen ei tietysti tässäkään toteutuisi, mutta vähitellen varat lähtisivät purkautumaan. Ne tulisi jaetuksi tuleville maksajille. Vaihtoehtoisessa maailmassahan tulevilta maksajilta olisi peritty enemmän maksuja.
On olemassa maita, joissa eläke-edut ja maksut määritetty laissa. Väestön vahetessa rahastot voivat olla purkautumassa muutamissa vuosikymmenissä, ellei lakeja muuteta. Tällöin siis rahastot tulisivat puretuksi tuleville maksajille.
Kiitos vastauksesta.
Olisi mielenkiintoista kuulla, että mikäli rahastot purettaisiin tuleville maksajille, niin miten nykyisistä ja tulevista työeläkkeistä selvittäisiin? Maksu voisi laskea hetkellisesti, mutta jossakin vaiheessa rahaston loppuessa olisi edessä sitäkin suuremmat korotukset tai eläkkeen pienennykset. Rahaston ideanahan on saada palkkakehitystä parempaa tuottoa, joka helpottaa maksupainetta. Nykyisinkin jo alennetaan tulevia maksuja vuosittaisten asiakashyvitysten kautta.
Rahastot ovat työeläkejärjestelmän varoja, joiden ainoa tarkoitus on huolehtia osaltaan työeläkkeiden maksusta. Rahastojen purkautumiseen muutamassa vuosikymmenessä en usko. Rahasto ei huomioi indeksejä ja lisäksi on huomioitava se, että rahastosta nostetaan kerättyjä varoja vain vuosi kerrallaan, jolloin eläkehetken pääoma-arvo voi jatkaa kasvamistaan korkona aina eläkeläisen kuolemaan saakka, jonka jälkeen jäljellä oleva rahastoitu osa jää osaltaan taas vahvistamaan eläkejärjestelmää.
Eläkkeiden rahastoinnin tarkoituksena on varautua tuleviin eläkemenoihin. Tämä tarkoittaa, että tulevilta työeläkeläisiltä ja heidän työnantajiltaan kerätään maksuna enemmän, kuin pelkästään maksussa oleviin eläkkeisiin tarvittaisiin varoja. Rahastoon laitetaan nykyisin (on vaihdellut historian aikana) 0,4 %:n karttumaa vastaava pääoma-arvokertoimella laskettu pääoma-arvo, jolla varaudutaan kunkin työeläkeläisen tulevaan koko elinajan rahastoitavan osan maksuun. Tulevaa maksua varten rahastoidaan vanhuuseläkemaksua 3,5–3,6 %:n osuus palkoista, joka laitetaan kasvamaan rahastokorolla 3 % rahastointihetkestä eläkkeen alkuhetkeen. Indeksiä ei huomioida rahastoinnissa ja lisäksi rahastoitua osaa korottavat mahdolliset iv-korotukset. Vanhuuseläkemaksun osaan vaikuttavat ikä ja sukupuoli. Rahastosta on tarkoitus saada ulos n. 20–25 % eläkkeen määrästä. Loput on tarkoitus hoitaa maksun tasausosan kautta vuosittaisena maksuna. Lyhyesti rahasto käyttäytyy jotenkin noin.
Tulevat eläkemenot ovat sidoksissa siihen, että paljonko työeläkkeitä on ansaittu. Jokaisesta palkkaeurosta on laitettu osa rahastoon tulevia eläkemenoja helpottamaan. Se mitä ei saada rahastoista pitää maksaa suoraan maksuna. Työeläkevakuutusyhtiöt ym. vastaavat rahastoiduista osista. Niillä on vastuuvelkaa alkaneista ja tulevista työeläkkeistä, jota varten niillä on oltava varoja vastuita enemmän, puhutaan vakavaraisuudesta ja vakavaraisuusasteesta. Nämä varat ovat syntyneet kerätyistä maksuista ja niiden tuotoista, niissä ei ole mukana mitään tulevaisuuden maksuja. Niillä turvataan työeläkkeitä ja mahdolliset maksualennukset tulevat bonuksena päälle.
Näin on siis varauduttu tuleviin eläkemaksuihin, 4000 euron työeläkkeestä rahastosta voi tulla 1000€ ja loput 3000€ maksetaan tasausosan muodossa. Periaatteessa tulevaa työeläkemaksua voitaisiin alentaa vanhuuseläkeosan verran, jolloin tuleva maksu ei sisältäisi rahastoitua osaa. Toisaalta nykyinen 24,4 prosentin maksu ei sekään riitä maksettaviin työeläkkeisiin, joten käytännössä maksua ei voisi alentaa. Seurauksena olisi se, että rahastoitavan osan puuttumisen takia tulevat työeläkemaksut olisivat nykyistä suuremmat, koska tuotot ovat olleet palkkakehitystä paremmat. Työeläkeyhtiöiden vastuuvelan ylittävät varat voisivat alentaa tulevia maksuja, mutta niinhän ne tekevät jo nyt, kun vuosittain maksetaan asiakashyvityksiä. Nopeutettuna oletettavasti tuotot vain pienenisivät ja seurauksena olisi maksujen nosto.
Kenelle rahaston varat sitten kuuluvat? Ne kuuluvat työeläkejärjestelmälle, mutta samalla se kuuluvat työeläkeläisille, joille on annettu eläkelupaus. Vain tuon lupauksen täyttämiseksi on edes ryhdytty keräämään varoja rahastoihin. Samalla on toki pyritty siihen, että rahastojen tuotot toteutuessaan alentavat työeläkemaksua. Mikäli tuotot jäisivät jatkuvasti alle palkkakehityksen, niin rahastointi olisi epäedullista ja se vain nostaisi maksutarvetta. Tässä mielessä ymmärrän käsityksen siitä, että rahastot kuuluisivat tuleville maksajille. Tavallaanhan työeläkeläiselle on tärkeää vain se, että hänelle annettu lupaus pidetään. Toisaalta tärkeää on myös se, että nousevatko tulevan eläkkeen työaikaiset kustannukset sellaisiksi, että työeläkemaksua kertyy enemmän kuin aikanaan tulevaa työeläkehyötyä. Elinaikakertoimen ja nousseiden maksujen takia vaara on olemassa. Rahasto turvaa työeläkkeitä ja maksualennukset ovat vain osa tervettä tuottokehitystä. Itse pohtisin myös sitä vaihtoehtoa, että voiko rahaston muuttaa puskurirahastoksi, kuten valtion kohdalla toimitaan. Indeksin huomioimista rahastoissa miettisin myös. Nykyisille maksajille annetaan maksuaikaa tulevia pääoma-arvoja diskonttaamalla ja alennusta, kun indeksin vaikutusta ei huomioida. Tulevat maksajat joutuvat kuitenkin huolehtimaan työeläkelupausten täyttämisestä.
Hei Jari, paljon asiaa ja pohdintaa edellä. Oleellisilta osin faktat kohdallaan ja mielipiteistäkin olen paljolti samaa mieltä.
Käsittääkseni näet pointin rahastojen kuulumisesta maksajille. He siis joutuvat kärsimään mahdollisista sijoitustappioista tai vastaavasti hyötyvät mahdollisista hyvistä tuotoista. Oikeastaan kirjoitukseni käsittelee tämän aika triviaalin havainnon seurauksia.
Ehkä on syytä tiivistää oma näkemykseni vaikka mitään täysin tyhjentävää ajatusta en osaa antaa. Työeläkkeistä annetaan lupaus, joka pitää sisällään kulloisenkin ajan ehdot. Takautuvasti toivottavasti ei ehtoihin puututa, kuten kävi elinaikakertoimen kohdalla. Tosin perustuslakivaliokunta näki sen hyväksyttävänä, mutta mitäpä poliittinen elin (kyllä olen tätä mieltä) ei halutessaan läpi saisi.
Tuota annettua lupausta varten on luotu rahasto, jonka ensisijainen tehtavä on osaltaan huolehtia annetusta lupauksesta yhdessä muun maksuosan kanssa. Toisaalta hyvät tuotot mahdollistavat maksualennukset, joka osaltaan hillitsee maksupainetta. Rahastot kuuluvat työeläkejärjestelmälle, joka vastaa noista lupauksista. Rahaston hyvää tuottoa ei kuitenkaan mielestäni saa jakaa kohtuuttomasti tuleville maksajille, koska silloin saatetaan vaarantaa rahastoitujen osien ”säilyminen” ja toinen mahdollinen seuraus voi olla se, että ”ylimääräiset” tuotot käytetään vain jonkin ikäluokan alennuksiin ja seuraava maksaa vastaavasti tämän seurauksena enemmän.
Kirjassa, Vakuutuksenottajan oikeudet työeläkevakuutusyhtiön varallisuuteen, Ilari Kallio sanoo seuraavasti:
”Työeläkevakuutusyhtiö omistaa jakamattomasti varansa yhtiön normaalin toiminnan aikana. Niissä erityistilanteissa, joissa omaisuuden netto-osuus tulee jaettavaksi työeläkeyhtiön etutahojen kesken, osakkeen- tai takuupääoman omistajalle kuuluu tämän tekemä sijoitus yhtiön omaan pääomaan sekä sijoitukselle laskettu kohtuullinen tuotto. Loppuosa työeläkeyhtiön varoista kuuluu jäännöksettömästi vakuutuksenottajille osana vakuutuskantaa, jolloin varat tulee käyttää vakuutettujen etujen turvaamiseen.”
Voisin siis lopuksi tiivistää, että eläkelupaukset tulee turvata, joten se rajoittaa rahastojenkin käyttöä.
Ruotsissa 1.9. 2021 lähtien pienimpiä työeläkkeitä korotettiin ja ne rahoitettiin työeläkevaroista jotka/. BKT ovat Suomea pienemmät. Ei meteliä järjestelmän romahtamisesta. Nyt länsinaapurissa vuoden alusta eläkeläisten verotusta kevennetään ja tasoja nostetaan. Kyllä eläkevaroista Iso osa kuuluu ne sinne työllään ansaanneille ja siksi olisi meilläkin järkevää niitä myös maltillisesti käyttää pienimpien työeläkkeiden korottamiseen. Tulevaisuuden haasteiden lisäksi on hyvä katsoa mitä aiemmin on ennakoitu- vaikkapa vain vuosituhannen vaihteessa, mitä on ennustettu ja miten on toteutunut. Ei ole taivas pudonnut niskaan, eikä edes ylilikvidejä rahastoja ole jouduttu ollenkaan purkamaan. Puhutaan eläkevastuista kertomatta että niiden toteutuminen yhdellä kertaa on mahdottomuus. Ei palovakuutustakaan mitoiteta niin, että kaikki talot syttyvät yhtä aikaa. Kysymys, johon haluaisin vastauksen on seuraavaa: milloin nykyisiä rahastoja aletaan purkamaan? Kuinka suuriksi ne ensin annetaan kasvaa? Tästä teillä vaarmaan on laskuharjoituksia. Kun rahastot aikanaan luotiin, laskettiin että riittää kun ovat suuruudeltaan kolme kertaa vuodessa maksettavat eläkkeet. Kohta ne ovat kahdeksankertaiset, sitten kymmemkertaiset….
Kauheeta vatulointii ja jamppastamista niinku Sipilän Juha joskus sanoi, eikä vielä päästy puusta pitkään, tuskin juurelle. Olen ollut eläkkeellä kohta 25 vuotta, sinä aikana taitettu indeksi on nakertanut kolmanneksen eläkkeeni ostovoimasta. Minulle on nyt todistettu ettei ne 245 miljardia eläkerahoja ole minun. Eihän ne ole koskaan olleetkaan, työnantaja sanoi tallentavansa osan palkastani eläkettäni varten. Ne varat ovat työnantajilta verotuksen tapaan kerättyä rahaa joista vihmerä työnantaja olisi kerännyt moninkertaisen tuoton kuin mihin nämä eläkeyhtiöitten sijoitusgurut pystyvät edes unissaan.
Täälläkin viisastellaan siitä kenen rahoja ne ovat, eiköhän jo olisi aika kysellä ja kyseenalaistaa noitten varojen holtiton hoito. Miksi siihen tarvitaan 4 eläkeyhtiötä raskaine organisaatioineen ja kuluineen jotka laskentatavasta riippuen ovat 5 – 800 miljoonaa ja joitten johtajilla on yli 40 tonnin kuukausiliksat ja joitten hallintoneuvostoissa pollailevat suurten firmojen pomot, taitamaton ay-jengi ja puoluepomot. Ei yhtään eläkkeensaajaa, vaikka heidänkin varoikseen tuota pottia on joskus sanottu.
On väitetty että neljä yhtiötä on tarpeen kilpailun takia. Minkähän kilpailun? En ole kertaakaan kuullut että yhtiöt kilpailisivat siitä, ken maksaa parhaimmat eläkkeet eikä siitä kuka toimii pienimmin kustannuksin. Kilpaillaan keskenään siitä kuka saa suurimpien työnantajien eläkerahat.
Kiitokset Rv ja Asko Asikainen. Alla muutamia huomioita. Mielipiteet ovat jokaisen omia, enkä niihin ota kantaa. Tosiasioihin sen sijaan taustaa ja tarkennusta.
Ruotsissa eläkeläisten köyhyysasteet ovat korkeammat kuin Suomessa (
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143090/elakkeiden-riittavyys-ja-kestavyys-arvio-suomen-elakejarjestelmasta.pdf?sequence=1&isAllowed=y s. 34). Eläkevaroja per BKT on enemmän ja maksutaso on matalampi (https://www.etk.fi/tyo-ja-elakkeet-ulkomailla/kansainvalista-vertailutietoa/rahoitus-ja-sijoitustoiminta/elakevarat-ja-maksut/ ). Toki järjestelmät ovat erilaisia, eikä vertailu ole aina helppoa. Nuo luvut ovat kuitenkin mahdollisimman vertailukelpoisia.
Lisäksi Ruotsissa väestö vanhenee hitaammin ja ikääntyneiden työllisyysasteet ovat korkeammat kuin Suomessa.
Palovakuutusta ei mitoiteta niin, että kaikki talot syttyisivät yhtä aikaa. Mutta eipä eläketurvan rahoitustakaan eikä eläkevastuita lasketa siten, että kaikki siirtyisivät eläkkeelle yhtä aikaa.
Eläkerahastoista on otettu viimevuosikymmenen puolivälistä lähtien enemmän varoja kuin niihin on kerätty. Tämän tilanteen muuttuminen ei ole näköpiirissä. Sen sijaan eläkerahastojen purkaminen siten, että varojen määrä vähenisi, johtaisi enemmin tai myöhemmin vaikeuksiin.
Työeläkeindeksillä tarkastettu eläke on 1995-2020 noussut noin 1,5-kertaiseksi. Samaan aikaan kuluttajahinnat ovat nousseet 1,4-kertaisiksi. Eli kyseisen ajanjakson maksussa olleet työeläkkeet ovat nousseet nopeammin kuin hinnat. Näin käy jatkossakin, jos palkat nousevat nopeammin kuin hinnat. Maksussa olevia työeläkkeitä tarkistetaan indeksillä, jossa ansioiden muutoksen paino on 20 % ja hintojen muutoksen paino on 80 %.
Kuten kuviostasikin näkee, niin lakisääteiset eläkevarat / BKT ovat Ruotsissa pienemmät kuin Suomessa..ja silti niistä on riittänyt pienempien eläkkeiden korjaamiseen, kuten totesin. Mitä eläkeläisköyhyyteen tulee, niin kuvioita/selvityksiä löytyy joka lähtöön. Itse Ruotsissa asuneena on todettava, että ei näy leipäjonoja, joiden jonottajista iso osa Suomessa on eläkeläisiä…oikein on asiaa selvitetty, voin toimittaa jos kiinnostusta. Koetin laittaa tähän yhden selvityksen, jossa lopputulos on just päinvastainen, mitä esität. mutta ei onnistunut. Onko jokin keino millä esim kuvan voi tähän liittää?
Erikoinen on väite eläkerahastoista, jotka paisuvat paisumistaan. Miten ja millä aikataululla niitä on tarkoitus purkaa? Teillä varmaan sormiharjoituksia, olisi mukava niitä arvioida-siis ihan konkreettisia lukuja ja aikatauluja- kiitos! Sitten on palovakuutus ja vastuut-ei tietenkään ole palovakuutusta mitoitettu niin, että kaikki talot yhtäaikaa alkavat palamaan, ei myöskään kannata eläkevastuita laskea yhteen ajassa eteenpäin automaattisesti. Paljon tapahtuu-talous, työllisyys ym, mutta se on toinen juttu – eniten kiinnostaa tuo eläkerahastojen vähittäinen purkaminen miten paljon, milloin ja millä oletuksilla. Indeksit on ihan toinen kokonaisuus. Siihen voidaan palata, kunhan tästä tahastokokonaisuudesta saadaan jonkinlainen selvyys.
Ruotsissa eläkeläisköyhyys on yleisempää kuin Suomessa, maksutaso matalampi ja eläkkeiden rahoitus vahvemmalla pohjalla kuin Suomessa.
Eteenpäin katsovia laskelmia eläkemenoista, maksuista ja varoista on raportissa Lakisääteiset eläkkeet : pitkän aikavälin laskelmat 2019 https://www.julkari.fi/handle/10024/137763
Kyllähän hitto vie on merkillistä että taitettua indeksiä ei voi purkaa ja edes pienimpiä työeläkkeitä nostaa. Ihminen on tämän epäoikeuden saanut aikaiseksi, ja ihminen voi sen myös purkaa. Ja Paavo Lipposelta kuuluis kiristää mielipide ja korjaustapa jos ja kun hän kuulemma on ollut tämän ilmiön arkkitehti. Ja turha saivarrella kenelle eläkevarat kuuluvat tai eivät kuulu. Kun rahaa kerran siellä on niin johan on kumma ettei sitä käytetä eläkeläisten, siis kulloinkin tarvitsevien hyväksi?
Näissä kommenteissa ei ole huomioitu sitä, että osa työntekijöistä kuolee jo työssä ollessaan, samoin myös jotkut nukkuvat pois melko heti eläkkeelle jäätyään. Näin ollen eläkelaitoksille jää heiltä huomattavia summia rahaa, joka oikein käytettynä siirtyy tuleville sukupolville.
Työntekijä maksoi omasta palkastaan eläkekassaan ja suurimman osan maksoi työnantaja. Ei kukaan voi väittää, että henkilön ja työnantajan maksama summa eläkekassaan olisi kiistan alainen eläkkeen saajan saatava. Kansalaiset ovat luottaneet siihen, että eläkettä maksetaan puolittamatta tai pilkkomatta niin kauan kuin henkilö elää. Jos nykyiset ja tulevat sukupolvet toimivat samoin niin, he tulevat saamaan ansioittensa mukaisen eläkkeen.
Eläkkeet tulisi korjata sellaisiksi, kuin ne alkujaan on suunniteltu. Rahaa tuntuu olevan, miksi lupauksia ei noudateta?