STM on parhaillaan käynnistämässä selvitystyötä Ruotsin rahastoeläkemallin soveltamisesta Suomeen. Mikä rahastoeläke on, miten se toimii, ja mitä siitä ajattelevat ruotsalaiset itse?

Rahastoeläke eli premiepension on Ruotsin lakisääteisen ansioeläkejärjestelmän yksilöllisesti rahastoitu osa. Ansiokaton alittavista ansioista 2,5 prosenttia sijoitetaan joko valtiollisen AP7-rahastoyhtiön hoitamaan oletusvaihtoehtoon AP7 Såfaan tai vakuutetun valitsemiin rahastoihin. Molemmissa vaihtoehdoissa vakuutettu kantaa sijoitusriskin. Pensionsmyndigheten arvioi vuosittain täyttääkö rahastoeläkejärjestelmä sille lakiin kirjatut tavoitteet tuoton, maksussa olevien eläkkeiden vakauden ja valinnanvapauden osalta.

Rahastoeläkkeelle asetettu keskeinen tavoite liittyy tuottoon: sen tulisi ylittää ansiotulojen kehitystä kuvaava tuloindeksi selvästi. Arvioinnissa käytetty tulkinta on vähintään kahden prosenttiyksikön ylitys. Tämä tavoite täyttyy kirkkaasti. Rahastoeläkkeen pitkän aikavälin tuotto on Pensionsmyndigheten raportin mukaan ylittänyt rajan selvästi sekä pääomapainotetulla että aikapainotetulla tarkastelulla. Pääomapainotettu tuotto kuvaa, miten säästäjien rahat ovat tuottaneet järjestelmän kassavirrat huomioon ottaen. Aikapainotettu tuotto puolestaan kuvaa rahastojen tuottoa tavalla, jossa eri ajanjaksot saavat saman painon.

Järjestelmän alusta (1995) vuoden 2025 loppuun rahastoeläkkeen pääomapainotettu vuosituotto oli keskimäärin 8,5 prosenttia, kun tuloindeksin vastaava tuotto oli 3,4 prosenttia. Myös lyhyemmässä, kahdeksan vuoden aikapainotetussa tarkastelussa ero oli selvä: rahastoeläkkeen vuosituotto oli 10,8 prosenttia, kun tuloindeksin muutos oli 3,7 prosenttia. Rahastosijoittamiseen kuuluva vaihtelu näkyy kuitenkin siinä, ettei kyseinen ylituotto ole ollut tasainen koko järjestelmän historian ajan. Pääomapainotetussa pitkän aikavälin tarkastelussa kahden prosenttiyksikön raja on ylittynyt vuodesta 2014 eteenpäin.

Pensionsmyndighetenin mukaan tuloksen voi tulkita vahvaksi näytöksi rahastoeläkkeen perusajatuksen toimivuudesta. Sijoittaminen tuo pitkällä aikavälillä lisätuottoa verrattuna pelkästään ansiotulojen kehitykseen sidottuun järjestelmään. Samalla on hyvä huomata, että tuottotavoitteen täyttyminen kertoo ennen kaikkea järjestelmän potentiaalista – ei vielä siitä, miten hyvin tämä potentiaali välittyy eläkkeensaajille arjessa.

Maksussa olevan rahastoeläkkeen vakaus jää tavoitteesta

Toinen keskeinen tavoite liittyy maksussa olevan rahastoeläkkeen vakauteen. Ajatuksena on, että sijoitusriski pienenee iän myötä ja eläkkeen vaihtelu tasaantuu.

Maksuvaiheessa vakuutettu voi valita kahden vakuutusmuodon välillä. Hän voi joko pitää varansa rahastovakuutuksessa, jolloin eläke määräytyy edelleen rahastojen arvonkehityksen perusteella, tai siirtää varat perinteiseen vakuutukseen, jossa Pensionsmyndigheten hallinnoi varoja ja eläke sisältää takuuosan sekä mahdollisen lisäosan. Rahastovakuutus on selvästi suositumpi vaihtoehto: noin 80 prosenttia eläkkeensaajista pitää varansa rahastovakuutuksessa.

Rahastoeläkkeen kuukausimäärä lasketaan uudelleen kerran vuodessa seuraavan vuoden maksua varten. Rahastovakuutuksessa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että markkinatuotot näkyvät eläkkeensaajan vuosittaisessa eläkemäärässä. Perinteisessä vakuutuksessa vaihtelu on vaimennetumpaa, mutta siinäkin tulevat tarkistukset riippuvat Pensionsmyndighetenin hallinnoimien varojen tuotosta.

Raportin mukaan vakaustavoite ei toteudu koko järjestelmän tasolla. Sijoitusriski kyllä pienenee iän myötä, mutta vain hyvin vähän. Poikkeuksena on valtiollisen AP7:n hallinnoima oletusvaihtoehto AP7 Såfa (Statens årskullsförvaltningsalternativ), joka täyttää vakaustavoitteen. AP7 Såfan allokaatio muuttuu sukupolvirahaston kaltaisesti: nuoremmilla säästäjillä varat ovat kokonaan osakerahastossa, mutta 56 ikävuodesta alkaen osakepainoa pienennetään asteittain ja korkorahaston osuutta kasvatetaan.

AP7 Såfassa sijoitusriski alenee automaattisesti iän myötä. Tämä koskee myös eläkkeen maksuvaihetta. Omissa rahastovalinnoissa vastaavaa riskin vähenemistä ei välttämättä tapahdu, joten riskit voivat pysyä korkeina myös eläkeaikana. Seurauksena on, että rahastoeläkkeen vuosittaiset muutokset ovat selvästi suurempia kuin ansioeläkkeessä.

Tämä paljastaa keskeisen jännitteen. Sama mekanismi, joka tuottaa pitkällä aikavälillä parempaa tuottoa, voi lyhyellä aikavälillä heikentää eläkkeen ennakoitavuutta. Lainsäätäjän näkökulmasta tämä ei ole pelkkä tekninen yksityiskohta, vaan keskeinen kysymys eläketurvan luonteesta.

Valinnanvapaus toteutuu, mutta valintojen laatu ratkaisee

Kolmas arvioinnin osa-alue on valinnanvapaus. Pensionsmyndighetenin mukaan valinnanvapauden voidaan katsoa toteutuvan, sillä enemmistö kyselytutkimuksen vastaajista pitää rahastotarjontaa riittävänä.

Valinnanvapauden rinnalla järjestelmässä korostuu kuitenkin oletusvaihtoehdon merkitys. AP7 on rahastoeläkejärjestelmän selvästi keskeisin toimija: vuoden 2025 lopussa lähes kaksi kolmasosaa säästäjistä oli edelleen AP7 Såfassa, ja AP7:n hallinnoima pääoma oli noin 1 530 miljardia kruunua (€ 138 mrd.), mikä vastaa yli puolta koko rahastoeläkepääomasta.

Tulos ei kuitenkaan kerro koko kuvaa. Raportti nostaa esiin valinnanvapauden paradoksin: vaikka valinnan mahdollisuus on olemassa, kaikki valinnat eivät ole hyvin informoituja. Merkittävä osa eläkkeensaajista ei esimerkiksi tiedä, miten heidän rahastoeläkkeensä on sijoitettu tai ei muista minkä vakuutusmuodon on valinnut. Tällöin valinnanvapaus voi kääntyä sekä eläkkeensaajan että järjestelmän kannalta ongelmaksi. Jos riskitaso ei alene eläkeaikana, vakaustavoite jää saavuttamatta, eikä tämä välttämättä perustu tietoiseen arvioon riskin ja tuoton vaikutuksista.

Rahastotori siirtynyt avoimesta liittymismallista kilpailutettuun malliin

Valinnanvapauden arviointi liittyy myös käynnissä olevaan rahastotorin uudistukseen. Aiemmin rahastotori oli avoin kaikille rahastonhoitajille, jotka täyttivät lakisääteiset perusvaatimukset. Tämän seurauksena rahastovalikoima kasvoi hyvin suureksi, enimmillään tarjolla oli lähes 900 rahastoa. Laaja valikoima lisäsi valinnanvaraa, mutta samalla se teki järjestelmästä hajanaisen. Rahastojen palkkiotasot vaihtelivat, ja viranomaisen mahdollisuudet painaa kustannuksia alas olivat rajallisemmat.

Nykyisessä kilpailutetussa mallissa rahastot valitaan keskitetysti tiukkojen kriteerien perusteella. Uusi viranomainen Fondtorgsnämnden (rahastotorilautakunta) kilpailuttaa rahastot. Tavoitteena on, että tarjolla olevat rahastot ovat kustannustehokkaita, kestäviä, valvottavia ja laadukkaita. Rahastojen määrä on laskenut, mutta tarjonta on edelleen määrällisesti laaja. Vuoden 2025 lopussa valittavana oli 374 rahastoa.

Uudistus muuttaa valinnanvapauden luonnetta. Kyse ei ole enää mahdollisimman suuresta rahastomäärästä, vaan siitä, että säästäjälle tarjotaan rajatumpi ja laadukkaammaksi arvioitu valikoima. Samalla esiin nousee laajempi kysymys: missä määrin parempi valinta-arkkitehtuuri voi korvata yksilön omaa aktiivisuutta – ja missä määrin sen tulisikin tehdä niin?

Lopuksi: mitä raportti kertoo rahastoeläkkeen roolista?

Kokonaisuutena arvio antaa Ruotsin rahastoeläkkeestä kaksijakoisen, mutta tärkeän viestin. Yhtäältä järjestelmä toimii juuri siinä, mikä on sen tavoitekin: rahastoeläke tuottaa pitkällä aikavälillä lisäarvoa suhteessa ansioiden kehitykseen. Toisaalta tämä lisäarvo ei muutu automaattisesti vakaaksi eläketuloksi.

Sosiaalivakuutuksen näkökulmasta eläkejärjestelmän tehtävä ei ole vain tarjota mahdollisuutta hyvään tuottoon, vaan myös tuottaa turvallista ja ennakoitavaa eläketuloa. Jos maksussa olevan rahastoeläkkeen vaihtelu jää suureksi, se on vaikeasti sovitettavissa yhteen tämän tavoitteen kanssa.

Nuorilla ikäluokilla rahastoeläke muodostaa aiempaa merkittävämmän osan tulevasta eläketurvasta. Sijoitusvalinnoista johtuvat erot voivat ajan myötä kasvaa merkittäviksi. Tämä nostaa esiin laajemman peruskysymyksen rahastoeläkkeen roolista: kuinka suuria yksilöiden välisiä eroja voidaan pitää hyväksyttävinä järjestelmässä, joka on osa lakisääteistä sosiaalivakuutusta?

Rahastoeläke tuo järjestelmään tuottopotentiaalia, mutta samalla lisää myös yksilöllistä vaihtelua. Siksi sen rinnalle tarvitaan rakenteita – oletusratkaisuja, ohjausta ja valinta-arkkitehtuuria – jotka auttavat hallitsemaan riskiä erityisesti eläkeaikana. Lopulta olennaista ei ole vain se onko valinnanvapaus olemassa, vaan mitä valinnat merkitsevät eläketurvan näkökulmasta ja kuinka hyvin järjestelmä tukee onnistuneita valintoja.

Lähteet

• STM (2026). Ruotsin rahastoeläkemallin soveltamista Suomeen selvitetään.
• Pensionsmyndigheten (2026) Når premiepensionssystemet riksdagens mål? 2026 års utvärdering. Julkaistu 29.4.2026. Når premiepensionssystemet riksdagens mål? 2026 års utvärdering.
• Pensionsmyndigheten / Cision (2026) Premiepensionen 2026 – lever systemet upp till lagens intentioner?
• SFB, Socialförsäkringsbalk (2010:110) 64 kap. 2 a, 2 b §.
• Pensionsmyndigheten (2022) Standard för pensionsprognoser, mars 2022.
• Pensionsmyndigheten (2025) Premiepensionen: Värdeutveckling och utbetalningar 2025.
• Peter Lindström (2022) Miten ruotsalaiset sijoittavat eläkevaransa? : havaintoja Ruotsin rahastoeläkejärjestelmästä. Eläketurvakeskus.

ETK:n aiemmat blogit rahastoeläkkeestä

• ETK (2018): Ruotsin rahastoeläkejärjestelmälle harvennusleikkaus.
• ETK (2022): Ruotsin rahastoeläke paisuu ja uudistuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ