Vanhuuseläkeiän nousu pidentää työuria ja vahvistaa julkista taloutta
Eläkeiän nousu on lisännyt työllisyyttä vanhan uuden eläkeiän välillä, mutta samalla myös työn ulkopuolella olevien osuus on kasvanut. Tästä huolimatta asteittainen eläkeiän korotus tuo merkittävän potin valtion kassaan. Tämä havaittiin hiljattain julkaistussa tutkimusartikkelissa.
Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa päätettiin, että vanhuuseläkeikä alkaa nousta kolme kuukautta ikäluokkaa kohti. Asteittainen nousu eläkeiässä on kasvattanut työllisyysastetta merkittävästi vanhan ja uuden eläkeiän välillä. Samalla myös työttömyys, työkyvyttömyys ja työvoiman ulkopuolella olevien osuus on kasvanut selvästi ja sairaana olevien osuus jonkin verran. Näiden vaikutusten taustalla on lähinnä aiemman työmarkkina-aseman säilyminen.
Työurat siis pidentyvät, mutta vain työssä olleilla. Positiivinen havainto on, että valtaosa työssä olleista on jatkanut työskentelyä eläkeiän nousun verran. Vain reilu 10 prosenttia niistä työssä olevista, jotka ilman eläkeiän nousua olisivat jo eläkkeellä, on siirtynyt pois työelämästä ennen uuden korkeamman eläkeiän saavuttamista.
Vaikuttaisi siis siltä, että ihmisten näyttää olevan melko helppo hyväksyä, että työssä tulee jatkaa kolme kuukautta edellistä ikäluokkaa pidempään. Eläkeiän vähittäinen nousu näyttäytyy tässä mielessä toimivana keinona työurien pidentämiseksi.
Vaikutuksissa selvät sosioekonomiset erot
Negatiivista on, että eläkeiän nousu pitkittää työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä tai muuten työvoiman ulkopuolella olon kestoa. Poikkeuksellisesti näiden vaikutusten kohdentumista eri ryhmiin pystyttiin tutkimaan. Sukupuolieroja ei havaittu. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Suomessa – toisin kuin monissa muissa maissa – eläkeikää lähestyvien miesten ja naisten työllisyysasteet ovat melko samanlaiset.
Erot koulutustason ja tulojen mukaan ovat kuitenkin selvät. Matalasti koulutetuilla ja pienempituloisilla eläkeiän nousu on tehottomampi keino lisätä työllisyyttä, koska suurempi osa eläkeiän nousun vaikutuksista valuu työn ulkopuolelle. Näissä ryhmissä työttömyys ja työkyvyttömyys ovat vaihtoehtoisia reittejä eläkkeelle muita useammin.
Eläkeiän noususta koituu siis heikommassa asemassa oleville enemmän kielteisiä vaikutuksia. Tämä voi pitkällä aikavälillä johtaa kasvavaan sosiaaliseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen matalasti ja korkeasti koulutettujen sekä pienempi- ja suurempituloisten välillä.
Suotuisia vaikutuksia julkiseen talouteen
Vaikka eläkeiän nousu lisää sosiaalimenoja, kuten työttömyys- ja työkyvyttömyysmenoja, vanhuuseläkemenojen vähenemisestä syntyy säästöjä ja työllisyyden kasvu tuo verotuloja. Kokonaisuutena eläkeiän nousu vahvistaa julkista taloutta.
Karkean laskelman mukaan yhden kuukauden nousu eläkeiässä tuo valtion kassaan 34 miljoonaa euroa per ikäluokka. Kolmen kuukauden eläkeiän nousu tarkoittaa yhteensä noin 100 miljoonaa euron lisätuloja.
Rahassa mitattavien hyötyjen lisäksi kokeneiden työntekijöiden pysyminen työelämässä pidempään voi myös vaikuttaa positiivisesti tuottavuuteen ja tätä kautta välillisesti edistää talouskasvua.
Eläkeiän nousun tehokkuus voi heikentyä
Eläkeiän nousu on toistaiseksi toiminut hyvin, mutta näin ei välttämättä ole tulevaisuudessa. Kun vanhuuseläkeikä nousee riittävän korkeaksi, yhä useampi voi poistua työelämästä ennen eläkeikää esimerkiksi terveydentilan heikentymisen tai jaksamisongelmien vuoksi.
Nämä haasteet todennäköisesti kohdistuvat voimakkaammin väestöryhmiin, joissa työtehtävät ovat raskaampia. Käytännössä tämä tarkoittaisi entistä enemmän kielteisiä vaikutuksia matalammassa sosioekonomisessa asemassa oleville.
Eläkeiän nousun tehokkuus työurien pidentäjänä voi siis heikentyä tulevaisuudessa – ja eri ryhmissä eri tahtia. Tästä syystä vanhuuseläkeiän nousun vaikutusten ja sosioekonomisten erojen seuraaminen on tärkeää.
Tutkimusartikkeli:
