Työkyvyttömyyseläkeläiset ovat haavoittuvassa asemassa terveydentilansa ja tulojensa vuoksi, minkä vuoksi ryhmän hyvinvoinnin tutkiminen on tärkeää. Tutkielmani perustuu Eläketurvakeskuksen Eläkkeensaajien toimeentulo ja taloudellinen hyvinvointi -kyselytutkimuksiin.

Työkyvyttömyyseläkeläiset kokevat voivansa sitä paremmin, mitä terveemmäksi he itsensä tuntevat. Huomionarvoista on, että koetulla terveydellä on vahvempi yhteys työkyvyttömyyseläkeläisten hyvinvointiin kuin taloudellisilla resursseilla. Tämän voi katsoa kertovan työkyvyttömyyseläkeläisten elämäntilanteesta, jossa terveys – tai sen puute – on keskeisellä sijalla. Ilman terveyttä ei rahalla tai omistusasunnolla saavuteta hyvinvointia.

Taloudellinen autonomia tukee hyvinvointia

Työkyvyttömyyseläkeläiset, joilla ei ole vaikeuksia kattaa menojaan tuloillaan, kokevat voivansa paremmin kuin työkyvyttömyyseläkeläiset, joilla on vaikeuksia menojensa kanssa. Näin ollen taloudellisen autonomian ja tätä kautta saatavan hallinnan kokemuksen voidaan katsoa tukevan työkyvyttömyyseläkeläisten hyvinvointia.

Ihmisellä on tarve kokea hallitsevansa elämäänsä, ja autonomian kokemus tuottaa ihmiselle hyvinvointia. Siinä missä kuukausitulot ovat materiaalinen resurssi, voidaan menojen kattamisen tason nähdä kuvaavan henkilön taloudellista liikkumavaraa ja oman elämän taloudellista hallintaa.

Naiset kokevat voivansa paremmin kuin miehet

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat naiset kokevat hyvinvointinsa vahvemmaksi kuin miehet. Sukupuoli voi heijastua hyvinvointiin eri tavoin. Aiemmassa tutkimuksessa naisten on havaittu kokevan terveytensä paremmaksi kuin miesten.

Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien naisten taas tiedetään työskentelevän miehiä useammin, ja suurempien työtulojen on huomattu olevan yhteydessä korkeampaan elämänlaatuun. Näin tarkasteltuna terveys, työssäkäynti ja työtulot ovat todennäköisesti naisten miehiä paremman hyvinvoinnin taustalla, mutta eron takana on oletettavasti muitakin tekijöitä.

Hyvinvointi ei synny yhdestä lähteestä, vaan eri tekijät vahvistavat toisiaan

Hyvinvoinnin eri ulottuvuudet voivat toimia resursseina siten, että yksi ulottuvuus vaikuttaa toisen rakentumiseen. Esimerkiksi terveys on tärkeä ihmisen olemista määrittävä tekijä, mutta se myös mahdollistaa työssäkäynnin. Näin ollen hyvä terveys vaikuttaa hyvinvointiin muun muassa työtulojen, työstä saatavien sosiaalisten suhteiden ja päivärutiinien kautta.

Naisten miehiä parempi vointi herättää kysymyksen, voiko sukupuoli toimia resurssin tavoin hyvinvoinnin rakentumisessa. Onko mahdollista, että naisilla on miehiin verrattuna sosiaalisesti rakentuneet paremmat valmiudet käsitellä työkyvyttömyyttään ja sen aiheuttamaa elämäntilannetta? Vaikuttaako tämä kykyyn hakeutua työhön?

Sukupuolittunut ero hyvinvoinnissa saa myös kysymään, onko naisilla enemmän hyvinvointia tukevia sosiaalisia suhteita työyhteisön kautta. Nämä tekijät voivat edelleen vaikuttaa siihen, että naiset kokevat terveytensä paremmaksi kuin miehet, mikä taas voi helpottaa työhön hakeutumista ja työskentelyä. Kysymys on tärkeä yksilötason hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta.

Miten työkyvyttömyyseläkeläisten hyvinvointia on mahdollista tukea?

Eudaimonisten hyvinvointiteorioiden mukaan henkilökohtainen kasvu on osa ihmisen hyvinvointia, ja hyvinvointi rakentuu ympäristöissä, joissa yksilön tavoitteiden saavuttamista tuetaan. Tämä prosessi tukee sitä, että yksilö tavoittelee tarpeitaan myös tulevaisuudessa. Tästä syystä on tärkeää, että työkyvyttömyyseläkeläisille mahdollistetaan pääsy ympäristöihin, jotka tukevat heidän hyvinvointiaan.

Työpaikka voidaan nähdä hyvinvointia rakentavana ympäristönä. Työskentely ei ole kuitenkaan yhtä yleistä kaikilla työkyvyttömyyseläkeläisillä. Osatyökyvyttömyyseläkeläisten toimeentulosta huomattavasti suurempi osa koostuu työtuloista kuin täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavilla. Osatyökyvyttömyyseläkeläisistäkään kaikki eivät työskentele.

Hyvinvoinnin ja taloudellisen autonomian tukemisen näkökulmasta on tärkeää pohtia, miten työskentely voitaisiin mahdollistaa entistä useammalle työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle, joilla on vielä työkykyä jäljellä.

Vastaavasti on tärkeää pohtia, mitkä voisivat olla hyvinvointia tuottavia ympäristöjä työkyvyttömyyseläkettä saaville, joille työskentely ei ole mahdollista.

Pro gradu -tutkielma (2025):
Koetun hyvinvoinnin erot työkyvyttömyyseläkeläisillä

Matilda Kivelä on yhteiskuntatutkimuksen maisteri Tampereen yliopistosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ