Väänänen Niko

Saksalainen sosiaalipolitiikan professori Karl Hinrichs on kirjoittanut, että eläkejärjestelmät ovat norsuja. Ne ovat isoja ja niitä on vaikea liikuttaa. Iso uutinen on, että Saksassa norsu on laitettu liikkeelle.

Helmikuun ajan Ranskassa on osoitettu mieltä eläkeuudistusta vastaan. Liikkeellä on ollut iso joukko eri ikäisiä ja taustaisia ihmisiä. Eri lähteiden mukaan osallistujia on ollut vajaasta miljoonasta reiluun kahteen miljoonaan. Olisiko tällainen eläkkeisiin liittyvä liikehdintä Suomessa mahdollinen?

Eläkkeet ovat työuran aikana ansaittu etuus. Eläkkeiden maksamiseen tarvitaan rahaa. Mutta kuinka paljon sitä tarvitaan, ja kuka sen maksaa? Keskustelemme eläkemaksutuloon kohdistuvasta eurooppalaisesta vertailustamme Työeläkepäivässä.

Kukaan meistä ei tiedä elinikäänsä etukäteen. Tarvitaan eläke, joka turvaa toimeentulon elämän loppuun saakka sen pituudesta riippumatta. Miksi ikäluokalla on sama eläkeikä? Voisiko eri ryhmillä olla eri eläkeikä?

Antti lähinnä surffaili aikuisikänsä, Liisa kävi pienipalkkaisissa töissä, mutta eläkkeessä se ei suuremmin näy. Onko sillä väliä? Tämä surffarin ongelma on tuttu yhteiskuntatieteissä. Viime vuosisadan merkittävimpiin filosofeihin kuuluva John Rawls vastusti perustuloa, koska ”Malibun rannoilla surffaavien tulisi elättää itsensä eikä kuluttaa yhteisiä varoja”.

Ranskassa eläkeuudistusta vastustavat lakkolaiset ja mielenosoittajat ovat vallanneet kadut ja Pariisissa julkinen liikenne on ollut seisahduksissa. Mieltään osoittavissa on niin nuoria ja iäkkäämpiä sekä eri alojen edustajia, joilla on yhteisenä nimittäjänä suunnitellun eläkeuudistuksen vastustus. Missä tässä kaikessa oikein onkaan kyse?

Voisiko vanhemmista pienituloisempi saada eläkehyvitystä pikkulapsiajalta? Pitäisikö oikeus korvaukseen syntyä tietyn lapsimäärän jälkeen? Näin toimitaan esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Kanadassa, Saksassa ja Ranskassa.