Presidentti Macronin eläkeuudistuksessa eläkeikä nostettaisiin Ranskassa 62 vuodesta 64 vuoteen, ja työuravaatimus täyteen eläkkeeseen nousisi 42 vuodesta 43 vuoteen.

Uudistus ei kuulosta kovin radikaalilta. Mutta monet vastustavat eläkeuudistusta siitä syystä, että he ovat tyytymättömiä Macronin hallinnon aiempiin uudistuksiin. Esimerkiksi monia hiertää se, että viime syksynä työttömyysturvan kestoa lyhennettiin.

Jotkut vastustavat uudistusta, koska he tulkitsevat, että syntyvillä säästöillä rahoitetaan yrityksille annettuja verohelpotuksia. Tällöin ajatuksena on, että Macronin uudistuksessa kyse ei ole pelkästään eläkkeistä vaan myös tulonsiirrosta työssäkäyviltä yrityksille.

Suomessa työeläkkeistä on sovittu perinteisesti niin, että keskinäisessä yhteistyössä ja neuvotteluissa eri työmarkkinaosapuolten ja hallituksen tuki eläkeuudistukselle on saavutettu ennen eduskuntatyötä. Eläkkeistä on keskusteltu eläkkeinä ja osana kansantalouden kestävyyttä.

Ranskassa kokemus oikeudenmukaisuudesta on etusijalla

Ranskalainen poliittisen historian tutkija Pierre Rosanvallon on todennut, että vaikka eläkeuudistus olisi makrotalouden näkökulmasta perusteltu, uudistusehdotukset eivät ole vastanneet yksittäisten ihmisten käsityksiin oikeudenmukaisuudesta.

Ehdotusta on nyt muutettu niin, että myös vähimmäiseläkkeitä luvataan korottaa ja pitkän työuran tehneet huomioidaan paremmin.

Suomessa eläkeuudistuksia on helpompi perustella eläketurvan ja koko kansantalouden kestävyyden varmistamisella. Suomen työeläkejärjestelmä heijastelee työuran aikaisia ansioita, eikä sen tehtävänä ole ollut tuloerojen tasaaminen.

Ranskassa keskeisemmällä sijalla julkisessa keskustelussa on sosiaalinen oikeudenmukaisuus eri ryhmien välillä – eläkkeiden tehtävänä on korjata työelämän ja -markkinoiden tuottamaa eriarvoisuutta.

Työn merkitys kateissa – ikääntynyt ranskalainen harvemmin töissä

Rosanvallon on myös huomauttanut, että Ranskassa vanhempien työntekijöiden työllisyysaste on alhainen. Vain noin kaksi kolmasosaa 59–61-vuotiaista on töissä.

Eläkeiän nostoa on vaikeampi perustella, kun merkittävä osa ikääntyneistä on jo nyt syrjäytynyt työmarkkinoilta. Tämän lisäksi kyselyissä lähes viidennes yli 50-vuotiaista on todennut, ettei koe työtänsä merkitykselliseksi.

Suomessa 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on 12 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Ranskassa, ja ikääntyneiden työllisyyteen ja työhyvinvointiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Eläkeiän nostaminen on helpompaa, kun ihmiset pysyvät töissä eläkeikään asti.

Kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttavat siihen, että eläkemielenosoitukset Ranskan tyyliin ovat epätodennäköisiä Suomessa.

Aiheesta lisää:

Väänänen, Niko & Liukko, Jyri (2022). Justifying a financially and socially sustainable pension reform: a comparative study of Finland and France. J. International Journal of Sociology and Social Policy.
Artikkelin hyväksytty käsikirjoitus (Julkarissa)
Artikkelin maksullinen versio (Emerald)

Les actifs et le sens au travail, kesäkuu 2022, OpinionWay (pdf)

Pierre Rosanvallonin haastattelu Radio Francessa 8.2.2023

---

Etk.fi-blogissa asiantuntijat kirjoittavat myös yhdessä tuumin. Lisää Niko Väänäsen ja Jyri Liukon kirjoituksia voit lukea heidän omista blogeistaan. Niko Väänäsen Etk.fi-blogi | Jyri Liukon Etk.fi-blogi

Kommentit (2)

1. Tunne siitä mikä on reilua on helpompaa yhdistää tosiasioihin silloin kun vero- ja tulonsiirtojärjestelmä on simppeli. Suomen esimerkissä eläketulojen uudelleenjako on keskitetty tulosidonnaiseen kansaneläkeeseen ja progressiiviseen eläkkeiden verotukseen. Toki palkattomien jaksojen eläkeoikeus on poikkeus.

2. Hei,

   Kiitos kommentistasi, Tarmo. Olemme samaa mieltä kansaneläkkeen ja progressiivisen verotuksen roolista Suomessa.

   Itse asiassa yksi artikkelimme tulos on se, että institutionaalinen jako kansan- ja työeläkkeen välillä pitää keskustelut väestötason sekä yksilön elinkaaren tulonsiirroista erillisinä.

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ