Blogilistaus

Kukaan meistä ei tiedä elinikäänsä etukäteen. Tarvitaan eläke, joka turvaa toimeentulon elämän loppuun saakka sen pituudesta riippumatta. Miksi ikäluokalla on sama eläkeikä? Voisiko eri ryhmillä olla eri eläkeikä?

Tutkin tuoreessa raportissani eläkkeelle siirtymisen ja kuolevuuden välistä yhteyttä. Tutkimuskohteeni oli vuonna 1947 syntynyt ikäluokka. He täyttävät tänä vuonna 74 vuotta. Tarkastelen ikäluokan eläkkeelle siirtymistä ja kuolevuutta eri muuttujien, kuten eläkelaji, sukupuoli sekä siviilisääty, valossa. Tulokseni kertovat siitä, että vanhuuseläkkeen kestossa on vaihtelua ihmisten taustojen mukaan. Tieto ei sinänsä ole yllättävä. Esimerkiksi on yleisesti tunnettua, että miehet elävät keskimäärin lyhyemmän aikaa kuin naiset.

Nopeasti tulkittuna mieleen saattaa tulla ajatus siitä, että ehkä eläkeikiä voisi muuttaa yksilöllisempään suuntaan. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Vanhuuseläke on oikeus lepoon

Vanhuuseläke on ikääntyneen oikeus lepoon. Ihmisen ei tietyn iän jälkeen tarvitse enää tehdä töitä. Eläke turvaa toimeentulon. Kun Bismarck loi sosiaalivakuutuksen Saksassa, yli 70-vuotiaiden ajateltiin olevan liian vanhoja töihin.

Tarve eläketurvalle syntyi yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Valtiot teollistuivat ja kaupungistuivat. Ihmiset muuttivat uusille paikkakunnille ja luopuivat aiemmasta elinkeinostaan. Omavaraisuus väheni ja yhteydet perhe- tai lähiyhteisöön heikkenivät. Enää ei voitu tukeutua omaisuuteen tai perheeseen samalla tavalla, kun vanhuuden päivät koittivat. Tarvittiin eläkevakuutus, jotta ikääntyneet eivät ajautuisi ahdinkoon.

Sosiaalivakuutuksen luomista on pidetty työväenliikkeessä suurena saavutuksena. Ikääntyminen oli pitkään riski, joka yhdistyi köyhyyteen. Ikääntynyt ihminen oli köyhä. Näin ei enää samalla tavalla ole.

Käsityksemme eläkeiästä ovat myös muuttuneet. Nyky-yhteiskunnissa eläkeikää ei pidetä synonyymina työkyvyttömyydelle. Päinvastoin eläkeikäisten työpanos on yhteiskunnassamme tärkeä, ja sitä halutaan lisätä.

Kaikki tarvitsevat toimeentulon

Vanhuuseläkkeen tarkoituksena on vakuuttaa pitkäikäisyysriskin varalle eli sitä, että jokaisella riittää toimeentulo elämän loppuun asti. Se onnistuu parhaiten, kun riskiä on jakamassa paljon henkilöitä.

Miksi eri ryhmillä ei ole erilaisia eläkeikiä? Onhan meillä usein jotain viitteitä elinajanodotteesta. Tiedämme, että naiset elävät pidempään kuin miehet. Tiedämme myös Myrskylän ym. (2013) tutkimuksesta, että Suomessa ylempien toimihenkilömiesten vanhuuseläkevuosien odote on neljästä viiteen vuotta enemmän kuin duunarimiesten, naisilla vastaava ero on kolme vuotta.

Ensiksi. On tärkeä muistaa, ettei mikään luokittelu ole täysin luonnollinen vaan abstraktio. Jaottelemme ihmisiä luokkiin, jotka ovat epätäydellisiä. Esimerkiksi pitkään ajateltiin, että sukupuolia on vain kaksi, mutta nykyisin hyväksytään ajatus, että sukupuolia on useita. Mitä yksityiskohtaisempaan tarkasteluun mennään, sitä hankalampaa luokittelusta tulee.

Toiseksi. Minkä muuttujan osalta meidän tulisi eriyttää eläkeikä? On totta, että miehet elävät keskimäärin lyhyemmän aikaa kuin naiset. Mutta jos huomioimme sukupuolen, miksemme huomioi myös elinkaarituloja? Pienituloisemmat elävät lyhyemmän aikaa kuin suurituloiset. Jos huomioimme tämän, miksei sitten sosioekonomista asemaa? Kun ajatuskulkua jatkaa, huomaa että rajan vetäminen muodostuu nopeasti erittäin hankalaksi, osin mielivaltaiseksi.

Kolmanneksi. Ihmisiä tulisi huomioida yli elinkaaren. Ihmiset siirtyvät luokasta toiseen. Missä vaiheessa yksilö ei enää siirry sosioekonomisesta ryhmästä toiseen? Sen olisi hyvä tapahtua riittävän aikaisin, jotta yksilö voisi suunnitella elämänkulkuaan paremmin. Jos jaottelu tapahtuu aikaisin, miten voimme varmistua, että ihmiset ovat oikeassa ryhmässä?

Neljänneksi. Tutkimuksissa (esim. Baurin 2021) on havaittu, että sosioekonomisten ryhmien sisäinen hajonta on erittäin suurta. Jokaisessa ryhmässä on lyhytikäisiä ja pitkäikäisiä.

Lopulta vain sillä on merkitystä, mitä tapahtui, eikä sillä, mitä olisi voinut tapahtua tilastojen valossa. Jokaiselle on tärkeää, että eläke riittää elämän loppuun. Sattui sitten kuulumaan mihin ryhmään tahansa.

Yhteiskunnissa tapahtuu edistystä

Edellä esitetyn ohella on myös muita hyviä syitä järjestää vakuutus yhteisesti. Itse näkisin yhteiskunnallisen kehityksen yhdeksi tärkeimmiksi syistä. Ajassa tapahtuu teknologista kehitystä. Tämä vaikuttaa meihin kaikkiin. Meillä on käytössämme turvallisempi työympäristö, parempi lääketiede ja ihmiset ovat aiempaa koulutetumpia. Elinikämme pidentyvät.

Miettikäämme seuraavaa. Vuonna 1950 vastasyntyneen pojan elinajanodote oli 63 vuotta. Tiedämme jo nyt, että keskimääräinen elinikä on tällä ikäluokalla nousemassa yli 74 vuoden. Puolet ikäluokan miehistä on elämässä yli 80-vuotiaaksi. Vuonna 1950 syntyneet elävät siis paljon ennakoitua pidempään. Tätä ei kukaan yksittäinen vuonna 1950 syntynyt poika olisi voinut tietää. Heidän omista isovanhemmistaan harvat elivät 80-vuotiaiksi.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka elinajanodote kehittyy tulevaisuudessa. Ehkä pitkäikäisyyspilleri keksitään 2000-luvulla. Ja elinikämme pidentyvät aiempaa enemmän. Ehkä koemme uusia pandemioita, eikä kehitys olekaan yhtä valoisa. Emme voi tietää.

Tietämättömyys myös tarkoittaa sitä, että pitkäikäisyyteen on hankala varautua yksin. Yhteisesti se on mahdollista, koska muutosten vaikutuksia kannetaan yli ikäluokkien ja sukupolvien.

Toivotaan kuitenkin, että myös tulevaisuudessa kehitys on positiivista ja mahdollisimman moni meistä elää mahdollisimman pitkään. Meidän tulisi panostaa ihmisten terveyteen läpi elämän ja suunnitella järjestelmät sen mukaisesti, että ne kestävät.

Lue lisää:

Kommentit (2)

  1. Erinomaisen valaiseva blogi tärkeästä asiasta. Sosiaaliturvan vakuutukset työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä vastaan tasaavat lisäksi sosioekonomisia eroja elinkaarituloissa, niinkuin pitääkin.

  2. Hei,

    Kiitos paljon! Olen otettu, että kovan luokan eläkeasiantuntija lukee blogini ja näkee sen valaisevaksi.

    Ja hyvä huomio työttömyydestä ja työkyvyttömyydestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.