Blogilistaus

Joka seitsemäs nuori (25–29-vuotias) on vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Ulkomaalaistaustaisessa väestössä osuus on vieläkin suurempi. Perusasteen varaan jääminen näkyy heikompana tulotasona paitsi työikäisenä myös eläkeaikana. Eläkeläisköyhyyden ehkäisyssä tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota lapsuuteen ja nuoruuteen. Siellä jaetaan avaimet myös tulevaisuuden onnistuneelle eläkepolitiikalle.

Eläkejärjestelmien tärkein tehtävä on toimentulon turvaaminen ja köyhyyden ehkäiseminen. Tässä mielessä eläkejärjestelmät ovat olleet menestystarinoita monessa maassa, myös Suomessa.

Eläkeläisten joukossa on kuitenkin myös pienituloisia ja toimeentulovaikeuksia kokevia. Köyhyys on keskimääräistä yleisempää yksinasuvilla ja heikon terveyden omaavilla yli 85-vuotiailla vanhuuseläkeläisillä ja alle 55-vuotiailla työkyvyttömyyseläkkeensaajilla. Nämä ovat ryhmiä, joihin tulisi kiinnittää huomiota, kun puhutaan tämän päivän eläkeläisköyhyydestä. Tulevaisuuden eläkeläisköyhyydessä katse pitää ulottaa kauemmas.

Työmarkkina-asemalla keskeinen merkitys eläkeajan toimeentulolle

Koska työeläke karttuu tehdystä työstä, on työuran aikainen työmarkkina-asema keskeinen eläkeajan toimeentulolle. Koulutuksella on taas keskeinen merkitys työmarkkina-asemalle. Tutkimukset osoittavat kiistatta, että koulutustaso on kytköksissä korkeampaan työllisyyteen ja työllistymisen todennäköisyyteen sekä alempaan työttömyyteen ja alhaiseen todennäköisyyteen olla työvoiman ulkopuolella.

Tulevaisuuden työelämässä osaamisvaateet kasvavat entisestään. Uudet työtehtävät ovat voittopuolisesti vaativampia kuin vanhat. Asiantuntijatyöt lisääntyvät muuta työtä enemmän. Koulutuksella on näin jopa aiempaa tärkeämpi merkitys työmarkkinoilla.

Joka kymmenes nuori mies syrjäytymisvaarassa

Tulevaisuuden eläkeläisköyhyyden näkökulmasta huolestuttavaa on, että nuorissa ikäluokissa on merkittävä osa niitä, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. 25–29-vuotiailla osuus on 14 prosenttia. Tuoreen tutkimuksen mukaan 12 prosenttia vuonna 1987 syntyneistä miehistä on ajautumassa pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Pitkittynyt työmarkkinoilta syrjäytyminen jo työuran alussa heikentää työllistymismahdollisuuksia jatkossakin. Myöhempi työura uhkaa jäädä näin lyhyemmäksi ja eläke sitä myötä pienemmäksi.

Lapsuuden ja nuoruuden olot määrittävät paljon myöhäisempää elämäkehitystä ja niillä voi olla hyvin pitkäkantoisia vaikutuksia aina eläkepäiviin asti. Tutkimuksissa on tunnistettu monia tekijöitä, jotka selittävät ja ennustavat nuorten kouluttautumista ja työllistymistä. On muun muassa havaittu, että vanhempien työttömyydellä on pitkän aikavälin kielteisiä seurauksia lapsen kouluttautumiselle. Vanhempien taloudellinen huono-osaisuus selittää nuorten koulutuksen ja työllisyyden ulkopuolelle jäämistä vahvasti, jopa vahvemmin kuin vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat nuoren lapsuusvuosina.

Hyvä lapsuus on pitkäjänteistä eläkepolitiikkaa

Keskeisinä eläkeläisköyhyyttä ehkäisevinä keinoina on pidetty työikäisten työllisyyden edistämistä ja osaamisen ja työkyvyn ylläpitämistä. Nämä keinot ovat edelleen tärkeitä. Onnistuneen eläkepolitiikan edellytykset alkavat kuitenkin jo paljon ennen työelämää.

Tulevaisuuden eläkeläisköyhyyden ehkäisemisessä tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomioita lapsuuteen ja nuoruuteen, jossa oppimis- ja koulutusmahdollisuudet syntyvät ja kehittyvät. Kaikki yhteiskunnalliset toimenpiteet, joilla vahvistetaan lasten ja nuorten hyvinvointia ovat ensisijaisen tärkeitä myös onnistuneen eläkepolitiikan näkökulmasta.

Kuuntele Eläkekomitea-podcastin eläkeköyhyysjakso: Työelämä muuttuu – kenellä on edessä köyhä vanhuus? Aiheesta keskustelemassa tulevaisuudentutkija Ilkka Halava, aktivisti Maryan Abdulkarim ja Eläketurvakeskuksen tutkimuspäällikkö Susan Kuivalainen.

Kommentit (1)

  1. ”Tulevaisuuden työelämässä osaamisvaateet kasvavat entisestään. Uudet työtehtävät ovat voittopuolisesti vaativampia kuin vanhat. Asiantuntijatyöt lisääntyvät muuta työtä enemmän. Koulutuksella on näin jopa aiempaa tärkeämpi merkitys työmarkkinoilla.”

    Voi olla noin, mutta voi olla toisinkinpäin. Paljon on puhuttu asiantuntijatyön automatisoinnista. Esimerkiksi verottajan palveluksessa oli entisaikaan iso osa veroasioiden asiantuntijoita. Nykyään tietokoneet hoitavat ison osan siitä työstä. Kelassa monen etuuden käsittely on myös automatisoitu. Työeläkeyhtiöissäkin on koitettu tehostaa toimintaa sitä kautta. Pankit ovat jo pitkällä palvelujen automatisoinnissa. On visioitu siitä, että lääkäripalveluistakin iso osa olisi automatisoitavissa. Terveydenhoitoalalla voi olla jopa kymmenien tuhansien vuosityötuntien edestä vielä automatisointimahdollisuuksia. Siellä ei vieläkään saa edes rastia ruutuun ennakkotietojaan, vaan pitää mennä vastaanotolle selittämään asiansa sanallisesti, jonka jälkeen hoitaja tai lääkäri kirjaa asiat muistinvaraisesti, mikä vie aikaa ja lisää kirjausvirheiden riskiä suhteessa potilaan kertomaan. Opetusala on automatisoitunut tänä vuonna vauhdilla. Etäopetuksen keskellä on moni miettinyt, eikö riittäisi, että esim. Suomen paras opettaja per aihe vetäisi erittäin hyvin valmistellun video-oppitunnin jostain aiheesta vaikka koko maan peruskoululaisille tai lukiolaisille sen sijaan, että peruskoulun tapauksessa yhteensä yli tuhat opettajaa valmistelee samaa aihetta käsittelevän tunnin kunkin vuosiluokan osalta vuosittain ja pitää sen noin 5-40 oppilaan joukolle, luokan koosta riippuen. Yliopistoissa on viime vuosina nähty Suomessa ensimmäistä kertaa tuhansien opiskelijoiden massaverkkokursseja. Ne ovat niin ylivoimaisen halpoja toteuttaa per opiskelija, kun niistä ei aiheudu tilakustannuksiakaan, että on ihme, jos opetustyö ei siirry seuraavan 20 vuoden aikana sellaiseen suuntaan. Ongelmana on kuitenkin se, että esimerkiksi lukihäiriön omaavat ja monet muut oppimisvaikeuksia omaavat tai syrjäytymisriskissä olevat voivat olla heikommalla verkkoaineistojen kanssa kuin sujuvasti sellaisten parissa toimeen tulevat.

    Tulevaisuudentutkijoista osa tuntuu olevan sitä mieltä, että kouluttamattomat työt vähenevät jatkossa, ja osa sitä mieltä, että korkeasti koulutetut työpaikat vähenevät jatkossa, kun automatisaatio ja digitalisaatio syö monet perinteiset asiantuntijatyöpaikat. Tilalle tulee muuta työtä, mutta millaista. Ehkä keskeistä ei kuitenkaan ole koulutustaso, vaan se, mitä oma osaaminen koskee, ja kuinka joustavasti sen pohjalta voi tehdä erilaisia töitä, tai kuinka valmis on aloittamaan oman yrityksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.