Pitäisikö eläkkeitäkin leikata?
Eläkkeiden leikkaaminen on noussut otsikoihin ja keskusteluihin talouspolitiikan arviointineuvoston 2.2.2026 julkaiseman raportin myötä. Vaikka eläketurva ei ollut raportissa päähuomion kohteena, palkattomien jaksojen eläkeoikeudet ja leskeneläkkeet sekä laajemmin eläketurvan heikentäminen julkistalouden hyväksi ovat olleet raportin julkaisemisesta lähtien esillä.
Eläkkeitä on jo leikattu
Yksi vastaus otsikon kysymykseen on, että eläketurvaan on jo tehty paljon heikennyksiä. Julkisen sektorin paremmista eläkkeistä on luovuttu. Varhaiseläkkeiden ikärajoja on nostettu, ja lopulta poistettu ne kokonaan. On päätetty eläkkeiden tasoa heikentävästä elinaikakertoimesta. On päätetty vanhuuseläkkeen ikärajan automaattisesta noususta. On luovuttu elinikäisistä leskeneläkkeistä. Heikennysten joukkoon mahtuu myös indeksien heikennyksiä.
Myös nykyisen hallituksen aikana on odotettavissa eläketurvaa leikkaava päätös. Keväällä eduskuntaan tulevaan työeläketurvaa koskevaan hallituksen esitykseen sisältyy indeksirajoitin, joka heikentää maksussa olevien työeläkkeiden inflaatiosuojaa.
Eläkkeiden leikkausten vaikutukset jatkuvat
Perustuslain omaisuuden suojan sekä siirtymä- ja suojasääntöjen takia eläkkeiden heikennykset ovat olleet tuleviin eläkeoikeuksiin vaikuttavia. Siksi jo tehtyjen päätösten vaikutukset jatkuvat.
Yksi tapa arvioida eläkkeiden tason kehitystä on katsoa keskieläkkeen ja keskiansion suhdetta. Eläketurvakeskuksen laskelmien perusteella jo tehdyt eläkeuudistukset ovat heikentäneet tätä suhdetta, ja niiden vaikutukset jatkuvat vielä vuosikymmeniä. Vanhuuseläkeikä on nousemassa, ja elinaikakerroin leikkaa alkavan eläkkeen tasoa aiempaa voimakkaammin. Eläkkeiden keskimääräinen taso suhteessa keskiansioihin on siis pienentymässä ilman uusia leikkauksiakin.
Onko tarvetta leikata lisää?
Talouspolitiikan arviointineuvosto nosti esille sen, että palkattomien aikojen eläkeoikeuksiin ei ole puututtu. Kyseiset eläkeoikeudet kohdentuvat eri väestöryhmiin eri logiikoilla. Siksi niiden heikentämisen vaikutukset eivät jakautuisi väestössä yhtä tasaisesti kuin vaikkapa vanhuuseläkkeiden sääntöihin tehdyt muutokset. Muutosten vaikutukset vaihtelisivat riippuen siitä mistä eläkeoikeudesta olisi kysymys. Pääsääntöisesti vaikutukset ajoittuisivat pitkälle tulevaisuuteen.
Työeläketurvan rahoitus ei sinänsä vaadi uusia eläkkeiden leikkauksia. Rahoituksen kestävyyden saavuttaminen on ollut pitkä tie. Tasapainon ylläpitäminen pitkälle tulevaisuuteen on ollut viimeisimpien eläkeuudistusten lähtökohta. Lakikohtaisia ja ajoituksiin liittyviä eroja tasapainojen osalta kuitenkin on. Valtiontalouden huono tila perustelisi miettimään nimenomaan valtion eläkevastuita.
Työeläkkeet lasketaan Suomessa osaksi julkista taloutta. Monissa muissa maissa työeläkkeitä vastaavat ansioeläkkeet eivät ole osa julkista taloutta. Eläkemenoa ja maksuja ne silloinkin kuitenkin aiheuttavat, vaikka eivät eläkemenotilastoissa tai kokonaisveroasteessa näy.
Eläketurvakeskus on ajoittain vertaillut maksutasoa tavalla, joka huomioi eläketurvan erilaiset rakenteet. Suomen kokonaismaksutaso ei juuri eroa muiden Pohjoismaiden tai Pohjois-Euroopan maiden maksutasoista.
Kohtuullisen eläkkeen turvaaminen ei ole missään maassa halpaa. Eläketurvan tasoon liittyy kaikkialla hyvin samanlaisia toiveita ja vaatimuksia. Eläketurvan taso on Suomessa kansainvälistä keskitasoa. Jos lakisääteistä turvaa heikennetään eikä se lunasta ihmisten odotuksia, jotain muuta tarvitaan tilalle.
Eläkkeiden heikentämisen ajatus ei siis nouse työeläkejärjestelmän rahoitustilanteen sanelemasta pakosta tai kansainvälisesti korkeasta maksutasosta tai liian hyvätasoisesta eläketurvasta, kansalaisten toiveista puhumattakaan. Keskustelun taustalla on ennen kaikkea huonosti hoidettu valtiontalous.
Miten eläkkeiden heikentämistä perustellaan?
Työeläketurvan lisäheikennyksiä perustellaan sillä, että leikkaamalla ihmisten eläketurvaa olisi mahdollista laskea työeläkemaksua ja saada tilaa verotuksen kiristämiseen. TyEL-maksu on ollut samalla tasolla yli kymmenen vuotta eikä ainakaan toistaiseksi ole lukinnut veroastetta. Sinä aikana Juha Sipilän, Antti Rinteen ja Sanna Marinin sekä Petteri Orpon hallitusten veropolitiikka ja valtiontalouden hoito on ollut hyvin erilaista.
On ehdotettu, että eläkemenosta koituva säästö ohjattaisiin erityisesti julkisten sotepalveluiden rahoitukseen. Hallituksista ei kuitenkaan tiedä. Poliittisena valintana voi hyvin olla veroasteen lasku tai eläkesäästöjen ohjaaminen muihin tarpeisiin.
Eläkemenosta säästäminen voi tuntua intuitiivisesti selkeältä, mutta nettovaikutusten arviointi ei ole yksiselitteistä. Vaikka julkisen sektorin työeläkemenon pienentymisellä olisi tavoiteltua vaikutusta, kaksi kolmasosaa työeläkemenosta on yksityisen sektorin työeläkemenoa. Työeläkeyhtiöiden maksaman eläkemenon pienentymisestä ei voi suoraan johtaa TyEL-maksun alentamista, koska siitä päätetään erikseen.
Eduskunnan kohta käsittelemä eläkeuudistus sisältää ajatuksen maksujen pitämisestä nykyisellä tasolla vuoteen 2030 asti. Nykyisentasoinen TyEL-maksutaso on perusteltu, jotta rahastointia voi lisätä ajatellulla tavalla.
Eläkepoliittisilla päätöksillä on tietysti vaikutuksensa myös talouden kehitykselle. Eläkkeiden leikkaamisesta seuraisi heikompi keskimääräisen eläkkeen taso. Pienemmistä työeläkkeistä saisi vähemmän verotuloja. Säästäminen ja varovaisuus kuluttamisessa voisivat kasvaa.
Eläkkeiden leikkaamista perustellaan myös oikeudenmukaisuudella. Argumentti kuuluu, että kun muusta sosiaaliturvasta on leikattu, myös eläkkeistä pitäisi leikata. Eläkkeisiin puuttumista on perusteltu myös sukupolvien välisellä oikeudenmukaisuudella.
Kun puhutaan sopeutustoimien oikeudenmukaisesta kohdentamisesta, ollaan hallituksen finanssipolitiikan arvioinnista jo kauempana, hyvinvointipolitiikan keskeisissä kysymyksissä. Kysymykset perusturvan, sotepalveluiden ja eläkkeiden keskinäisestä tärkeydestä tai väestöryhmien ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta liittyvät mitä suurimmassa määrin päätöksentekijöiden arvovalintoihin ja poliittisiin prioriteetteihin.
On tiedossa, että Petteri Orpon hallitus ei pyri eläketurvan lisäheikennyksiin, eikä muutoksia välttämättä ehdittäisi edes valmistella jäljellä olevalla hallituskaudella. Olennaista onkin mitä seuraava hallitus ajattelee tästä moniulotteisesta teemasta.
Hei, kiitos osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sinulla on siihen hyvin sopiva rauhallinen ja asiallinen tyyli.
Ymmärrän, että leskeneläke on vain yksi osa laajaa kokonaisuutta, mutta minulla olisi siihen liittyviä kysymyksiä.
Millainen arvovalinta on maksaa leskeneläkkeitä (ilman kattoa) vuositasolla huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi lapsilisiä? Etenkin tilanteessa, jossa vanhuksia on paljon ja lapsia vähän. Monet lapsiperheet elävät köyhyydessä tässä ja nyt.
Minkälaisena näette yksityisen henkivakuuttamisen roolin leskien toimeentulon turvaamisessa? Monilla erittäin varakkailla ”edunjättäjillä” todennäköisesti on myös isot henkivakuutukset.
Pidän hieman mauttomana työeläkealan eri yhteyksillä toistuvaa kommenttia valtiontalouden huonosta hoidosta. Työeläkejärjestelmän ei ole tarvinnut välittömästi sopeutua mm. pandemiaan, teollisuuden rakenteen muutoksiin, geopoliittisen ympäristön muutoksiin ym. ulkoisiin shokkeihin kuten valtion. Työeläkejärjestelmä sopeutuu välillisesti palkkasumman muutosten tai sijoitustuottojen vaihtelun kautta. Viime vuosina on tapahtunut paljon asioita, joista valtio on ottanut iskua vastaan kansalaisten, yritysten tai julkisen talouden muiden osien puolesta. On totta, että rakenneuudistusten kanssa on Suomessa aikailtu, mutta poliitikkojen tehtävä ei ole helppo.