Blogilistaus
17.1.2023 Juha Rantala

Eläkkeelle siirtyneiden keskimääräinen eläketaso ei ole reaalisesti noussut 2010-luvun taitteen jälkeen. Tämä poikkeaa aiemmasta kehityksestä, jossa eläkkeelle siirtyneiden eläkkeiden taso on ollut vuosi vuodelta korkeampi.

Eläkkeiden tason kasvu on taittunut, ja tämä koskee nimenomaan vanhuuseläkkeelle siirtyneitä. Kehityksen taustalla lienevät muutokset niin eläkejärjestelmässä kuin kansantalouden ja työmarkkinoiden yleisessä kehityksessä. Sen sijaan varhaiseläkkeille eli nykyisin lähinnä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden eläketaso on koko ajan säilynyt melko ennallaan.

Eläkkeelle siirtyneiden keskimääräinen kokonaiseläke vuosina 1995–2021, euroa kuukaudessa vuoden 2021 rahassa. Suoraan vanhuuseläkkeelle siirtyneillä keskimääräinen kokonaiseläke nousi vuodesta 1995 vuoteen 2010 noin 1400 eurosta lähes 2100 euroon. Sen jälkeen kokonaiseläke on säilynyt melko ennallaan ja oli vuonna 2021 noin 2000 euroa. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä keskimääräinen kokonaiseläke on säilynyt melko ennallaan vuosien 1995 ja 2021 välillä. Vuonna 1995 se oli noin 1300 euroa, kun vuonna 2020-luvun taitteessa se oli noin 1200 euroa. Eläkkeelle siirtyneillä kaikkiaan kokonaiseläkkeen nousu on taittunut 2010-luvulla, ja keskimääräinen kokonaiseläke vuonna 2021 oli noin 1750 euroa.

Muutokset eläkejärjestelmässä vaikuttavat eläketason kehitykseen

Aina 2000-luvun alkupuolelle asti työeläkejärjestelmä ei ollut vielä täysin voimassa. Tuolloin eläkkeelle siirtyneet eivät olleet ehtineet kartuttaa työeläkettä koko työuraansa. Kun työeläkettä oli ehtinyt kertyä suuremmasta osasta työuraa, myöhemmin eläkkeelle siirtyneiden eläke oli parempi kuin aiemmin eläkkeelle siirtyneiden. 2010-luvulla työeläkettä on voinut saada koko työuran ajalta eikä vastaavaa eläketason kasvua ole voinut enää syntyä.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa eläkejärjestelmä muuttui monelta osin. Siirtymäaikojen vuoksi muutosten mahdolliset vaikutukset ovat näkyneet asteittain ja parhaiten 2010-luvun edetessä.

Yksi muutoksista oli kiinteän vanhuuseläkeiän vaihtuminen joustavaan 63–68 vuoden eläkeikään. Eläkkeen aloittaminen alaikärajan tuntumassa pienensi eläkettä sen jatkamiseen verrattuna. Koska moni on valinnut alimman eläkeiän, keskimääräinen vanhuuseläkkeen tason kasvu on voinut taittua tästä syystä.

Myös työttömyyseläkkeen lakkauttaminen ja elinaikakerroin vaikuttuvat

Merkitystä on voinut olla myös työttömyyseläkkeen lakkauttamisella. Koska työttömyyseläkkeen sijaan työttömyys on jatkunut vanhuuseläkeikään saakka, suoraan vanhuuseläkkeelle siirtyneiden joukossa voi olla aiempaa enemmän työttömyydestä eläkkeelle siirtyneitä. Työttömyyden ajalta eläkettä kertyy vähemmän kuin työstä. Tämä on voinut hidastaa suoraan vanhuuseläkkeelle siirtyneiden keskimääräisen eläketason kehitystä.

Eläketason nousua 2010-luvulla on hidastanut myös käyttöön otettu elinaikakerroin, joka leikkaa eläkettä elinajan kasvun perusteella. Lisäksi siirtyminen työuran loppupäätä painottavasta eläkkeen laskentavasta koko työuraa painottavaan laskentaan on niin ikään voinut olla hidastava tekijä.

Mitä pitempi työura ja paremmat ansiot, sen suurempi eläke

Työeläke määräytyy koko työuran aikana kertyneiden ansioiden perusteella. Tulevan eläketason kannalta ratkaisevaa on viime kädessä henkilön oma tulokehitys. Mitä pitempi työura ja mitä paremmat ansiot, sen suurempi työeläke.

Työuran aikainen ansiokehitys riippuu puolestaan merkittävästi työmarkkinoiden kehityksestä. Työmarkkinoiden vaikutukset eläkkeen tasoon näkyvät viipeellä vuosien tai jopa vuosikymmenten päästä.

Työmarkkinat ovat kohdelleet eri tavalla eri vuosikymmenillä eläkkeelle jääneitä

1990-luvun alussa Suomi koki syvän laman, työttömyys nousi ennätyksellisen korkealle ja pitkäaikaistyöttömyydestä tuli erityisen iso ongelma. Niillä, joiden työuran lama katkaisi työuran loppupuolella, vaikutukset eläketason alenemiseen eivät ole olleet niin suuret kuin niillä, joille lama aiheutti useiden vuosien ansiomenetykset.

On mahdollista, että 1990-luvun lopussa ja 2000-luvulla eläkkeelle siirtyneillä laman vaikutukset jäivät pienemmiksi kuin 2010-luvulla eläkkeelle siirtyneillä. Tämä voi selittää osan 2010-luvulla eläkkeelle siirtyneiden eläketason kasvun pysähtymistä.

Myös 2000- ja 2010-lukujen talouskehitys on ollut erilainen. 2000-luvulla aina vuoden 2008 finanssikriisiin asti palkkojen ja yli 55-vuotiaiden työllisyyden kehitys oli nopeaa. Kun entistä suurempi osa eläkkeelle siirtyneistä työskenteli lisäksi vanhuuseläkeikään asti, myös alkavien vanhuuseläkkeiden voi olettaa näiden vuosien aikana tasaisesti nousseen.

Finanssikriisin jälkeen, lähes koko 2010-luvun ajan, kansantalous kasvoi varsin hitaasti. Ansiotaso ei reaalisesti juuri noussut, ja yli 55-vuotiaiden työllisyyden kasvu hidastui. Näiden tekijöiden voi olettaa hidastaneen alkavien eläkkeiden nousua 2010-luvulla.

Miten uudet eläkkeet kehittyvät 2020-luvulla?

Kirjoitukseni alkoi kysymyksellä, miksi eläkkeelle siirtyneiden eläketason kasvu on pysähtynyt. Oikeutetusti voidaan myös kysyä, onko kasvu ollut 2010-luvun alkuun asti poikkeuksellinen nopeaa. Esittämieni pohdintojen perusteella molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Itse oletan, että kyse on molemmista. Eläkkeiden taso kasvoi 2000-luvun loppuun asti poikkeuksellisen nopeasti ja 2010-luvulla poikkeuksellisen hitaasti. Aika näyttää, asettuuko uusien eläkkeiden kasvu tämän vuosikymmenen aikana kahden edellisen vuosikymmen välimaastoon.

Lisää aiheesta:

Kommentit (1)

  1. Noiden kaikkien tekijöiden osuuden pystynee suhteellisen helposti laskemaankin ainakin karkealla tasolla, kunhan on vain dataa käytössä. Muitakin vaikuttavia asioita toki on. Alla yksi asiaan vaikuttava pienempi yksityiskohta esimerkkinä.

    Kun eläke määräytyi työuran lopun tulojen mukaan, varsinkin nuorena lapsia hankkineiden eläke pysyi parempana. Kun siitä mallista luovuttiin, piti ratkaista jotenkin lastenhoitotyötä kotona tekevien eläkeasiaakin. Kotihoidontukiajasta ei kertynyt ennen vuotta 2005 eläkettä lainkaan, mutta vuodesta 2005 alkaen eläkettä on siitä kertynyt.

    2010-luvulla vanhuuseläköityneet lapsia kotona hoitaneet ovat olleet väliinputoajia eläkemallien kannalta, sillä he ovat hoitaneet lapsia kotona ennen kuin kotihoidontukiajasta on alkanut kertyä eläkettä, sekä lisäksi he ovat eläköityneet niin myöhään, että ovat menettäneet mahdollisuuden eläkkeen määräytymiseen vain lopputyöuran tulotason mukaan.

    Heillä lapsien hoitoaika kotona on eläkejärjestelmän väliinputoaja-aseman takia merkinnyt nollaeläkekertymää niiltä vuosilta. Jos lasten kotihoidontukea käyttävien keski-ikä on vähän yli 30 vuotta, niin siinä voi olla 25-30 vuoden viive vuodesta 2005 laskien ennen kuin kotihoidontuen eläkettä kerryttävä svaikutus alkaa isommassa määrin näkyä vanhuuseläkkeelle jäävien eläkkeissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.