Komission suositusten jäljillä

Suomessa EU:sta käytävässä keskustelussa helposti unohtuu yksi asia, joka jokaisen tulisi muistaa. Nimittäin se, että Euroopan komissio on moniääninen. Kun komissio lausuu jotain jäsenvaltion tilanteesta, liittyi se sitten työmarkkinoihin tai eläkejärjestelmään, kyseessä on usein hyvin monimutkaisen neuvotteluprosessin lopputulos. Koska orkesteri haluaa välttää kakofoniaa, vaimenee polyfonia yksiääniseksi ennen kuin komissio ottaa virallisesti kantaa.

Aikoinaan komission kokolattiamattoisia ja labyrintinomaisia käytäviä tallanneena, voin todeta, että tämä pitää paikkansa myös maakohtaisissa suosituksissa, jotka komissio julkaisi tänä vuonna 18. toukokuuta. Suomen eläkejärjestelmän osalta ei tullut suosituksia aiemmista vuosista poiketen, joten näyttää siltä, että komissio on tyytyväinen vuoden 2017 eläkeuudistuksen sisältöön.

Kättä vääntäen

Maakohtaiset suositukset annetaan vuosittain osana eurooppalaista talouspolitiikan ohjausjaksoa. Suositukset perustuvat aiemmin keväällä komission julkaisemaan maaraporttiin, jossa analysoidaan jäsenvaltion yhteiskunnallista tilannetta. Raportin valmisteluun osallistuvat eri yksiköt komission eri pääosastoilta. Raporttia valmistellessa komission edustajat myös tapaavat kansallisia asiantuntijoita ja tutkimuslaitoksia. Komissiossa suosituksista neuvotellaan eri pääosastojen edustajien kesken, lopulliset suositukset hyväksytään komissaarien kollegion istunnossa Berlaymontissa.

Suosituksista päätettäessä perinteiset vastinparit komissiossa ovat työllisyys- ja sosiaaliasioiden pääosasto sekä talous- ja raha-asiain pääosasto. Nämä tarjoavat myös kovimmat keskinäiset kädenväännöt. Oman mausteensa soppaan saattaa tuoda myös jäsenvaltio, joka itse kenties toivoo komissiolta tietyntyyppistä suositusta.

Komission suositukset menevät myöhemmin Euroopan unionin neuvostoon, ja jäsenvaltioiden valtionvarainministerien hyväksyttäviksi. Kun neuvosto on komission suositukset sellaisinaan tai muutettuina hyväksynyt, niistä tulee jäsenvaltioita velvoittavia.

Suomelle puhtaat paperit eläkeuudistuksesta

Komissio on suositellut Suomelle eläkejärjestelmää koskevia uudistuksia useampana vuotena. Suosituksen kärkenä on ollut kasvavan elinajanodotteen huomioiminen eläkeiässä sopivalla tavalla. Jo vuonna 2011, kun suosituksia ensimmäistä kertaa annettiin, komissio kehotti Suomea vahvistamaan lakisääteisten eläkeikien ja elinajanodotteen välistä yhteyttä. Samalla ajanjaksolla samansuuntaisia suosituksia eläkejärjestelmästä antoivat myös IMF sekä OECD. Samat toimijat ehdottivat samanlaisia toimenpiteitä myös muille EU-valtioille.

Suomessa sovittiin eläkeuudistuksesta syksyllä 2014, jonka jälkeen komissio on vuosittain suositellut eläkeuudistuksen toimeenpanemista. Tästä voi päätellä, että komissio on tyytyväinen eläkeuudistuksen sisältöön. Vuonna 2015 komissio kehotti Suomea toimeenpanemaan jo päätetyn eläkeuudistuksen, ja vuonna 2016 – kun eläkeuudistus on nyt tullut lainvoimaiseksi – komissio ei suositellut Suomen eläkejärjestelmää koskien mitään. Tosin työttömyysturvan lisäpäivät edelleenkin hiertävät komissiota, ja se näkee niiden vaarantavan jopa eläkeuudistuksen positiiviset vaikutukset.

Mihin menet, ohjausjakso?

Aiempina vuosina näytti siltä, että suosituksissa mennään yhä yleispoliittisempaan suuntaan, ja yhteys ohjausjakson taustalla oleviin taloussääntöihin näytti vähintäänkin epäselvältä. Tämä kehityskulku on tänä vuonna kääntynyt. Suosituksia on vähemmän, ja ne ovat yksinkertaisempia. Sen lisäksi niillä on suorempi yhteys ohjausjakson taustalla oleviin taloussääntöihin. Sosiaalinen ulottuvuus näyttää suosituksista kadonneen, mutta ehkä sitä koskevan keskustelun paikka tulee jatkomassa olemaan sosiaalisen pilarin yhteydessä. Aika näyttää, kädenvääntö jatkuu.