Tilasto Suomen eläkkeensaajista svt_merkki_harmaa

1,6 miljoonaa eläkkeensaajaa

Suomessa maksettiin eläkettä kaikkiaan 1,6 miljoonalle henkilölle vuonna 2018. Eläkkeensaajista 1 542 000 asui Suomessa ja 58 000 ulkomailla. Suomen väestöstä 28 prosenttia sai jotakin eläkettä eli joko omaa eläkettä, perhe-eläkettä tai molempia.

Eläkkeensaajista 62 prosenttia sai pelkkää työeläkettä. Sekä työ- että kansaneläkettä sai 32 prosenttia ja pelkkää kansaneläkettä 6 prosenttia.

Lue lisää ETK:n ja Kelan uudesta e-julkaisusta:

Tilaston kuviot:

Kolmasosa 16 vuotta täyttäneistä saa omaa eläkettä

Vuonna 2018 omaa eläkettä sai Suomessa 1,5 miljoonaa henkilöä. Omaeläkkeitä ovat työ- ja kansaneläkejärjestelmästä maksettavat vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet sekä työeläkejärjestelmästä maksettavat maatalouden erityiseläkkeet, osa-aikaeläkkeet ja osittaiset vanhuuseläkkeet.

Omaa eläkettä saaneiden osuus 16 vuotta täyttäneestä väestöstä oli 32,8 prosenttia vuonna 2018. Maakunnittain tarkasteltuna väestöosuus oli selvästi pienin Uudellamaalla, 25,8 prosenttia. Toiseksi pienin se oli Ahvenanmaalla, 30,4 prosenttia. Suurin eläkkeensaajien väestöosuus oli Etelä-Savossa, 43,5 prosenttia. Yli 40 prosenttia se oli myös Kymenlaaksossa ja Kainuussa.

Vuonna 2008 omaa eläkettä sai 1,3 miljoonaa henkilöä ja osuus 16 vuotta täyttäneestä väestöstä oli 29,8 prosenttia eli kolme prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2018. Väestöosuuden kasvu johtuu vanhuuseläkettä saavien määrän noususta. Vuonna 2008 vanhuuseläkettä sai 956 000 henkilöä ja vuonna 2018 heitä oli 1 312 000. Vuoden 2018 lukumäärä sisältää myös osittaisen vanhuuseläkkeen saajat (19 000). Tämä eläkelaji tuli voimaan vuonna 2017. Tarkastelujaksolla kaikkia muita omaeläkelajeja saavien määrät ovat pienentyneet.

Keskimääräinen kokonaiseläke 1 680 euroa kuukaudessa

Vuonna 2018 keskimääräinen kokonaiseläke  oli 1 680 euroa kuukaudessa, mikä on runsaat 20 euroa enemmän kuin vuonna 2017. Mediaanieläke oli 1 459 euroa kuukaudessa.

Miesten keskieläke oli 1 898 euroa kuukaudessa, ja naisten 1 499 euroa eli reilun viidenneksen vähemmän.

Lähes 40 prosentilla eläkeläisistä eläke jäi alle 1 250 euron kuukaudessa. Heistä kaksi kolmesta oli naisia. Suuria yli 3 000 euron eläkkeitä sai seitsemän prosenttia eläkkeensaajista. Heistä selkeä enemmistö oli miehiä.

Liitetaulukot:

Taulukot ETK:n tilastotietokannassa:

 Lue lisää:

Lisätietoa tilastopalvelusta :

Kuvaus

Tilasto Suomen eläkkeensaajista

Tuottaja: Eläketurvakeskus ja Kansaneläkelaitos
Tilaston kotisivuTilasto Suomen eläkkeensaajista
Aihealue: Sosiaaliturva
Tilasto kuuluu Suomen viralliseen tilastoon (SVT): Kyllä

Kuvaus

Tilasto antaa kokonaiskuvan Suomen työ- ja kansaneläkkeensaajista.

Tietosisältö

Tilasto sisältää tietoja kaikista työ- ja kansaneläkkeensaajista sekä eläkkeelle siirtyneistä.

Tietoja on esitetty erikseen sekä Suomessa että ulkomailla asuvista eläkkeensaajista.

Käytetyt luokitukset

Eläkejärjestelmä, eläkelaji, eläkkeen suuruus, eläkkeensaajan sukupuoli, ikä ja kansalaisuus, asuinmaa, tautiluokitus ICD-10, alueluokitus: kunta ja maakunta

Tietojenkeruumenetelmät ja tietolähde

Tilasto perustuu Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekistereihin.

Päivitystiheys

Kerran vuodessa

Valmistumis- tai julkistamisaika

Eläkkeensaajia koskevat tiedot ilmestyvät tilastovuotta seuraavan vuoden keväällä. Eläkkeelle siirtyneiden tiedot ilmestyvät myöhemmin kyseisen vuoden aikana. Tilaston ilmestymisajankohdat ilmoitetaan Julkistamiskalenterissa.

Aikasarja

Tilaston perustiedot ovat saatavissa vuodesta 1981 lähtien. Tilastoa on täydennetty lisäämällä siihen tietoja eläkkeelle siirtyneistä vuodesta 2001 lähtien.

Tilaston aikasarjat ovat pääpiirteissään vertailukelpoisia. Tarkempia tietoja aikasarjojen vertailukelpoisuudesta on esitetty tilaston laatuselosteessa kohdassa Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus.

Asiasanat

sosiaalivakuutus, eläke, työeläke, kansaneläke, vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke, maatalouden erityiseläke, osa-aikaeläke, perhe-eläke, eläkkeelle siirtyminen

Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Tilastoyksiköt

Eläkkeensaaja

Eläkkeensaaja on henkilö, joka saa omaa tai perhe-eläkettä tilastovuoden viimeisenä päivänä. Yhden henkilön on mahdollista saada samanaikaisesti sekä useamman eläkelain että useamman eläkelajin mukaista eläkettä.

Omaa eläkettä saavia ovat vanhuuseläkettä, osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, työkyvyttömyyseläkettä, työttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä ja maatalouden erityiseläkettä saavat henkilöt.

Kaikki eläkkeensaajat sisältävät omaa eläkettä saavien lisäksi myös perhe-eläkettä saavat henkilöt.

Samanaikaisesti Kelan eläkettä ja työeläkettä saavaksi luokitellaan henkilö, joka saa kummastakin järjestelmästä tarkasteltavana olevan eläkelajin mukaista eläkettä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeen saajia koskevassa taulukossa eläkkeen on molemmista järjestelmistä oltava työkyvyttömyyseläke.

Eläkkeelle siirtynyt

Eläkkeelle siirtyneeksi katsotaan henkilö, jonka omaeläke (muu kuin osa-aikaeläke tai osittainen vanhuuseläke) alkoi tilastovuonna. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei ole saanut omaeläkettä (pl. osa-aikaeläke ja osittainen vanhuuseläke) ainakaan kahteen vuoteen. Henkilön katsotaan siirtyneen eläkkeelle työ- tai kansaneläkejärjestelmästä sinä vuonna kun siirtyminen kyseisestä järjestelmästä tapahtuu. Kaikkien eläkkeelle siirtyneiden kohdalla edellytetään, että henkilö ei ole saanut eläkettä kummastakaan järjestelmästä kahteen vuoteen.

Osa-aikaeläkkeelle ja osittaiselle vanhuuseläkkeelle siirtyneitä ei katsota eläkkeelle siirtyneiksi, ts. he eivät ole mukana kaikkia eläkkeelle siirtyneitä koskevissa luvuissa. Nämä henkilöt katsotaan eläkkeelle siirtyneiksi vasta sinä vuonna, kun he siirtyvät jollekin muulle omaeläkkeelle.

Eläkkeensaajia kuvaavat tekijät

Ikä

Eläkkeensaajan ikä on henkilön ikä tilastovuoden lopussa. Eläkkeelle siirtyneen ikä on pääsääntöisesti henkilön ikä eläkkeen alkaessa. Laskettaessa eläkkeelle siirtyneiden osuutta väestöstä ikäryhmittäin käytetään henkilön ikää tilastovuoden lopussa.

Keskiarvoikä on henkilöiden ikien aritmeettinen keskiarvo.

Mediaani-ikä on aineiston keskimmäinen havainto, ts. puolet on tätä nuorempia ja puolet vanhempia.

Keskieläke

Eläke voi muodostua työeläkkeestä, Kelan eläkkeestä, näihin eläkkeisiin liittyvästä erityisturvan mukaisesta eläkkeestä tai takuueläkkeestä. Keskieläke on bruttoeläkkeiden aritmeettinen keskiarvo.

Omaa eläkettä saavien keskimääräinen omaeläke sisältää henkilön omien eläkkeiden euromäärän (pl. osa-aikaeläkkeet ja osittaiset vanhuuseläkkeet). Eläkkeelle siirtyneillä omaeläke lasketaan keskiarvona niistä eläkkeistä, jotka alkoivat vuoden aikana ja olivat voimassa vuoden viimeisenä päivänä. Laskennassa eivät siten ole mukana eläkkeet, jotka alkoivat ja päättyivät saman vuoden aikana.

Omaa eläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke sisältää edellä mainittujen omien eläkkeiden määrän lisäksi myös perhe-eläkkeiden määrän ja Kelan maksamien takuueläkkeiden, lapsikorotusten ja rintamalisien määrän.

Perhe-eläkkeensaajan keskimääräinen perhe-eläke sisältää vain perhe-eläkkeen euromäärän ja keskimääräinen kokonaiseläke kaikki perhe-eläkkeensaajan eläkkeinä maksetut etuudet.

Sairaus

Työkyvyttömyyseläkettä saavan tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneen henkilön tilastointi sairauden mukaan tapahtuu eläkkeen perusteena olevan pääsairauden perusteella. Sairaustiedot perustuvat ensisijaisesti työeläkejärjestelmän sairausdiagnoosiin.

Sairauksista esitetään pääryhmät ja joitakin keskeisiä alaryhmiä.

Sairausdiagnoosit ja niitä vastaavat koodit perustuvat vuodesta 1996 lähtien kansainväliseen ICD-10-tautiluokitukseen. Ennen vuotta 1996 myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet perustuvat ICD-9-luokitukseen.  Vanhan luokituksen mukaiset koodit on pyritty sijoittamaan mahdollisimman tarkasti uuden luokituksen mukaisiin luokkiin.

Aluejako

Tilastossa maakunnat luokitellaan tilastovuoden lopussa voimassa olevan alueluokituksen mukaan. Henkilön asuinkunta on tilastovuoden viimeisen päivän asuinkunta. Asuinkuntatiedot saadaan Kelan väestötiedoista.

Tilastossa asuinmaat luokitellaan tilastovuoden lopussa voimassa olevan maaluokituksen mukaan. Ulkomaille maksetuissa eläkkeissä henkilön asuinmaa on tilastovuoden viimeisen päivän asuinmaa. Asuinmaatiedot saadaan Kelan väestötiedoista, joita täydennetään työeläkelaitoksista saaduilla tiedoilla.

Kansalaisuus

Henkilön kansalaisuus määritellään tilastovuoden lopussa voimassa olevan kansalaisuuden mukaan. Kansalaisuustieto saadaan Kelan väestötiedoista, joita täydennetään työeläkelaitoksista saaduilla tiedoilla.

Väestöosuus

Eläkkeensaajien väestöosuus lasketaan Suomessa asuvien eläkkeensaajien prosenttiosuutena Kelan sosiaalivakuuttamasta väestöstä. Väestö kattaa käytännöllisesti katsoen maassa asuvan väestön. Mukana ovat lisäksi tilapäisesti ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset.

Laatuseloste

Laatuseloste: Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2018

Tilasto Suomen eläkkeensaajista tuotetaan Eläketurvakeskuksen (ETK) suunnitteluosaston tilastoyksikössä yhteistyössä Kelan tieto- ja viestintäyksikön tilasto- ja tietovarastoryhmän kanssa.

Sekä Eläketurvakeskukselle että Kelalle on säädetty velvollisuus laatia tilastoja. Laissa Eläketurvakeskuksesta todetaan ETK:n tehtäväksi harjoittaa toimialaansa kuuluvaa tilastotoimintaa. ETK:ssa tilastojen tuottamisesta vastaa suunnitteluosasto. Samoin laissa Kansaneläkelaitoksesta todetaan, että Kelan tehtävänä on laatia tilastoja, arvioita ja ennusteita.

Tilaston tuottaminen rahoitetaan vuosittain Eläketurvakeskuksen ja Kelan varoista.

Tilastotietojen relevanssi

Suomen lakisääteinen eläketurva koostuu pääpiirteissään kahdesta lakisääteisestä eläkejärjestelmästä, työ- ja kansaneläkejärjestelmästä. Tilasto Suomen eläkkeensaajista antaa kattavan kokonaiskuvan Suomen työ- ja kansaneläkejärjestelmän maksamista eläkkeistä. Se kokoaa henkilön eri tahoilta saamat eläkkeet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tilasto on lakisääteisen eläketurvan osalta lähes tyhjentävä.

Työeläkkeitä hoitavat yksityisellä sektorilla työeläkeyhtiöt, -säätiöt ja -kassat sekä julkisella sektorilla pääasiassa Keva. Eläketurvakeskus toimii työeläkejärjestelmän keskuksena ja kerää mm. työeläkeasioiden hoidon edellyttämät tiedot sille säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Kansaneläkejärjestelmää hoitaa Kela.

Lakisääteistä eläketurvaa ovat myös työtapaturma- ja ammattitautilain, liikennevakuutuslain, sotilasvammalain sekä sotilastapaturmien ja palvelussairauksien korvaamista koskevien lakien perusteella maksettavat etuudet. Näistä erityisturvaan kuuluvista eläkkeistä tilastossa ovat mukana ainoastaan työ- tai kansaneläkkeen kanssa samanaikaisesti maksettavat etuudet. Pelkkää erityisturvan eläkettä saavat henkilöt eivät siten sisälly tilaston tietoihin. Liikennevakuutuskeskus ja Tapaturmavakuutuskeskus keräävät tilastointia varten tarvittavat tiedot liikenne- ja tapaturmavakuutuslaitoksilta.

1.3.2011 tuli voimaan Laki takuueläkkeestä. Se turvaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen. Takuueläkettä saavista ovat tässä tilastossa mukana ainoastaan työ- tai kansaneläkkeen kanssa samanaikaisesti takuueläkettä saavat. Pelkkää takuueläkettä saavat henkilöt eivät sisälly tilastoon. Takuueläkkeen maksamisesta huolehtii Kela.

Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi tilastossa on mukana myös työnantajan kustantama vapaaehtoinen rekisteröity lisäeläketurva. Sen sijaan työnantajan kustantama vapaaehtoinen rekisteröimätön lisäeläketurva tai henkilöiden itsensä kustantama vapaaehtoinen eläketurva eivät sisälly tämän tilaston lukuihin.

Tilasto sisältää lukumäärä-, keskieläke- ja eläkkeiden suuruusjakaumatietoja vuoden lopussa eläkettä saaneista sekä vuoden aikana eläkkeelle siirtyneistä henkilöistä.

Tilastossa käytetään seuraavia luokituksia: eläkejärjestelmä, eläkelaji, eläkkeensaajan sukupuoli ja ikä, eläkkeen suuruus, alue, kansalaisuus sekä sairausryhmä (työkyvyttömyyseläkkeissä).

Tilasto on tarkoitettu sosiaaliturvan päättäjille, suunnittelijoille, tutkijoille ja eläkealan ammattihenkilöille. Tiedot kiinnostanevat myös tiedotusvälineitä, eläkeläisjärjestöjä ja muita aihealueesta tietoa tarvitsevia.

Tietojen tarkkuus ja luotettavuus

Tilaston tiedot perustuvat kokonaisaineistoon Kelan ja työeläkejärjestelmän maksamista eläkkeistä ja niiden saajista. Tilaston tiedot muodostetaan yhteistilastotietovarastosta (eläkkeensaajat) ja eläkkeelle siirtyneiden tilastorekisteristä (eläkkeelle siirtyneet).

Yhteistilastotietovarastossa on tiedot kaikista vuoden viimeisenä päivänä eläkettä työ- tai kansaneläkejärjestelmästä saaneista henkilöistä sekä vuotuisesta eläkemenosta. Eläkkeelle siirtyneiden tilastorekisterissä on tiedot kaikista vuoden aikana alkaneista eläkkeistä. ETK ja Kela ylläpitävät yhdessä näitä tilastorekistereitä.

Yhteistilastotietovarastoon on koottu ETK:n perustilastorekisteristä tiedot työeläkkeistä (ml. valtion vanhat työeläkkeet) ja Kelan eläke-etuuskannan tilastointirekisteristä Kelan etuudet (ml. takuueläkkeet). Kelan eläketietokannasta saadaan sotilasvamma- ja sotilastapaturmaeläkkeet sekä ns. vanhojen sääntöjen mukaiset työeläkkeet (pl. valtion vanhat työeläkkeet). Liikennevakuutuskeskuksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen vuosittain lähettämästä aineistosta saadaan liikenne- ja tapaturmavakuutuslain mukaiset eläkkeet.

Eläkkeelle siirtyneiden tilastorekisterin tiedot on koottu ETK:n eläkerekisteristä ja Kelan eläkkeiden tilastorekistereistä.

ETK:n perustilastorekisterin tiedot saadaan ETK:n eläkerekisteristä, mihin tiedot välittyvät työeläkelaitoksista, joissa eläkepäätökset tehdään. Eläkerekisteriä hoitaa eläkevakuuttajien ja ETK:n yhteisesti omistama Arek Oy. ETK:n rekisteripalveluosasto vastaa eläkerekisterin sisällöstä. Eläkerekisterin käsittelyjärjestelmät sisältävät luvallisuus- ja loogisuustarkistuksia, joissa ohjelma vaatii korjaamaan tai tarkistamaan tiedot. Virheilmoitukset voivat olla myös huomautuksia, jotka eivät estä päätöksen rekisteröitymistä.

Kelan tilastorekisterien tiedot perustuvat Kelan toimistoissa sekä keskushallinnossa tehtäviin eläkepäätöksiin. Kelassa eläkkeiden käsittelyjärjestelmät on tehty ensisijaisesti eläkkeiden maksamista varten. Virheiden syntymistä pyritään ehkäisemään tiiviillä yhteistyöllä etuuksista ja tilastoinnista vastaavien asiantuntijoiden välillä.

Tilastossa havaitut virheet korjataan verkkopalvelussa välittömästi. Isoista virheistä laaditaan erillinen tiedote.

Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tilasto Suomen eläkkeensaajista julkaistaan kerran vuodessa. Tilaston julkistamisajankohta ilmoitetaan julkistamiskalenterissa ETK:n kotisivuilla osoitteessa www.etk.fi/tilastot ja Kelan kotisivuilla osoitteessa www.kela.fi/tilastot. Tilastossa esitettävät tiedot ovat lopullisia tietoja.

Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

Tilastoa on tuotettu vuodesta 1981 lähtien. Se on alusta alkaen kuvannut työ- ja/tai kansaneläkejärjestelmästä eläkettä saaneiden henkilöiden lukumääriä ja keskieläkkeitä. Tilastoon on lisätty vuonna 2001 tietoja eläkkeelle siirtyneistä. Kumpaankin eläkejärjestelmään on tänä aikana tehty useita lakimuutoksia ja tilaston kattavuus on vuosien varrella laajentunut. Tilaston aikasarjat ovat kuitenkin pääpiirteissään vertailukelpoisia.

Aikasarjojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat mm. seuraavat muutokset:

  • Vuonna 1991 tilastoa täydennettiin lisäämällä työ- ja/tai kansaneläkettä saavien henkilöiden eläkkeisiin SOLITA-eläkkeiden rahamäärät. SOLITA-eläkkeet ovat mukana keskieläkkeissä ja eläkkeiden suuruusjakaumissa. Ne ovat ensisijaisia työ- ja kansaneläkkeeseen nähden, joten lisäys täydentää näiden henkilöiden eläketurvaa olennaisesti.
  • Vuonna 1996 tilastossa otettiin käyttöön uusi käsite ’omaa eläkettä saava’, joka vastasi aiempaa käsitettä ’oma- ja/tai erityiseläkettä saava’.
  • Vuoden 2001 alusta lähtien ei enää maksettu kansaneläkkeen pohjaosaa. Muutos ei vaikuttanut eläkkeensaajien kokonaislukumäärään, mutta se siirsi sekä työ- että kansaneläkettä saavia pelkkää työeläkettä saaviin. Pohjaosan poistuminen johtui kansaneläkkeen muuttamisesta työeläkevähenteiseksi vuoden 1996 alussa, kun kansaneläkettä ei enää myönnetty ilman lisäosaa. Ennen 1.1.1996 ilman lisäosaa maksussa olleita kansaneläkkeitä pienennettiin asteittain 5 vuoden ajan. Pohjaosan poistumisen myötä, vuodesta 1996 lähtien, pelkkänä eläkkeensaajan asumis- tai hoitotukena, lapsikorotuksena tai rintamalisänä maksettua kansaneläkettä ei tässä tilastossa ole luettu kansaneläkkeeksi.
  • Vuodesta 2008 lähtien kansaneläkkeen käsite muuttui siten, että eläkkeensaajan asumis- tai hoitotukea ei enää lueta eläkkeeksi. Ne eivät siten sisälly tämän tilaston eivätkä myöskään Kelan muiden tilastojen eläkkeitä koskeviin lukuihin. Muutos pienensi hieman eläkkeiden keskimääriä.
  • Vuodesta 2011 lähtien, takuueläkelain tultua voimaan, takuueläkkeen rahamäärä lisättiin työ- ja/tai kansaneläkettä saavien henkilöiden kokonaiseläkkeeseen (ei oma- eikä perhe-eläkkeeseen). Muutos kasvatti kokonaiseläkkeiden keskimääriä.

Käsitteet ja määritelmät on esitetty tilaston kotisivulla osoitteessa www.etk.fi/tilastot.

Tilastossa käytetään yleisiä standardiluokituksia, esim. alue- ja tautiluokitukset (ICD-10).

Tilaston työeläkkeitä koskevat tiedot ovat yhteneväisiä ETK:n tuottaman Suomen työeläkkeensaajat -tilaston tietojen kanssa.

Kansaneläkkeitä koskevat tiedot poikkeavat Kelan eläketilastosta käsitteen ’eläkkeelle siirtynyt’ osalta. Kelan tilastoissa käytetään käsitettä ’alkanut eläke’.

Tietojen saatavuus ja selkeys

Tilaston tiedot julkaistaan ETK:n verkkosivuilla (www.etk.fi/tilastot) sekä ETK:n tilastotietokannassa (tilastot.etk.fi) ja Kelan tilastotietokanta Kelastossa (www.kela.fi/kelasto).

Tilaston kuvaus on esitetty ETK:n internetsivuilla osoitteessa www.etk.fi > tilastot.

Lisätietoja tilastosta antavat ETK:n tilastopalvelu tilastot(at)etk.fi sekä Kelan tilastotietopalvelu tilastot(at)kela.fi.

Aiheesta muualla:

Eläkejärjestelmän kuvaus

Eläkejärjestelmän kuvaus vuonna 2018

Suomen lakisääteinen eläketurva muodostuu työeläkkeestä, kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä. Näiden lisäksi maksetaan eläkkeitä liikennevakuutuslain, työtapaturma- ja ammattitautilain sekä sotilastapaturma- ja palvelussairaus­lakien mukaan.

Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat kaikki työsuhteessa olleet sekä yrittäjä- tai maatalousyrittäjätoimintaa harjoittaneet henkilöt, joiden ansiotoiminta ylittää lain edellyttämät vähimmäisehdot.

Kansaneläke ja takuueläke turvaavat perustoimeentulon, jos työeläketurva jää pieneksi tai sitä ei ole karttunut ollenkaan. Kansaneläkejärjestelmän piiriin kuuluvat kaikki Suomessa vakinaisesti asuvat.

Työeläkejärjestelmä

Työeläkettä kertyy ikävuosien 17–67 aikana tehdystä työstä. Yrittäjätoiminnassa vakuuttamisen alaikäraja on 18 vuotta. Eläke lasketaan kunkin vuoden ansioiden ja ikää vastaavan karttumisprosentin mukaan. Eläkettä karttuu myös tiettyjen palkattomien aikojen, esimerkiksi työttömyyden tai opiskelun, perusteella. Henkilön on mahdollista saada työeläkkeenä samanaikaisesti sekä usean työeläkelain että usean eri eläkelajin mukaista eläkettä.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain työeläkeindeksin ja palkkakertoimen pisteluvun. Työeläkeindeksiä käytetään maksussa olevien eläkkeiden euromäärien tarkistamiseen vuosittain tammikuun alussa. Palkkakerrointa on käytetty vuodesta 2005 lähtien eläkkeiden laskemiseen sekä työaikaisten ansioiden, yrittäjätyötulojen ja työeläkelaeissa säädettyjen rajamäärien tarkistamiseen. Vuonna 2018 työeläkeindeksi oli 2548 ja palkkakerroin 1,391.

Kansaneläkejärjestelmä

Eläkkeiden rahoitus

Työeläkejärjestelmän yksityisen sektorin eläkkeiden rahoitus perustuu vakuuttamiseen. Rahoitustapa on osittain rahastoiva ja osittain jakojärjestelmän mukainen. Järjestelmän menot peitetään siis vakuutusmaksuilla ja rahastojen korkotuotoilla. TyEL:n ja MEL:n mukaisen vakuutusmaksun maksavat työnantaja ja työntekijä yhdessä. Yrittäjäeläkelakien YEL ja MYEL mukaisen vakuutusmaksun maksaa kokonaan yrittäjä itse. Valtio osallistuu yrittäjäeläkkeiden rahoitukseen siltä osin kuin vakuutusmaksut ja rahastojen korkotuotto eivät riitä eläkkeiden kustantamiseen.

Työeläkejärjestelmän julkisen sektorin eläkkeiden rahoitus perustui 1990-luvun taitteeseen asti jakojärjestelmään eli työeläkemaksuina tai veroina perittiin sen verran, että maksussa olevat eläkkeet saatiin kustannettua. Kuntien eläkkeistä vastaavat kuntatyönantajat. Kasvaviin eläkemenoihin varautumiseksi on vuodesta 1988 lähtien jäsenyhteisöiltä kerätty varoja ns. eläkevastuurahastoon. Valtion eläkelain mukaiset eläkemaksut on vuodesta 1990 lähtien kerätty valtion eläkerahastoon. Eläkkeitä ei makseta suoraan eläkerahastosta, vaan ne maksetaan valtion talousarviosta. Myös julkisen sektorin työntekijät ja toimihenkilöt osallistuvat eläkkeiden rahoitukseen maksamalla työntekijäin eläkemaksua.

Kelan eläkkeet rahoittaa valtio.

Eläkelainsäädäntö 31.12.2018

Työeläkelainsäädäntö

Yksityinen sektori
TyEL  Työntekijän eläkelaki
MEL  Merimieseläkelaki
YEL  Yrittäjän eläkelaki
MYEL  Maatalousyrittäjän eläkelaki
LUTUL  Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta

Julkinen sektori
JuEL  Julkisten alojen eläkelaki
OrtKL  Laki ortodoksisesta kirkosta
SP  Suomen Pankin eläkesääntö
KELA  Kansaneläkelaitoksen eläkesääntö
Ahvenanmaan maakunnan hallituksen eläkesääntö

Kansaneläkelainsäädäntö

KEL Kansaneläkelaki
REL Rintamasotilaseläkelaki
URL Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä

Erityisturvan lait

Liikennevakuutuslain perusteella korvataan moottoriajoneuvon liikenteessä aiheuttamat henkilövahingot. Työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella suoritetaan korvauksia työtapaturmasta (työssä tai työmatkalla sattuneesta) tai ammattitaudista.

Maatalousyrittäjät kuuluvat maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain piiriin. Sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain mukaan korvataan varusmiespalveluksessa, siviilipalveluksessa ja naisten vapaaehtoisessa varusmiespalveluksessa sattuneet sotilastapaturmat ja palvelussairaudet. Sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä annetun lain mukaan korvataan kriisinhallintatehtävissä sattuneet tapaturmat ja palvelussairaudet.

Laki takuueläkkeestä

Takuueläke turvaa Suomessa asuvalle henkilölle tietyn suuruisen vähimmäiseläkkeen. Eläkkeen maksamisesta huolehtii Kela, ja se rahoitetaan valtion varoista. Takuueläkkeisiin tehdään vuosittain kansaneläkeindeksin mukainen tarkistus.

Eläke-etuudet vuonna 2018

Vanhuuseläke

Työeläkejärjestelmästä voi siirtyä joustavasti vanhuuseläkkeelle 63–68 vuoden ikäisenä. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen 3 kuukautta jokaista ikäluokkaa kohti. Ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee, ovat vuonna 1955 syntyneet.

Työeläkejärjestelmän julkisella sektorilla on edelleen mahdollista siirtyä eläkkeelle myös aiemmin sovitun mukaisesti ns. henkilökohtaisessa tai ammatillisessa eläkeiässä ja merimieseläkelain mukaan ns. ansaitussa eläkeiässä.

Vuoden 2017 alusta työeläkejärjestelmässä on ollut mahdollista ottaa osittainen varhennettu vanhuuseläke. Siihen on oikeutettu henkilö, joka on syntynyt vuonna 1949 tai myöhemmin ja on täyttänyt syntymävuoden mukaan määräytyvän osittaisen vanhuuseläkkeen alaikärajan. Henkilö ei saa eläkkeen alkaessa saada muuta omaa työeläkettä. Eläkkeen suuruus on henkilön oman valinnan mukaan joko 25 tai 50 prosenttia karttuneesta työeläkkeestä. Eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, jos sen ottaa ennen ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää. Osittaiseen vanhuuseläkkeeseen ei sisälly työntekoa koskevia sääntöjä, ja henkilö voi halutessaan jatkaa työntekoa.

Kansaneläkejärjestelmässä vanhuuseläkkeen ikäraja on 65 vuotta. Ennen vuotta 1962 syntyneet voivat ottaa kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen varhennettuna. Alaikäraja on 63 vuotta ennen vuotta 1958 syntyneillä ja 64 vuotta vuosina 1958–1961 syntyneillä. Varhennus pienentää eläkettä pysyvästi.

Vanhuuseläkkeelle siirtymistä voi myös lykätä. Jos työeläkejärjestelmässä vanhuuseläkettä ei ota heti vanhuuseläkeiän alarajalla, lasketaan eläkkeeseen lykkäyskorotus. Kansaneläkkeessä lykkäyskorotuksen ikäraja on 65 vuotta.

Työkyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää työeläkejärjestelmässä 17–62-vuotiaalle ja kansaneläkejärjestelmässä 16–64-vuotiaalle henkilölle, jolla on työkykyä alentava sairaus. Terveydentilan lisäksi otetaan huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, johon hänen kohtuudella odotetaan kykenevän, kun otetaan huomioon hänen koulutuksensa, ikänsä, aikaisempi toimintansa, asumisolosuhteensa ja muut näihin verrattavat seikat. Julkisella sektorilla riittää, että on sairauden, vian tai vamman takia tullut kykenemättömäksi omaan työhönsä. 60 vuotta täyttäneen, pitkään työssä olleen henkilön eläkeoikeutta arvioitaessa painotetaan erityisesti työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta.

Työeläkejärjestelmässä edellytetään lisäksi, että työkyvyttömyyden voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden. Kansaneläkejärjestelmässä eläkettä ei myönnetä 16–19-vuotiaalle henkilölle ennen kuin hänen kuntoutumismahdollisuutensa on selvitetty. Pysyvästi sokea tai liikuntakyvytön katsotaan kansaneläkejärjestelmässä aina työkyvyttömäksi.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää joko toistaiseksi tai määräaikaisena kuntoutustukena. Kuntoutustuki myönnetään, jos voidaan olettaa, että työkyky pystytään hoidolla tai kuntoutuksella ainakin osittain palauttamaan. Kuntoutustuen myöntäminen edellyttää aina hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää täyden tai osaeläkkeen suuruisena. Henkilölle myönnetään täysi työkyvyttömyyseläke, jos työkyvyn katsotaan vähentyneen ainakin 3/5 ja osatyökyvyttömyyseläke, jos työkyvyn katsotaan vähentyneen 2/5–3/5. Osaeläke on puolet täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Kansaneläkkeenä maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä osaeläkkeen suuruisena.

Työeläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös työuraeläkkeenä, jos eläkkeenhakijalla on takanaan vähintään 38 vuoden työura rasittavassa ja kuluttavassa työssä. Lisäksi edellytetään työkyvyttömyyttä, mutta lievemmin perustein kuin varsinaisessa työkyvyttömyyseläkkeessä. Ensimmäiset työuraeläkkeet alkoivat vuonna 2018.

Työeläkejärjestelmässä, jos eläke on myönnetty 1.1.2006 tai sen jälkeen, työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63-vuotiaana. Ennen 1.1.2006 myönnetty eläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 65-vuotiaana. Kansaneläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 65-vuotiaana.

Osa-aikaeläke

Osa-aikaeläkkeitä myönnettiin työeläkejärjestelmässä vuosina 1987–2016 työntekijöille, jotka siirtyivät kokoaikaisesta työstä osa-aikatyöhön.

Perhe-eläke

Perhe-eläkettä voidaan maksaa edunjättäjän kuoleman jälkeen lapselle, leskelle tai edunjättäjän entiselle puolisolle.

Lapsella on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos hän on edunjättäjän kuollessa alle 18-vuotias. Kansaneläkejärjestelmässä myös 18–20-vuotias lapsi on oikeutettu lapseneläkkeeseen, jos hän opiskelee päätoimisesti tai on ammatillisessa koulutuksessa (ns. koululaiseläke). Perhe-eläkkeeseen oikeutettuja lapsia voivat olla edunjättäjän oma lapsi, lesken lapsi, rekisteröidyn parisuhteen eloon jääneen osapuolen lapsi tai ottolapsi.

Perhe-eläke voidaan myöntää leskelle, jonka avioliitto on solmittu ennen kuin edunjättäjä on täyttänyt 65 vuotta ja jolla on tai on ollut edunjättäjän kanssa yhteinen lapsi. Jos yhteistä lasta ei ole, edellytetään, että avioliitto oli solmittu ennen kuin leski on täyttänyt 50 vuotta, avioliitto oli kestänyt vähintään 5 vuotta ja leski oli edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta. Työeläkejärjestelmässä eläke voidaan myöntää myös alle 50-vuotiaalle leskelle, jos leski oli saanut työkyvyttömyyseläkettä yhdenjaksoisesti vähintään kolme vuotta ennen edunjättäjän kuolemaa. Em. edellytykset koskevat myös rekisteröidyn parisuhteen eloon jäänyttä osapuolta.

Työeläkejärjestelmässä perhe-eläke voidaan myöntää myös edunjättäjän entiselle aviopuolisolle tai rekisteröidystä parisuhteesta eronneelle osapuolelle, jos edunjättäjä oli kuollessaan velvollinen maksamaan hänelle elatusapua.

Maatalouden erityiseläkkeet

Maatalouden erityiseläkkeenä voi saada luopumiseläkettä tai luopumistukea. Luopumiseläkkeitä myönnettiin vuosina 1974–1992 ja luopumistukia vuosina 1995–2018.

Luopumiseläke on elinikäinen eläke. Vuoden 2007 jälkeen myönnettyjen luopumistukien perusmäärä muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä. Tuen täydennysosaa maksetaan 65 vuoden ikään saakka.

Maatalouden erityiseläkkeitä maksetaan vain työeläkejärjestelmän yksityisellä sektorilla.

Takuueläke

Takuueläke voidaan myöntää henkilölle, joka saa takuueläkkeeseen oikeuttavaa eläkettä (vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä, luopumistukea tai erityisturvan mukaista eläkettä) ja jonka yhteenlasketut eläketulot alittavat takuueläkkeeseen oikeuttavan tulorajan. Takuueläkkeen suuruuteen vaikuttavat kaikki Suomesta ja ulkomailta maksetut eläkkeet, ml. perhe- ja luopumiseläkkeet.

Maahan muuttaneella voi olla oikeus takuueläkkeeseen, kun hän on täyttänyt 65 vuotta tai on vähintään 16-vuotias ja kansaneläkelain mukaan työkyvytön. Takuueläkettä ei kuitenkaan myönnetä maahan muuttaneelle pelkästään sokeuden tai liikuntakyvyttömyyden perusteella. Eläkkeen saaminen edellyttää, että henkilö on asunut Suomessa vähintään 3 vuotta täytettyään 16 vuotta. Takuueläkettä ei makseta pysyvästi ulkomailla asuvalle.

Eläkelainsäädännössä tapahtuneita muutoksia

Työ- ja kansaneläkelainsäädännössä tapahtuneita muutoksia vuodesta 1980

1980
Työttömyyseläkkeen ikäraja alennettiin 55 vuoteen.

Kansaneläkeuudistuksen ensimmäinen eli I A vaihe: muutoksia eläkkeiden rakenteeseen ja määräytymiseen. Vanhuudentukia ei enää myönnetty.

1981
Kansaneläkeuudistuksen I B-vaihe: muutoksia eläkkeiden määräytymiseen.

1982
Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha tuli ensisijaiseksi työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden.

1.7. tuli työeläkepuolella voimaan rintamaveteraanien varhaiseläkelaki, jonka perusteella rintamaveteraanien varhaiseläke voitiin myöntää miespuoliselle Suomessa asuvalle henkilölle, jolla on rintamasotilastunnus.

1.9. Kansaneläkepuolella myös naiset saivat oikeuden rintamasotilaseläkkeeseen. Rintamasotilaseläke maksetaan naisille samoin perustein kuin miehille.

1983
Kansaneläkeuudistuksen II A-vaihe: työtulot eivät enää vaikuta kansaneläkkeen lisäosaan. Kansaneläkkeen pohja- ja lisäosasta tuli veronalaista tuloa.

1.7. työeläkepuolella myös naiset saivat oikeuden rintamaveteraanien varhaiseläkkeeseen.

1984
Kansaneläkeuudistuksen II B-vaihe: muutoksia eläkkeiden määräytymiseen.

1985
Kansaneläkeuudistuksen III-vaihe: kansaneläkkeen lisäosaan vaikuttavat enää vain omat työeläkkeet ja niihin rinnastettavat korvaukset.

1986
Eläke-etuihin liitettiin kansaneläkejärjestelmässä ja työeläkejärjestelmän yksityisellä sektorilla varhennettu vanhuuseläke ja yksilöllinen varhaiseläke.

Työeläkejärjestelmän yksityisellä sektorilla tuli voimaan eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelaki (TaEL).

Työttömyyseläkkeen ikäraja päätettiin palauttaa 60 vuoteen siten, että uusia alle 60-vuotiaiden ikäluokkia ei enää oteta työttömyyseläkkeen piiriin.

1.11. lähtien alettiin maksaa ylimääräistä rintamalisää.

1987
Eläke-etuihin liitettiin työeläkejärjestelmän yksityisellä sektorilla osa-aikaeläke.

1989
Lapsen hoitotuki muuttui vammaisetuudeksi, joten sitä ei enää lueta eläkkeeksi.

1.7. varhennettu vanhuuseläke, yksilöllinen varhaiseläke ja osa-aikaeläke liitettiin eläke-etuihin myös työeläkejärjestelmän julkisella sektorilla.

1990
1.7. tuli voimaan uusi perhe-eläkelaki. Perhe-eläke myönnetään uusien sääntöjen mukaan, kun edunjättäjän kuolema on sattunut 1.7.1990 tai sen jälkeen. Mieslesket ja työeläkejärjestelmässä tietyin edellytyksin myös entiset puolisot saivat oikeuden leskeneläkkeeseen. Työeläkepuolella lesken ja lapsen eläkkeet eriytettiin. Leskeneläke mitoitetaan vastaamaan kuoleman aiheuttamaa taloudellista menetystä siten, että eläkkeen määrää laskettaessa otetaan huomioon lesken omat tulot eli tehdään ns. eläkesovitus. Kansaneläkepuolella lasta huoltavien leskien eläkeoikeutta laajennettiin ja toisaalta lapsettomien leskien tiukennettiin. Lapseneläkkeissä ikäraja nostettiin 18 vuoteen. Lesken- ja lapseneläke muuttuivat veronalaiseksi tuloksi.

1991
Merimieseläkekassan myöntämät eläkkeet (MEL-eläkkeet) liitettiin muun yksityisen työeläkejärjestelmän kanssa yhteiseen vastuunjakojärjestelmään.

1993
Työeläkejärjestelmässä tuli voimaan laki työntekijäin eläkemaksusta.

Yksityisellä sektorilla tuli voimaan laki maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta (LUKL).

Julkisen sektorin uusissa työsuhteissa yleiseksi eläkeiäksi tuli 65 vuotta.

1994
Yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikäraja nousi 55 vuodesta 58 vuoteen vuoden 1939 jälkeen syntyneillä.

Yksilöllistä varhaiseläkettä saava voi palata ansiotyöhön menettämättä eläkeoikeuttaan. Ansiotulojen määrästä riippuen eläke voidaan maksaa joko puolikkaana tai se voidaan jättää kokonaan lepäämään.

Osa-aikaeläkkeen ikäraja laski yksityisellä sektorilla samaan kuin julkisella sektorilla eli 60 vuodesta 58 vuoteen.

Työttömyyseläkkeen saamisen ehdot tiukkenivat ja kansaneläkejärjestelmän työttömyyseläkettä koskevat säännöt yhdenmukaistettiin työeläkejärjestelmän kanssa.

Työeläkejärjestelmässä eläkkeen vuosittainen karttumisprosentti nousi 60–64-vuotiailla 2,5 prosenttiin.

Kansaneläkejärjestelmässä alettiin vaatia tietyn pituista Suomessa asuttua aikaa ennen eläkkeen myöntämistä. Kansaneläke ja Kelan maksama perhe-eläke suhteutettiin Suomessa asuttuun aikaan.

ETA-lainsäädäntö tuli voimaan Suomessa.

1995
Yksityisellä sektorilla tuli voimaan laki maatalousyrittäjien luopumistuesta (LUTUL).

1996
Kansaneläke muutettiin työeläkevähenteiseksi. Ne ennen 1.1.1996 alkaneet eläkkeet, jotka eivät sisältäneet lisäosaa, poistuivat asteittain viiden vuoden kuluessa.

Määräaikainen työkyvyttömyyseläke muutettiin kuntoutustueksi.

Työeläkejärjestelmässä otettiin käyttöön kaksi TEL-indeksiä, työikäisen ja eläkeikäisen indeksit.

Työeläkejärjestelmässä tiukennettiin oikeutta tulevaan aikaan sekä heikennettiin tulevan ajan karttumisprosenttia yli 50-vuotiailla siten, että 50–59-vuotiailla se on 1,2 prosenttia ja 60–64-vuotiailla 0,8 prosenttia palkasta.

1997
Asumistuen, hoitotuen, lapsikorotuksen ja rintamalisän saaminen ei enää riipu muun kansaneläkkeen saamisesta.

1998
Kaikki alle kuukauden kestävät tai TEL:n rajamäärän alittavat työsuhteet sekä kaikki kotitalouksien teettämä työ vakuutetaan TaEL:n mukaan.

1.7. osa-aikaeläkkeen alaikäraja alennettiin 56 vuoteen. Muutos on voimassa vuoden 2002 loppuun.

1999
1.8. lähtien kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä alle 18-vuotiaalle ennen kuin hänen kuntoutumismahdollisuutensa on selvitetty.

1.8. lähtien voi kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen tietyin edellytyksin jättää lepäämään 6–24 kuukaudeksi.

2000
Yksilöllisen varhaiseläkkeen ikäraja nousi 58 vuodesta 60 vuoteen vuoden 1943 jälkeen syntyneillä. Julkisella sektorilla 1944–1946 syntyneillä ikäraja voi olla myös 58 vuotta ja 1947 syntyneillä 59 vuotta.

Työeläkejärjestelmässä työttömyyseläkkeeseen vuonna 1994 liitetty ns. tulevan ajan vaatimus poistettiin. Työttömyyseläkkeessä ei kuitenkaan enää makseta tulevan ajan eläkkeen osaa, vaan se maksetaan vasta työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuus- tai perhe-eläkkeeksi.

Varhennetun vanhuuseläkkeen varhennuskerroin laskettiin 0,5 prosentista 0,4 prosenttiin varhennuskuukautta kohden. Vanhuuseläkkeen lykkäyskerrointa laskettiin 1 prosentista 0,6 prosenttiin.

2001
Leikattujen kansaneläkkeiden ja puolisolisien maksaminen päättyi 1.1.2001.

2002
1.4. lähtien ikä, jota aikaisemmalta ajalta ei myönnetä kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä ennen kuin hakijan kuntouttamismahdollisuudet on selvitetty, korotettiin 20 vuoteen.

2003
Osa-aikaeläkkeen ikäraja palautettiin 58 vuoteen vuonna 1947 ja sen jälkeen syntyneillä. Samalla osa-aikaeläkkeen aikaista vanhuuseläkkeen karttumaa alennettiin.

Yksilöllistä varhaiseläkettä ei enää myönnetä vuoden 1943 jälkeen syntyneille. Julkisella sektorilla se voidaan kuitenkin myöntää myös vuosina 1944–1947 syntyneille.

2005
Työeläkejärjestelmässä toteutettiin mittava työeläkelakien uudistus. Kaikki 18–67-vuotiaana tehty työ, myös eläkkeen rinnalla tehty työ, kartuttaa eläkettä. Eläkettä karttuu myös tietyiltä palkattomilta sosiaalietuusajoilta. Työeläkkeen vuosittainen karttumisprosentti nousi 53–62-vuotiailla 1,9 prosenttiin ja 63–67-vuotiailla 4,5 prosenttiin.

Työeläkkeiden yhteensovituksesta luovuttiin.

Työeläkejärjestelmän indeksikorotussääntöjä muutettiin. Kaikkia eläkkeitä korotetaan iästä riippumatta työeläkeindeksillä (aikaisemmin eläkeikäisen indeksi). Palkkakerrointa käytetään työaikaisten ansioiden, yrittäjätulojen ja työeläkelaeissa käytettyjen rajamäärien sekä vapaakirjojen tarkistamiseen. Puoliväli-indeksiä (aikaisemmin työikäisen indeksi) käytetään eläkkeiden laskemiseen niissä tapauksissa, joissa eläke lasketaan ennen vuotta 2005 voimassa olleiden säännösten mukaan.

Työntekijäin eläkemaksua korotettiin 53 vuotta täyttäneiden osalta 4,6 prosentista 5,8 prosenttiin.

Vanhuuseläkkeelle voi työeläkejärjestelmässä siirtyä joustavasti 63–68 vuoden iässä. Lykkäyskorotuksen voi saada 68 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Korotus pienennettiin 0,4 prosenttiin. Kansaneläkejärjestelmässä vanhuuseläkkeen ja lykkäyskorotuksen ikäraja pysyi ennallaan eli 65 vuotena.

Varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja nostettiin 60 vuodesta 62 vuoteen. Ennen vuotta 1945 syntyneillä ikäraja säilytettiin ennallaan.

Työttömyyseläke lakkaa vähitellen. Ennen vuotta 1950 syntyneillä säilytettiin oikeus työttömyyseläkkeeseen entisin ehdoin.

1.5 tuli voimaan laki pitkäaikaistyöttömien eläketuesta. Sen mukaan henkilölle, joka on täyttänyt eläketuen saamisedellytykset, myönnetään vanhuuseläke varhentamattomana jo 62-vuotiaana sekä työ- että kansaneläkejärjestelmästä.

2007
Yksityisellä sektorilla tuli voimaan uusi eläkelaki TyEL, joka yhdisti entiset työntekijöitä koskevat eläkelait TEL:n, LEL:n ja TaEL:n.

2008
Kansaneläkelainsäädännön muutokset:

Kansaneläke-käsite muuttui. Eläkkeensaajan hoitotukea ja asumistukea ei enää lueta eläkkeeksi.

Kuntien kalleusluokitus ei enää vaikuta eläkkeen suuruuteen. Eläke määräytyy entisen kalliimman kuntaryhmän mukaisesti.

Pienimmän maksettavan eläkkeen alarajaa laskettiin.

Eläkkeiden täyttä määrää korotettiin.

Laitoshoito ei enää alenna eläkkeen määrää.

2010
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluuta helpotettiin määräaikaisella lailla, joka on voimassa 1.1.2010–31.12.2013. Työkyvyttömyyseläkkeensaajalla on oikeus ansaita eläkkeensä rinnalla ainakin 600 €/kk. Lisäksi eläke voidaan jättää lepäämään työssäkäynnin ajaksi. Tämä on ollut mahdollista kansaneläkejärjestelmässä jo aikaisemminkin.

Työeläkelainsäädännön muutokset:

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousi 60 vuoteen. Samalla muuttui eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeellä oloajalta. Eläkettä karttuu vain työansioista, ei enää osa-aikaeläkkeen osuudesta. Muutokset koskevat vuonna 1953 tai sen jälkeen syntyneitä.

Työkyvyttömyyseläkkeen ns. tulevan ajan karttuma ikävuosien 50 ja 63 välillä nousi 1,3 prosentista 1,5 prosenttiin.

Alle 51-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleen eläkkeeseen maksettiin ensimmäisen kerran kertakorotus. Korotuksen saavat ne, joiden eläke on jatkunut yhtäjaksoisesti viisi vuotta tai kauemmin. Mitä nuorempana työkyvyttömyyseläke on alkanut, sitä suurempi korotus on. Korotus tehdään kuhunkin eläkkeeseen vain kerran.

Elinaikakerroin vaikutti eläkkeisiin ensimmäisen kerran. Kerroin pienentää alkavan työeläkkeen määrää.

2011
Laki takuueläkkeestä tuli voimaan 1.3. Takuueläke turvaa Suomessa asuvalle henkilölle tietyn suuruisen vähimmäiseläkkeen.

2012
1950-luvulla syntynyt 62 vuotta täyttänyt pitkäaikaistyötön voi tietyin edellytyksin saada vanhuuseläkkeen ilman varhennusvähennystä.

2013
Työeläkejärjestelmästä poistui mahdollisuus jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Muutos koski vuonna 1952 tai sen jälkeen syntyneitä.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousi vuonna 1954 tai sen jälkeen syntyneillä 61 vuoteen.

Kansaneläkejärjestelmässä varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja muuttui 63 vuoteen. Vuonna 1951 tai sitä ennen syntyneet voivat saada varhennetun vanhuuseläkkeen edelleen 62 vuoden iässä.

Kansaneläkejärjestelmässä vanhuuseläke työttömyyspäivärahan lisäpäiväoikeuden perusteella voidaan myöntää aikaisintaan 63 vuoden iässä. Vuonna 1957 ja sitä ennen syntyneillä säilyi edelleen oikeus vanhuuseläkkeeseen lisäpäiväoikeuden perusteella 62 vuoden iässä.

2014
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämistä koskevaa lakia jatkettiin vuoden 2016 loppuun.

2015
Vuoden 2015 alussa tuli voimaan lakimuutos, joka velvoittaa eläkelaitoksen selvittämään työkyvyttömyyseläkettä hakevan oikeuden kuntoutukseen.

2016
Uusi merimieseläkelaki (MEL) tuli voimaan. Lain perusteella eläkkeen karttumisprosentit ja työeläkemaksu muuttuvat yhdenmukaisiksi muiden työeläkelakien kanssa.

2017
Työeläkejärjestelmässä tehtiin eläkeuudistus, jonka keskeiset muutokset koskivat vanhuuseläkkeen ikärajoja ja karttumia.

Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen. Ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee, ovat vuonna 1955 syntyneet. Ensimmäinen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta, ovat vuonna 1962 syntyneet. Vuonna 1965 syntyneistä lähtien vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajanodotteeseen.

Jos vanhuuseläkkeen ottamista lykkää yli alimman vanhuuseläkeiän, lasketaan eläkkeeseen lykkäyskorotus.

Eläkettä karttuu 17 vuoden iästä lähtien (aikaisemmin 18 vuoden iästä).

Eläkettä karttuu 2017 alkaen 1,5 prosenttia vuosiansiosta, josta ei enää 2016 jälkeiseltä ajalta vähennetä työntekijän työeläkevakuutusmaksua. Poikkeuksena ovat kuitenkin 53–62-vuotiaat, joille eläkettä karttuu 1,7 prosenttia 31.12.2025 asti. Tätä siirtymäkauden korotettua karttumaa saava maksaa vastaavalta ajalta myös 1,5 prosenttiyksikköä korkeampaa työntekijän työeläkevakuutusmaksua.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke korvasi osa-aikaeläkkeen. Osittaiseen vanhuuseläkkeeseen on oikeutettu henkilö, joka on syntynyt vuonna 1949 tai myöhemmin ja joka on täyttänyt syntymävuoden mukaan määräytyvän osittaisen vanhuuseläkkeen alaikärajan. Henkilö ei saa eläkkeen alkaessa saada muuta omaan työskentelyyn perustuvaa eläkettä eikä luopumistukea. Osittainen vanhuuseläke on henkilön oman valinnan mukaan 25 tai 50 prosenttia siihen mennessä karttuneesta työeläkkeestä. Eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, jos sen ottaa ennen ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää. Osittaiseen vanhuuseläkkeeseen ei sisälly työntekoa koskevia sääntöjä.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös työuraeläkkeenä, jos eläkkeenhakijalla on takanaan vähintään 38 vuoden työura rasittavassa ja kuluttavassa työssä. Lisäksi edellytetään työkyvyttömyyttä, mutta lievemmin perustein kuin normaalissa työkyvyttömyyseläkkeessä.

Voimaan tuli Julkisten alojen eläkelaki (JuEL), johon yhdistettiin Kunnallinen eläkelaki (KuEL), Valtion eläkelaki (VaEL) ja Kirkon eläkelaki (KiEL). Julkisten alojen eläkelaki koskee myös Kansaneläkelaitoksen henkilökuntaa.

2018
Ensimmäiset työuraeläkkeet alkoivat.

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: HEIDI NYMAN, JARI KANNISTO