Työttömyysturvan lisäpäivät – ollako vaiko eikö olla?
Työttömyysturvan lisäpäivien, joita on julkisuudessa kutsuttu myös työttömyys- tai eläkeputkeksi, tavoitteena on ikääntyvien työttömien toimeentulon turvaaminen, mutta sen on havaittu myös lisäävän työttömyyttä.
Lisäpäivien poistamista on ehdotettu ikääntyvien työllisyyden parantamiseksi. Ehdotuksen vastustajat pitävät sitä irtisanomisten kohteeksi joutuneiden toimeentulon heikennyksenä, kun työllisyysnäkymät ovat muutoinkin huonontuneet.
Lisäpäivät pähkinänkuoressa
Työttömyysturvan lisäpäiväoikeudella tarkoitetaan järjestelyä, jossa työttömäksi tullut ikääntynyt voi 500 tai 400 päivän työttömyyspäivärahakauden eli noin kahden vuoden työttömyysajan jälkeen jatkaa työttömyysturvan lisäpäivillä vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti. Oikeus lisäpäiviin koskee palkansaajia.
Lisäpäivien alaikäraja on tällä hetkellä 62 vuotta. Tätä ikärajaa sovelletaan vuonna 1961 tai sen jälkeen syntyneille. Toimeentulon ja työttömyyden kannalta tosiasiallinen alaikäraja on kuitenkin 60 vuotta, jolloin oikeus työttömyyspäivärahaan alkaa. Alaikärajan lisäksi lisäpäiväoikeuden edellytyksenä on eräiden muiden, lähinnä työhistoriaan ja työttömyyskassan jäsenyyteen liittyvien, ehtojen täyttyminen.
Lisäpäiväjärjestelyn pituuden kannalta tärkeää on myös sen yläikäraja, sillä vuoden 2017 eläkeuudistuksessa sovittiin vanhuuseläkkeen alaikärajan asteittaisesta nostosta 63 vuodesta 65 ikävuoteen, ja ikärajan sitomisesta elinajanodotteeseen tämän jälkeen. Vanhuuseläkeiän noustessa lisäpäivät pitenevät siten asteittain loppupäästä.
Lisäpäivät ovat lisänneet ikääntyvien työttömyyttä
Tutkimusten mukaan lisäpäiväjärjestely on lisännyt ikääntyvien työttömyyttä, sillä lisäpäiväikäisillä on korkeampi riski tulla työttömäksi kuin heitä hieman nuoremmilla. Kun lisäpäivien ikärajaa on korotettu, korotuksen ulkopuolelle jääneiden henkilöiden työttömäksi tulon todennäköisyys on laskenut ja työttömyydestä työllistymisen todennäköisyys on noussut.
Sekä yritykset että työntekijät ovat tahollaan vaikuttaneet lisäpäiväjärjestelyn käyttöön. Yrityksille lisäpäivät ovat tarjonneet sopuisan keinon vähentää tai uudistaa työvoimaansa, ja ikääntyville ne ovat tarjonneet vakaan ja melko kohtuullisen toimeentulon työelämän ulkopuolella.
Tällä hetkellä noin 13 prosenttia lisäpäiväjärjestelyn ikäisistä 60–62-vuotiasta on työttömänä (kuvio 1). Hieman nuoremmilla osuus on 10 prosentin tuntumassa. Lisäpäivien merkitys on kuitenkin selvästi vähentynyt. Esimerkiksi vuonna 2008 noin 17 prosenttia 57–62-vuotiaista oli työttömänä. Tuolloin lisäpäiväjärjestelyn alaikäraja oli 57 vuotta, mistä syystä pitkäaikaistyöttömyyden kumuloituminen vanhempiin ikäryhmiin alkoi nykyistä aikaisemmin.
Kuvio 1.
*Kuviossa lisäpäiväjärjestelyn ikäalue merkitty pisteillä.
Viime kädessä ikääntyvien työllisyys riippuu taloustilanteesta
Ikääntyvien työttömyys riippuu merkittävästi yleisestä talous- ja työllisyyskehityksestä. Esimerkiksi vuoden 2009 finanssikriisin seurauksena työttömyys nousi kaikissa ikäryhmissä. Merkillepantavaa on myös se, että 52–56-vuotiaiden työttömyys on nykyään selvästi yleisempää kuin vuonna 2008. Ero lisäpäiväikäisten ja lisäpäiväikää lähestyvien työttömyysosuuksissa on kaventunut osin tätä kautta.
Läheskään kaikki työttömät eivät ole lisäpäiväjärjestelyn piirissä
Kaikki 60 vuotta täyttäneet työttömät eivät myöskään ole lisäpäiväjärjestelyn piirissä (kuvio 2). Työttömyysturvan lisäpäivillä tarkoitetaan yleensä ansiosidonnaista päivärahaa, mutta esimerkiksi vuoden 2019 lopussa kaikista 60–62-vuotiaista työttömistä 30-40 prosenttia sai työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa. Lisäpäiväjärjestely erottuu toki siinä, että 60 vuoden iässä ansiopäivärahaa saavien osuus työttömistä nousee selvästi.
Kuvio 2.
Lisäpäivien poiston vaikutukset työllisyyteen eivät näy heti
Työttömyysturvan lisäpäivien poistamisen vaikutuksia työllisyyden kasvuun on vaikea arvioida. Suurusluokkaan vaikuttavat niin ikääntyvien mahdollisuudet ja halu jatkaa työelämässä kuin yritysten mahdollisuudet ja halu pitää ikääntyvät työelämässä. Erityisen vaikeaa on laskennallisen työllisyysvaikutuksen erottaminen suhdannetilanteesta.
Joka tapauksessa lisäpäivien poistamisen vaikutukset työllisyyteen näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä. Jos tarkastelu ulottuisi vuoteen 2023 asti, uusien sääntöjen piirissä olisivat 1962 syntyneistä 60- ja 61-vuotiaat ja vuonna 1963 syntyneistä 60-vuotiaat. Täysimääräisesti kaikkia 60–64-vuotiaita lisäpäivien poistuminen koskisi vasta vuonna 2028.
Aikaisempien ikärajakorotusten valossa arvioituna laskennallinen työllisten määrä voisi olla vuositasolla joitakin tuhansia korkeampi tämän vuosikymmenen lopulla.
Eläkeputki pois ikääntyneiltä vaikeasti työllistyviltä työttömiltä ja orpolle 10000/kk lisää,jos köyhillä ei ole rahaa ruokaan laittakoon hampaansa naulaan ja kuolkoon nälkään,se on nykyisen hallituksen motto.