Palkansaajat aikovat jäädä eläkkeelle entistä myöhemmin
Vanhuuseläkkeelle jääminen on myöhentynyt, kun alin vanhuuseläkeikä on noussut vuoden 2017 eläkeuudistuksessa sovitun mukaisesti. Jatkuuko eläkkeelle siirtymisen myöhentyminen myös tulevaisuudessa, kun alin eläkeikä nousee yhä korkeammaksi?
Vuoden 2017 eläkeuudistuksen keskeinen tavoite oli työurien pidentäminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi eläkeikää päätettiin nostaa asteittain. Uudistuksen jälkeen jokaisella ikäluokalla on ollut oma alin vanhuuseläkeikänsä.
Eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys edellyttää, että jokainen sukupolvi työskentelee entistä pidempään. Palkansaajien eläkeaikeet tarjoavat mahdollisuuden tarkastella, näyttäisikö tämä tavoite toteutuvan.
Tuorein Tilastokeskuksen työolotutkimus, jossa on selvitetty 50 vuotta täyttäneiden palkansaajien eläkeaikeita, kerättiin vuonna 2023. Tätä ennen suunniteltua eläkkeellesiirtymisikää on kysytty vuonna 2018. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että aiottu eläkeikä ennustaa toteutunutta eläkeikää varsin hyvin.
Aiottu eläköitymisikä noussut viidessä vuodessa selvästi
Vuonna 2023 liki 40 prosenttia 50–64-vuotiaista palkansaajista aikoi jäädä eläkkeelle vasta 66-vuotiaana tai vanhempana. Vain 15 prosenttia aikoi eläkkeelle ennen 64 vuoden ikää. Vielä vuonna 2018 vähintään 66-vuotiaaksi aikoi työskennellä vain noin 20 prosenttia ja ennen 64 vuoden ikää eläkkeelle aikoi lähes 30 prosenttia samasta ikäryhmästä.
Toki myös vastaajien alin vanhuuseläkeikä on noussut tarkasteluvuosien välillä. Vuonna 2023 vanhimpien aineistoon kuuluvien alin vanhuuseläkeikä oli 64 vuotta 3 kuukautta ja nuorimpien 66 vuotta. Vuonna 2018 puolestaan vastaavat iät olivat 63 vuotta ja 65 vuotta 6 kuukautta.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että alin vanhuuseläkeikä tiedetään hyvin: molempina vuosina yli 80 prosenttia vastaajista oli tietoinen omasta eläkeiästään.
Vuonna 2023 palkansaajat aikoivat jäädä eläkkeelle keskimäärin 65 vuoden 5 kuukauden iässä. Vuonna 2018 keskimääräinen aiottu eläkeikä oli 64 vuotta 7 kuukautta. Tarkastelujaksolla aiottu eläkeikä on siis noussut 10 kuukautta. Samaan aikaan alin vanhuuseläkeikä on noussut keskimäärin 7 kuukautta.
Eläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden kannalta on hyvä uutinen, että aiottu eläkeikä on noussut hieman ripeämmin kuin alin eläkeikä.
Eläkeaikeet samansuuntaiset sekä sukupuolten että sektorien välillä
Sukupuolten välillä ei ole aiemmin ollut suuria eroja siinä, milloin eläkkeelle aiotaan jäädä. Näin on myös nyt. Sekä miehet että naiset aikoivat eläkkeelle vuonna 2023 keskimäärin 65 vuoden 5 kuukauden iässä.
Julkisella sektorilla on tyypillisesti aiottu jäädä eläkkeelle selvästi yksityistä sektoria myöhemmin. Tähän ovat vaikuttaneet julkisen sektorin henkilökohtaiset eläkeiät (63–65 vuotta). Kun henkilökohtaiset eläkeiät ovat vähitellen poistuneet, sektorien väliset erot ovat tasoittuneet.
Vuonna 2023 julkisella sektorilla aiottiin siirtyä eläkkeelle keskimäärin 65 vuoden 6 kuukauden iässä. Yksityisellä sektorilla tämä aikomus oli kaksi kuukautta matalampi.
Alin eläkeikä määrittää aiottua eläkeikää
Tutkimuksissa on havaittu, että alimmalla vanhuuseläkeiällä on voimakas käyttäytymistä ohjaava vaikutus. Tämä näkyy myös aiotussa eläkeiässä: oma alin vanhuuseläkeikä asettaa selkeän maalin eläkkeelle jäämiselle.
Vuonna 2023 kolmannes aikoi eläkkeelle omassa eläkeiässään. Tämä on tavanomaista pienempi osuus, sillä esimerkiksi vuonna 2018 lähes 45 prosenttia aikoi eläköityä alimmassa eläkeiässä.
Eläkeiän nousu ei vaikuta vain alimmassa eläkeiässä eläkkeelle jäämiseen. Näyttää olevan niin, että mitä korkeampi on alin vanhuuseläkeikä, sitä useammin työskentelyä aiotaan jatkaa myöhemmälle iälle.
Vuonna 2023 työolotutkimuksen vastaajista 40 prosenttia aikoi jatkaa työskentelyä alinta eläkeikää pidempään. Vuonna 2018 vastaava osuus oli vain kolmannes. Osittain ilmiön taustalla voi olla myös se, että koulutustaso nousee vähitellen ja työtehtävät muuttuvat.
Huolimatta alimman vanhuuseläkeiän noususta merkittävä osa aikoo siis jatkaa työelämässä vielä vanhuuseläkeikänsä jälkeenkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhä useampi aikoo työskennellä lähes 70-vuotiaaksi. Tämä lupaa hyvää työurien pidentämistavoitteen näkökulmasta.
