Blogilistaus
25.10.2022 Kaarlo Reipas

Elinajanodote laskee jo kolmatta vuotta peräkkäin. Erityisesti iäkkäimpien kuolevuus on noussut voimakkaasti COVID-pandemian takia. Kehitys vaikuttaa erikoisella tavalla vanhuuseläkeikään tulevaisuudessa.

Tilastokeskus uutisoi kesäkuussa kuolleisuuden nousseen selvästi alkuvuonna 2022. Vastasyntyneen elinajanodotteen arvioidaan laskevan jo kolmatta vuotta peräkkäin. Kaikkein iäkkäimpien kuolevuus on noussut erityisen voimakkaasti. Yhtenä syynä lienee COVID-19-pandemia, mutta monissa maissa elinajanodotteen pidentyminen alkoi hidastumaan jo ennen pandemian alkua.

Oli syy mikä tahansa, näyttää siltä, että elinajanodotteeseen jää koronavuosille valitettava kuoppa. Eläketurvakeskuksen uusissa pitkän aikavälin laskelmissa elinajanodotteen kehitykseen sidottu vanhuuseläkeikä on koko ennustejakson kuitenkin aiempaa laskelmaa korkeampi. Esimerkiksi vuonna 1970 syntyneiden alimmaksi vanhuuseläkeiäksi arvioidaan nyt 65 vuotta 10 kuukautta, eli kaksi kuukautta enemmän kuin vuoden 2019 laskelmassa.

Mitä ihmettä?

Vertailutaso vuosilta 2020–2024

Vuoden 1964 jälkeen syntyneiden vanhuuseläkeikä on kytketty elinajanodotteeseen niin, että pitenevä elinaika jyvitetään osittain työuran pitenemiseksi ja osittain eläkeajan pitenemiseksi. Tavoitteena on, ettei näiden suhde muutu lähtölavaksi tituleeratulta, vuosien 2020–2024 tasolta.

Koska vertailukohta otetaan vuosilta 2020–2024, asettuu näiden vuosien kuolevuus erityisellä tavalla valokeilaan. Pitkän aikavälin laskelmassa elinajanodotteen oletetaan palautuvan vuoden 2022 erittäin matalalta tasolta vuosien 2018–2022 perusteella lasketulle trendille. Kun korkean kuolevuuden vuosi 2022 osuu lähtölavalle, aiheuttaa paluu trendiuralle korotuksen vanhuuseläkeiän tasoon. Nopea eläkeiän nousu ei siis johdu korona-ajan matalasta elinajanodotteesta, vaan elinajanodotteen oletetusta kasvusta korona-ajan jälkeen.

Sopeutuksen painopiste siirtyy eläketason suuntaan

Vanhuuseläkeiän lisäksi työeläkejärjestelmä reagoi elinajanodotteeseen myös elinaikakertoimen kautta. Elinaikakerroin vaikuttaa alkaviin eläkkeisiin pienentämällä niitä sitä enemmän, mitä korkeammaksi elinajanodote nousee. Jotta eläketurvaa ei sopeutettaisi elinajanodotteen muutoksiin tuplana, lieventyy elinaikakertoimen leikkaava vaikutus eläkeiän noustessa yli 65 vuoden.

Elinaikakertoimen lievennyksen takia lähtölavailmiö ei muuta sopeuttamisen voimakkuutta keskimäärin. Ne ikäluokat, joiden eläkeikä nousee aiemmin arvioitua korkeammaksi, saavat vastaavasti hyvitystä eläkkeiden tasossa, koska elinaikakerroin ei leikkaa eläkettä yhtä paljoa.

Todellisuudessa vain aika näyttää, mihin suuntaan elinajanodote lähtee korona-ajan jälkeen kehittymään. Kävi niin tai näin, sopeutusmekanismit vähentävät työeläkejärjestelmän riippuvuutta toteutuvasta kuolevuuskehityksestä tehokkaasti.

Eläketurvakeskuksen tuoreita pitkän aikavälin laskelmia käsitellään myös Työeläkepäivässä 22.11. Marina Congress Centerissä. Ilmoittaudu Työeläkepäivään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.