Mihin sitä nyt kotoaan lähtis

Julkisessa keskustelussa nousee usein esiin se, että moni eläkeläinen asuu tarpeitaan vastaamattomassa asunnossa. Asunto voi olla esteellinen, liian suuri ja työteliäs, huonokuntoinen ja sijaita kaukana kaupoista, terveyspalveluista ja lapsista. Tästä voisi ajatella, että ikääntyneillä olisi varsin korkea halu muuttaa paremmin tarpeita vastaavaan asuntoon – näin ei kuitenkaan ole.

Eläkeläisten muuttotarpeet vaikuttavat kyselyiden mukaan melko vähäisiltä. Syksyllä 2017 Eläketurvakeskuksen tekemässä kyselyssä 65–85-vuotiaista eläkeläisistä 13 prosenttia vastasi, että heillä on tarve muuttaa toiseen asuntoon. Muuttoaikeet olivat tätäkin vähäisemmät. Neljä prosenttia eläkeläisistä vastasi aikovansa muuttaa lähiaikoina. Vastaajan ikä ei vaikuttanut juurikaan asiaan.

Sen sijaan omistusasujien ja vuokralla-asuvien välillä oli eroja. Omistusasujien muuttotarpeet ovat vuokralla-asuvia selkeästi vähäisemmät. Kun omistusasujista 11 prosenttia koki muuttotarpeita, vuokralla-asuvilla niitä oli 25 prosentilla. Muuttoaikeet olivat kuitenkin molemmissa ryhmissä yhtä vähäisiä: ainoastaan neljä prosenttia oli aikeissa muuttaa lähiaikoina.

Syksyllä 2017 Eläketurvakeskuksen tekemässä kyselyssä 65–85-vuotiaista eläkeläisistä 13 prosenttia vastasi, että heillä on tarve muuttaa toiseen asuntoon.

Lähde: Eläketurvakeskuksen taloudellista hyvinvointia koskeva kysely syksyllä 2017.

Taloudellinen tilanne voi estää muuttamisen

Tarve ja mahdollisuus eivät aina kohtaa: yleisin syy siihen, miksi muuttaminen ei ollut mahdollista, oli taloudellinen tilanne. Tällainen tilanne oli useimmiten vuokralla-asuvilla, mikä ei ole sinällään yllätys, sillä vuokralla-asuvien taloudellinen asema on tutkimusten mukaan omistusasujia heikompi. Vuokralla-asuvista 14 prosenttia vastasi taloudellisen tilanteen olevan esteenä muuttamiselle, omistusasujista viisi.

Yllättävän harva kertoi sen sijaan muuttamisen esteeksi jaksamisen puutteen. Kaikista eläkeläisistä näin vastasi kolme prosenttia. Vuokralla-asuvilla tämäkin osuus oli korkein, seitsemän prosenttia. Tämäkin liittynee vuokralla-asumisen piirteisiin: pienituloisuus ja keskimääräistä heikompi terveydentila korreloivat tunnetusti keskenään.

Tunneside voi myös vaikuttaa

Kyselyn tulokset hieman yllättivät. Kertovatko erityisesti omistusasujien vähäiset muuttotarpeet siitä, että mikäli asumisratkaisuja tehdään, ne tehdään tyypillisesti jo ennen vanhuuseläkeikää? Vai kertovatko ne siitä, että omistusasunto on asujalleen niin rakas, että se mahdollisista puutteistaan huolimatta on se ainoa paikka, missä halutaan asua. Toki se, että kyselyn kohderyhmänä oli korkeintaan 85-vuotiaat, on voinut vaikuttaa osaltaan myös tuloksiin.

Selitystä tunnesiteen merkityksestä tukee esimerkki omista yhdeksänkymppisistä vanhemmistani. Kun putkiremontti iski taloyhtiöön, ajattelin, että muutto esimerkiksi kaikkien mukavuuksien palvelutaloon olisi houkutteleva vaihtoehto. Mutta ”mihin sitä nyt kotoaan lähtis”, tokaisivat vanhempani asiaa ehdottaessani. Niin, mihinkäs sitä.

Lisää aiheesta tuoreessa tutkimuksessa:
Tutkimuksia eläkeläisten toimeentulokokemuksista ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 02/2019

2 kommenttia
  1. mietintää
    mietintää says:

    Yksi keskeinen selitys voi olla ihmissuhdeverkostoissa. Jos asuu paikassa, jossa on pitkään asunut, on usein oppinut tuntemaan lähialueen ihmisiä. Tuttuja voi olla muodostunut niin naapurustosta kuin vaikka lähikaupan kassastakin. Vaikka asunto ei vastaisi tarpeita, ihmissuhdeverkostosta luopuminen eri paikkaan muuttamisen johdosta voi olla niin kova hinta, että ihminen mielummin asuu tarpeitaan huonommin vastaavassa asunnossa kuin parempitasoisessa huoneistossa, jossa hän joutuu luomaan suhdeverkoston ihan alusta lähtien. Mitä pidempään jossain on asunut, sitä vahvemmat ihmissuhdeverkostot herkästi muodostuvat. Jos joku on asunut vaikkapa 20-40 vuotta jossain paikassa, suhdeverkostot monilla ovat muodostuneet jo varsin syviksi, ja siitä muualle asumaan liikahtamiseen on iso kynnys.

  2. mietintää
    mietintää says:

    Lähiympäristön ihmissuhdemuutosten lisäksi myös vaikkapa tavaroiden uuden sijainnin opettelu uudessa asunnossa on iso investointi, varsinkin silloin, jos muisti ei muutenkaan ole ihan täydellinen.

    Käsittääkseni ihmisten muuttoalttiutta ennustaa aika paljon menneisyys. Ne, jotka ovat muuttaneet paljon elämänsä varrella, tekevät muita herkemmin niin myös vanhuksenakin. Ja ne, jotka ovat asuneet vuosikymmeniä paikallaan, eivät kovin herkästi asunnosta jatkossakaan vapaaehtoisesti liikahda.

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lähettääksesi kommentin, ratkaise oheinen laskutehtävä. *