Eläkeuudistus 2017

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt EK, KT, SAK ja STTK pääsivät sopimukseen työeläketurvaan tehtävistä muutosehdotuksista 26.9.2014. Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 3.9.2015 ja se hyväksyttiin marraskuussa 2015. Tasavallan presidentti vahvisti lait tammikuussa 2016. Uudistus astui voimaan vuoden 2017 alusta.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt allekirjoittivat 11.6.2019 sopimuksen vuoden 2017 eläkeuudistuksen jatkoneuvotteluihin liittyvistä asioista. Keskusjärjestöt sopivat tässä yhteydessä mm. perhe-eläkkeiden kehittämiseen ja lisäpäiväoikeuteen liittyvistä asioista sekä erilaisten selvitysten tekemisestä (mm. työkyvyttömyyseläkkeiden kehitys, kuntoutuksen toiminta, työeläkerahastointi).

Työurien pidentämiseen liittyvä keskustelu sai vauhtia Valtioneuvoston esityksestä 24.2.2009 nostaa eläkeikää asteittain 65 ikävuoteen. Työmarkkinajärjestöt eivät hyväksyneet ehdotusta ja julkinen mielipidekin oli voimakkaasti asiaa vastaan.

Valtioneuvoston ja työmarkkinajärjestöjen yhteisymmärrys työuriin liittyvän pohdinnan aloittamisesta syntyi 11.3.2009. Työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmä (ns. Rantalan ryhmä) ja työhyvinvointikysymyksiä varten asetettu ryhmä (ns. Ahtelan ryhmä) ryhtyivät valmistelemaan linjauksia, joilla nostettaisiin eläkkeellesiirtymisiän odotetta kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Rantalan ryhmä ei päässyt sopimukseen ryhmälle asetettuun määräaikaan mennessä. Suurimpana erimielisyyksien aiheuttajana oli nk. työttömyysputken poisto. Jos työttömyysputki olisi poistettu, ei iäkkäänä työttömäksi tuleville olisi siirtymäajan jälkeen maksettu työttömyyspäivärahaa eläkkeelle siirtymiseen asti, vaan korkeintaan 500 päivää kuten nuoremmillekin.

Ahtelan ryhmä sen sijaan sopi monista työelämään ja työterveyshuoltoon liittyvistä asioista vuoden 2010 alussa. Ryhmä ehdotti valmistelun jatkamiseksi kuutta työryhmää, joista kolme jatkoryhmää perustettiin. Ryhmä esitti lukuisia ehdotuksia

työterveyshuollon tehostamisesta ja sen saatavuuden varmistamisesta
työhyvinvoinnin edistämisestä ja tukemisesta sekä
koulutuksesta ja osaamisen kehittämisestä siten, että ne tukevat työurien pitenemistä.

Valtioneuvosto perusti kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman valmisteluryhmät keväällä 2010. Yksi näistä oli Työurat-ryhmä. Sen tehtävänä oli pohtia:

työeläkkeiden riittävän tason turvaamista
eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä
keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamista.

Työurat-ryhmän raportti luovutettiin pääministerille 1.3.2011. Työurat-ryhmän raportti kartoittaa laajasti työeläkejärjestelmän kehittämisvaihtoehtoja. Raportissa esitetään mittareita, joilla voidaan seurata eläkepolitiikan tavoitteiden toteutumista. Työurat-ryhmä korostaa, että raportissa on tuotu esille tulleet erilaiset muutosvaihtoehdot, mutta ei käsitellä niiden toteuttamiskelpoisuutta tai oteta niihin kantaa.

Jukka Ahtelan työelämäryhmän jatkotyöryhmät luovuttivat mietintönsä pääministerille niin ikään 1.3.2011.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko esitti työmarkkinakeskusjärjestöille syyskuussa 2011, että työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmä laatisi mahdollisimman nopeasti ehdotukset toimenpiteiksi, joilla hallitusohjelman työurien pidentämistavoitteet saavutetaan. Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila, valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen sekä Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus olisivat ryhmän asiantuntijajäseniä silloin, kun ehdotuksia toimenpiteiksi laaditaan.

Eläkeneuvotteluryhmä jätti ensimmäisen väliraporttinsa sosiaali- ja terveysministerille 17.2.2012. Toinen väliraportti valmistui 22.3.2012 hallituksen kehysriiheen. Se sisälsi jonkin verran konkreettisia ehdotuksia mm. osa-aikaeläkkeen ja työttömyysputken ikärajoihin.

Myöhemmin, Jukka Pekkarisen vetämän selvitystyön jälkeen päätettäväksi jäivät laajemmat eläkeikärajoihin, varhais- ja perhe-eläkkeiden kohtaloon ja eläkkeiden määräytymiseen liittyvät asiat. Näihin liittyvä uudistus ehdotettiin tulevaksi voimaan vuonna 2017.

Uudistuksen tavoite

Uudistuksella haluttiin turvata työeläkkeiden kestävä rahoitus sekä varmistaa riittävä eläketurva ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.

Eläketurvan kestävyys pyrittiin turvaamaan myöhentämällä keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää. Tavoitteena oli eläkkeellesiirtymisiän odotteen nostaminen 62,4 vuoteen. Yksi uudistuksen konkreettinen tavoite oli myös pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä pidentämällä työuria. Näin oli myös mahdollista nostaa eläketurvan tasoa.

Työeläkkeen määräytyminen

Vanhuuseläkettä alkoi karttua 17 vuoden iästä lähtien (aikaisemmin 18 vuoden iästä). Eläkettä karttuu 2017 alkaen 1,5 prosenttia vuosiansiosta, josta ei enää 2016 jälkeiseltä ajalta vähennetä työntekijän työeläkevakuutusmaksua. Eläkettä karttuu kuitenkin työstä 1,7 prosenttia 53–62-vuotiaana 31.12.2025 asti. Tätä siirtymäkauden korotettua karttumaa saava maksaa vastaavalta ajalta myös 1,5 prosenttiyksikköä korkeampaa työntekijän työeläkevakuutusmaksua. Eläkkeen aikaisesta työstä eläkettä karttuu myös 1,5 prosenttia kuten aikaisemminkin.

Eläkettä karttuu vakuuttamisvelvollisuuden ylärajaan asti. Tämä vanhuuseläkkeen karttumisen yläikäraja nousee alimman vanhuuseläkeiän noustessa, mutta sitä korotetaan täysinä vuosina. Ero alimman ja ylimmän ikärajan välillä on enintään viisi vuotta. Siten yläikäraja on 68 vuotta vielä vuonna 1957 syntyneillä. Vuosina 1958–1961 syntyneillä se on 69 vuotta ja vuonna 1962–1964 syntyneillä se on 70 vuotta.

Vuoden 2005 uudistuksessa säädetty elinaikakerroin säilyy. Elinaikakertoimen laskentaa muutetaan ottamalla huomioon eläkeikään tehty muutos, kun alin vanhuuseläkeikä ylittää 65 vuotta. Tällöin elinaikakerroin muodostuu vähemmän etuustasoa leikkaavaksi, kuin aikaisemman lain mukaan tapahtuisi.

Vanhuuseläke

Eläkeiät muuttuvat asteittain kolmen kuukauden vuosivauhtia vuoteen 2027 asti. Ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee, ovat vuonna 1955 syntyneet. Ensimmäinen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta, ovat vuonna 1962 syntyneet. Myös 1963 ja 1964 syntyneillä eläkeikä on 65 vuotta. Vuonna 1965 syntyneistä lähtien vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajanodotteeseen. Sen arvioidaan nousevan 1–2 kuukautta ikäluokkaa kohden.

Vanhuuseläkeikä nousee siten, että laskennallisen työuran (aika 18 vuodesta alimpaan vanhuuseläkeikään) ja elinajan odotteen suhde pysyy vakaana. Laskennassa tarkastellaan elinajan odotetta alimmassa vanhuuseläkeiässä. Eläkeikärajojen nousun tarvetta tarkastellaan säännöllisin väliajoin muun muassa työurasuhteen (18-vuotiaan työvoimaan kuulumisajan odote/18-vuotiaan elinajan odote; 5 vuoden keskiarvot) kehityksen perusteella.

Jos eläkkeen ottamista lykätään yli alimman vanhuuseläkeiän, eläkkeeseen lasketaan lykkäyskorotus. Se on 0,4 prosenttia jokaiselta lykätyltä kuukaudelta.

Tavoite-eläkeikä

Työntekijälle annettavalle työeläkeotteelle lasketaan viisi vuotta ennen alinta vanhuuseläkeikää hänen ikäluokkansa tavoite-eläkeikä. Tavoite-eläkeikä antaa vakuutetulle tiedon siitä, mihin ikään hänen olisi lykättävä eläkkeen nostamista saadakseen elinaikakertoimen pienennyksen kompensoitua lykkäyskorotuksella. Lopullinen tavoite-eläkeikä voidaan laskea sille vuodelle, jolloin henkilö täyttää 62 vuotta.

Työkyvyttömyyseläke

Vanhuuseläkeiän nousun myötä myös työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan pääteikä nousee. Tuleva aika lasketaan eläketapahtumavuonna työntekijän ikää lähimmän ikäluokan vahvistetun alimman vanhuuseläkeiän perusteella. Tulevan ajan pidentyminen nostaa työkyvyttömyyseläkkeiden tasoa. Toisaalta elinaikakerroin ulotetaan koko työkyvyttömyyseläkkeeseen silloin, kun alin vanhuuseläkeikä ylittää 65 vuotta, jolloin sen vaikutus lieventyy. Elinaikakertoimen ulottaminen tulevan ajan osaan alentaa alkavan työkyvyttömyyseläkkeen tasoa.

Tulevan ajan karttumisprosentti pysyy ennallaan 1,5 prosenttina. Työntekijän työeläkevakuutusmaksua vastaavaa vähennystä ei tehdä enää tulevan ajan viiden vuoden tarkasteluajan ansioihin koskien vuonna 2017 ja myöhemmin saatuja ansioita.

Työuraeläke

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös työuraeläkkeenä, jos eläkkeenhakija on tehnyt pääosan vähintään 38 vuoden työurastaan rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavaa työtä ja hän on täyttänyt 63 vuotta. Lisäksi edellytetään työkyvyttömyyttä, mutta lievemmin perustein kuin normaalissa työkyvyttömyyseläkkeessä.

Työuraeläkkeessä ei ole tulevan ajan eläkeosaa. Työuraeläkkeen alaikäraja nousee elinajan odotteen mukaisesti samalla vauhdilla kuin vanhuuseläkeikä 65 vuoden iästä eteenpäin. Työuraeläke voidaan edellytysten täyttyessä myöntää, jos työskentelyn päättymisestä ei hakemuksen vireille tullessa vielä ole kulunut vuotta pidempää aikaa.

Osa-aikaeläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke

Osittainen varhennettu vanhuuseläke (OVE) on vuodesta 2017 alkaen korvannut osa-aikaeläkkeen. OVE:n voi saada aikaisintaan 61 vuoden iässä. Vuodesta 2025 alkaen ikäraja on 62 vuotta. Sen jälkeen ikäraja nousee elinajan odotteen mukaisesti samalla vauhdilla kuin vanhuuseläkeikä 65 vuoden iästä eteenpäin.

OVE:n aikaiseen työntekoon ei liity rajoituksia. OVE:n määrä voi olla joko 25 tai 50 prosenttia OVE:n alkamista edeltävän vuoden loppuun mennessä karttuneesta työeläkkeestä. OVE:a pienentää sen nostaminen ennen vanhuuseläkkeen alaikärajaa. Varhennuksesta seuraava vähennys on 0,4 prosenttia jokaista varhennettua kuukautta kohti. OVE:n määrä tarkistetaan myös elinaikakertoimella. OVE:n voi saada myös lykättynä. Jos OVE alkaa henkilön oman ikäluokan alimman vanhuuseläkeiän jälkeen, OVE-osuutta korotetaan lykkäyskorotusprosentilla (0,4 %/kk).

Jos OVE otetaan aluksi 25 prosentin osuutena, voi tätä osuutta myöhemmin korottaa 50 prosenttiin. Muut OVE:n asteen vaihtelut eivät ole mahdollisia. OVE:n voi lakkauttaa kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta ei sen jälkeen. OVE:n aikana voi ansaita uutta eläkettä. OVE:n aikaisesta palkasta karttuu eläkettä kuten muustakin palkasta 1,5 prosenttia. Siirtymäkauden 1,7 prosentin karttumaa sovelletaan myös OVE:n aikana ansaittavaan eläkkeeseen. Jos työntekijä haluaa OVE:n aikana tehdä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan työtä, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että osa-aikatyö on mahdollista.

TyEL-maksu

TyEL-maksu on vuosina 2017–2019 keskimäärin 24,4 prosenttia. EMU-puskuria on mahdollista käyttää maksun säätelyyn erikseen tehtävillä päätöksillä. Tavoitteena on vuoden 2019 jälkeiselle ajalle tasainen ja tarkoituksenmukainen maksukehitys sekä etuuksien ja niiden rahoituksen turvaaminen.

Vanhuuseläkerahastointi TyEL:issä

Vanhuuseläkettä rahastoidaan 0,4 prosentin karttumaa vastaava määrä ikävälillä 18–68 vuotta siihen asti, kunnes työntekijä siirtyy TyEL:n mukaiselle vanhuuseläkkeelle. Eläkeuudistuksen yhteydessä vanhuuseläkevastuita täydennettiin vastaamaan tätä kehitystä. Kuolevuusperustetäydennys kustannettiin käyttämällä vanhuuseläkkeiden lisärahastointiin tarkoitettuja varoja ja purkamalla vakuutusliikkeen vaihtelua varten varattua tasoitusmäärää.

Vanhuuseläkerahastointia täydennetään tasausvastuusta vuosina 2017 ja 2018. Vuonna 2017 täydennykseen käytettävä määrä vastaa 0,4 prosenttia TyEL-palkkasummasta. Vuonna 2018 täydennykseen käytettävä määrä vastaa 1,5 prosenttia TyEL-palkkasummasta.

TyEL:n tasausvastuu ja EMU-puskuri

Tasausvastuu on TyEL:n yhteinen puskurirahasto, jolla varaudutaan muun muassa yhteisesti kustannettavan eläkemenon vuosittaiseen vaihteluun. Tasausvastuun alarajaa muutettiin siten, että se on jatkossa 20 prosenttia tulevan vuoden tasauseläkemenosta. Tasausvastuuseen sisältyvän EMU-puskurin käyttöön liittyviä sääntöjä on uudistuksessa selkiytetty. EMU-puskuria voidaan käyttää TyEL-maksun säätelyyn enintään 0,8 prosenttia vuosittaisesta palkkasummasta. EMU-puskuria käytettäessä sovitaan, millä aikavälillä työllisyys- ja taloustilanteen parantuessa varoja kerätään takaisin EMU-puskuriin.

TyEL:n vakavaraisuus

Tasoitusmäärä ja toimintapääoma yhdistettiin vuoden 2017 alusta lukien vakavaraisuuspääomaksi, jolla varaudutaan vakuutus- ja sijoitusliikkeiden tuloksen heilahteluihin.

TyEL:n osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu

Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu on TyEL:n yhteinen puskurirahasto, jonka avulla osa osakkeisiin liittyvästä sijoitusriskistä on ollut mahdollista siirtää koko järjestelmän kannettavaksi.

Osaketuottosidonnaisuuden aste kasvaa vähitellen 10 prosentista 20 prosenttiin. Muutos mahdollistaa osakesijoitusten osuuden kasvattamisen TyEL-järjestelmässä. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun ylärajaksi asetettiin yksi prosentti ja alarajaksi -20 prosenttia vastuuvelasta. Yksittäisen eläkelaitoksen sijoitusten osakepainolle asetettiin 60 prosentin enimmäisraja kaikista sijoituksista.

Työkyvyttömyyseläkkeiden maksuluokkamalli

Perittävä työkyvyttömyyseläkemaksu määräytyy osittain työkyvyttömyysriskistä riippuvan maksuluokan perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeiden maksuluokkamallia tarkistettiin siten, että tietyt työkyvyttömyystapaukset, muun muassa työuraeläkkeet, eivät vaikuta maksuluokan määräytymiseen.

Kansaneläkkeen eläkeikä säilyy 65 vuodessa 1964 syntyneisiin asti. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden vanhuuseläkeikä nousee eliniän odotteen muutoksen mukaisesti samalla tavalla kuin työeläkejärjestelmän alin eläkeikä.

Varhennettu vanhuuseläke poistuu asteittain. Varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja on 63 vuotta ennen vuotta 1958 syntyneillä ja 64 vuotta vuosina 1958–1961 syntyneillä. Vuonna 1962 tai sen jälkeen syntyneet eivät enää saa varhennettua vanhuuseläkettä.

Lykkäyskorotus, joka maksetaan 65 vuoden iän jälkeen, muuttuu 0,6:sta 0,4 prosenttiin kuukautta kohden vuonna 1962 tai sen jälkeen syntyneillä.

Tarkempaa tietoa muutoksista saa esimerkiksi hallituksen esityksestä tai ETK:n julkaisuista. Seikkaperäisemmät työuraryhmien teettämät muistiot ja niistä tehdyt yhteenvedot on julkaistu Eläketurvakeskuksen Selvityksiä-sarjassa.

Eläketurvakeskus on eläkeuudistuksen jälkeen tehdyissä tutkimuksissaan arvioinut, miten uudistukset ovat vaikuttaneet työurien pituuteen ja eläkkeelle siirtymisen ajoittumiseen.

Lue lisää etk.fi:ssä:

Eläkeuudistusten 2017 ja 2005 vaikutuksia

Aiheesta muualla:

Eläkeuudistusta edeltäneet vaiheet