Kanadan eläketurva kestävämmälle pohjalle

Kanada-eläketrilogia, osa 3. Kanadan lakisääteinen työeläkejärjestelmä on nykyään taloudellisesti vakaalla pohjalla. Vain runsas kaksikymmentä vuotta sitten osittain rahastoiva työeläkejärjestelmä oli liukumassa kohti rahoituskriisiä. Päätös maksutason vakauttamisesta, rahastoinnin lisäämisestä sekä rahaston sijoitustoiminnan uudistamisesta olivat ratkaisevia tekijöitä, jotka pysäyttivät liu’un ja käänsivät kelkan suunnan. Eläkkeiden rahoitusta tukee lisäksi suunnitelmallinen maahanmuutto.

Rahaston riittävyyttä ja eläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä arvioivan aktuaariviraston laskelmat osoittivat, että vuodesta 1993 alkaen palkasta perittävät eläkemaksut yhdessä sijoitustuottojen kanssa eivät enää riittäneet kattamaan kasvavia eläkemenoja. Rahasto, johon 1980-luvun puoliväliin asti oli kertynyt ylijäämää maksutuloista, uhkasi kuivua kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Kehitys heikensi myös kansan luottamusta järjestelmään.

Kanadan punavalkoisen lipun taustalla pörssikurssin käyrä.

Kassavajeesta kestävälle maksutasolle

Vuonna 1997 syntyi päätös, jonka mukaan järjestelmä saatetaan rahoitukselliseen tasapainoon tulevien eläkemenojen kannalta. Päätös merkitsi jo pahassa luisussa olevan osittain rahastoivan järjestelmän vahvistamista. Rahastointia lisättiin nostamalla eläkemaksua nopeammin ja yli sen tason kuin mitä olisi ollut tarpeen senhetkisten eläkemenojen kattamiseksi.

Maksu korotettiin 6 prosentista nykyiseen noin 10 prosenttiin vuosien 1997 ja 2003 välisenä aikana. Maksu nostettiin tasolle, joka olisi ollut edessä vuonna 2015. Toisin kuin nyt, maksua olisi pitänyt edelleen korottaa eläkemenojen kasvun tahdissa.

Eläkkeet joustavat rahoitustasapainon järkkyessä

Aktuaariviraston kolmen vuoden välein julkaisemien laskelmien mukaan Kanadan eläkejärjestelmä on vuodesta 2021 alkaen tilanteessa, jossa eläkkeitä maksetaan enemmän kuin työeläkemaksuina saadaan kerättyä. Eläkemaksua ei kuitenkaan tarvitse nostaa, sillä ylimenevä osuus katetaan sijoitustuotoilla.

Mikäli järjestelmän kestävyys näyttää uhatulta, voidaan tilanteen korjaamiseksi nostaa maksutasoa ja jäädyttää indeksikorotukset. Lähtökohtaisesti näiden kahden mekanismin välillä ei ole prioriteettijärjestystä. Nämä vakautusmekanismit otetaan käyttöön kuitenkin vain, mikäli poliittisesti ei ole kyetty päättämään muunlaisista sopeutumiskeinoista.

Vuonna 2019 voimaan tulleeseen lisäetuuteen sovelletaan toisenlaista järjestelyä. Siinä tingitään indeksitarkistuksista ja maksua nostetaan vain, jos se on täysin välttämätöntä. Etuustasoa sopeuttamalla sekä täysin rahastoivalla tekniikalla jaetaan riskiä eri sukupolvien välillä.

Rahasto turvaa työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä

Järjestelmän kestävyyden takaamiseksi perustettiin valtion budjetin ja poliittisen ohjauksen ulkopuolella oleva erillinen sijoitusorganisaatio (CPPIB, Canada Pension Plan Investment Board). Eläkerahaston asemasta ja tehtävistä säädetään omassa laissa. Sijoitustoiminnasta vastaava hallitus muodostuu sijoitus- ja finanssialan ammattilaisista ja sen tehtäväksi tuli hoitaa työeläkemaksuista syntyvää ylijäämää aiempaa kasvuhakuisemmalla sijoitusstrategialla.

Sijoitusvarallisuudeltaan rahasto on suhteellisen lyhyessä ajassa kasvanut maailman kahdeksanneksi suurimmaksi eläkerahastoksi. Puskurirahaston arvo oli 368,5 miljardia dollaria eli noin 236 miljardia euroa vuoden 2018 lopussa. Rahasto kattaa nykyään lähes seitsemän vuoden työeläkemenot, kun sen perustamisvuonna 1997 varojen määrä oli kaksinkertainen menoihin verrattuna. Suhteessa BKT:hen rahaston koko on noin 20 prosenttia.

Sijoitusstrategiaan perustavanlaatuinen muutos

CPPIB on pitkäaikainen sijoittaja, jonka sijoitusten tuotot voivat lyhyellä aikavälillä vaihdella voimakkaasti. Kyseessä on niin sanottu puskurirahasto, jonka sijoitustoimintaa eivät ohjaa nykyisistä ja tulevista eläkkeistä muodostuvan eläkevastuun kattamiseen liittyvät vakavaraisuusvaatimukset.

Rahasto on suuntautunut vahvasti osakesijoittamiseen ja globaaleille markkinoille toimintansa alkuvuosilta lähtien. Rahaston sijoituksista 85 prosenttia on ulkomailla. CPPIB:n aloittaessa toimintansa eläkejärjestelmän koko sijoitusomaisuus oli kiinni Kanadan joukkovelkakirjoissa. Nykyään kiinteätuottoisten arvopaperien osuus yltää vain vajaaseen viidennekseen sijoituksien yhteismäärästä. Osakepaino on 60 prosenttia, josta pääomasijoitusten osuus – sijoitukset pörssissä noteeraamattomiin yrityksiin – on kolmannes. Viime vuosina eläkevaroja on sijoitettu entistä enemmän kiinteään omaisuuteen (sis. kiinteistöt ja infrastruktuuri), ja sen osuus on kasvanut noin neljännekseen sijoitusomaisuudesta.

Viimeiseltä 10 vuodelta reaalituotto on ollut keskimäärin noin 8 prosenttia. Sijoitustoiminta on ollut onnistunutta verrattuna esimerkiksi muiden maiden institutionaalisiin eläkesijoittajiin, mutta myös työeläkejärjestelmän kestävyyttä arvioivan pitkän aikavälin laskelmiin, joissa tuotto-oletuksena käytetään neljän prosentin reaalituottoa.

Kansa pidättelee edelleen hengitystään

Kanadan eläkejärjestelmän kivijalkaa on merkittävästi vahvistettu. Kansainvälisestikin vertailtuna tilanne vaikuttaa hyvältä. Eläkejärjestelmien toimintaa ja toimintaympäristöä mittaavassa kansainvälisessä Melbourne Mercer Global Pension Index –vertailussa Kanadan eläkejärjestelmä mahtuu Top10:iin, juuri ennen sinne kärkkyvää Sveitsiä, Irlantia ja Saksaa.

Kanadalaisten pitäisi siis voida huokaista helpotuksesta aktuaariviraston viimeistenkin laskelmien mukaan. Eläkejärjestelmän on ollut kuitenkin vaikea saavuttaa kansan luottamusta siitä huolimatta, että rahastointia ja järjestelmän taloudellista kestävyyttä on pystytty merkittävästi vahvistamaan. Esimerkiksi eläkerahaston vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan yli 60 prosenttia kanadalaisista epäilee, onko eläkerahastoa enää olemassakaan siinä vaiheessa, kun vastaajat itse siirtyvät eläkkeelle.

Järjestelmän kestävyyden näkökulmasta voi kummeksua nykyhallituksen vuonna 2016 tekemää päätöstä perua edellisen hallituksen päätös vanhuuseläkeiän nostamisesta. Väestö kun ikääntyy myös Kanadassa. Tuoreessa aktuaarijärjestön julkilausumassa (pdf) suositellaan työeläkejärjestelmän varautumista väestön ikääntymiseen nostamalla eläkeikää 65:stä 67 ikävuoteen.

Uudistukset ovat vankistaneet lakisääteisen eläketurvan merkitystä eläkeläisten toimeentuloturvan takaajana. Mielipidemittaustenkin mukaan eläketasoa korottava vuoden 2019 uudistus on tervetullut. Sen sijaan kriittiset äänet pelkäävät uudistuksen vähentävän jo ennestään matalaa kotitalouksien lisäeläkesäästämistä. Kokonaiseläketurvan rakentamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että kivijalka on kunnossa.

Kanada-eläkeblogisarjan aiemmat osat:

Lisää aiheesta:

0 kommenttia

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lähettääksesi kommentin, ratkaise oheinen laskutehtävä. *