Blogilistaus

Työmarkkinajärjestöjen suuri tavoite eläkkeelle siirtymisen myöhentymisestä saavutettiin viime vuonna. Koronan jälkeen kehityksessä voi tulla takapakkia, mutta suunta on oikea. Suomalaisten työurat pidentyvät ja 60-vuotias ei ole harvinainen näky työpaikalla.

Tämän vuosituhannen eläkeuudistuksia tehtäessä eräs keskeisistä tavoitteista on ollut eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen. Vuosituhannen alussa työttömyys, sen hoitaminen ja lukuisat varhaiseläkemuodot olivat muokanneet sosiaalista normia siten, että 60 vuotta täyttänyt oli harvinainen näky työpaikalla.

Työmarkkinaosapuolet yhdessä valtiovallan kanssa pyrkivät määrätietoisilla toimilla muuttamaan vallitsevaa tilannetta, ja vuoden 2005 eläkeuudistuksessa eräs keskeisistä tavoitteista oli myöhentää keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää 2–3 vuodella. Tavoite sai myöhemmin täsmällisen muodon: eläkkeellesiirtymisiän odote olisi 62,4 vuotta vuonna 2025.

Tämä tavoite saavutettiin viime vuonna, neljä vuotta etuajassa.

Yhä suurempi osa jaksaa vanhuuseläkkeelle

Keskeiset tekijät eläkkeelle siirtymisen myöhentymisessä ja tavoitteen saavuttamisessa ovat olleet työttömyyseläkkeen lakkauttaminen, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen väheneminen sekä vanhuuseläkkeen alaikärajan nostaminen.

Varhaiseläkereittien purkaminen on luonut painetta ikääntymiseen liittyvien asenteiden muutokselle, ja työpaikoilla yli 60-vuotias on taas tavallinen näky. Näin ollen eläkkeelle siirtymisen myöhentyminen on näkynyt myös työurien selvänä pidentymisenä. Lähellä eläkeikää olevien työllisyysaste onkin kaksinkertaistunut vuosituhannen alkuun verrattuna.

Yhä suurempi osa eläkkeelle siirtyvistä jää vanhuuseläkkeelle. Kun 1980-luvulla vain joka kolmas luovi varhaiseläkkeiden ohi suoraan vanhuuseläkkeelle, nykyisin kolme neljästä onnistuu tässä. Kolikon toisella puolella on luonnollisesti se, että vielä joka neljännellä työkyky ei riitä vanhuuseläkeikään asti.

Myös elinajanodote on jatkanut kasvuaan. Vuosikymmenessä 25-vuotiaalle on tullut noin kaksi vuotta lisää elinaikaa. Eläkkeelle siirtymisen myöhentymisen takia elinajan pidentymisestä noin 80 prosenttia kohdistuu työssäoloaikaan ja 20 prosenttia eläkeaikaan. Suhteen voi odottaa tasaantuvan vuoden 2030 jälkeen, kun eläkeikä on sidottu elinajanodotteen kehitykseen.

Ensi vuonna saattaa tulla takapakkia

Koronapandemian aikana eläkkeellesiirtymisikä on noussut lähes vuodella. Noin puolet muutoksesta on seurausta eläkeuudistuksessa sovitusta vanhuuseläkeiän noususta, loput työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrän merkittävästä laskusta.

On varsin todennäköistä, että koronapandemian hellittäessä työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus palaa nykyistä jonkin verran korkeammalle tasolle. Tällä olisi todennäköisesti alentava vaikutus eläkkeellesiirtymisiän odotteeseen.

Eläkeiän noustessa myös vanhuuseläkkeelle siirtyvien määrä vaihtelee vuosittain – jos vanhuuseläkeiän alaraja ei ole tasavuosia, uusi ikäluokka täyttää sen kahden kalenterivuoden puolella. Vuonna 2022 ikäraja on tasan 64 vuotta, joten vanhuuseläkkeelle arvioidaan siirtyvän edellistä vuotta enemmän alimman eläkeiän täyttäneitä.

Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena voi olla, että vuoden 2022 eläkkeellesiirtymisiän odote olisi taas muutaman desimaalin verran tavoitteen alapuolella. Ehkä tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan lopulta sille varattu aika. Iloitaan siitä, että eläkeuudistusten muidenkin tavoitteiden osalta kehitys menee oikeaan suuntaan – ei niinkään yksittäisten vuosien lukuarvoista! Siis, desimaaleista viis!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.