Miksi Suomen julkiset menot näyttävät niin suurilta?
EU:n ja OECD:n tuoreissa vertailuissa Suomi nousee julkisten menojen kärkeen. Pelkkä prosenttiluku suhteessa bruttokansantuotteeseen ei kuitenkaan kerro menoista riittävästi. Erityisesti eläketurvan rakenne ja lisäeläkkeiden rooli vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miltä julkiset menot tilastoissa näyttävät.
Suomessa on talven ja kevään aikana ihmetelty EU:n ja OECD:n julkaisemia lukuja julkisen sektorin koosta. Vertailuissa julkisen sektorin laajuutta tai kokoa on mitattu suhteuttamalla julkiset menot bruttokansantuotteeseen. Tällä mittarilla tarkasteltuna Suomen lukemat nousevat vertailumaiden suurimmaksi, lähennellen jo 60 prosenttia vuonna 2024.
Suomen lisäksi julkisen sektorin menot nousevat yli 50 prosentin Ranskassa, Itävallassa, Belgiassa ja Italiassa. Ehkä hieman yllättävästi Pohjoismaista Suomen lisäksi vain Ruotsi nousee (niukasti) kyseiselle rajalle Tanskan, Norjan ja Islannin jäädessä joko OECD:hen kuuluvien EU-maiden keskiarvon (49,3) tuntumaan tai sen alle. Usein ns. kuudentena Pohjoismaana pidetyn Alankomaiden julkiset menot jäävät jo alle 44 prosentin.
Muissa maissa julkisten menojen kehitys Suomea vakaampaa
OECD/EU-maiden julkisten menojen kehitys on ollut viime vuosina suhteellisen vakaata, vaikka yksittäisissä maissa menot ovat voineet heilahdella suhdanteiden mukaan merkittävästäkin. 2020-luvun alun huipputasolta on kuitenkin keskimäärin tultu hieman alaspäin. Suomen osalta julkiset menot ovat jatkaneet kasvua myös viime vuosina, osasyynä epäilemättä muita heikompi talouskasvu.
Suhdanteista riippumatta tämän maajoukon erot (enimmillään lähes 14 prosenttiyksikköä) vaikuttavat suurilta. Maat edustavat kuitenkin kehittyneitä hyvinvointivaltioita laajoine julkisine palveluineen ja tulonsiirtoineen. Mielenkiintoista on myös se, että Suomen viiteryhmänä näyttäisi tässä vertailussa olevan pikemminkin Keski-Euroopan maat kuin Pohjoismaat. Pureudutaanpa hieman tarkemmin siihen, mitä tilastojen takaa löytyy.
Eläkkeet keskeinen syy korkeisiin julkisiin menoihin
EU-maissa julkisten menojen suurin komponentti on sosiaaliturvamenot, joiden osuus kaikista julkisyhteisöjen menoista oli noin 40 prosenttia vuonna 2024. Sosiaaliturvan suurimman osan muodostavat puolestaan vanhuuteen liittyvät menot. Lisäksi sairaus- ja työkyvyttömyysmenot sekä leskille ja muille edunsaajille läheisen kuoleman johdosta maksetut etuudet muodostavat ison osan sosiaaliturvamenoista.
Nämä kaikki edellä mainitut koostuvat taas suurimmaksi osaksi lakisääteisistä eläkkeistä. Eläkkeiden osuus julkisista menoista nousee siten helposti viidennekseen, jopa neljännekseen joidenkin maiden osalta.
Näiden lukujen valossa näyttää siltä, että niissä maissa, joissa lakisääteiset eläkemenot ovat korkeat, myös julkiset menot nousevat korkeiksi. Tämä on havaittavissa alla olevasta kuviosta, jossa on erotettu lakisääteiset eläkemenot omaksi kategoriakseen. Kuvion tiedot ovat tosin pääosin vuodelta 2022, jolta on saatavissa tuoreimmat vertailukelpoiset eläkemenotilastot.
Julkisten menojen kärkipaikkaa niin ensimmäisessä kuin myös tässä kuviossa pitävillä mailla (Suomi, Ranska, Itävalta, Belgia ja Italia) lakisääteiset eläkemenot nousevat keskimäärin 13,8 prosenttiyksikköön suhteessa bkt:hen, kun EU/OECD-keskiarvon alapuolelle jäävissä vertailumaissa (Ruotsi, Islanti, Tanska, Alankomaat ja Norja) eläkemenot jäävät keskimäärin 7,2 prosenttiin. Erot ryhmien välillä ovat siten huomattavat.
Norjan poikkeuksellisen matalaa palkkia selittää vuoden 2022 hurjasti paisuneet öljytulot ja siten myös BKT:n kasvu, jolloin suhteelliset julkiset menot jäivät erityisen mataliksi.
Lakisääteisten eläkkeiden merkitys ja menot vaihtelevat maittain
Miksi vertailumaiden eläkemenot eroavat sitten niin paljon toisistaan? Maathan ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti, väestöllisesti ja taloudellisesti kohtalaisen lähellä toisiaan. Syy piilee eläketurvan rakenteessa. Käytännössä maat eroavat toisistaan siinä, kuinka suuri osa eläketurvasta muodostuu lakisääteisistä eläkkeistä ja kuinka suuri osa lisäeläkkeistä.
Ranskaa, Italiaa, Itävaltaa, Belgiaa ja Suomea yhdistää lakisääteisen eläketurvan merkittävä rooli: ne ovat paitsi ansiosidonnaisia myös verraten hyvätasoisia. Se tarkoittaa, että lakisääteiset eläkemenot nousevat korkeiksi. Samalla lisäeläkkeille jää vain vähäinen merkitys kokonaiseläketurvan kannalta.
Tanskassa, Islannissa ja Alankomaissa tilanne on päinvastainen: lakisääteinen eläketurva on asumisperusteista eli kansaneläketyyppistä, ja ansiosidonnainen eläketurva muodostuu pakollisen ala- tai työpaikkakohtaisen lisäeläketurvan kautta. Lakisääteinen eläkemeno ei siten nouse kovin suureksi, vaikka kansaneläkkeiden taso on korkea.
Ruotsi ja Norja muodostavat eräänlaisen välimallin: lakisääteinen eläke on osittain ansioperusteista, mutta sitä rajoittaa lähellä keskipalkkaa oleva eläkepalkkakatto, jonka ylittävältä osalta ei kartu eläkettä. Katon puhkaisevat kuitenkin lisäeläkejärjestelmät, jotka kattavat käytännössä koko työvoiman. Lisäeläkkeet ovat kuitenkin luonteeltaan enemmän lakisääteisiä työeläkkeitä täydentävää eläketurvaa, ja niiden rooli on siten rajoitetumpi kokonaiseläketurvassa.
Lisätään lisäeläkkeet vertailuun
Koska julkiset menot pitävät eläketurvan osalta sisällään vain lakisääteiset eläkkeet – vaikka lisäeläkkeet olisivat merkittävässäkin asemassa eläketurvan kannalta – kertovat tilastot vain osatotuuden maiden eläketurvaan käyttämistä resursseista. Siten myös julkisten menojen vertailukelpoisuus on eläketurvan osalta ongelmallista. Paremman vertailtavuuden saavuttamiseksi olisi hyvä, että menoihin laskettaisiin mukaan vastaava eläketurva kustakin maasta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sekä työmarkkinoilla sovitun kollektiivisen että pakollisten yksilöllisten lisäeläkkeiden ottamista mukaan menoihin ainakin niiden maiden osalta, joissa lisäeläkkeillä on merkittävä rooli kansalaisten eläketurvassa. Tällainen harjoitus on mahdollista tehdä olemassa olevan datan pohjalta.
Alla oleva kuvio sisältää nyt julkisten menojen ja lakisääteisten eläkkeiden ohella myös työmarkkinoilla sovitun lisäeläketurvan kuten myös pakollisen yksilöllisen turvan (käytännössä Ruotsin rahastoeläke Premiepension). Ranskassa menot ovat edelleen korkeimmat, mutta maiden väliset erot ovat tasoittuneet huomattavasti. Jos jättää huomioimatta Norjan (jonka vuoden 2022 luvut ovat hyvin poikkeukselliset), maiden väliset erot jäävät tällä tavoin laskettuna 10 prosenttiyksikköön. Suurimmat muutokset ovat Islannin ja Alankomaiden kohdalla, joilla menot nousevat yli viidellä prosenttiyksiköllä. Myös Tanskan palkki nousee neljällä ja Ruotsin sekä Norjan noin kahdella prosenttiyksiköllä muiden maiden pysyessä pääsääntöisesti ennallaan.
Lintuperspektiivi auttaa
Vertailu osoittaa, että kun otetaan hieman laajempi näkökulma eläketurvaan ja samalla julkisiin menoihin, maakohtaiset erot kaventuvat. Kun käytetään eläketurvan osalta vertailukelpoisia lukuja, Suomen julkiset menot eivät madallu, mutta erot moneen Suomelle läheiseen maahan pienenevät oleellisesti.
Tämä lyhyt vertailu on myös luonnollisesti suhteellisen karkea, ja olemme tarkastelleet eläkemenoja ilman että tulopuolta, kuten eläkemaksuja tai rahastoja, on huomioitu.
Rahastoinnin vaikutuksesta esimerkiksi Suomessa eläkemenot ovat suuremmat kuin eläkemaksut, jolloin rasitus taloudelle on menoja pienempi. Vastaavasti Keski-Euroopan maissa lakisääteisten eläkkeiden vähäinen rahastointi tarkoittaa maksujen ja menojen vastaavuutta ja rasitusta.
Tämä ei kuitenkaan muuta jutun punaista lankaa. Vaikka eläketurvan toteutus eroaa maittain, yhteinen tavoite on sama: ehkäistä vanhuuden ja työkyvyttömyyden aiheuttamaa köyhyyttä ja turvata kohtuullinen elintaso työuran jälkeen.
Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa erilaisilla rakenteilla, mutta ne näkyvät tilastoiduissa julkisissa menoissa eri tavoin.
Lähteet:
- Euroopan komissio: 2024 Ageing Report. Economic and budgetary projections for the EU Member States (2022–2070)
- Eurostat: Government expenditure
- Euroopan Komissio: European Economic Forecast Autumn 2025
- Kauppalehti (2.9.2025): Kansainvälinen vertailu: Suomen julkinen sektori on kaikkein suurin
- OECD: Government at a Glance 2025 (pdf)
- OECD: Pensions at a Glance 2025 (pdf)
- Veronmaksajat (9.12.2025): Julkiset menot
Etk.fi-blogissa asiantuntijat kirjoittavat myös yhdessä tuumin. Lisää Meeri Kesälän ja Antti Mielosen kirjoituksia voit lukea heidän omista blogeistaan. Meeri Kesälän Etk.fi-blogi | Antti Mielosen Etk.fi-blogi
Meeri Kesälä
Kirjoittaja työskentelee Eläketurvakeskuksen suunnitteluosastolla matemaatikkona. Hänen työtehtävänsä liittyvät työeläketurvan rahoituksen toimeenpanoon, tilastointiin ja ennusteisiin.
