Eläkkeiden rahoitus

Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Osa eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan käyttämällä niihin sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä rahastoja.

Eläkkeiden maksuun tarvittavat varat kerätään pääasiassa työnantajien ja työntekijöiden sekä yrittäjien maksamilla vakuutusmaksuilla. Työeläkevarojen ja niille saatujen sijoitustuottojen lisäksi rahoitukseen käytetään Työttömyysvakuutusrahaston työeläkejärjestelmään maksamia suorituksia sekä valtion osuuksia.

Työeläkkeen myöntää ja maksaa aikanaan eläkelaitos, jossa työntekijä oli viimeksi vakuutettuna ennen eläkkeelle jäämistään. Eläkettä voi tällöin olla rahastoituna useassa eri eläkelaitoksessa, jos vakuutettu on työskennellyt monen työnantajan palveluksessa työuransa aikana.

Eläkelaitos, joka aikanaan maksaa eläkkeen, perii muilta eläkelaitoksilta kyseiseen eläkkeeseen mahdollisesti sisältyvät muiden eläkelaitosten vastuulla olevat eläkeosat Eläketurvakeskuksen hoitaman kustannustenjakoselvittelyn avulla.

Kansaneläkkeiden kustannuksista vastaa valtio.

Oikopolut:

Aiheesta muualla:

Jakojärjestelmä ja osittainen rahastointi

Julkisen puolen työeläkkeet rahoitetaan jakojärjestelmän periaattein, mutta lakikohtaisten puskurirahastojen tukemina.  Yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeet kustannetaan kunkin vuoden vakuutusmaksuilla ja valtion osuuksilla.

Osittain rahastoivan periaatteen mukaan kustannetaan esimerkiksi yksityisalojen palkansaajien vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet. Niitä varten työeläkelaitokset rahastoivat eläkekohtaisesti tietyn osuuden kunkin työntekijän palkasta. Tarkemmat rahastointiperiaatteet on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymissä vakuutusmatemaattisissa perusteissa.

Työeläkkeiden rahoitustavat eri sukupolvien näkökulmasta

Jakojärjestelmässä työssäkäyvät kustantavat pääasiassa eläkkeellä olevien etuudet. Kukin sukupolvi saa siis eläkkeisiinsä rahoituksen nuoremmilta ikäluokilta. Työssäkäyviä on oltava riittävästi, jotta edellisten sukupolvien eläkkeet saadaan maksettua. Työllisyydellä ja väestön ikärakenteella on ratkaiseva merkitys järjestelmän toimivuuden kannalta.

Suomessa eläkeläisten osuus kasvaa jatkuvasti ja vanhuuseläkkeellä ollaan aiempaa pitempään. Työikäisiä on entistä vähemmän ja siten myös eläkkeiden rahoittajia. Nuorempien sukupolvien eläkkeisiin vaikuttaa tulevaisuudessa myös elinajanodotteeseen sidottu elinaikakerroin, joka vähentää eläkettä, ellei työskentele nykyistä pitempään.

Osittainen rahastointi keventää tulevien eläkemaksujen tasoa, koska rahastoituja varoja ja niille saatavia pitkän aikavälin sijoitustuottoja voi hyödyntää myöhempien eläkkeiden maksamisessa ja järjestelmän ylläpidossa. Osittainen rahastointi turvaa siten osaltaan annettuja eläkelupauksia. Jos työeläkejärjestelmämme olisi täysin rahastoiva, kukin sukupolvi kustantaisi itse eläkkeensä.

Oikopolut:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: MARJA KIVINIEMI, MIKKO SANKALA