Sijoitusriskit heijastuvat eläkkeiden rahoitukseen

Työeläkkeiden rahoituksen peruspalikoita ovat eläkemenojen lisäksi palkoista perittävät eläkemaksut ja -varat sekä niille saadut sijoitustuotot. Yleensä julkisessa keskustelussa korostetaan eläkemaksujen merkitystä. Sijoitusten roolia ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä eläkkeiden rahoituksen suurimmat uhat ja mahdollisuudet saattavat liittyä jatkossa juuri sijoitustuottoihin.

Sijoitusriskit ja -tuotot nostetaan tikun nokkaan tuoreessa raportissamme, joka tutkii sijoitusriskien vaikutuksia TyEL:n rahoitukseen stokastisten sijoitustuottolaskelmien avulla. Laskelmissa generoimme tuhansia mahdollisia skenaarioita sijoitustuotoille ja ajoimme ne Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin suunnittelumallin läpi. Tuloksena saimme suuren joukon erilaisia kehityskulkuja esimerkiksi eläkemaksuille, -varoille ja vakavaraisuudelle.

Yksittäisten skenaarioiden lukumäärän kasvaessa tuhansiin, laskelmat on hyvä niputtaa yhteen ja tarkastella näin saatavia jakaumia ja jakauman prosenttipisteitä. Tällöin voidaan tarkastella esimerkiksi 25 ja 75 prosentin prosenttipisteiden välistä aluetta ja todeta, että laskelmissa liikutaan tällä välillä 50 prosentin todennäköisyydellä. Vastaavasti 5 ja 95 prosenttipisteiden välillä ollaan 90 prosentin todennäköisyydellä. Myös 50 prosentin prosenttipiste eli mediaani on kelpo tunnusluku.

Tuuli yltyy eläkesijoitusten ympärillä

Raportin laskelmat paljastavat kaksi olennaista asiaa tulevien vuosien sijoitustuotoista. Ensinnäkin lähivuosikymmeninä sijoitustuotot voivat olla kiven alla. Tämä johtuu havaitusta matalasta korkotasosta ja siitä, että korkotason oletettu nousu laskee korkosijoituksille saatavia tuottoja. Kun soppaan vielä lisätään osakkeiden korkeat arvostustasot etenkin Yhdysvalloissa, niin huomataan, että keitto alkaa jäädä lähivuosien osalta aika laihanlaiseksi.

Toinen sijoitustuottoihin liittyvä uutinen on se, että vuosittain saatavat sijoitustuotot saattavat kulkea totuttua kuoppaisemmalla tiellä. Tämä johtuu ainakin osittain sijoitussalkkujen osakepainon kasvusta. Jo tilastojenkin perusteella osakkeiden osuus kaikista työeläkesijoituksista on kasvanut 1990-luvun lopun 10 prosentista nykyiseen reiluun 50 prosenttiin. Nykyisten sääntöjen mukaan osakepaino voi nousta jopa 65 prosenttiin.

Mitä sijoitustuotot edellä, sitä eläkemaksu perässä

Sijoitustuottojen heilahtelu näkyy laskelmissa TyEL-maksutason heilahteluna. Heilahtelu on yksittäisissä laskelmissa sen verran merkittävää, että maksutason pitäminen 24,4 prosentissa vuodesta toiseen voi olla kovan työn takana (kuvio 1).

Tyel maksu kymmenessa yksittaisessa skenaariossa

Maksuvaihtelun merkittävyys näkyy myös maksun jakaumassa (kuvio 2). Esimerkiksi vuonna 2030 työeläkemaksun arvioidaan olevan 50 prosentin todennäköisyydellä 22–26 prosentin välillä ja vuoteen 2085 mennessä luottamusväli on jo leventynyt 24–32 prosenttiin.

Maksun ylärajan muodostaa käytännössä eläkemenojen asettama taso. Varsinaista alarajaa maksulle ei ole. Pienenä kuriositeettina voisi todeta, että sijoitusten tuottaessa äärimmäisen hyvin ”eläkemaksuja ei tarvita ja rahaa riittää perustulonkin rahoitukseen”, kuten eräs työkaverini vitsaili. Tämän kortin varaan ei kuitenkaan kannata laskea, koska näin hyvä kehitys on hyvin epätodennäköistä.

Eläkkeet elävät jatkossakin ajan mukana

Viimeisin eläkeuudistus tuli voimaan vuoden 2017 alusta lukien. Laskelmien perusteella eläkesäännösten hienosäätöä tarvitaan myös jatkossa. Hieman alle puolet laskelmista ovat nimittäin sellaisia, joissa huonot sijoitustuotot ylittävät vakavaraisuuspääomien kantokyvyn. Jatkuvan uudistamistarpeen ei pitäisi kuitenkaan tulla yllätyksenä, jos on sattunut vilkaisemaan peruutuspeiliin. Maailma muuttuu.

Johtopäätökset

Arvaamattomia sijoitustuottoja, eläkemaksun holtitonta heittelyä ja jatkuvia vakavaraisuusongelmia. Hurjia tuloksia kauhistellessa mieleen hiipii ajatus: onko rahastointi kaiken vaivan väärti?

Tulevan kannalta vaihtoehto eli rahastoimaton jakojärjestelmä olisi kuitenkin vielä huonompi. Rahastojen ansiosta TyEL-maksu voidaan pitää matalammalla tasolla kuin ilman rahastoja. Jatkossa kannattaa kuitenkin pitää silmät auki ja varautua arvaamattomiin sijoitustuottoihin.

Lue lisää tehdyistä laskelmista täältä:
Sijoitusriskien vaikutus TyEL:n rahoitukseen

Tutustu ETK:n pitkän aikavälin suunnittelumalliin:
Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2016

2 kommenttia
  1. Lauri Saukkoriipi
    Lauri Saukkoriipi says:

    Santalan kirjoitus ja sen pohjalla oleva tutkimus antavat harhaanjohtavan kuvan rahastoinnin merkityksestä TyEL-eläkkeiden maksussa.
    ETKn omien laskelmien mukaan rahastoinnin kautta katetaan tulevaisuudessa vain alle 10 prosenttia eläkkeistä.
    ”Loput” 90 % katetaan suorina eläkemaksuina, jotka verotetaan palkkojen perusteella.

    Suurimmat mahdollisuudet ja uhat kohdistuvat juuri tuohon 90 % osuuteen eli Suomen talouden ja palkkojen kehitykseen.
    Uhkana 90 % osuudelle on juuri eläkemaksujen korotus rahastoinnin takia, kuten tehtiin viimeisen laman jälkeen.
    Se vei talouden kasvusta 2 – 4 miljardia €/ vuosi ulkomaisiin rahastoihin.
    Maksuprosentin korotuksen seurauksena yritykset joutuivat sopeuttamaan henkilöstöä irtisanomisin.

    ETKn laskelmissa ei oteta huomioon sitä, että rahastointiin uhratut varat ovat poissa yrittäjiltä ja yrityksiltä, joiden varassa eläkkeiden maksu on.

    Kirjoituksessa esitettiin kysymymys:”onko rahastointi kaiken vaivan väärti?”
    Oikea vastaus tähän on: rahastointi ei ole minkään väärti, vaan eläkkeiden, työllisyyden, yritysten ja muun talouden kannlta vahingollista toimintaa.

  2. Mikko Sankala
    Mikko Sankala says:

    Olen eri mieltä rahastoinnin kannattavuudesta kuin Saukkoriipi. Mielestäni TyEL-eläkkeiden rahastointi kannattaa ainakin seuraavien syiden takia.

    1) Sijoitusten tuottaessa maksutaso pysyy menotason alapuolella: Tällä hetkellä TyEL:n maksutaso on 24,4 ja menotaso 26,6 prosenttia palkkasummasta. Rahastojen ansiosta eläkemaksuja on perittävä eläkemenoja vähemmän nyt ja tulevaisuudessa.

    2) Suhdannevaihtelujen puskurointi: Huonossa taloustilanteessa talouden palkkasumma kääntyy laskuun. Eläkemenot eivät kuitenkaan reagoi täysimääräisesti supistuvaan palkkasummaan, jolloin joko perittävää eläkemaksua on nostettava tai rahastoja purettava. Varojen avulla tehdyllä puskuroinnilla vältetään äkilliset maksunkorotukset.

    Esimerkiksi 1990-luvun lamassa eläkemenot suhteessa palkkasummaan kasvoivat 11,6 prosentista 18,7 prosenttiin, kun tarkastellaan lamaa edeltänyttä vuotta 1990 ja laman pohjakosketusta vuonna 1993. Vastaavaa maksunkorotusta ei kuitenkaan nähty. Vuonna 1990 TyEL-maksu oli 18,0 prosenttia palkkasummasta, seuraavina vuosina maksutasoa jopa madallettiin ja vuonna 1993 maksua perittiin 18,2 prosenttia palkkasummasta.

    Puskurointi toimi myös viimeisimmässä finanssikriisissä, jolloin menot suhteessa palkkasummaan kasvoivat parikolme prosenttiyksikköä, kun taas maksutaso säilyi vakaana.

    3) Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus: Ilman eläkkeiden rahastointia lasku tänään karttuvista eläkkeistä lähetetään täysimääräisenä tuleville sukupolville. Eläkkeiden rahastoinnin avulla voidaan varautua myös väestön vanhenemiseen ja työikäisen väestömäärän laskuun.

    Kun huomioi nämä kolme tekijää, niin on vaikea nähdä miten rahastoimaton eläkejärjestelmä olisi parempi vaihtoehto nykyisessä tilanteessa. On toki totta, että rahastojen purkaminen saattaisi luoda väliaikaisen piristysruiskeen talouteen, mutta rahastojen purkamista ehdotettaessa olisi reilua tuoda julkisesti esiin mikä sukupolvi joutuu maksamaan elvytyksen korkoineen.

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lähettääksesi kommentin, ratkaise oheinen laskutehtävä. *