Kanadan eläkejärjestelmä

Yleistä

Valuuttakurssi 1 EUR = 1,2842 CAD Vuoden 2012 keskikurssi
Väkiluku 34,1 miljoonaa v. 2010
Odotettavissa oleva elinikä 80,8 v. v. 2008
 – miehet 78,5 v. v. 2008
 – naiset 83,1 v. v. 2008
Vanhushuoltosuhde (65 + /15-64 v.) 23,6 % v. 2011
BKT:n reaalikasvu 2,5 % v. 2011
Inflaatio  2,9 % v. 2011
Keskimääräinen eläke

Työeläke (CPP): CAD 534,65 (416 EUR)

Kansaneläke (OAS): CAD 515,48 (401 EUR)

v. 2013
Eläkemenot BKT:sta 7,0 % v. 2011

Lähteet: OECD, Service Canada, Suomen Pankki

Eläkejärjestelmän rakenne

Lakisääteinen eläketurva koostuu Kanadassa työeläkejärjestelmästä (Canada Pension Plan, CPP) sekä kansaneläkejärjestelmästä (Old Age Security, OAS). Québecin provinssilla on oma erillinen työeläkejärjestelmänsä (Québec Pension Plan, QPP), joka vastaa pääosin CPP-järjestelmää. Työmarkkinoilla sovituilla sekä yksilöllisillä lisäeläkejärjestelyillä on myös merkittävä asema kokonaiseläkkeen muodostumisessa.

Työeläkkeen osalta vakuutettuja ovat kaikki palkansaajat ja yrittäjät 18 vuoden iästä (tai vuoden 1966 alusta) eläkkeelle siirtymiseen tai 70 ikävuoden täyttymiseen saakka. Kansaneläkejärjestelmä on puolestaan asumisperusteinen ja siitä maksetaan vanhuuseläkkeitä kaikille tietyt asumisehdot ja tulorajat täyttäville henkilöille. Pienituloisilla kansaneläkkeensaajilla on lisäksi mahdollisuus tulotakuulisään (Guranteed Income Supplement, GIS).

Lakisääteisten järjestelmien etuuksien tasot ovat kohtalaisen matalat. Osittain tämän vuoksi työmarkkinoilla sovitut tai yksilölliset lisäeläkejärjestelyt ovat verrattain yleisiä.

Työnantaja-, ala-, tai ammattiliittokohtaiset rekisteröidyt lisäeläkejärjestelmät (Registered Pension Plans – RPP) kattavat kokonaisuudessaan noin 40 prosenttia työntekijöistä. Julkisella sektorilla lisäeläketurvajärjestelmät kattavat lähes kaikki työntekijät mutta yksityisellä sektorilla vain noin neljänneksen. Valtaosa on yhä jäseninä etuusperusteisissa järjestelmissä.

Rekisteröidyn lisäeläketurvan lisäksi työnantaja voi tarjota työntekijöille yrityksen tuottoihin perustuvan eläkevakuutuksen (Deferred Profit Sharing Plans, DPSP) tai ryhmäeläkevakuutuksen (Group Registered Retirement Savings Plans, GRRSP).

Yksityisen sektorin lisäeläketurvan kattavuutta on pyritty nostamaan uusilla rekisteröidyillä kollektiivisilla lisäeläkkeillä (Pooled Registered Pension Plan, PRPP), jotka ovat suunnattu yrittäjille tai työntekijöille joilla ei ole työnantajan tarjoamaa lisäeläketurvaa.

Yksilölliset lisäeläkejärjestelyt ovat kehittyneet merkittäväksi lisäeläkesäästämisen muodoksi. Rekisteröidyt lisäeläkkeet (Registered Retirement Savings Plans. RRSP) ovat verovähennyskelpoisia yksilöllisiä lisäeläkejär-jestelyjä, joihin suoritti maksuja noin neljännes veronmaksajista vuonna 2011.

Hallinto

Kanadan lakisääteisten eläkejärjestelmien hallinnosta vastaa sosiaaliministeriö Human Resources and Social Development. Eläketurvan toimeenpanosta vastaa puolestaan sosiaaliministeriön alainen Service Canada ja kansainvälisistä asioista Ottawassa toimiva Service Canada International Operations Division.

Québecin työeläkejärjestelmää hallinnoi provinssin eläkelaitos Régie des rentes du Québec, joka toimii myös Québecin yhdyslaitoksena sosiaaliturvasopimusasioissa.

Palkansaajien ja työnantajien työeläkemaksujen keräyksestä vastaa veroviranomainen Canada Revenue Agency, joka myös vahvistaa eläkemaksujen perusteena olevat palkat ja valvoo maksujen suorittamista.

Eläkemaksujen ja etuuksien tasosta sekä rahoituksesta päättävät liittovaltion sekä provinssien valtionvarainministerit kolmen vuoden välein tehtävän vakuutusmatemaattisen arvion perusteella. Arvion valmistelee vakuutusvalvontaviraston aktuaariosasto Office of the Chief Actuary. Muutokset järjestelmään edellyttävät kuitenkin parlamentin hyväksynnän.

Työeläkejärjestelmän rahastointia hallinnoi vuonna 1997 perustettu Canada Pension Plan Investment Board (CPPIB). CPPIB on maan hallituksesta riippumaton instanssi mutta sen toiminta ja raportointi perustuvat lakiin (CPPIB Act).

Kanadan ja Québecin työeläkejärjestelmien välillä on käytössä niin sanottu viimeisen laitoksen periaate, jonka mukaan molemmissa järjestelmissä eläkettä kartuttaneen henkilön koko eläke maksetaan siitä järjestelmästä, johon vakuutettu on viimeisenä kuulunut. Maksava järjestelmä laskuttaa toista eläkejärjestelmää sen puolesta maksamastaan osuudesta.

Rahoitus

Kansaneläke rahoitetaan valtion verovaroin. Vuonna 2011 kansaneläkemenot olivat noin $ 38 mrd. (30 mrd. e), eli noin 2,4 % bruttokansantuotteesta. Menojen ennustetaan kasvavan noin $ 75 mrd:iin (58 mrd. e)  vuoteen 2023 mennessä. Järjestelmään vuonna 2012 tehtyjen uudistusten (ks. Kansaneläkeosio) myötä bruttokansantuotteeseen suhteutettujen menojen odotetaan kuitenkin kääntyvän laskuun tästä eteenpäin, jolloin ennustettu menohuippu olisi n. 2,9 prosenttia bkt:sta vuonna 2023.

Sekä Kanadan että Québecin työeläkejärjestelmät rahoitetaan työntekijöiltä ja työnantajilta perityillä eläkemaksuilla ja tulevaisuudessa myös järjestelmiin kertyneiden rahastojen tuotoilla. Kanadan työeläkejärjestelmän rahoitusta uudistettiin vuonna 1997, jolloin päätettiin nostaa eläkemaksutaso pysyvästi tasolle, joka riittäisi takaamaan eläke-etuudet väestön ikääntyessä ja suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle.

Vuodesta 2003 maksutaso on ollut 4,95 % sekä työntekijöillä että työnantajilla. Yrittäjien maksutaso on työnantajan ja työntekijän yhteenlaskettu taso, eli 9,9 % nettotuloista.

Eläkemaksuja maksetaan vain tiettyjen tulorajojen väliin jäävästä palkan osasta. Alaraja (Year’s Basic Exemption) on jäädytetty $ 3 500 (2 725 e) tasolle. Yläraja (Year’s Maximum Pensionable Earnings) on $ 51 100 (39 791 e) vuonna 2013 ja sitä tarkistetaan vuosittain tammikuussa maan keskimääräisen palkkakehityksen mukaisesti. Québecin eläkejärjestelmän maksutasot eroavat hieman Kanadan järjestelmästä (ks. taulukko alla).

Eläkemenon ylittävä maksun osa siirretään työeläkerahastoon (Canada Pension Plan Investment Board, PPIB). Vuoden 2013 huhtikuun lopussa rahaston sijoitusten arvo oli $ 183,3 mrd. (€ 143 mrd.), eli noin 11 prosenttia bkt:sta. Québecin työeläkejärjestelmän rahastoinnista vastaa Québecin eläkekassa (Caisse de dépôt et placement du Québec), joka hoitaa lakisääteisen järjestelmän lisäksi myös useiden ammatillisten lisäeläkejärjestelmien rahastointia. Vuoden 2012 lopussa Québecin työeläkejärjestelmän sijoitusten arvo oli $ 39 mrd. (€ 30 mrd).

Vuoden 2010 CPP aktuaariraportin (25th Actuarial Report on the Canada Pension Plan) mukaan nykyinen 9,9 prosentin maksutaso riittää täysin kattamaan Kanadan työeläkejärjestelmän eläkemenot vuoteen 2021 saakka, josta lähtien osa menoista tullaan kattamaan eläkerahaston sijoitusten tuotoilla.

Etukäteisrahastoinnin merkitys tulee kasvamaan Kanadan työeläkejärjestelmän rahoituksessa paitsi eläkemenojen kasvun mutta myös vuoden 2008 eläkelakimuutoksen myötä, jonka mukaan kaikki etuuksien parannukset tai uudet etuudet tulee rahoittaa etukäteisrahastoinnilla.  Québecin järjestelmän maksutasoa tullaan sen sijaan nostamaan vuosittain 0,15 prosenttiyksikköä kunnes saavutetaan arvioitu tasapainotaso 10,80 % vuonna 2017.

Kanadan ja Québecin työeläkejärjestelmien vakuutusmaksut v. 2013

 Työnantaja  Työntekijä  Yrittäjä  Tulorajat
 Kanada  4,95 %  4,95 %  9,9 % CAD 3 500-51 100 (EUR 2 725-39 791)
 Québec  5,10 %  5,10 %  10,2 % CAD 3 500-51 100 (EUR 2 725-39 791)

Oikopolut:

Työeläkejärjestelmän vanhuuseläke

Eläkeoikeus
Kanadan ja Québecin työeläkejärjestelmissä ovat vakuutettuja kaikki 18–70-vuotiaat palkansaajat ja yrittäjät. Kanadan eläkejärjestelmässä eläkkeeseen on oikeus henkilöllä, jolla on vähintään yksi vakuutusmaksukausi rekisterissä ja hän on täyttänyt 60 vuotta. Québecin eläkejärjestelmässä vakuutusmaksuja on lisäksi oltava maksettuna vähintään vuoden ajalta.

Työ- tai kansaneläkettä ei saa automaattisesti vaan se on aina haettava. Työkyvyttömyyseläke sen sijaan muuttuu automaattisesti vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iässä. Henkilön ei tarvitse lopettaa työntekoa saadakseen vanhuuseläkkeen (Québecissä vuoden 2014 alusta lähtien vanhuuseläke ja työnteko ovat vapaasti yhdistettävissä).

Eläkeikä
Työeläkkeen normaali eläkeikä on 65 vuotta mutta eläkkeen voi ottaa joustavasti 60–70 ikävuoden välillä. Jos eläkkeen ottaa varhennettuna 60–64-vuotiaana, tehdään eläkkeen määrään varhennusvähennys. Kun eläkkeen alkamista lykkää 65–70-vuotiaaksi, tehdään eläkkeeseen lykkäyskorotus.  Eläkkeen alkamisen voi lykätä myös 70 ikävuoden jälkeen mutta tällöin sen määrään ei tehdä enää korotuksia.

Eläkkeen määräytyminen
Työeläke määräytyy koko työuran (maks. 18-70v.) keskimääräisten ansioiden perusteella. Uran vuotuiset ansiot suhteutetaan kunkin vuoden eläkepalkkakattoon (YMPE). Näistä suhdeluvuista lasketaan keskiarvo, joka kerrotaan viimeisen viiden vuoden YMPE-määrien keskiarvolla (ml. eläkkeellejäämisvuoden YMPE). Lopuksi saadusta luvusta otetaan 25 prosenttia ja jaetaan luvulla 12, jotta saadaan kuukausieläkkeen määrä.

Vanhuuseläke = keskimääräinen ansioiden suhde YMPE:een koko vakuutusajalta x viiden viimeisen vuoden YMPE-keskiarvo x 25 %

Maksimieläke (65 v.) vuonna 2013 on CAD 1 012,50 (EUR 788) /kk, keskimääräinen eläke CAD 534,65 (EUR 416) /kk

Eläkepalkkakaton ylittävät ansiot eivät kartuta eläkettä. Eläkemaksun alarajan ($ 3 500) alle jäävät ansiot sen sijaan lasketaan mukaan.  Työuran heikoimmista tulovuosista jätetään kuitenkin automaattisesti huomioimatta 16 prosenttia ja vuodesta 2014 eteenpäin 17 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vuodesta 2014 eteenpäin esimerkiksi 47 vuoden täydestä vakuutusajasta (18–65 v.) 8 heikointa vuotta jätetään pois. Matalien tulojen huomiottajättämisen tarkoituksena on kompensoida esim. työttömyys-, sairaus- ja opiskeluaikoja.

Myös muita matalia tulokuukausia tai vuosia voidaan jättää huomioimatta määrättäessä keskimääräistä vakuutusaikaista ansiota:

  • alle 7-vuotiaan lapsen hoitoaika
  • kuukaudet 65 ikävuoden jälkeen (voidaan korvata matalien ansioiden kuukausia ennen 65 vuoden ikää)
  • kuukaudet, jolloin on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen

Lykkäyskorotukset ja varhennusvähennykset
Kanadan työeläkejärjestelmässä eläkkeen alkamista on mahdollista varhentaa 60 ikävuoteen saakka.  Vuodesta 2016 alkaen varhennusvähennys on 0,6 % / kk, kun eläkkeen ottaa ennen 65 ikävuotta (vuosina 2012–2016 vähennystä nostetaan asteittain 0,5:stä 0,6 prosenttiin). Kun eläkkeen alkamista lykätään 65–70-vuotiaaksi, on lykkäyskorotus 0,7 % / kk. Näin eläkkeen määrään voidaan tehdä enimmillään 36 % vähennys, jos eläke otetaan 60-vuotiaana ja 42 % korotus, jos eläke otetaan 70-vuotiaana.

Québecin työeläkejärjestelmässä varhennusvähennys tehdään samoin kuin Kanadan järjestelmässä eläkkeille, jotka otetaan 60–64-vuotiaana. Vuonna 2013 varhennusvähennys on vielä 0,5 % /kk mutta vuodesta 2014 lähtien varhennusvähennys sidotaan henkilön karttuneen eläkkeen tasoon. Matalien eläkkeiden varhennusvähennys säilyy 0,5 prosentissa /kk mutta korkeampien eläkkeiden varhennusvähennys nousee 0,6 prosenttiin /kk.

Muutokset tehdään asteittain siten, että vähennyksen yläraja nousee 0,6 prosentin tasolle vuonna 2016. 65–70–vuotiaana eläkkeen ottaville maksetaan lykkäyskorotus, joka on 0,7 % /kk.

Vanhuuseläkkeen jakaminen (Pension Sharing)
Avo- tai avioliittovuosien aikana karttunut eläke voidaan jakaa tasan puolisoiden kesken, jos molemmat ovat täyttäneet 60 vuotta ja toinen tai molemmat saavat tai hakevat työeläkejärjestelmän vanhuuseläkettä. Muulloin kuin avo- tai avioliiton aikana karttunutta eläkettä ei voi jakaa. Eläkkeen jakaminen päättyy, jos avio- tai avopuolisot eroavat (aviopuolisoilla avioero tai asumusero), toinen puolisoista kuolee, tai molemmat pyytävät jakamisen lopettamista.

Eläkeoikeuden jakaminen (Credit Splitting)
Avio- tai avoliiton päättyessä eroon, voidaan eläkkeen perusteena olevat ansiot yhdessäolovuosilta jakaa tasan. Avioerossa jako suoritetaan aina, mutta asumuserossa tai avoliiton päättyessä jommankumman on haettava jakoa. Jako voidaan tehdä, vaikka vain toinen olisi ollut vakuutettuna.

Quebecin työeläkejärjestelmässä on vastaavanlaiset säännökset eläkkeiden ja eläkkeen perusteena olevien tulojen jakamisesta, mutta kelpoisuusvaatimuksissa on joitakin eroja.

Vanhuuseläkelisä (Post-Retirement Benefit, PRB)
Vuoden 2012 alusta lähtien työtä tekeville työeläkkeensaajille on tullut mahdollisuus kartuttaa uutta vanhuuseläkelisää Kanadan työeläkejärjestelmässä. Québecin työeläkejärjestelmässä ei ole vastaavaa etuutta.

60–65-vuotiaat eläkkeensaajat ja samanaikaisesti työskentelevät ovat pakollisesti vakuutettuja PRB-järjestelmässä, ja he maksavat työnantajansa ohella myös työeläkemaksuja. 65–69-vuotiaat voivat halutes-saan osallistua järjestelmään.

Eläkelisää kertyy enimmillään 1/40 osa täydestä työeläkkeen määrästä jokaista työskentelyvuotta kohden. Sen määrä riippuu eläkemaksuista ja eläkkeensaajan iästä. Karttunut eläkelisä maksetaan eläkemaksujen suorittamista seuraavana vuonna ja se on elinikäinen etuus. Vuoden 2013 eläkelisän enimmäismäärä on 25,31 dollaria (19,70 e) /kk.

Työkyvyttömyyseläke

Eläkeoikeus
Kanadan työeläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, jos työkyvyttömyysehdot sekä vähimmäismaksuvaatimukset täyttyvät ja hakija on alle 65-vuotias.

Työkyvyttömyysehdot täyttyvät, mikäli työkyvyttömyys on vakavaa ja pitkäaikaista. Vakava työkyvyttömyys määritellään siten, että vakuutettu ei pysty työskentelemään säännöllisesti nykyisessä tai missään muussa ammatissa. Pitkäaikaisen työkyvyttömyysmääritelmän mukaisesti työkyvyttömyyden oletetaan olevan vähintään vuoden kestävää ja paranemista ei ole odotettavissa tiettyyn määräaikaan mennessä tai että työkyvyttömyys johtaa kuolemaan. Työkyvyttömyys arvioidaan määräajoin uudelleen.

Eläkeoikeuteen vaaditaan lisäksi, että eläkevakuutusmaksuja on maksettuna neljän vuoden ajalta edellisten kuuden vuoden aikana tai kolmen vuoden ajan kuudesta, jos vakuutusmaksuja on maksettu vähintään 25 vuotta ennen työkyvyttömyyttä.  Lisäksi eläkemaksujen perusteena olevien vuositulojen täytyy olla vähintään 10 % vuosittaisesta YMPE:stä ($ 5 100 v. 2013). Vakuutusmaksuehtoihin sovelletaan kuitenkin lievennyksiä esim. lastenhoidon ajalta. Lisäksi eläkeoikeuden jakaminen voi oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos muut ehdot täyttyvät.

Quebecin järjestelmässä vakava ja pitkäaikainen työkyvyttömyys tarkoittaa em. kriteerien lisäksi, että vakuutettu ei pysty tekemään mitään työtä, josta ansiot olisivat yli $14 554 (11 333 e) vuonna 2013.  Lisäksi eläkeoikeuteen vaadittavia vakuutusmaksuja tulee olla maksettuna 2 vuoden ajalta viimeisen 3 vuoden aikana tai 5 vuoden ajalta 10 viimeisen vuoden aikana tai maksuja tulee olla maksettuna vähintään puolet vakuutusajasta, kuitenkin vähintään kaksi vuotta.

Québecissä 60–64-vuotiaiden vakuutettujen työkyvyttömyyskriteereitä sovelletaan heidän nykyiseen työhön, ei koko työmarkkinoihin. Heillä on lisäksi oltava vakuutusmaksut maksettuna vähintään 4 vuodelta viimeisen 6 vuoden ajalta.

Työkyvyttömyyseläkkeellä on oikeus tehdä töitä vähäisessä määrin.  Vuonna 2013 työtulojen raja on $ 5 100 (3 971 e) Kanadan eläkejärjestelmässä ja Québecin järjestelmässä yhteensä 3 638 dollaria (2 833 e) kolmena peräkkäisenä kuukautena. Kanadan eläkejärjestelmässä eläkkeen voi jättää lepäämään enimmillään kahdeksi vuodeksi, työkokeilun tai muun työn ajaksi. Tämän jälkeen eläkkeen saa halutessaan takaisin mutta tällöin vaaditaan lääkärin lausunto työkyvyttömyyden uusiutumisesta.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä
Eläkkeessä on tasasuuruinen osa ja ansiosidonnainen osa. Ansiosidonnainen osa on 75 prosenttia vanhuuseläkkeenmäärästä. Vanhuuseläkkeen määrä lasketaan ikään kuin vakuutettu olisi täyttänyt 65 vuotta tullessaan työkyvyttömäksi. Tasasuuruinen osa on 453,52 dollaria (353 e) ja ansiosidonnaisen osan maksimi määrä 759,38 dollaria (591 e). Näin työkyvyttömyyseläke on enimmillään 1 212,90 dollaria (944 e) kuukaudessa ja keskimääräinen työkyvyttömyyseläkkeen määrä 856,67 dollaria (667 e) kuukaudessa vuoden 2013 tammikuussa.

 työkyvyttömyyseläke = tasasuuruinen osa + vanhuuseläke x 75 %

Avustus työkyvyttömän lapselle (Children’s Benefit)
Jos työkyvyttömyyseläkkeensaajalla on huollettavia, alle 18-vuotiaita lapsia, hänelle maksetaan avustusta, joka on lasta kohti Kanadan eläkejärjestelmässä 228,66 dollaria (178 e) ja Québecissä 72,60 dollaria (57 e) /kk v.2013. Kanadan järjestelmästä maksetaan avustus myös alle 25-vuotiaalle opiskelevalle lapselle. Jos molemmat vanhemmista ovat työkyvyttömyyseläkkeensaajia, lapsi voi saada kaksinkertaisen etuuden.

Avustus maksetaan työkyvyttömyyseläkkeen saajalle jos lapsi on alle 18-vuotias ja suoraan lapselle, jos hän on 18–25-vuotias (CPP).

Perhe-eläke

Perhe-eläke-etuuksia ovat leskeneläke (Survivor’s Pension), lapseneläke (Children’s Benefit). Sekä hautaus-avustus (Death Benefit).

Perhe-eläke-etuuksien yleinen edellytys on, että edunjättäjällä oli kuolinhetkellä vähintään 3 vuotta maksettuja vakuutusmaksuja. Jos mahdollista vakuutusaikaa (contributory period) on yli 9 vuotta, vakuutusmaksuja on täytynyt olla maksettuna vähintään 1/3 tältä ajalta tai yhteensä 10 vuotta.

Leskeneläke (Survivor’s Pension)
Leskeneläkkeeseen on oikeus aviopuolisolla tai avopuolisolla, joka on asunut yhdessä edunjättäjän kanssa vähintään yhden vuoden (myös samaa sukupuolta olevat). Asumuserossa puoliso voi olla oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos edunjättäjä ei ollut asunut uuden puolison kanssa kuolinhetkellä 12 kuukautta pidempään.

Leskeneläkkeen määrä riippuu alla olevista tekijöistä:

  • Saako edunsaaja jo vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyyseläkettä
  • Kuinka paljon ja kuinka kauan edunjättäjä maksoi vakuutusmaksuja
  • Edunsaajan ikä
  • Onko edunsaajalla huollettavia lapsia

Leskeneläkkeen määräytyminen CPP-järjestelmässä

 Edunsaaja  Eläkkeen määrä (v. 2013)
 65 vuotta tai vanhempi 60 % edunjättäjän vanhuuseläkkeestä, jos edunsaaja ei saa muita CPP-etuuksia

45-64-vuotias tai

alle 45 ja työkyvytön tai huollettavia lapsia

tasasuuruinen osa CAD 176,95 (EUR 138)

sekä

37,5 % edunjättäjän vanhuuseläkkeestä, enimmillään  CAD 379,69 (EUR 296)

alle 45 vuotta, ei työkyvytön eikä huollettavia lapsia

kuten yllä (45-64 v.) vähennettynä

1/120 jokaista kuukautta kohti, jonka edunsaaja on alle 45 vuotta edunjättäjän kuollessa 

alle 35 vuotta, ei työkyvytön eikä huollettavia lapsia maksetaan vasta, kun edunsaaja täyttää 65 vuotta tai tulee työkyvyttömäksi

Québecissä perhe-eläkkeen yleiset vaatimukset ovat samat kuin Kanadan järjestelmässä, poikkeuksena avoliitto, jonka keston on pitänyt olla vähintään 3 vuotta edunjättäjän kuollessa, jotta puolisolle muodostuu leskeneläkeoikeus (1 vuosi, jos yhteinen lapsi).  Leskeneläke-etuudet määräytyvät ansiosidonnaisen osan suhteen samoin mutta alle 65-vuotiaiden tasasuuruiset osat ovat erilaiset kuin Kanadan järjestelmässä. Vuonna 2013 leskeneläkkeen enimmäismäärät vaihtelevat $ 495,83–833,18 (€ 386–649 ) /kk välillä.

Lapseneläke (Children’s Benefit)
Kanadan työeläkejärjestelmässä lapseneläkettä maksetaan edunjättäjän huollettavana olleelle alle 18-vuotiaalle lapselle tai alle 25-vuotiaalle (vain CPP) päätoimisesti opiskelevalle lapselle, jonka vanhemmista toinen tai molemmat ovat kuolleet. Myös edunjättäjän adoptoitu lapsi on oikeutettu lapseneläkkeeseen.

Lapseneläke on tasasuuruinen etuus. Vuonna 2013 etuuden määrä on 228,66 dollaria (178 e) /kk. Lapseneläkkeen voi saada kaksinkertaisena, jos molemmat vanhemmat täyttivät vakuutusmaksuedellytykset ja ovat kuolleet (CPP).

Hautausavustus (Death Benefit)
Maksetaan kertasuorituksena edunjättäjän kuolinpesälle. Jos kuolinpesää ei ole, avustus maksetaan hautajaiskuluista vastaavalle henkilölle, avio- tai avopuolisolle tai sukulaiselle mainitussa järjestyksessä. Québecin järjestelmässä korvaus maksetaan ensisijaisesti hautauskulujen maksajalle (myös organisaatiolle tai järjestölle).

Avustuksen määrä on Kanadan järjestelmässä kuusi kertaan edunjättäjän vanhuuseläkkeen kuukausimäärän suuruinen, kuitenkin enintään 2 500 dollaria (1 947 e). Québecissä avustus on tasasuuruinen 2 500 dollaria. Jos henkilö on maksanut vakuutusmaksuja 500 – 2 500 dollaria, on hautausavustus hänen vakuutusmaksujensa suuruinen.

Kansaneläke-etuudet (OAS)

Kansaneläkejärjestelmästä maksetaan vanhuuseläkkeitä, jonka lisäksi pienituloiset eläkkeensaajat voivat olla oikeutettuja tulotakuulisään ja erilaisiin avustuksiin. Järjestelmästä ei myönnetä työkyvyttömyyseläkkeitä.

Eläkeoikeus
Kansaneläke määräytyy suhteessa asumisaikaan. Eläkkeeseen on oikeus kun asumisaikaa on Kanadassa vähintään 10 vuotta ja ulkomaille eläkettä maksettaessa vähintään 20 vuotta 18 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Kanadan ja Suomen välisen sosiaaliturvasopimuksen perusteella Suomen asumisaika voidaan kuitenkin lukea hyväksi, jos Kanadan asumisaikaa on vähintään 3 vuotta.

Täyteen eläkkeeseen on oikeus, kun asumista on Kanadassa 18 ikävuoden täyttämisestä lähtien 40 vuotta. Jos asumisaikaa on vähemmän, eläke on tällöin 1/40 jokaista asumisvuotta kohti.

Kansaneläkkeessä eläkeikä on 65 vuotta, eikä sitä ole mahdollista ottaa varhennettuna. Eläke on kuitenkin lykättävissä alkavaksi enimmillään 70-vuotiaana heinäkuusta 2013 lähtien.

Eläkkeen määräytyminen
Täysi kansaneläke on 546,07 dollaria/kk (425 e) vuoden 2013 kesäkuussa. Lykkäyskorotus on 0,6 % jokaista kuukautta kohden, minkä henkilö lykkää eläkettään 65-vuoden jälkeen. Maksimilykkäys on 36 %, jonka saa kun ottaa eläkkeen 70-vuotiaana. Lykkäys ei koske kansaneläkejärjestelmän muita etuuksia.

Kansaneläke on tuloharkintainen. Eläkeläiset, joiden nettotulot ovat yli 70 954 dollaria (55 252 e) vuodessa (v. 2013), joutuvat verotuksen yhteydessä maksamaan kansaneläkkeen takaisin osittain tai kokonaan. Takaisinmaksu on 15 prosenttia tulojen ja tulorajan erotuksesta ja koko kansaneläke maksetaan takaisin, kun nettotulot ylittävät 114 640 dollaria (89 270 e). Takaisinmaksun määrä voidaan vähentää etukäteen kuukausittaisesta eläkkeestä.

Kansaneläkkeeseen maksetaan pienituloisille tuloharkintaista tulotakuulisää (Guaranteed Income System, GIS) sekä avustusta (Allowance). Avustus takaa vähimmäistoimeentulon 60–64-vuotiaalle avio- tai avopuolisolle tai leskelle (myös avopuolisolle), kunnes tämä on itse oikeutettu kansaneläkkeeseen. Tulotakuulisää ja avustusta ei makseta ulkomailla asuville henkilöille.

Monet provinssit ja territoriot maksavat omista sosiaaliturvaohjelmistaan tarveharkintaisia lisiä yleensä kansaneläkkeen tulotakuulisään oikeutetuille. Esimerkiksi ”Ontario Guaranteed Annual Income System” (GAINS) maksaa enintään 83 dollarin (65 e) lisää 65 vuotta täyttäneille, joiden tulot jäävät alle provinssin takaaman vähimmäistulon.

Kansaneläke-etuudet kesäkuussa 2013

Enimmäismäärä (CAD/kk) Vuositulot, joilla etuutta ei enää makseta*
Kansaneläke (OAS) 546,07 (EUR 425) 114 640 (EUR 89 270)
Tulotakuulisä (GIS):    
 – yksinäinen 740,44 (EUR 577) 16 560 (EUR 12 895)
 – Henkilö, jonka puoliso/avopuoliso:    
    ei saa kansaneläkettä 740,44 (EUR 577) 39 696 (EUR 30 911)
    saa kansaneläkettä 490,96 (EUR 382) 21 888 (EUR 17 044)
    saa puolisoavustusta 490,96 (EUR 382) 39 696 (EUR 30 911)
 uoliso- ja leskenavustus (Allowance)    
 – puoliso/avopuoliso 1 037,03 (EUR 808) 30 672 (EUR 23 884)
 – leski 1 161,01 (EUR 904) 22 320 (EUR 17 380)

* GIS ja Allowance rajoihin ei lasketa mukaan kansaneläkettä eikä YBE:n alle jääviä tuloja ( CAD 3 500). Puolisoiden rajat sisältävät molempien tulot

Eläkeiän korotus
Kansaneläkeiän korotuksesta 67 vuoteen on sovittu vuoden 2012 budjetin yhteydessä. Korotus tapahtuu vähitellen, alkaen huhtikuussa 2023 ja se koskee henkilöitä, jotka ovat syntyneet 31.3.1958 jälkeen. Myös tulotakuulisän (GIS) sekä avustusten (Allowance) ikärajat nousevat 62–66-vuoteen. Eläkeikää nostetaan 1 kuukausi jokaista kolmea kuukautta kohden. Näin eläkeikä on 67 ja avustuksen ikärajat 62–66 vuotta vuoden 2029 alusta lähtien.

Työmarkkinaeläkkeet

Työnantaja-, ala- tai ammattiliitokohtaiset työmarkkinaeläkkeet eivät ole Kanadassa lakisääteisesti pakollisia mutta usein niistä sovitaan eri alojen työehtosopimuksissa, jolloin sopimusten piiriin kuuluvien yritysten työntekijät kuuluvat automaattisesti lisäeläkejärjestelmiin.  Jos lisäeläkejärjestelmä on olemassa, tulee sen jäseneksi päästä viimeistään kahden vuoden työskentelyn jälkeen.

Koska lakisääteisissä järjestelmissä (OAS, CPP/QPP) on verraten matala eläkekatto, lisäeläketurva on sitä merkittävämpää, mitä suurituloisempi eläkkeensaaja on kyseessä. Keskituloisen eläkkeensaajan tuloista noin kolmasosa tulee lisäeläkkeistä, pienituloisella osuus on huomattavasti matalampi ja suurituloisella taas vastaavasti korkeampi.

Kattavuus
Lisäeläkejärjestelmien kattavuus työvoimasta on laskenut viime vuosikymmeninä. Julkisella sektorilla lisäeläkkeiden kattavuus on säilynyt kuitenkin korkealla ja vuonna 2010 sektorin työssä olevista henkilöistä 87 prosenttia kuului lisäeläkejärjestelmiin. Yksityisellä sektorilla puolestaan 24 prosenttia työskentelevästä työvoimasta kuului lisäeläkejärjestelmiin.  Kokonaisuudessaan Kanadan työskentelevästä työvoimasta 39 prosenttia kuului lisäeläkejärjestelmiin vuonna 2010.

Suurin osa (94 %) lisäeläkejärjestelmien aktiivijäsenistä kuuluu julkisella sektorilla etuusperusteisiin järjestelmiin. Yksityisellä puolella etuusperusteisia järjestelmiä on viime vuosina lakkautettu tai muutettu maksuperusteisiksi tai hybridijärjestelmiksi, ja vuonna 2010 lisäeläkejärjestelmien aktiivijäsenistä enää 52 prosenttia kuului etuusperusteisiin järjestelmiin.

Sääntely
Kun lisäeläkejärjestelmä on perustettu, täytyy sen rahoituksen ja hallinnon noudattaa tuloverolakia (Income Tax Act), jotta se voidaan rekisteröidä verovirastossa (Canada Revenue Agency, CRA) verovähennyskelpoiseksi eläkejärjestelmäksi (Registered Pension Plan, RPP).

Lisäksi muuta eläkejärjestelmiä koskevaa lainsäädäntöä on sekä on sekä liittovaltion että provinssien tasolla. Liittovaltion eläkelainsäädäntöä (Pension Benefits Standards Act) noudattavia järjestelmiä on pankki- kuljetus ja telekommunikaatioaloilla. Yleisesti lisäeläkejärjestelmät noudattavat kuitenkin provinssien ja territorioiden omaa eläkelainsäädäntöä. Tämä lainsäädäntö on ns. puitelainsäädäntöä, joissa määritellään minimistandardit mm. etuuksille, rahoitukselle, jäsenyysehdoille sekä tiedottamiselle.

Rahoitus
Lisäeläkejärjestelmät ovat rahastoitua eläketurvaa. Yleensä sekä palkansaajat että työnantajat maksavat eläkemaksuja järjestelmään mutta työnantajilla on perinteisesti suurempi maksuosuus, erityisesti etuusperusteisissa järjestelmissä. Vuonna 2010 palkansaajat maksoivat noin kolmasosan eläkemaksuista ja työnantajat kaksi kolmasosaa. Kaiken kaikkiaan eläkerahastoissa (RPP) oli sijoitettuja varoja reilut 1 200 mrd. dollaria vuoden 2010 lopussa.

Maksuperusteisessa järjestelmässä työnantaja maksaa vakuutusmaksua vähintään 1 % työntekijän palkasta. Työntekijän ja työnantajan yhteensä maksaman vakuutusmaksun verovähennyskelpoinen enimmäismäärä on 18 prosenttia palkasta, enintään kuitenkin 24 270 dollaria vuoden 2013 verotuksessa.

Lisäeläkejärjestelmien (RPP) tunnuslukja v. 2010 lopussa

Etuusperusteiset Maksuperusteiset Hybridit, ym. Yhteensä
Aktiivijäseniä yht. (milj.)  4,48  0,97  0,61  6,07
 – julkinen sektori  2,95  0,15  0,04  3,14
 – yksityinen sektori  1,53  0,82  0,58  2,93
Järjestelmien lkm.  11 975  6 826  662  19 463
Eläkemaksut yht. (CAD)  44,4 mrd.  4,0 mrd.  –  54,2 mrd.
 – työnantaja  30,4 mrd.  2,4 mrd.  –  37,8 mrd.
 – työntekijä  14,0 mrd.  1,6 mrd.  –  16,5 mrd.
Rahastoidut varat (markkinahintainen)  1 076 mrd.  47 mrd.  91 mrd.  1 214 mrd.

Lähde: Statistics Canada

Etuudet
Lisäeläkejärjestelmissä on määritelty normaali eläkeikä, joka on yleensä 65 vuotta. Normaali eläkeikä voi perustua myös palvelusvuosiin yrityksessä tai iän ja palvelusvuosien yhdistelmään. Varhaiseläkkeelle voi olla mahdollista siirtyä korkeintaan 10 vuotta ennen normaalia eläkeikää, jolloin eläkkeen saa vähennettynä. Eläkkeen voi enimmillään lykätä 69 vuoden ikään mutta maksimi eläkeikä voi olla tätä alempi ja vaihdella järjestelmittäin.

Eläke muodostuu etuusperusteisissa järjestelmissä palkan sekä työvuosien perusteella. Maksuperusteisissa järjestelmissä eläke muodostuu eläkemaksujen ja niille saatujen tuottojen perusteella.

Etuusperusteiset järjestelmät voivat olla ”integroituja”, eli niissä otetaan huomioon yleisestä työeläkejärjestelmästä maksettavat etuudet. Etuudet maksetaan kuukausieläkkeenä, lisäksi joissain provinsseissa on mahdollista maksaa osa eläkkeestä kertasummana. Eläkkeen enimmäismäärä on yleensä pienempi seuraavista:

  • 2 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta korkeintaan 35 vuodelta.
  • Tasasuuruinen etuus kerrottuna palveluvuosilla (enint. 35 vuotta). Tasasuuruinen etuus on korkeintaan 1/9 maksuperusteisen järjestelmän ylärajasta, eli 2 696,67 dollaria vuonna 2013.

Sekä maksu- että etuusperusteisissa järjestelmissä leskeneläke on vähintään 60 % lisäeläkejärjestelmään kuuluneen edunjättäjän eläkkeestä. Puolison määritelmä vaihtelee eri provinsseissa etenkin koskien avoparin vaadittua yhdessäoloaikaa. Rekisteröityjen lisäeläkejärjestelmien ei tarvitse tarjota työkyvyttömyyseläkkeitä. Niitä tarjotaan usein erillisillä järjestelyillä.

Muut lisäeläkejärjestelyt

Deferred Profit-Sharing Plan (DPSP)
Työnantaja voi myös järjestää työntekijöille yrityksen tuottoihin perustuvan eläkevakuutuksen (DPSP), jossa ainoastaan työnantaja maksaa vakuutusmaksuja yrityksen tuottojen mukaan. Verovähennyskelpoiset maksut voivat olla korkeintaan 18 prosenttia työntekijän vuosiansioista ja enimmillään puolet RPP:n ylärajasta ($ 12 135 vuonna 2013).

Pooled Registered Pension Plan (PRPP)
Laki kollektiivisesta lisäeläkejärjestelmistä on tullut voimaan vuoden 2013 alussa. PRPP on pääasiassa tarkoitettu yksityisyrittäjille tai työntekijöille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua työnantajan lisäeläkejärjestelmään. PRPP on maksuperusteinen järjestelmä, jossa työnantajan maksut ovat vapaaehtoisia.

PRPP-järjestelmiä hallinnoivat pankit tai vakuutusyhtiöt. Kun työnantaja solmii hallinnoivan tahon kanssa PRPP-sopimuksen, työntekijät liittyvät automaattisesti järjestelmän jäseniksi. Maksurajat ovat samat kuin yksilöllisissä eläkevakuutuksissa (RRSP) ks. alla.

Yksilöllinen eläketurva

Registered Retirement Savings Plans (RRSP)
Yleisimpiä yksilöllisen eläkesäästämisen muotoja ovat rekisteröidyt eläkevakuutukset (RRSP). RRSP on maksuperusteinen, verovähennyskelpoinen eläkevakuutus., johon säästi vuonna 2011 noin 6 miljoonaa kanadalaista.

Jotta yksilöllisen vakuutuksen voi ottaa, täytyy olla ansainnut työ- tai yritystuloja. RRSP-vakuutukseen voi suorittaa vuonna 2013 maksuja enimmillään 23 820 dollaria (18 549 e). Raja on kuitenkin yhteensovitettu RPP- tai PRPP-järjestelmien suhteen, joten näihin järjestelmiin yhteenlaskettujen maksujen määrä ei saa ylittää kyseistä rajaa.

RRSP-vakuutuksesta voi nostaa varoja ennen eläkeikää. Nostetuista varoista pitää tällöin maksaa veroa. Vii-meistään 71-vuotiaana yksilöllinen eläkevakuutus täytyy joko muuttaa RRIF:ksi (Registered Retirement Income Fund), sillä täytyy ostaa eläke, tai nostaa varat kertasummana. Myös RRIF:stä on nostettava vuosittain tietty minimimäärä.

Työnantajat voivat järjestää työntekijöilleen myös ryhmäeläkevakuutuksen (Group Registered Retirement Savings Plan, GRRSP), joka on samankaltainen kuin rekisteröity yksilöllinen eläkevakuutus (RRSP), mutta työnantaja vähentää vakuutusmaksun suoraan työntekijän palkasta.

Indeksiturva

Kaikkia työeläkejärjestelmän etuuksia (lukuun ottamatta hautausavustusta) tarkistetaan vuosittain tammikuun ensimmäinen päivä kuluttajahintaindeksin (CPI) mukaan. Jos kuluttajahintojen kehitys on negatiivista, eläkkeitä ei madalleta, vaan ne pidetään voimassa olevalla tasolla. Vuosittain määrättävä eläkepalkkakatto (YMPE) tarkistetaan teollisuuden keskipalkkakehityksen mukaisesti. Eläkepalkkakatto ei voi myöskään laskea, vaikka palkkakehitys olisi negatiivista.

Kansaneläkejärjestelmän etuuksia tarkistetaan kuluttajahintojen muutoksen mukaan neljä kertaa vuodessa tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuun alussa. Kansaneläkkeen takaisinmaksurajoja tarkistetaan vuosittain kuluttajahintojen muutosten perusteella. GIS-etuuksiin on tehty myös yksittäisiä harkinnanvaraisia korotuksia (v. 2006 ja 2007).

Joidenkin rekisteröityjen lisäeläkejärjestelmien etuuksia tarkistetaan osittain tai täysin inflaation mukaan, jotkut järjestelmät tekevät harkinnanvaraisia tarkistuksia ja jotkut eivät tarkista etuuksia lainkaan. Julkisen sektorin etuusperusteisissa järjestelmissä indeksitarkistukset ovat yleisiä toisin kuin yksityisellä puolella.

Verotus

Työeläkkeet ovat verotettavaa tuloa. Työeläkkeen jaolla (pension sharing) voi olla etuudensaajille verotusta vähentävä vaikutus. Työnantaja voi vähentää vakuutusmaksut yrityksen verotuksessa. Työntekijän maksu vähennetään työntekijän verotettavasta tulosta. Kansaneläke on verotettavaa tuloa, mutta siihen liittyvät tulotakuulisä ja avustukset ovat verottomia.

Rekisteröityjen työmarkkinaperusteisten ja yksilöllisten lisäeläkejärjestelmien vakuutusmaksut voi vähentää verotuksessa ja sijoitustuotot ovat verottomia. Järjestelmistä nostettavat varat tai maksettavat eläkkeet ovat verollista tuloa. Työnantajan maksamat maksut eivät ole työntekijälle verotettavia etuuksia. Työnantaja voi vähentää maksamansa vakuutusmaksut yrityksen verotuksessa.

Maksuperusteisessa lisäeläkejärjestelmässä työntekijän ja työnantajan yhteensä maksaman vakuutusmaksun verovähennyskelpoinen enimmäismäärä on 18 % palkasta, enintään kuitenkin 24 270 dollaria vuoden 2013 verotuksessa. RRSP-järjestelmien jäsenillä rajasta vähennetään lisäksi edellisen vuoden RPP- tai DPSP-järjestelmiin maksetut maksut.

Etuusperusteisissa järjestelmissä etuutta voi karttua korkeintaan 2 696,67 dollaria vuodessa. Yrityksen tuottoihin perustuvassa DPSP-järjestelmässä työnantaja voi vähentää vakuutusmaksuja korkeintaan puolet maksuperusteisten järjestelmien rajasta, eli 12 135 dollaria vuonna 2013.

Aiheesta muualla:

 

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: ANTTI MIELONEN