Voisiko työeläkkeen indeksikorotus olla euromääräinen?
Työeläkkeen tavoitteena on kulutustason kohtuullinen säilyminen eläkeaikana. Kansan- ja takuueläkkeiden tarkoituksena on turvata riittävä vähimmäiseläketaso. Eläkkeiden indeksoinnin tarkoituksena on varmistaa näiden tavoitteiden saavuttaminen hinta- ja ansiotason muuttuessa. Mitä seuraisi, jos osa indeksikorotuksista kohdistettaisiin euromääräisesti pientä eläkettä saaville sen sijaan, että jokainen saa prosentuaalisesti yhtä suuren korotuksen?
Nykyinen työeläkeindeksi perustuu 80-prosenttisesti hintojen ja 20-prosenttisesti palkkojen muutokseen. Työeläkeindeksi kasvaa tyypillisenä vuonna jonkin verran hintatasoa nopeammin, jolloin myös työeläkkeellä olevat pääsevät osittain nauttimaan yleisestä elintason noususta.
Aika ajoin julkisessa keskustelussa väläytetään ajatusta ”solidaarisesta työeläkeindeksistä”. Tällä tarkoitetaan tyypillisesti sitä, että ainakin osa indeksikorotuksiin käytettävästä rahamäärästä jaettaisiin eläkeläisille euromääräisesti sen sijaan että kaikki saisivat prosentuaalisesti yhtä suuren korotuksen eläkkeeseensä.
Jotta indeksointi toteuttaisi tarkoitustaan, pitäisi kaikkia eläkkeitä korottaa vuosittain ainakin inflaation eli hintatason muutosten verran. ”Solidaarisen indeksin” kustannusvaikutukset riippuisivat käyttöön otettavan mallin yksityiskohdista. Ilman lisärahaa ”solidaarisen indeksin” etuusvaikutukset jäisivät kuitenkin marginaalisiksi, jos kaikkien eläkkeiden indeksikorotukset olisivat vähintään hintojen muutoksen suuruisia. Tämä hintatason muutoksen ylittävä osa oli vuoden 2019 indeksikorotuksissa keskimääräisessä työeläkkeessä noin 2 euroa kuukaudessa.
Työeläkkeiden rooli osana kokonaisuutta
Työeläkejärjestelmän tarkoituksena on säilyttää kohtuullinen kulutustaso myös eläkkeellesiirtymisen jälkeen. Työeläke heijastelee työuran aikaisia eroja ansiotasossa ja työllisyydessä. Kansan- ja takuueläkkeiden rooli on puolestaan tarjota vähimmäiseläketurva niille, joilla työeläkekarttumaa ei ole tai se on jäänyt pieneksi. Lisäksi Suomessa käytössä oleva progressiivinen tuloverotus tasaa eläkeläisten käytettävissä olevia tuloja. Vuonna 2013 lisättiin tuloverotukseen uusi ”solidaarisuusveroksi” kutsuttu progressioporras kaikkein korkeimmille ansiotuloille, myös eläkkeille.
”Solidaarisen työeläkeindeksin” käyttöönotto muuttaisi tätä eri järjestelmien välistä työnjakoa ja loisi osittain päällekkäisiä rakenteita eri järjestelmien sisälle.
Indeksointimuutos suhteessa työeläkejärjestelmän periaatteisiin
Euromääräisten indeksikorotusten käyttöönoton seurauksena työeläkkeiden ansiosidonnaisuus vähenisi, kun pitkään eläkkeellä olleiden eläkkeet alkaisivat lähestyä toisiaan alkueläkkeestä riippumatta. Tässä mallissa työeläke olisi ansiosidonnainen eläkkeellesiirtymiseen asti, mutta eläkkeellesiirtymisen jälkeiset korotukset veisivät työeläkettä kohti tasaeläkettä.
Työeläkejärjestelmän etuudet perustuvat nykyisin vakuutusperiaatteeseen. Nykyisin kaikista ansioista karttuu eläkettä ja maksetaan työeläkemaksut samoin periaattein. Indeksijärjestelmän muuttaminen merkitsisi poikkeusta myös tähän periaatteeseen.
Karttuneet työeläkkeet nauttivat Suomessa perustuslain omaisuuden suojaa. Tämä tarkoittaa, että karttuneita eläkkeitä ei lähtökohtaisesti enää muuteta karttumisen jälkeen. ”Solidaarinen indeksi” voi herättää kysymyksen järjestelyn perustuslainmukaisuudesta.
Pienelle työeläkkeelle voi olla hyvä syy
On olemassa monia tilanteita, joissa työeläke on pieni hyvästä syystä. Työeläke jää pieneksi, jos työuransa aikana on tehnyt vain vähän töitä tai esimerkiksi yrittäjänä tehty työ on systemaattisesti alivakuutettu.
Jos työurasta vain pieni osa on tehty Suomessa, muodostuu henkilön kokonaiseläketurva tyypillisesti useamman eri maan eläkkeistä. ”Solidaarisesta indeksijärjestelmästä” tulisikin helposti automaatti, joka korottaisi suhteessa enemmän ulkomaalaistaustaisten ja Suomesta ulkomaille muuttaneiden eläkkeitä.
Työeläke voi olla pieni myös siitä syystä, että eläkkeen on tarkoituskin muodostaa vain osa henkilön toimeentulosta. Tällaisia tilanteita ovat osatyökyvyttömyyseläkkeet, osittaiset varhennetut vanhuuseläkkeet sekä usein myös lesken- ja lapseneläkkeet. Suurempien indeksikorotusten kohdistamista osaeläkkeisiin voi hyvällä syyllä pitää epätarkoituksenmukaisena.
Selkeys on tärkeää
”Solidaarisen indeksin” käyttöönotto tekisi pitkällä aikavälillä kokonaiseläkkeen muodostumisesta varsin sekavan ja työläästi hallinnoitavan. Tällöin kansalaisen voisi olla nykyistä vaikeampi hahmottaa, mihin kenenkin henkilön eläkkeen suuruus perustuu.
Ei voi olla euromääräinen ellei sitten palkkapolitiikassakin siirrytä euromääräajatteluun.
Juuri näin kuten Raimo Ilaskivi kommentoi
”Työeläkejärjestelmän etuudet perustuvat nykyisin vakuutusperiaatteeseen. Nykyisin kaikista ansioista karttuu eläkettä ja maksetaan työeläkemaksut samoin periaattein.”
Tuo ei pidä kokonaan paikkaansa. Perhe-eläkkeiden rahoituksessa vakuutusperiaatetta ei noudateta. Kaikilta palkansaajilta ja yrittäjiltä peritään saman tasoista maksua siitä riippumatta ovatko he aiheuttamassa perhe-eläkekuluja vai eivät. Naimattomien leskeneläkeriski on nolla, samoin lapsettomien avioparien ennen puolison 50 vuoden ikää ja ”liian vanhoina” avioituneiden. Toki vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkeriskeissäkin on eroja siviilisäädyn, sosioekonomisen aseman yms. suhteen mutta niissä etuuslajeissa kenenkään riski ei ole puhdas nolla. ”Kuolemansairas” työkyvyttömyyseläkeläinenkin voi elää vanhuuseläkkeelle asti.
Kiitos palautteestasi, Hannu! Perhe-eläkkeen rahoitus tosiaan menee tuohon tapaan. Mielestäni tällä ei kuitenkaan ole merkitystä tässä blogissa esitettyihin näkemyksiin.
Eiköhän sille pienelle eläkkeelle ole paljon muitakin syitä kuin edellä mainitut. Suurin syy siihen on liian pienet palkat vuosikymmenien ajan !!