Blogilistaus
24.2.2021 Nopola Tuija

Syntyvyyden matalasta tasosta ja sen aiheuttamista ongelmista eläkkeiden rahoitukseen on puhuttu paljon. Kuitenkaan syntyvyyden matala taso ei itsessään aiheuta eläkemaksun korotuspainetta. Jos eliniät eivät pitenisi nykyisestä, eläkemaksun korotuspaine lähestulkoon poistuisi.

Muistiossa Reipas (2019) esitettävässä laskelmassa TyEL-maksu kasvaa nykyisestä 24,4 prosentista noin 31 prosenttiin vuoteen 2085 mennessä. Jos maksu nostettaisiin heti kestävälle tasolle, pitäisi sen olla 26,9 prosenttia. Korotuspaine johtuu väestön ikääntymisestä eli eläkeikäisiä on työikäisiä kohden yhä enemmän. Väestö ikääntyy, koska syntyvyyden oletetaan jäävän vuoden 2019 tasolle ja ihmisten elävän nykyistä pidempään.

Tässä blogissa tarkastelen kuolevuuden alenemisen vaikutusta eläkkeiden rahoitukseen ja eläkkeiden tasoon. Laskelmissa eliniän oletetaan kasvavan merkittävästi nykytasolta ja siksi vaikutus eläkkeiden rahoitukseenkin on merkittävä. Vaikka elinaikakerroin ja eläkeikä ovat sidottuja elinajanodotteeseen, ne eivät kumoa kokonaan eliniän kasvun vaikutusta. Tämä johtuu siitä, että toteutunut kuolevuus vaikuttaa vain alkaviin työeläkkeisiin ja niihinkin useamman vuoden viiveellä. Lisäksi kansaneläkkeisiin ei sovelleta elinaikakerrointa.

Jos kuolevuus jäisikin nykytasolle?

Eläkemenoa, eläkemaksua ja eläkkeiden tasoa on arvioitu vuoteen 2085 saakka muistiossa Reipas (2019). Kuolevuuskehitys seuraa tässä peruslaskelmassa Tilastokeskuksen vuoden 2019 väestöennusteessa käytettyä kehitystä vuoteen 2070 saakka, ja sen jälkeen kuolevuuden alenemisvauhti on puolitettu.

Jos kuolevuus jäisikin vuoden 2019 tasolle, vaikuttaisi se väestörakenteen lisäksi eläkeikään, eläkkeiden tasoon ja eläkkeiden rahoitukseen.

Tällöin alin eläkeikä ei kasvaisi yli 65 vuoden. Peruslaskelmassa sen arvioidaan olevan vuonna 1980 syntyneillä lähes 67 vuotta ja vuonna 2000 syntyneillä yli 68 vuotta. Elinaikakerroin leikkaisi eläkkeitä peruslaskelmaa vähemmän ja laskentajakson lopussa keskieläkkeen suhde keskipalkkaan olisi lyhyemmän elinajanodotteen myötä noin kymmenen prosenttia (4,6 prosenttiyksikköä) suurempi kuin peruslaskelmassa.

Lakisääteisen eläkemenon ja bruttokansantuotteen suhde olisi vuosisadan puolivälissä noin puoli prosenttiyksikköä eli noin 4 prosenttia ja laskentajakson lopussa vuonna 2085 noin 1,6 prosenttiyksikköä eli noin 10 prosenttia peruslaskelmaa pienempi.

Työeläkemaksun korotuspaine lähes katoaisi, jos elinikä ei pitenisi

Jos eläkemeno jäisi alemmalle tasolle kuin peruslaskelmassa, olisi eläkemaksun korotuspainekin pienempi. TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan olisi vuosisadan puolivälissä noin 1,4 prosenttiyksikköä eli noin 6 prosenttia ja laskentajakson lopussa noin 3,2 prosenttiyksikköä eli noin 10 prosenttia matalampi kuin peruslaskelmassa (kuvio 1).

Kestävää eläkemaksun tasoa voidaan arvioida niinkin, että lasketaan maksulle kestävä vakiotaso, joka yhdessä kertyneiden varojen kanssa riittäisi rahoittamaan kestävästi kaikki tulevat TyEL-menot. Jos kuolevuus ei alenisi vuoden 2019 jälkeen, riittävä TyEL-vakiomaksu olisi noin 25,1 prosenttia, kun peruslaskelmassa se on 26,9 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisestä matalasta syntyvyydestä huolimatta nykyinen TyEL-maksutaso olisi lähellä pitkän aikavälin kestävää tasoa, jos kuolevuuden aleneminen pysähtyisi.

Kuvio 1. Yksityisen sektorin palkansaajien (TyEL) eläkemaksu suhteessa palkkasummaan peruslaskelmassa ja kuolevuuden jäädessä vuoden 2019 tasolle

Lisää aiheesta:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.