Blogilistaus

Hallitus on antanut esityksen julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaksi lainsäädännöksi. Osa ehdotuksista lisäisi merkittävästi julkisen hallintotehtävän toimeenpanon kustannuksia ja vaikeuttaisi palveluiden uudistamista. 

Hallitus on antanut esityksen julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaksi lainsäädännöksi. Hallintolakiin esitetyt muutokset ovat odotettuja ja selkeyttävät automaattisesti annettavien päätöksien lainsäädäntöä. Sen sijaan tiedonhallintalakiin esitettyjen laajojen ja yksityiskohtaisten muutosten perusteita on vaikea ymmärtää. 

Tiedonhallintalakiin esitetyt muutokset ovat vaikeasti tulkittavissa ja toteutettavissa, ja aiheuttavat päällekkäistä sääntelyä. Tämä koskee erityisesti julkista hallintotehtävää hoitavia yksityisiä toimijoita, kuten työeläkealaa.  Ehdotettu sääntely lisää merkittävästi kustannuksia ja vaikeuttaa palveluiden uudistamista. Se ei edistä hallituksen tehokkuus- tai digitalisaatiotavoitteita.  

Nyt ehdotettu lainsäädäntö lähtee siitä, että jatkossa kaikki automaattisesti tehtävien päätösten taustalla käytetyt käsittelysäännöt ja työvaiheet tulee tallettaa viideksi vuodeksi. Lakiehdotuksen perusteluissa käsittelysäännöille on kuitenkin annettu useampi määritelmä ja jää epäselväksi, mitä näillä käsittelysäännöillä lopulta tarkoitetaan.

Koskeeko esimerkiksi vaatimus käsittelysääntöjen tallettamisesta eläkepäätösten osalta eläkkeen saamisen edellytyksiä, kuten eläkeiän täyttämistä, vai myös sitä, miten eläke on koko työhistorian ajalta laskettu? Toimeenpanon ja kustannusten kannalta näissä kahdessa tulkinnassa on valtava ero. 

Eläkkeiden laskennassa käytetään tietoja 1970-luvulta lähtien 

Eläkkeenlaskennassa käytetään koko työhistorian tietoja, jotka vanhuuseläkkeelle jäävillä voivat ulottua aina 1970-luvun työsuhteisiin.  Ennen vuotta 2005 päättyneistä työsuhteista kertyneet eläkkeet on laskettu valmiiksi rekistereihin kulloinkin voimassa olleiden laskentasääntöjen mukaisesti. Lienee itsestään selvää, ettei noihin tuolloin automaattisesti talletettuihin tietoihin saada jälkikäteen talletettua käsittelysääntöjä. Yhtä selvää on, että eläkkeenhakijalla on aina ollut oikeus saada selvitys siitä, miten hänen eläkkeensä on laskettu. 

Tiedonhallintalakiin ehdotetussa 6a-luvussa säädetään yksityiskohtaisesti automatisoitujen toimintaprosessien tiedonhallinnasta. Sääntelyn taso ohjaa tarpeettoman tarkasti erityisesti julkista hallintotehtävää hoitavia yksityisen sektorin toimijoita, eikä sovellu nykyisin käytössä oleviin ketteriin kehittämismenetelmiin. Mielestäni riittäisi, että automaattisen päätöksen antaneella olisi velvollisuus osoittaa, millä käsittelysäännöillä automaattinen päätös on annettu ja mihin työvaiheisiin luonnollinen henkilö on osallistunut. 

Teknisten käsittelysääntöjen esittely ei paranna oikeusturvaa 

Yhtenä uudistuksen tavoitteena on ollut asianosaisten oikeusturvan lisääminen.  Kansalaisen ymmärrys oman automaattisesti ratkaistun päätöksensä taustoista ei kuitenkaan lisäänny sillä, että hänelle tarjoillaan tutustuttavaksi viranomaisen päätös automaattisen toimintaprosessin käyttöönotosta ja siihen liittyvä dokumentaatio tai käsittelysäännöt.

Kansalainen saa jo nykyisin aina juridisesti perustellun päätöksen ja halutessaan myös lisätietoja päätöksen perusteista. Tarvittaessa oikeusturva hoituu muutoksenhaun kautta. Oikeusturva ei lisäänny sillä, että henkilölle avataan tietoteknisiä käsittelysääntöjä. 

Esityksessä virkavastuu on tarpeettomasti ulotettu koskemaan myös IT-toimittajia, joille viranomainen tai julkista hallintotehtävää hoitava yksityinen toimija ulkoistaisi testaamisen tai laadunvalvonnan avustavia tehtäviä. Virkavastuun laajentaminen avustaviin tehtäviin lisää työmääriä, kohottaa kustannuksia sekä vaikeuttaa julkista hallintotehtävää suorittavan yksityisen toimijan asemaa kilpailutuksissa ja toimittajayhteistyössä.

Pidempi siirtymäaika tarvitaan joka tapauksessa 

Tiedonhallintolain valmistelussa on ohitettu lausuntokierroksella esille nostetut ongelmakohdat, eikä sääntelyn vaikutuksia ja kustannuksia ole arvioitu riittävästi. Jos puutteistaan huolimatta lakiesitys etenee, turhien hallinnollisten kustannusten välttämiseksi tulisi jo aiemmin toteutettujen automaattisten päätöksentekoprosessien tulla lain piiriin vasta, kun niitä tuottavat tietojärjestelmät uudistetaan.

Ehdotettu 12 kuukauden siirtymäaika on tämän mittaluokan muutoksille aivan riittämätön. Siirtymäajan tulisi olla vähintään kolme vuotta. 

Toivottavasti edessä oleva eduskuntakäsittely selkeyttää ehdotettua lainsäädäntöä, jotta lain toimeenpaneminen olisi mahdollista ja edistäisi oikeasti niitä tavoitteita, jotka lainsäädännölle on asetettu. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.